avaussivu

Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet II

Teksti on muistiinmerkitty luentopuheista. Tällä opiskelusivulla teksti on pyritty säilyttämään sujuvassa ja helppotajuisessa muodossa.

(Puheiden tallennus: Heikki Kilpeläinen)



SISÄLTÖ: (Alaotsikot kunkin pääotsikon alla)

2.1 Raamatun kielellisiä seikkoja
2.2 Raamatun kirjallisuuden lajit
2.3 Raamatun sisäinen tulkintajärjestys
2.4 Vanhan ja uuden liiton ero


3.1 Kuvakielen muotoja
3.2 Miten löytää tekstin konteksti
3.3 Opillisesti sitovien periaatteiden tunnistaminen


2.1 Raamatun kielellisiä seikkoja

Alaotsikot:

2.1.1 Sanat saavat merkityksensä vain omassa kontekstissaan
2.1.2 Sanojen merkitys muuttuu kielen kehittyessä
2.1.3 Erilaisilla sanoilla voi olla sama merkitys
2.1.4 Eri asiaa merkitsevät sanat käännetty samoin
2.1.5 Samoilla sanoilla voi olla eri merkityksiä
2.1.6 Samoilla sanoilla voi olla erilaisia käännösmahdollisuuksia


2.1.1 Sanat saavat merkityksensä vain omassa kontekstissaan


Esim. jos sanon sanan "lippu", mikä tulee sinun mieleesi? Toisen mieleen tulee ehkä Suomen lippu. Toisen mieleen saattaa tulla bussilippu, tai vaikkapa pääsylippu. Mutta sinä et tiedä mitä minä tarkoitan, jos en sano koko lausetta. Eli sana saa merkityksensä vain omassa lauseyhteydessään.
Ilm 5:5 mainitsee jalopeuran, joka merkitsee Kristusta siinä tekstiyhteydessä. Jalopeura Juudan sukukunnasta on Kristus. Mutta sama sana 1 Piet 5:8:ssa merkitsee saatanaa, joka on kuin kiljuva jalopeura, joka etsii kenet saisi niellä. Sanan "jalopeura" merkitys Raamatussa riippuu siis siitä tekstiyhteydestä, missä sana on sanottu.

2.1.2 Sanojen merkitys muuttuu kielen kehittyessä

Joh 1:5 "Ja valkeus loistaa pimeydessä ja pimeys ei sitä käsittänyt."


Miten tämä jae tulisi ymmärtää? Mehän ymmärrämme sanan "käsittää" automaattisesti niin kuin sen merkitys nykykielessä kuuluu: "Käsitätkö, mitä minä puhun?" "Kyllä minä käsitän". Mutta tässä ei alkukielen mukaan lainkaan ole kysymys sellaisesta käsittämisestä, ettei pimeys ymmärtäisi valoa. Sanan "käsittää" merkitys suomenkielessä on muuttunut siitä, kun vuoden-38 käännös on tehty. Uudessa käännöksessä on sanottu: "Valo loistaa pimeydessä; pimeys ei ole saanut sitä valtaansa."
Käsittäminen merkitsee siis valtaan ottamista tai hallussa pitämistä, niin kuin sana tarkoittaa myös vuoden-38 käännöksessä.


Otetaanpa tähän suomenkielestä ymmärrettävä rinnastus. Jos me katsomme Suomen karttaa, vaikkapa Etelä-Suomea, jossa on Helsinki, Porvoo ja Lahti, niin tämä asia voidaan ilmaista:
Etelä-Suomi käsittää mm. Helsingin, Porvoon ja Lahden kaupungit, mutta ei Oulua. Näin sanalla "käsittää" on sama merkitys kuin "pitää sisällään, pitää hallussaan".
Pimeys ei saanut valoa valtaansa, kuten Etelä-Suomikaan ei kartalla "saanut Oulua valtaansa" eli "ei käsittänyt" Oulua.

2.1.3 Erilaisilla sanoilla voi olla sama merkitys

Yksinkertainen esimerkki suomenkielestä: "Aja hiljaa". Miten tämän voi sanoa eri sanalla kuitenkin niin, että sillä on sama merkitys? "Aja hitaasti"-ilmaus merkitsisi täsmälleen samaa: ajaa alhaisella nopeudella. Kuitenkaan "hitaasti" ei sanallisesti merkitse samaa kuin "hiljaa". (Voit ajaa hitaasti, mutta kuiskata hiljaa.)


