Nipamaailma.com - Arvostelut: Soul Calibur 2 (GC)

SOUL CALIBUR 2

Lyhytikäiseksi jääneen Dreamcastin pelitarjonnassa Soul Calibur kuului
niihin harvoihin julkaisuihin, joka todella sai minut harkitsemaan Sega-
konsolin hankkimista. Paikallinen pelikauppias päästi minut onneksi
pälkähästä pitämällä peliä testikoneessaan viikkotolkulla. Rajansa oli
kuitenkin kauppiaankin ystävällisyydellä, sillä lopulta hän vaati minua
ostamaan pelin jokapäiväisen ilmaispelituokion sijasta. Sen verran ehdin
peliä syynätä, että heti kuultuani Soul Calibur 2:sta sijoittui se odotuslistani
kärkipäähän. Ja mikä hienointa, tällä kertaa Namco siirsi
formaattiyksinoikeudet syrjään ja valmisti pelin myös Gamecubelle.

Vaikka Soul Calibur 2 ei ole enää samanlainen tajunnanräjäyttäjä kuin
edeltäjänsä Dreamcastilla, mätkintäfiilis on yhä todella korkealla. Peli ei tuo
genreensä sinänsä mitään uutta ja ennennäkemätöntä, mutta se kaikki
”vanha” on tehty laatuarvot maksimissaan. Useista pelimoodeista,
näyttävistä taisteluista, komeasta grafiikasta ja sujuvista kontrolleista
rakentuu kokonaisuus, jota tuskin haluaa jättää kokematta.

Soul Calibur 2:ssa on muutamia koukkuja, jotka erottavat sen muista
saman lajityypin peleistä. Näistä pelillisesti merkittävimmät ovat aseet.
Hahmojen käytettävissä on päivitykset ja spesiaalit mukaan lukien
tusinoittain eri aseita. Suosituimmasta päästä ovat miekat, keihäät, kirveet
ja tikarit, mutta näkeepä sitä myös katanoita, ketjuaseita ja
lyhytmiekkojakin. Valitsemallaan aseella on merkitystä taistelun kulun ja
taktiikan kannalta, mikä entisestään lisää aseiden kiinnostavuutta. Ja kun
käsissään heiluttaa isoa ja raskasta miekkaa, niin siltä se myös tuntuu.

Toinen asia, josta Soul Calibur 2 kerää kiitokset on taistelukenttien aito
kolmiulotteisuus. Pelikentällä voi liikkua täysin vapaasti suuntaan kuin
suuntaan. 3D-taustat eivät ole pelkkiä kulisseja, joissa taistellaan Tekken-
tyylisesti pääosin kaksiulotteisesti. Vapaa tilan käyttäminen onkin ehkäpä
suurin syy siihen, miksi taistelut ovat vauhdikkaita ja adrenaliinitäyteisiä
kerta toisensa jälkeen.

Hahmokatras on runsas. Gamecube-versiossa eniten mielenkiintoa herätti
etukäteen tietenkin Zelda-peleistä tutun Linkin mukanaolo. Jousipyssyn,
bumerangin sekä pommien kanssa varustautuneena Link kuuluukin pelin
monipuolisimpiin hahmoihin. Linkin ketteryys tekee hänestä toimivan
hahmon myös lähitaisteluissa. Toinen paljon ennakkohypeä saanut hahmo,
Todd McFarlanen suunnittelema Necrid, ei ole yhtään hassumpi hänkään.
Monipuolisuus on Necridin valttikortti. Sarjassa oudot ja persoonalliset
voiton vievät sokea Voldo sekä lähinnä jättimäisestä silmästä koostuva
Charade. Jälkimmäisestä tekee arvaamattoman tämän liikevalikoima, joka
lainataan satunnaisotannalla pelin muilta hahmoilta.

