.

Avaussivu

Heti hoitoon

Tietoa huumeista

amfetamiinipsykoosi

NA - Nimettömät Narkomaanit

AA - Nimettömät Alkoholistit

OG - Original Group

Muita päihdelinkkejä

Katusankarin finaali

Virtuaalikierre

Tyyneysrukous

Yleistä

Amfetamiinin käyttö huumeena on lisääntynyt Suomessa. Amfetamiinipsykoosi on yleistyvä ja vakava amfetamiinin käyttöön liittyvä ilmiö, joka saattaa jäädä tunnistamatta ja hoitamatta. Tuonnempana kuvaamme tapauksen, jossa 29-vuotiaalle miehelle kehittyi amfetamiinin käyttöön liittyvä psykoottinen oireisto aistiharhoineen. Tavallisimmat amfetamiinipsykoosin oireet ovat vainoharhaiset ajatukset sekä näkö-, tunto- ja kuuloharhat.

Amfetamiinin käytölle ei nykyisin ole lääketieteellisiä perusteita. Suomessa amfetamiinin käyttö huumeena on lisääntynyt huomattavasti 1980-luvun lopulta lähtien. Vielä vuonna 1990 amfetamiinia takavarikoitiin vain 1,4 kg, mutta vuonna 1996 määrä oli 22,6 kg. Samana aikana amfetamiinin käyttöön liittyvät sairaalahoitojaksot lisääntyivät 59:stä 362:een. Amfetamiinin vahva asema huumeiden joukossa on suomalainen ilmiö (Stakes 1997). Meillä amfetamiinijohdokset ovat kannabiksen jälkeen toiseksi yleisin huumausaineryhmä. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa käytetään heroiinia amfetamiinia enemmän.

Amfetamiini vaikuttaa kiihottavasti keskushermostoon ilmeisesti lisäämällä dopamiinin vapautumista hermopäätteissä. Väsymys ja nälän tunne häviävät tunneiksi aineen käytön jälkeen. Verenpaine kohoaa, syketaajuus kasvaa, silmäterät laajenevat ja käyttäjä hikoilee. Vieroitusvaihe tuo mukanaan väsymyksen, hermostuneisuuden ja mielialan laskun.

Psykoottisia oireita voi esiintyä sekä käytön aikana että vieroitusvaiheessa. Yleisimpiä ovat vainoharhaiset ajatukset sekä näkö-, kuulo- ja tuntoharhat (Snyder 1973). Väkivaltaisia impulsseja itseä ja toisia kohtaan on myös kuvattu (Kratofil ym. 1996).

Dramaattisin amfetamiinin aiheuttama tila on paranoidisen skitsofrenian kaltainen oireisto aiemmin terveellä henkilöllä. Psykoottisuus voi korjautua nopeasti (päivässä tai viikossa), mutta joissakin tapauksissa tilanne saattaa pitkittyä ja jäädä pysyväksikin amfetamiinin käytön lopettamisesta huolimatta. Toisen maailmansodan jälkeen Japanissa sai vapaasti metamfetamiinia. Sen käyttöön liittyvistä psykooseista 15 % jäi pysyviksi, ja näissä tapauksissa kliinistä kuvaa ei voitu erottaa paranoidisesta skitsofreniasta (Flaum ja Schulz 1996).

Kuvaamme seuraavassa amfetamiinipsykoositapauksen ja käsittelemme häiriön neurobiologista taustaa.

Oma potilas

Potilas on 29-vuotias, aiemmin yleensä terve mies, joka oli aloittanut huumeiden käytön useita vuosia sitten. Hän oli käyttänyt pääasiallisesti amfetamiinia ja kannabista, välillä runsaastikin. Hän oli kokeillut satunnaisesti myös LSD:tä ja ekstaasia. Potilas ei ollut saanut aiemmin psykiatrisia hoitoja. Muutamaa kuukautta ennen sairaalaan joutumistaan hän oli yrittänyt irrottautua huumepiireistä. Hän oli matkustanut lapsuudenkotiinsa mutta jatkanut edelleen kannabiksen ja suoneen ruiskutettavan amfetamiin käyttöä. Sukulaistensa kertoman mukaan hän oli käyttäytynyt kotona ajoittain omituisesti. Hän oli epäillyt ihossaan olevan syöpäläisiä ja yrittänyt häätää niitä desinfiointiaineilla. Hän oli imuroinut hiuksiaan ja yritänyt kaivaa puukolla eliöitä ihostaan. Ajoittain hän oli ollut ahdistunut, uneton ja rauhaton.

Potilas toimitettiin M1-lähetteellä terveyskeskuksesta psykiatriseen sairaalaan näkö- ja tuntoharhojen takia. Sairaalaan tullessa hän oli ahdistunut ja kiihtynyt. Hän selitti tunto- ja näköharhojaan kasveista peräisin olevilla "ötököillä". Hän suhtautui paranoidisesti lähiomaisiinsa ja ahdistui herkästi. Tarkkailuaikana hänen mielialansa vaihteli rajusti ja vuorokausirytmi oli häiriytynyt, koska hän pelkäsi nukkua öisin.

Toisena päivänä virtsan huumeseulassa todettiin amfetamiini-, bentsodiatsepiini- ja kannabisjäämiä. Mielenterveyslain mukaisen neljän vuorokauden tarkkailuajan lopussa potilaan psyykkinen tila sopi edelleen jatkuviin vieroitusoireisiin ja uhkaavaan sekavuustilaan. Hänet määrättiin tahdosta riippumattomaan hoitoon ja lähetettiin kotipaikkakuntansa mukaiseen psykiatriseen sairaalaan.

Pohdinta

Amfetamiinin käytön kesto vaikuttaa myrkytyksen oirekuvaan. Lyhytaikaisessa käytössä pienet amfetamiiniannokset aiheuttavat euforian, suuremmat sekavuustilan. Pitkäaikainen amfetamiinimyrkytys saattaa johtaa skitsofrenian kaltaiseen oireyhtymään aistiharhoineen ja ajatus- ja toimintahäiriöineen. Nämä saattavat jatkua pitkään, vaikka huumeen käyttö olisi jo loppunutkin. Joillekin ihmisille yksittäiset amfetamiininannokset saattavat aiheuttaa psykoosin kuukausienkin käyttämättömyyden jälkeen (Flaum ja Schulz 1996). Oletetaan, että tämä yksilöllinen herkkyys amfetamiinille johtuisi dopamiini- ja serotoniinireseptorien muuttuneesta toiminnasta (Hyman 1997).

Omalla potilaallamme esiintyi iholoisiin liittyviä ajatus- ja tuntohäiriöitä, jotka ovat varsin tavallisia amfetamiinipsykoosin yhteydessä. Niiden on arveltu olevan yhteydessä ihon verisuonten laajenemiseen sekä tuntoalueen hermoimpulssien suodatuksen vähenemiseen (Ellison 1994).

Riippuvuuden kliininen kuva (amfetamiini)

takaisin "Tietoa huumeista" sivulle

yhteys: putsiÄTmeininki.net

sivun alkuun