Nipamaailma - Arvostelut: Star Fox Assault (GC)

STAR FOX ASSAULT

Lylat Wars kuuluu Nintendo 64:n peliparhaimmistoon ja on yksi laitteen
suosikkipeleistäni. Olen seurannut tarkasti Star Fox Assaultin kehitys-

kulkua Gamecubelle. Raren Star Fox Adventures oli kelpo seikkailu-

peli, mutta aivan väärään pelisarjaan kytketty. Tällä kertaa vetovastuu on
annettu Namcolle, joka on palauttanut Star Fox –tiimin raiteilleen – toi-

minnan ja räiskeen maailmaan. Muutoksiakin on silti tapahtunut.

Fox McCloud –ketun johtajaman Star Fox –tiimin on jälleen aika virittää
itsensä ja aluksensa toimintakuntoon Corneria-planeetan komentajan
kenraali Pepperin pyytäessä tiimiltä palvelusta. Pahamaineisesta Star
Wolf –joukkiosta ulos potkittu Andrew Oikonny on käynnistämässä
kapinaa Androsin jäljelle jääneellä sotajoukolla. Tilanne setviintyy Foxin
johdolla nopeasti, mutta samalla paljastuu entistä suurempia ongelmia:
salaperäiset aparoideiksi kutsutut alienit valtaavat kasvavalla voimalla
Lylat-systeemin planeettoja. Tilanne on käymässä niin kriittiseksi, että
Foxin ja kumppaneiden on lopulta yhdistettävä voimavaransa vanhan
kilpakumppanin Wolf O´Donnellin kanssa.

Ensimmäinen tehtävä enteilee hyvää. Pelaaja on jälleen Arwingin puikois-

sa, ampuu lasertykillä kumoon vastaan vilistäviä vihollisten aluksia ja
kommunikoi ahkeraan tiimin muiden jäsenten kanssa. Vanha kunnon
Peppy on siirtynyt komentotehtäviin Great Fox –alukseen yhdessä Robin
kanssa. Hänen paikkansa taisteluosastossa on ottanut Lylat Warsissakin
esiintynyt Krystal, joka tuo sopivasti naispuolista energiaa toimintaan.
Teknikon maineessa oleva Slippy-sammakko ja paluun joukkoon tehnyt
Falco ovat tiimin loput jäsenet.

Arwing-tehtävän jälkeen Fox jalkautuu maankamaralle. Paljon puhuttuja
patikointiosuuksia pelissä on runsaasti, ja niistä on etukäteen oltu hieman
huolissaan. Fox on totuttu näkemään masiinoiden puikoissa, ei koneki-

vääri kädessä juoksevana sotilaana. Juonellisesti ja toiminnan kannalta
kävelytehtävät on kuitenkin sisällytetty onnistuneesti peliin. Pelin perus-

luonne ei juuri muutu Foxin liikkuessa jalan. Isompia ja pienempiä vihol-

lisia paukutellaan edelleen tiiviissä tahdissa, eteneminen on vain hieman
vapaampaa, sillä pelaajan ei tarvitse kulkea ennalta määrättyä uraa pitkin
toisin kuin useimmissa Arwing-tehtävissä. Monissa kentissä pelaajan on
turvauduttava kaikkiin mahdollisiin liikkumistapoihin tehtävästä selviyty-

äkseen. Ensiksi saatetaan esimerkiksi hieman jyskytellä landmasterilla,
sitten jalkautua ahtaisiin sisätiloihin ja lopuksi jahdata vihollisia ilmojen
teillä.

Kolmannesta persoonasta kuvattujen kävelyosuuksien pienenä ongelma-

na on ohjaaminen, joka ei ole yhtä jouhevaa kuin lentokohtauksissa.
Räiskimisen kannalta kaikki tärkeät perustoiminnot manuaalitähtäyksestä
sivuttaisaskeliin ja väistöliikkeisiin ovat suoritettavissa, mutta pientä sula-

vuutta ohjausmallilta kaipaa varsinkin kiperissä tilanteissa. Mitään Star
Wars: Rogue Squadron 3: Rebel Striken kaltaisia kammottavia käve-

lykontrolleja ei kuitenkaan pidä odottaa, sillä toiminta pysyy pääosin viih-

dyttävänä lievästä takkuilusta huolimatta. Ja aluksien ohjaaminen on yhä
nautinnollisen toimivaa, vaikka tässäkin Nintendo 64:n Lylat Wars vie
hienoisen voiton.

Jalkaisin vipeltäessään Foxin käytössä on kourallinen aseita, joita voi
vaihtaa c-vipua vääntämällä. Foxin perusaseen, ladattavan laserpistoolin
lisäksi käyttöönsä voi saada kaksi eritehoista konekivääriä, singon, kiika-

rikiväärin sekä räjähteitä. Lisäaseissa on rajallinen määrä ammuksia,
mutta lisäpatruunoita jaetaan kohtalaisen avuliaasti. Vaihtoehtoisille aseille
tulee käyttöä pitkin tehtäviä, mutta perusasekin on aika tehokas ja sitä
kautta sovelias useimpiin tilanteisiin. Arwingin lasertykkiä voi tuttuun ta-

paan päivittää tehokkaammaksi kuvakkeita keräämällä, ja pommitkin
ovat edelleen kuvioissa mukana.