Samasta asiasta kertoessaan toinen evankelista Matteus sanoo:

Matt 20:21"Niin Hän sanoi vaimolle: "Mitä tahdot?" Tämä sanoi Hänelle: "Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen Sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, Sinun valtakunnassasi".

Ja toinen evankelista Markus kertoo seuraavasti:

Mark 10:37 "Niin he sanoivat Hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, Sinun kirkkaudessasi."

Toinen evankelista käyttää sanaa "Sinun valtakunnassasi" ja toinen "Sinun kirkkaudessasi". Tilanne oli kuitenkin sama, josta nämä evankelistat kertovat, mutta he käyttävät vain erilaista sanaa, kun merkitsevät muistiin tämän tilanteen. Kumpikin sana tarkoittaa aivan samaa asiaa. Samoin seuraavassa:

Matt 18:9 "Jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen."

Mark 9:47 "Jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin."

Toinen evankelista sanoo "elämään sisälle" ja toinen "Jumalan valtakuntaan". Kummallakin evankelistalla on aivan sama tarkoitus. Asiallista eroa ei ole myöskään ilmaisuilla "taivasten valtakunta", jota Matteus käyttää enimmäkseen ja "Jumalan valtakunta", jota Markus ja Luukas käyttävät.

Sillä että Matteus ei käytä ilmaisua "Jumalan valtakunta", on tietty syy. Koska Matteus kirjoittaa evankeliuminsa lähinnä juutalaisille, hän välttää Jumala-sanan käyttöä heidän lakinsa takia. He ovat vieneet äärimmäisyyksiin käskyn: "Älä lausu turhaan Herran sinun Jumalasi nimeä". Tämän vuoksi Matteus valitsee hienotunteisesti ilmauksensa niin, etteivät juutalaiset heittäisi kirjaa pois heti ensilukemalta.

Kun me näin luemme rinnakkain eri evankeliumeja, sillä on avartava merkitys. Kukin näistä neljästä evankelistasta on merkinnyt asioita muistiin Pyhän Hengen johdatuksessa, mutta kukin on tehnyt sen omasta näkökulmastaan.

2.1.4 Eri asiaa merkitsevät sanat käännetty samoin

Otetaanpa esimerkiksi hyvin keskeinen jae evankeliumin julistamisessa Joh1:12, jonka varassa herätyskristillinen seurakuntakin paljolti elää.

Joh1:12 "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä."

Kuinka uudessa käännöksessä on sanottu: "Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi". Monet ovat ihmetelleet, miten on voitu vesittää ilmaus "antoi voiman" sanomalla "antoi oikeuden". Mutta alkukielessä on sana, joka voidaan kääntää oikein kummallakin tavalla. Siellä on sana "eksusia". Hän antoi eksusian tulla Jumalan lapseksi.

Kreikankielessä on myös toinen sana "dynamis", joka tarkoittaa voimaa. Mikä on näiden kahden voima-sanan ero? Johanneksen käyttämä "eksusia" tarkoittaa arvovaltaan ja asemaan perustuvaa voimaa.

Esim. kun liikennepoliisi on tienristeyksessä poliisin virkapuvussa, pamppu ja valkoiset hanskat käsissään ja tulee kymmenien tonnien painoinen rekka, niin poliisi saa pysähtymään rekan vain nostamalla kätensä ylös. Tällä poliisilla on voima pysäyttää rekka-auto, mutta se ei ole dynamis-voimaa, hän ei tee sitä lihaksillaan, vaan se on eksusia-voimaa. Se on hänen asemaansa, arvovaltaansa ja valtuutukseensa perustuvaa voimaa.

Toinen esimerkki eksusia-voimasta on kertomuksessa sadanpäämiehestä, joka kohtaa Jeesuksen Luuk. 7:8

Luuk 7:8 "Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: "Mene", ja hän menee, ja toiselle "Tule", ja hän tulee, ja palvelijalleni: "Tee tämä", ja hän tekee."

