gc_windwaker

THE LEGEND OF ZELDA: THE WIND WAKER

En muista, että mikään Zelda-peli aikaisemmin olisi aiheuttanut vastaavaa
kohua ja keskustelua kuin The Wind Waker. Uusi osa Marion ohella
Nintendon tärkeimpään pelisarjaan on aina merkkitapaus. Tällä kertaa
lisämielenkiintoa odotukseen toi uusi konsolialusta ja tietenkin mielipiteitä
jakanut cel-shading-grafiikka. Pelin laatuun näillä elementeillä ei kuitenkaan
ole ollut negatiivista vaikutusta. Shigeru Miyamoto ja Nintendo ovat
luoneet monipuolisen ja viihdyttävän pelin, mistä huokuu kaikki Zelda-
sarjan parhaat puolet. Ne, jotka hyljeksivät peliä sen erilaisen lookin takia,
jättävät välistä ehkäpä vuoden parhaimman pelielämyksen.

Zelda-saagan tarinankerrontaan saadaan Wind Wakerin myötä uusia
käänteitä. Miekkaa heilutteleva vihreänuttuinen poika ei käytännössä
olekaan kaikkien tuntema Link, vaan Outset Island –saarelta kotoisin
olevan poikalapsi. Koska tapahtumat sijoittuvat 100 vuotta Ocarina of
Timen jälkeen, olisikin mahdotonta, että yksi ja sama henkilö olisi edelleen
ohjaksissa. Tämänkin pelin sankari on silti Linkin legendalla varustettu.
Saaren käytännön mukaisesti riittävän iän saavuttaneet lapset puetaan
Linkin pukuun vanhoja sankaritaruja kunnioittaen. Varsinainen syy
seikkailulle on jälleen kerran Ganondorf, joka herää henkiin
horroksestaan. Jättikokoinen lintu kaappaa Linkin siskon, mikä antaa
päähahmolle myös henkilökohtaisen syyn lähteä taistoon.

Zeldojen kanssa aikaisemminkin puuhastelleelta ei kauaa kestä totutellessa
Gamecuben Zeldaan. Pettämätön pelirakenne on ennallaan, mikä
tarkoittaa lukemattomasti pääjuonesta poikkeavia sivutapahtumia,
luolastojen koluamista, minipelejä, kekseliäitä pulmia ja avaraa
tutkimusmatkailua. Tätä kaikkea siivittää järkevästi mitoitettu vaikeusaste
ja looginen etenemisjärjestys. Vaikka joskus joutuukin pohtimaan oikein
kunnolla parhainta selviämismenetelmää, loistavat kaikki turhautumista
aiheuttavat tilanteet poissaolollaan. Harvasta pelistä löytyy sitä maagista
tunnelmaa, kun huomaa viettäneensä kymmeniä minuutteja vain
yksinkertaisen, seikkailun kannalta merkityksettömän minipelin parissa,
vaikka peli on pullollaan muita hienouksia.

Sisällöllisesti peli on tietenkin kokonaan uniikki, kuten myös monet pelin
oheistoiminnot. Kaikkein merkittävimpään uutuuteen tehdään tuttavuutta
heti pelin alkumetreillä. Wind Waker –tahtikeppiä voi pitää eräänlaisena
ocarinan korvikkeena, vaikka se ei yhtä soinnullinen olekaan. Löydettyään
purjeen veneeseen, voi seilaaminen tahtipuikon avulla alkaa. Sillä pystyy
muun muassa kääntämään tuulen suuntaa, joten pikku hiljaa sankarimme
voi edetä saarelta toiselle. Täysin vapaat kädet puhurien hallintaan ei ole,
koska haluttu tulos syntyy vain oikein rytmitetyllä c-tatin kääntelyllä.
Klassisten perustarvikkeiden eli pommien, sydänpalojen, bumerangien,
jousen ja miekan rinnalle tarjotaan joitakin uutuusesineitä. Tämmöinen on
esimerkiksi grappling hook, joka on erinomainen apu tavaroiden
varastamiseen. Yksi mainitsemisen arvoinen väline on deku-puun lehti, jolla
liidellään kielekkeiltä toiselle. Sille on varattu pelin aikana myös
monenmoista muuta käyttöä.