Tarina ei ole hirveän monimutkainen, mutta vaihtelua se tarjoaa sopivasti.
Parasta pelissä on uskomaton tunnelma, joka on ollut aina Star Fox –pe-

lien tavaramerkki. Tiimi pitää tiukasti yhtä ja taistelee ryhmänä. Radiolii-

kenne käy taisteluiden aikana koko ajan kiivaana, ja tiimiläisten havain-

not, ohjeet ja kannustukset kaikuvat kovaäänisistä luoden kunnollista
taistelufiilistä. Star Fox –saagalla alkaa olla jo sen verran historiaa, että
pelisarjaa alusta asti fanittaneet pääsevät nauttimaan joistakin sisäpiiriju-

tuista. Vitsit tiimin sisällä ja sananvaihto vihollisten, muun muassa Star
Wolfin kanssa periytyvät jo Nintendo 64 -ajoilta. Välivideoista on onnis-

tuttu tekemään intensiiviä jättämällä turhat jaarittelut sikseen. Orkestraa-

lisen ääniraidan ja loistavan ääninäyttelyn ansiosta pelistä välittyy oikeasti
tunteita myös ruudun toiselle puolelle.

Toiminnan sujuvuuden takaamiseksi varsinaiset tavoitteet on luotu yksin-

kertaisiksi. Yleisin tapaus on targettien tuhoaminen, jota saa tehdä kylläs-

tymiseen saakka niin ilmasta kuin maasta käsin. Tutkan ansiosta tuhotta-

vat kohteet on helppo löytää, joten aikarajoitteisissakaan tehtävissä her-

mo ei pääse kiristymään turhaan haahuilemiseen. Muutama suojelutehtä-

väkin joukosta löytyy sekä Lylat Warsista kopioitu kohtaus, jossa ulottu-

vuusporttia lähestyvät ohjukset on eliminoitava. Valtaisia bossejakin vas-

taan mähinöidään totta kai. Kaava on legendaarinen. Tulituksessa on
kestettävä tarpeeksi kauan ja iskettävä silloin kun vastustaja paljastaa
heikon kohtansa.

Pelillisellä kantilla Lylat Warsin monimuotoisuudesta on menty taakse-

päin. Vaikka Fox ei enää tyydykään pelkkään lentämiseen ja vaunukoh-

tauksiin, on pelattavan määrä pudonnut roimasti. Hoidettavana on kym-

menen tehtävää, siinä kaikki. Salareittejä ja vaihtoehtoisia ratapolkuja ei
ole. Tosin tehtävät ovat melko pitkäkestoisia. Varsinkin patikoidessa
kuluu aikaa, ja eräät tehtävät saattavat vaatia puolikin tuntia – ainakin
korkeammilla vaikeusasteilla. Silti pelin lyhyys on pettymys, sillä Lylat
Warsin yksi vahvimmista puolista oli juuri erittäin suuri uudelleenpelaa-

misarvo. Ainoa lisäpelattava on läpäisyn jälkeen avautuva survival-peli-

muoto. Piste-ennätykset, mitalit ja piilotavarat mielessään ratoja voi toki
kahlata uudestaan, mutta viimeistään klassisen Xevious-avaruusräiskin-

nän avattuaan mielenkiinto lopahtaa.

Moninpeli oli paljon kehutun Lylat Warsin heikko kohta. Laadukas mo-

ninpeli onkin ollut Namcon tähtäimessä Star Fox Assaultin kehittämisen
aloittamisesta lähtien. Jos ei muuta, niin ainakin monipuolinen moninpelistä
on tullut. Tarjolla on lähes tulkoon jokaisesta yksinpelikentästä moninpe-

liä varten muokattu areena. Osa kentistä toimii pelkkinä Arwing-kohtaa-

misina, mutta vauhdikkaimpia ovat radat, joissa kaikki mahdolliset liikku-

mismuodot ovat käytettävissä. Moninpelitilaa varten on kehitetty myös
pari ylimääräistä asetta. Sääntöjä ja alustarjontaa pääsee säätämään itse,
minkä lisäksi peli tallentaa monipuoliset statistiikat jokaisen taistelijan
profiiliin.

Napakymppi Star Fox Assaultin moninpeli ei kuitenkaan ole. Kohtalai-

sen laajat kentät vaativat paljon väkeä, joten on suuri pettymys ettei
botteja ole saatavilla. Välillä pelaaminen on pitkästyttävää harhailemista
jopa nelinpelinä. Monesti myös aluksen käyttöönsä saanut pelaaja on
ylivoimainen jalkamieheen verrattuna, ellei tällä ole tehokasta sinkoa ja
suojaisaa tukiasemaa. Nettipelinä isossa porukassa moninpeli olisi täydel-

linen. Sääli, ettei edes alunperin kaavailtu kahdeksan pelaajan LAN-omi-

naisuus toteutunut. Asiantuntevassa seurassa ja parhaimmissa kentissä
moninpelaaminen on nimittäin maittavaa viihdettä.

Pelisarjan ystävänä olen tyytyväinen Star Fox Assaultiin, vaikka se olisi
toki voinut olla paljon parempikin. Jos minusta olisi kiinni, klassisen ava-

ruusräiskinnän osuutta olisi kasvatettu jalkatehtävien kustannuksella. Mut-

ta menee se näinkin. Tunnelmallinen tarina, erinomainen äänimaailma ja
mahtava taistelufiilis siivittävät peliä pitkälle, ja moninpelikin kelpaa päivän
piristykseksi. Teknisesti loistokas ja sisällöltään perinteille uskollinen Star
Fox Assault ei vain ole niin loistava kuin Shigeru Miyamoton loihtima
Lylat Wars.

MrVirtanen