Nipamaailma - Arvostelut: Spyro: A Hero's Tail

SPYRO: A HERO'S TAIL

On aika palata Spyron maailmaan. Pahislohikäärme Red on vihoissaan
taas hyökännyt Dragon Realmsiin pimentämään maan pahoilla kristalleilla.
Spyron tehtävänä on ottaa ohjat käsiinsä ja pomppia kentästä toiseen
maailman pelastamiseksi.

Spyro-pelit ovat muodostuneet legendoiksi vuosien mittaan. Kukapa ei
tietäisi tuota alun perin PlayStationilta kotoisin olevaa söpöä lohikäärmettä
vinkeine ystävineen. Nyt katsastusvuorossa on lilan lohikäärmeen järjes-

tyksessään viides seikkailu.

Spyro: A Hero's Tail on toimintapainoitteinen tasoloikintapeli. Spyron on
tarkoitus pelastaa maailma pahalta veikeine kavereineen. Mukana ovat
aikaisemmista osista tutut pingviini Byrd, leopardi Hunter, myyrä Blink
sekä sudenkorento Sparx. Näiden hahmojen välillä vuorotellaan erilaisissa
peliosuuksissa, joista osa on jopa todella onnistuneita. Byrdin lento-
osuudet pähkähulluine ohjuksineen ovat varsinkin hauskaa ajanvietettä.
Useimmiten kyse on kuitenkin turhista kädettömyyksistä, joita ei tarvitsisi
peliin edes laittaa. Vaihtelua pelissä silti riittää, koska jokainen hahmo on
erilainen ja niiden vahvuuksia käytetään myös hyväksi. Tämä piristää
Spyrolla pelattavaa pääpeliä, joka sinällään on mielenkiintoinen, mutta
aika monotoninen.

Pelin maailmat ovat isoja, värikkäitä ja iloisia, eivätkä ne kulje putkessa.
Eri maailmojen välillä voi myös kulkea suhteellisen vapaasti. Erittäin kau-

niit maailmat ovatkin iso plussa, koska pelissä jossa tarkoituksena on
kaikenlaisen kaman kerääminen, toimiva maailma on elinehto. Pienten ja
isojen kristallien keräilystä ja hajottamisesta ansaitsee rahaa, jolla saa ja
pitää ostaa härpäkkeitä, uusia aseita ja monenlaista etenemiseen vaikutta-

vaa tavaraa. Perinteinen keräilyteema on yleisesti ottaen aika mukava, ja
väliin tulevat bossitkin piristävät. Pelin vaikeustasosta voisi kuitenkin
mainita sen verran, että se ei ole korkea. Se on leppoisan alhainen, joten
pelaamisesta tulee harvoin tylsää. Seivipaikkojakin on joka risteyksessä.
Lapsiystävällinen vaikeustaso ei minun vaikeiden pelien myrkyttämään
mieleen ollut kuin pelkkää plussaa. Sitä paitsi seikkailu ei ole edes kovin
lyhyt.

Ja onpahan peli ihan kivan näköinenkin. Radat ovat iloisia ja värikkäitä,
hahmografiikat ovat hyviä nekin. Cuben tehoja ei kuitenkaan oteta monien
muiden multiplatform-pelin tavoin huomioon. PS2-portit alkavat tuntua jo
idioottimaisilta, mutta minkäs teet, jos pelintekijät eivät laiskuudeltaan
ohjelmoi pelejään erikseen Cubelle. Silti Spyro toimii mukiinmenevästi.
Pelin äänet ovat ihan kivoja, mutta eivät mitenkään erikoisia. Hahmojen
ääninäyttelyn taso vaihtelee. Tosin yksi erityismaininta pitää antaa, ja se
menee Spyron ääninäyttelijälle.

Kaikkialla liikuttaessa kontrollit toimivat tarpeeksi hyvin eikä tällä osa-
alueella ole mitään suurempaa valittamisen aihetta. Erilaiset iskut ja liik-

keet iskostuvat selkäytimeen vaivatta, kun niitä eteen sattuu.

Pelissä on kaikista kehuista huolimatta yksi suuri pisteitä pudottava vika:
mikään ei ole omaa. Suuret lihansyöjäkasvit, osuudet, joissa Spyro pyörii
pallon sisällä ja maan puhdistaminen myrkystä ovat kaikki tuttuja element-

tejä muista pelisarjoista. Eikä Spyron idea ole muutenkaan ollut vuosiin
uusi. Viides Spyro onnistuu vain kierrättämään suuren osan vanhojen peli-

en ideoista, jotka toimivat hyvin, mutta on nähty jo neljä kertaa. Raikas
tuulahdus olisi paikallaan.

Spyro: A Hero's Tail on mukava tasohyppely, joka kärsii uudistuksen
puutteesta. Jos perheestä löytyy naperoita ja vielä parhaimmassa tapauk-

sessa Spyro-faneja, on peli taattu ostos. Edeltäjistään peli ei kuitenkaan
pahemmin eroa.

Dentrian