Typistettynä pelaaminen on seilaamista saarelta toiselle. Jokainen
maapalanen meressä on kokonaan oma maailmansa, joka on täynnänsä
pelattavaa. Kutakin saarta asuttaa erilainen kansa, jonka ongelmien parissa
pelaajakin saa pyöriskellä. Jotkut toimeksiannot ovat hieman turhauttavia,
mutta suurin osa kehittäjien ideoista ovat onnistuneita ja hauskoja.
Hyödyntämällä ympäristöä saa riittävästi vihjeitä siitä, minne seuraavaksi
on suunnattava. Vinkit ovat kuitenkin toisinaan sen verran ylimalkaisia, että
omin avuin on tutkittava yksityiskohtia ja tätä kautta oivallettava uusia
asioita. Osa tapahtumista saa alkunsa vain otollisissa olosuhteissa, joten
tarkkaavaisuuttaan ei saa päästää herpaantumaan. Hurjat pomotaistelut
ovat ikimuistettavia kokemuksia. Persoonalliset bossit ovat paitsi
suurikokoisia myös hankalia päihitettäviä. Niiden voittaminen tuntuu
oikeasti saavutukselta.

Ocarina of Timesta tuttua taistelujärjestelmää on paranneltu ja
laajennettu. Liikkeiden kirjo on runsas, mutta ei monimutkainen. Esineiden
käyttäminen ja yhdisteleminen monipuolistavat muutenkin laadukkaasti
toimivaa kontrollointia. Erityisesti miekkailemiseen on mahdutettu uusia
ulottuvuuksia eikä se ole enää pelkkää huitomista sinne tänne. Taisteluiden
tuoksinnassa ainoaksi hieman häiritseväksi seikaksi nousee kameran
toiminta, joka tahtoo tiukan paikan tullen kuvata hieman omiaan. Kameran
hallinta on sinänsä melko vapaata, mutta Super Mario Sunshinen tapaan
täydellisyyteen se ei yllä.

Kiistelty ulkoasu on kaikesta kritiikistä huolimatta laatutyötä. Peliä ei ole
syytä ryhtyä vertailemaan realistista grafiikkaa käyttäviin peleihin. Wind
Wakeria varten on sisäistettävä sen oma kuvallinen tyyli ja nautittava siitä.
Valitsemalla cel-shadingin Nintendo on pystynyt luomaan sellaisia graafisia
sovellutuksia, jotka muuten eivät olisi välttämättä olleet yhtä onnistuneita.
Pelin valtaisa hahmokatras on nyt värikästä joukkoa, joiden kasvonilmeet
ja –liikkeet kertovat heistä paljon. Varsinkin Linkin naaman vääntely ja
katseen liikkuminen elävöittävät hahmoa merkittävästi. Piirroshahmot ovat
muutenkin erinomaisesti animoituja ja uskottavan oloisia. Teemoittain
vaihtuva musiikki yhdistelee uutta vanhaan kuulohermoja miellyttävällä
tavalla. Nintendon ollessa kyseessä, on turha odottaakaan, että hahmojen
suusta kuuluisi sujuvaa englantia. Puhekuplat eivät haittaa, koska muuten
ääniefektit on suunniteltu hyvin.

Game Boy Advancen ja Tingle-keijun käyttäminen on yksi onnistunut
oivallus lisää. Yhdistämällä Advancen Cubeen Tinglen hallitseminen
onnistuu käsikonsolin ruudun kautta. Tingle antaa vinkkejä, ehdotuksia ja
karttanäyttöjä läpi seikkailun ja pystyy esimerkiksi rupee-kolikoita vastaan
täyttämään Linkin energiavarastoja. GBA:n avulla pelistä selviytyminen
helpottuu ehkä jonkin verran, mutta toisaalta Tingle tuo pelikokemukseen
lisäiloa, josta ei malta luopua.

Zelda on jälleen paljon muutakin kuin pelkkä seikkailupeli. Päätarinaan
sekoitetaan koko ajan sivuhaaroja ja muita houkuttelevia pikku asioita,
jotka tekevät pelielämyksestä uskomattoman laajan. Vaikka pelin
perusteet eivät enää olekaan uraauurtavia, tarjoaa The Legend of Zelda:
The Wind Waker sellaista omaperäisyyttä ja tuoreutta, jotka nykypäivän
peleissä ovat harvinaista herkkua. Seikkailutuokion täydentää täydellinen
ohjattavuus eikä Nintendon rohkeaa graafista ratkaisua käy myöskään
moittiminen.

Sir Lupus