Aamu nousee
päivä painuu
itää lilja
kuihtuu kukka
haipuu tuoksu.
Niin myös syntyy lapsi
varttuu neito kaunehin
mies voimallinen, uljahin.
Mut pian uupuu ruumis
hehkuun elämän
ja maata syleilee
sen kiertokulkuun palaa.
Vaan ootko sielun, hengen hehkun
nähnyt
sen liekissä lämmitellyt
sen kaipuun, toivon
tavoittanut
sen kodin korkean
saavuttanut?
Kuolemako
kaiken loppu?
Niin, kaiken sen
minkä silmilläin nyt nään
tään ruumiin, tomumajan
määrä koittaa aikanaan
mut minkä sielu
silmin hengen
aavistaa
ei määrää sillä
milloinkaan.
|