Niille, joille nimet kertovat kaiken, mainittakoon pelin hahmogallerian
sisältävän myös ainakin Astarothin, Cassandran, Maxin, Kilikin, Ivyn,
Nightmaren, Yoshimitsun, Mitsurigin, Raphaelin, Takin, Xianguan, Talimin,
Yunsungin ja Chervantesin. Vaikka valittavana on jos minkälaista körilästä
ja sulosäärtä, ei kukaan nouse selvästi yli muiden. Toki hahmon ja aseiden
valinta vaikuttaa taistelun kulkuun ja mättötekniikoihin, mutta jokaisella on
yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Koska ylilyöntejä ei tarvitse pelätä,
pelaajan on helppo valita suosikeikseen juuri sellaisia hahmoja, joiden
kanssa tulisi muutenkin sinuiksi.

Taistelukontrolli on toteutettu neljän napin varaan. Näistä kolme on varattu
hyökkäystä ja yksi suojautumista varten. Valitusta napista riippuen aseella
lyödään joko vaaka- tai pystyliikkein. Nopetahtisissa matseissa mainitut
toiminnot muodostavat mätkimisen perustan, johon sitten lisätään
tilaisuuden tullen muita liikkeitä. Esimerkiksi oikein ajoitetuilla potkuilla saa
vastapuolen pasmat hetkeksi sekaisin ja täsmälliset blokkaukset avaavat
parhaimmillaan tilaisuuden vastahyökkäykseen. Yhtenä osana taistelujen
rytmiin kuuluvat heitot. Vaikka tuntuisi jäävän vastustajan jyrän alle,
pelitilanne saattaa kääntyä hetkessä päälaelleen parin onnistuneen
vastahyökkäyksen kautta. Erikoisjytyä liikenee soul charge –latauksista,
joilla iskujen tehokkuus väliaikaisesti nousee. Kunnon latauksilla saa
aikaiseksi sellaisia tujauksia, jotka järkyttävät jo liikaakin otteluiden
tasapainoa.

Pelin hienoista liikekuvioista huolimatta perinteinen nappien
hakkaustaktiikka toimii yllättävänkin hyvin. Pelattuani kaksinpeliä aloittelijaa
vastaan, olin ajoittain jopa vaikeuksissa, vaikka vastustajani turvautui vain
kahden iskuliikkeen jatkuvaan toistoon. Pitkässä juoksussa amatöörin ja
mestarin ero käy kuitenkin selväksi.

Pelin areenoilta voisi ehkä vaatia lisää moniulotteisuutta. Toki linnat ja
temppelit ovat ulkonäöllisesti mahtipontisia, mutta toiminnan kannalta jonkin
verran yksinkertaisia. Taisteluareenoita ei pidä kuitenkaan aliarvioida, sillä
seinät ja lattiapinnat aiheuttavat yllätyksiä. Lisäksi ring out –sääntö pakottaa
olemaan varuillaan avoimilla reunoilla. Ilmaan putoaminen tietää nimittäin
automaattista tappiota. Sitä en kylläkään ymmärtänyt, miten pieni
vesilammikko tappaa raavaan taistelijan, mutta muuten kehäsääntö on
tervetullut lisä kamppailuihin.

Pelattavaa Soul Calibur 2:n pitäisi tarjota riittämiin, joskin pelimuodot ovat
aika perinteisiä. Monipuolisessa harjoitustilassa tuli vietettyä paljon aikaa
ensimmäisillä kerroilla, ja tämän jälkeen tunnit vierähtivät pelin päämoodin
weapon mastersin parissa. Tarinamuotoisessa yksinpelitilassa siirrytään
taistelusta toiseen legendaarisen Soul Edge –miekan perässä. Siinä sivussa
plakkariin kertyy kokemuspisteitä ja roppakaupalla avattavia esineitä ja
aseita. Nelinpeliä ei ole, mutta sitä korvaa useamman pelaajan team battle.
Muun annin muodostavat arcade, time attack, survival ja vs battle.

Soul Calibur 2 on niin onnistunut ja tasapainoinen mätkintä, ettei siitä voi
kuin nauttia. Kaikki tärkeät osa-alueet pelituntumasta grafiikkaan ja
tunnelmasta sisältöön ovat täydellisesti kuosissaan. Namco on ottanut
pohjaksi alkuperäisen Soul Caliburin, monipuolistanut sitä ja optimoinut
sen huolellisesti Gamecubelle. Tätä parempaa mätkintää Cubella tuskin
enää nähdään.

Sir Lupus