Nipamaailma.com - Arvostelut: Speed Kings (GC)

SPEED KINGS

Acclaimin julkaisema Speed Kings muistuttaa yhtiön toista peliä Burnoutia
tavattoman paljon. Vilkkaan liikenteen seassa kaahaillaan törmäystä
välttäen ajaen samalla kilpaa muutamaa koneen ohjastamaa kuskia vastaan.
Käytännössä peli eroaakin Burnoutista vain kahdella tavalla. Ajoneuvoina
ovat autojen sijasta moottoripyörät ja Climaxin peli on selkeästi kehnompi
kuin Criterion Gamesin Burnout.

Acclaimin tavoitteena on ollut selvästi hakea samanlaista hurmosta kuin
mitä Burnout tarjosi. Osittain tässä on myös onnistuttu. Parhaimmillaan
meno kaksipyöräisillä on hauskaa ja haastavaa, mutta monet puutteet
heikentävät kokonaisuutta. Täysin hutaisemalla ei Climax kuitenkaan
projektiansa ole saattanut loppuun. Peliä voisi ehkäpä kuvailla sanoilla hyvä
yritys. Taustalla on paljon hyviä ajatuksia, joiden toteutus tai viimeistely on
vain valitettavasti jäänyt keskeneräiseksi.

Speed Kingsin kilpailut käydään kolmen ajon sykleissä, joissa jokaisessa
hyvin sijoittumalla pääsee kolmen uuden radan kimppuun. Teemoiltansa
pelin baanat ovat kilpa-ajopelien perustavaraa. Tarjolla on muun muassa
kaupunkiajoa Lontoossa, lumisia vuoristopätkiä Sveitsissä sekä ruuhkaisia
moottoriteitä Denverissä. Yhteistä näille kaikille radoille on runsas liikenne,
mikä tekee muuten varsin tavanomaisista radoista haastavia. Autokannan
lisäksi vaikeuksia ajolinjan pitämiseen tuovat erikoisemmat esteet, kuten
rekan lavalta tippuva lasti tai junan yli loikkaaminen. Liika törmäily kuluttaa
aikaa, mikä puolestaan saattaa aiheuttaa check-pointilta myöhästymisen.
Ratojen hankalimmat kohdat oppii kuitenkin nopeasti, koska Burnoutin
tapaan liikenne noudattaa aina orjallisesti samoja liikeratoja.

Niinikään suoraan Burnoutista on kopioitu lyhyeksi toviksi moottoripyörän
supernopeuksiin kiihdyttävä boost-toiminto. Boostimittari täyttyy
vaarallisesta ajamisesta ja pitkistä slaideista. Tähän saumaan Climax on
kehittänyt myös jotakin omaa. Erityisen tehokkaasti boostimittaria
kohottavat erilaiset pyörän kanssa tehtävät temput. Yhdistelemällä
temppunappina toimivaa L:ää muiden naviskoiden ja analogisen vivun
kanssa, suorittaa kuski hurjan näköisiä liikkeitä pyöränsä kanssa.
Perinteinen keula ylhäällä ajaminen on tietenkin mukana, mutta miltäpä
kuulostaa käsinseisonta ohjaustangon päällä tai surfaus satulalla seisten.

Temppujen hienoutta latistaa niiden vähäinen määrä. Ne oppii tekemään
hetkessä, jonka jälkeen on tyydyttävä samojen liikkeiden toistamiseen
kentästä toiseen. Boostimittarin täytöstä tuleekin rutiinihommaa ennen
pitkää. Kaiken lisäksi törmäykset eivät edes nollaa turboa. Toisaalta tämä
on ehkä vain hyvä asia, koska pelissä on toisinaan lähes mahdotonta
väistää yllättäen silmien eteen pompahtavaa ajoneuvoa.