Tässä toisen vallan alaisuuteen asetetun sadanpäämiehen valta perustuu siihen, että hänellä on arvovaltaa, joka tulee toiselta vallalta. Valtuutus ja voima voivat perustua vain siihen, että ollaan itse auktoriteetin vallan alla.

Myöskin meillä on valtaa, jos me itse olemme Jumalan auktoriteetin alle alistuneita ja Hänen valtansa käskettävinä. Silloin meillä on valta käskeä saatanaa: "Mene" ja se menee, mutta ei muuten. Tämä on eksusia-voimaa. Tätä sanaa Johannes käyttää. Arvovallan alaisuuteen ja asemaan perustuvaa voimaa: "Kaikille, jotka ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan, Hän antoi voiman tai oikeuden, tämän laillisen arvovallan, olla Jumalan lapsia." Se perustuu tähän asetelmaan.

Tässä olisi voitu käyttää myöskin "dynamis"-sanaa, joka merkitsee "raakaa" voimaa (sanasta johdetaan myös dynamiitti), mutta Johannes ei alkutekstissä käytä sitä. Siksi uusi käännös on tässä oikeampi.

2.1.5 Samoilla sanoilla voi olla eri merkityksiä

1) "sarks, liha" Room. 8:5 ja Ef. 5:28

Otetaan esimerkiksi hyvinkin keskeinen raamatullinen käsite "liha", jota ilman ei oikeastaan voi mitään Raamatun opetuksia selkeyttää eikä opettaa

Room. 8:5-7 "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan."

Mitä "liha" tässä siis tarkoittaa? Kreikankielen sana "sarks", jota tässä käytetään, tarkoittaa tässä kontekstissa selkeästi synnillistä ja turmeltunutta luontoa. Mutta jos me vertaamme tämän sanan käyttöä esim. Ef 5:28-29, niin me huomaamme, ettei voi olla enää kyse samasta asiasta.

Ef. 5:28-29 "Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa."

Tässä on alkukielessä sama sana "sarks", mutta aivan ilmeisesti puhutaan ihan toisesta asiasta kuin Room. 8:ssa. Tässä käsitteellä "liha, sarks" on selvästi ja yksinkertaisesti fyysistä ruumistamme, kehoa tarkoittava merkitys. Se on Jumalan luomistyönä hyvä eikä sitä tule vihata, vaan sitä tulee ravita ja vaalia ja huolehtia siitä - aivan toisin kuin turmeltunutta luontoamme. Tässä "sarks" eli liha on siis Pyhän Hengen temppeli ja on Herran omaisuutta.

Samalla sanalla voi näin olla hyvinkin erilaisia merkityksiä.

2) "sarks, liha" 2 Ko5:16

Mielenkiintoinen kohta on 2 Kor. 5:16-17.Kenen lihasta on tässä kysymys?


KR38 2Kor 5:16-17 "Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."

Kumman lihasta tässä on kysymys - Kristuksen lihasta vai meidän lihastamme? Onko kysymys siitä, että me emme tunne enää Kristusta Hänen lihansa mukaan eli sen mukaan, kun Hän vaelsi ruumiissaan näkyvästi maan päällä? Vai onko kyse meidän lihastamme, jolloin tunsimme kaiken oman lihamme mukaan?

Suomen kielioppi ja sanamuoto antavat yhtä hyvän oikeutuksen kummallekin tulkinnalle, mutta alkukieli ei anna. Alkukielen merkitys on selvä: Kysymys on meidän lihastamme eikä tämä ole lainkaan tulkintakysymys alkutekstissä. Nyt me emme siis enää tunne Kristusta emmekä ketään muutakaan oman itsemme mukaan, vaan Hengen mukaan, koska olemme uusia luomuksia. Dynaamisessa käännöksessä asia onkin ilmaistu alkukielen mukaisesti:

KR92 2 Kor 5:16 "Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne."

Tämä on alkukielen tarkoitus. Alkukielen subjekti, johon viitataan, on "me".

Tämä on yksi dynaamisen käännöksen hyöty, mutta varjopuolena on samalla se, että jos haluamme lähteä vertailemaan Raamatussa käsitettä "liha", niin dynaamisesta käännöksestä emme sitä löydäkään, koska itse alkukielen sana on häivytetty sieltä ja tilalle asetettu selittävä ilmaus. Sanoja ei pystytäkään vertailemaan. Käännös, jota käytetään, on näin ollen valittava sen mukaan, mitä aikoo tehdä.

