Nipamaailma.com - Arvostelut: Spawn: Armageddon (GC)

SPAWN: ARMAGEDDON

Jälleen kerran Marvelin valtaisasta sarjakuvakammiosta on napattu sankari
heilumaan tavanomaisen toimintapelin päärooliin. Tällä kertaa toimeen on
tarttunut Namco, joka yhdessä Todd McFarlane Productionsin kanssa on
valmistanut Gamecubelle Spawn: Armageddonin. Kovaotteinen,
helvetilliset taustat omaava Spawn voisi tarjota pelinkehittäjälle antoisan
mahdollisuuden monipuolisen ja syvällisen pelikokemuksen luomiseen,
mutta valitettavasti Namco ei ole osannut tätä linjausta hyödyntää. Sen
sijaan aikaiseksi on saatu yksipuolinen, lyhyt ja pikkuvikoja sisältävä
toimintarymistys.

Peli pyöräytetään käyntiin mallikkaiden alkukuvien saattelemana, jotka
selventävät vallitsevaa taistelutilannetta hyvän ja pahan välillä. Vastapuolen
maailmanloppu-aikeet on kuihdutettava ramppaamalla New Yorkin
maisemissa reippaat parikymmentä tehtävää. Muutamaa poikkeusta lukuun
ottamatta etenemiskaava on selkeä: tyhjennä areena väestä, ja reitin
sulkeva voimakenttä sammuu. On sanomattakin selvää, että viimeistään
tuntiviisarin pyörähdyksen jälkeen meininkiin on lopen kyllästynyt. Asiaa ei
yhtään auta värillisesti väljähtäneet ja muodollisesti palikkamaiset
rakennukset ja ympäristö. Näin harmahtava New York ei ollut edes
terrori-iskun aikaan syyskuussa 2001.

Vaikka toiminta muuttuukin nopeasti tylsäksi, peli ei ole täysin toivoton.
Taistelusysteemi erilaisine aseineen ja erikoiskykyineen toimii vähintäänkin
tyydyttävästi. Spawnin kantama puku ei ole sieltä tavallisimmasta päästä,
vaan varustukseen kuuluu niin kipeää tekevät teräsketjut kuin tyylikäs
viittakin. Ketjujen käyttö sopii erinomaisesti lyhyen etäisyyden päässä
oleviin perusvihollisiin, mutta muuten lähitaisteluissa annetaan kirveen puhua
puolestaan. Heti pelin alussa käsiinsä saa myös tulituikkuja, kuten pistoolit
ja haulikon, jotka sopivat eritoten ilmassa liihottavien vihollisten
tainnuttamiseen. Loppua kohden siirryttäessä asearsenaali vahvistuu
entisestään, kun kuvioihin astuvat minitykit, raketinheittimit ja muut
huipputehokkaat tussarit.

Kolmas pyörä pelin taistelutoiminnoissa on plasma, jolla saadaan aikaiseksi
tujauksen verran erikoisempia liikkeitä ja toimintoja. Plasmalla saa
käyttöönsä sekä tehokkaita hyökkäyksiä kuin myös yliluonnollisia kykyjä,
joilla voi heikentää muun muassa vihollisten iskutehoa. Erikoisvoimilla
mässäilyä rajoittaa plasmamittari, jota kuitenkin voi täyttää taisteluista
jäävillä väripalloilla samoin kuin pelin muitakin voimamittareita. Keräämisen
arvoisia ovat myös sielut, joita tuhlataan ratojen alussa ammus- ja
energiapäivityksiin.

Viholliset rynnivät Spawnin päälle yleensä joukolla, jolloin pelaajan on
toimittava nopeasti. Ohjausjärjestelmässä apua antaa tähtäyksen lukitus,
joka helpottaa valitun kohteen niittaamista. Aukeilla taistelupaikoilla
systeemi toimii pääosin hyvin. Samoiten riittävän toimivasti käy yltiöpäinen
joka suuntaan hakkaaminen. Mutta mitä ahtaammaksi paikat käyvät, sitä
kinkkisemmäksi muuttuu ohjastaminen. Kamera alkaa sekoilla, viholliset
katoavat näköpiiristä ja korokkeelta toiselle hyppiminen vaikeutuu.
Yhtäkkiä pelaaminen tuntuukin tavattoman tuskaiselta.

Spawn: Armageddonin viimeinen synti on lyhyt kesto. Vaikeusasteluokkia
on kolme, mutta siitä huolimatta pelistä riittää antia vain muutamaksi illaksi.
Toisaalta tylsyys nousee päällimmäiseksi tunteeksi näiden pelituntien
aikana, joten vaatimaton viiden tunnin reippailu on ehkäpä vain hyvästä.
Äärimmäiseen toimintapelinälkään Spawn: Armageddon voi nipin napin
menetellä, mutta muuten peli kannattaa jättää pölyttymään pelikaupan
muiden keskinkertaisten nimikkeiden joukkoon.

MrVirtanen