.

Heti hoitoon

Tietoa huumeista

NA - Nimettömät Narkomaanit

AA - Nimettömät Alkoholistit

OG - Original Group

Muita päihdelinkkejä

Katusankarin finaali

Virtuaalikierre

Tyyneysrukous

Stimulanttien käyttäjä

Amfetamiinin päihdyttävä kerta-annos aikaansaa lisääntyneen valppauden tunteen, itsevarmuus paranee ja motorinen ja puheen vilkkaus lisääntyy. Myös mieliala kohoaa. Suonensisäiseen käyttöön liittyy euforiakokemus, joka kannustaa päihdehakuisesti käyttäytyviä jatkamaan. Toleranssin kehittyessä annosta saatetaan suurentaa jopa 250-1000 mg:aan saakka. Pitkäaikaiskäyttäjät kokevat melko voimakasta ainehimoa, ja käyttäytymiskuviota vahvistaa fyysisen riippuvuuden kehittyminen. Aineen vaikutuksen vähentyessä ilmaantuvat vieroitusoireet, joiden helpottamiseen uusi annos ainetta vaikuttaa tehokkaimmin.

Amfetamiin käyttö on tyypillisesti jaksottaista. Lopettamisvaiheessa heikkouden tunne, masentuneisuus, nälkä ja väsymys ovat tyypillisiä oireita. Ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta halutaan helpottaa usein muilla saatavilla olevilla aineilla, kuen bentsodiatsepiineilla (Diapam). Kun amfetamiinin käyttö on jatkunut pitkään, sen euforisoivat vaikutuksen heikkenevät sietokyvyn lisääntyessä. Tässä vaiheessa amfetamiinilla yritetään torjua uhkaavaa masentuneisuutta, joka on yksi tyypillisistä vieroitusoireista.

Erityisesti suuret annokset alkavat usein vuosien mittaan aiheuttaa paranoidista deluusiota sekä kuulo- ja näköharhoja. Alkuun oireet menevät yleensä nopeasti ohi, mutta käytön kroonistuessa ne uusiutuvat helposti ja saattavat pitkittyä. Tuossa vaiheessa amfetamiinin provosoimia psykoottisia oireita voi olla vaikea erottaa skitsofrenian oireista. Käyttäjät ja käyttäjäyhteisöjen muut jäsenet oppivat tunnistamaan oireet ja yhdistävät ne selkeästi aineen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Psykoottisten oireiden kehittyessä hallitsemattomiksi potilas saattaa hakeutua psykiatriseen hoitoon tai hänet toimitetaan sinne

Amfetamiinin pitkäaikaiskäytön seurauksena ilmaantuvat sivuoireet lisäävät tarvetta nauttia muita psykoaktiivisia aineita oireiden lievittämiseksi. Sekakäytön kliininen kuva tulee yhä mutkikkaammaksi niissäkin tapauksissa, joissa amfetamiinikautta ei ole edeltänyt useiden eri päihteiden ongelmakäyttö.

Amfetamiinin pitkäaikaiskäyttäjän ja stimulanttipainotteisen sekakäyttäjän kliinistä kuvaa luonnehtivat ailahteleva mieliala, lyhytjännitteisyys, laihtuminen, paranoidiset oireet, usein krooninen hepatiitti, ruiskeista syntyneet ihoarvet ja muut infektiokomplikaatioiden jälkitilat ja lääkehakuinen käyttäytyminen. Tyypillinen somaattinen löydös ovat myös huonot hampaat.

Käyttöjakson aikaisia piirteitä ovat vauhdikkuus, levottomuus ja vaikeus hallita aggressiivis-impulsiivisia tunteita. Käyttäjä saattaa hakeutua hoitoonkin psykoottisten oireiden vuoksi. Sama potilas on "laskuvaiheessa" masentunut, ahdistunut ja jopa itsemurha-altis. Hänellä on tarve nukkua ja korjata kierteen aikana syntynyt aliravitsemustila. Aineen himoa ei juuri esiinny. Tässä vaiheessa hakeutuminen lyhyeksi aikaa hoitoon on helppoa. Päätökset aineen käytön lopettamisesta syntyvät myös helposti mutta kestävät valitettavan lyhyen aikaa. Vaikeaa on pysyminen hoidossa sen jälkeen, kun kunto on kohentunut, sillä aineen himo iskee yleensä uudestaan.

Amfetamiinipsykoosi

takaisin "Tietoa huumeista" sivulle

yhteys: putsiÄTmeininki.net

sivun alkuun