Kilpailuissa on vastassa viisi koneen hallinnassa olevaa kilpakuskia. Taistelu
paremmuudesta menee välillä melko fyysiseksikin, sillä mukana on
potkupainike, jolla kilpakumppanin voi kampittaa kadun pintaan.
Vastustajien reaktiokyky tuppaa pettämään tiukoissa paikoissa, mutta
muuten ne ovat suurin piirtein yhtä kovia voitettavia kuin Burnoutin
vastaavat. Jos vaikka rekka-auto tukkii tien ja ainoa keino on liukua
sivuttain sen ali, karauttaa aina vähintään kolme neljä kilpailijaa suoraan
rekan kylkeen.

Moottoripyörän ohjaaminen ja hallinta on arcade-painotteista eikä sinänsä
ole huonosti toteutettua. Peliä vaivaa kuitenkin monet pikku viat. Niistä yksi
pahimmista on ruudunpäivityksen takkuileminen. Jo kahden pyörän
yhtäaikainen kolarointi on toisinaan liikaa pelimoottorille ja kuva nykäisee
ärsyttävästi usean sekunnin ajan. Myös liikkeentunnistuksessa on ongelmia.
On vaikea hyväksyä, että ensimmäisellä kerralla jo pieni hipaisu auton
kylkeen johtaa kaatumiseen, mutta toisella kerralla turbovauhdilla päin
seinää ei ole riittävä kriteeri törmäykselle. Surkuhupaisia ovat osumat
valotolppiin, jolloin peli uhkaa jopa seota. Peliä pystyy tällaisenaan toki
pelaamaan, mutta se olisi moninkertaisesti nautittavampaa ilman lukuisia
epäloogisuuksia ja vaatimattomalta tuntuvia bugeja.

Pelillinen anti jää Speed Kingsissä vähäiseksi. Maltillisella pelaamisella
ratavalikoiman avaamisessa ei nokka kauan tuhise. Muina pelimuotoina
tarjoillaan tuttua ja turvallista aikaa vastaan ajamista ja yksi vastaan yksi
–kilpailuja. Myös temppuja varten on oma pelimuotonsa. Grand prix
–moodissa puolestaan voi luoda oman kilpasarjan haluamastaan määrästä
kilpailuja. Hieman syvällisempää paneutumista tarvitaan respect-haasteissa.
Pelin jokainen rata sisältää kolme haastetta ja tehtävänä voi esimerkiksi olla
suorittaa tiettyjä temppuja tai ajaa kolaroimatta kierroksia. Palkintona on
lisätilbehööriä.

Speed Kings mahdollistaa tietyiltä osin peräti neljän hengen yhtäaikaisen
moninpelin. Moninpeliä vaivaavat kuitenkin samat ongelmat kuin
yksinpeliäkin ja erityisesti neljään osaan jaettu ruutu on epämiellyttävä
kokemus. Peli köhii ja näkyvyys on heikko.

Keskinkertaisen ajomallinnuksen jatkoksi Speed Kings myös näyttää ja
kuulostaa keskinkertaiselta. Grafiikka on kliseistä ja kaukana näyttävästä.
Kuskit ovat pyöriensä satuloissa tönkköjä, mutta törmäysanimaatiot ovat
kohtuullisen sujuvia. Ajoalustalla ei tunnu olevan väliä, sillä pyörä kiihtyy
yhtälailla nurmikolla kuin asvaltillakin. Liikennettä ja elämää ajoradoilla on
mukavan paljon, tosin kuten sanottua ruudunpäivityksen hinnalla. Äänet
koostuvat autojen tööttäilyistä, kumin käryämisestä ja hirveästä
taustamusiikista, joka tuskin lämmittää ketään.

Speed Kingsissä on liikaa pieniä puutteita ja liian vähän mielenkiintoista
pelattavaa. Vaikka ajoittain pelaaminen on jopa nautittavaa, puuttuu pelistä
kuitenkin todellinen ajopelifiilis. Vaikka Burnoutissakin oli loppujen
lopuksi melko vähän avattaa, on sitä siltä vieläkin hauska pelata yhä
uudestaan ja uudestaan. Speed Kingsin sen sijaan jättää mielellään
lopullisesti rauhaan, kun siitä kerran luopuu.

MrVirtanen