Aamu nousee
päivä painuu

itää lilja
kuihtuu kukka

haipuu tuoksu.

Niin myös syntyy lapsi
varttuu neito kaunehin
mies voimallinen, uljahin.

Mut pian uupuu ruumis
hehkuun elämän
ja maata syleilee

sen kiertokulkuun palaa.

Vaan ootko sielun, hengen hehkun
nähnyt

sen liekissä lämmitellyt
sen kaipuun, toivon
tavoittanut

sen kodin korkean
saavuttanut?

Kuolemako
kaiken loppu?

Niin, kaiken sen
minkä silmilläin nyt nään
tään ruumiin, tomumajan 

määrä koittaa aikanaan

mut minkä sielu
silmin hengen
aavistaa

ei määrää sillä
milloinkaan.