3) "huone" Ruut 4:11, 1 Sam 3:15 ja Jer. 21:11-12

Vanhassa Testamentissa puhutaan "huoneesta", kun tarkoitetaan eri asioita.

Israelin huone = Israelin kansa Ruut 4:11"Niin kaikki kansa, joka oli portissa saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: "Me olemme sen todistajat. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee taloosi, tulisi Raakelin ja Leean kaltaiseksi, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen."

Raamatunkäännös -92:ssa Ruut 4:11 sanotaan "...Israelin kansa sai alkunsa." Mutta alkukieli puhuu "Israelin huoneesta". Uuden käännöksen etu tuli tässä ilmi siinä, että se selitti sanonnan "Israelin huoneen" aivan oikein. Se todella tarkoittaa koko Israelin kansaa.

Tässä kohdassa Raakel ja Leea, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen, tarkoittaa, että he rakensivat Israelin kansan. Sanontatapa oli huone, mutta selittävässä käännöksessä se oli meille jo valmiiksi pureskeltu ja selitetty ja meiltä säästetty näin, paha kylläkin, mielenkiintoista tutkimustyötä. Onko tämä etu vai haitta, sen voi kukin miettiä mielessänsä.

Herran huone = Pyhäkkö, temppeli 1 Sam. 3:15"Ja Samuel makasi aamuun asti ja avasi sitten Herran huoneen ovet."

Jälleen Raamattu-92:ssa on sanottu 1 Sam. 3:15 "Samuel...avasi sitten pyhäkön ovet" eli se on selittänyt, mitä Herran huone tarkoittaa. Sanatarkka käännös noudattaa kuitenkin alkutekstiä ja puhuu "Herran huoneesta".

Daavidin huone = kuningassuku Jer21:11-12 "Ja sano Juudan kuninkaan huoneelle: "Kuulkaa Herran sana, Daavidin huone! Näin sanoo Herra..."

Tässä huone tarkoittaa Daavidin kuningassukua. Samalla tavalla puhutaan esim. pohjoismaisista kuningashuoneista, kun puhutaan kuningassuvuista. Tämä on aika yleinen tapa meilläkin. Taustalla on sama sana alkukielessä, mutta käyttöyhteys sen selkiyttää.

2.1.6 Samoilla sanoilla voi olla erilaisia käännösmahdollisuuksia

1) Sanan "sodzo" merkitykset:

Otamme esimerkiksi kreikankielen sanan "sodzo" ja katsomme, mitä se merkitsee suomeksi eri yhteyksissä.

A) "sodzo" = pelastaa ja parantaa KR38 Mark. 10:5 "Jeesus sanoi: "Mene sinun uskosi on sinut pelastanut."
KR92 Mark 10:52 "Jeesus sanoi: "Mene uskosi on parantanut sinut."

B) ’sodzo" = parantaa vain sairaudesta KR38 Matt. 9:22 "Tyttäreni,...sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi."
KR92 Matt 9:22 "Ole rohkealla mielellä, uskosi on parantanut sinut."

C "sodzo" = pelastaa synnistä KR38 Matt. 1:21 "Jeesus on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."
KR92 Matt. 1:21 "Jeesus pelastaa kansansa sen synneistä."

Kaikki nämä sanan "sodzo" merkitykset ovat oikeita, sillä tämän sanan merkitys on hyvin laaja. Sana sisältää koko ihmisen eheyttämisen, terveeksi tekemisen ja pelastamisen. Suomenkielessä on tehtävä tulkinta ja valittava aina asiayhteyteen sopivin vaihtoehto, koska vastaavaa laajamerkityksistä sanaa ei kielessämme ole.

2) Sanan "naba" merkitykset

Toinen esimerkki on hepreankielen sana "naba", jolla on useita käännösmahdollisuuksia.

Esimerkki: "naba" = hurmos, profeetallinen hurmos, profetoiminen

KR33 4 Moos. 11:25 "Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä (Moosesta), otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin."

KR92 4 Moos. 11:25"Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen."

Tämä on ainoa kohta Mooseksen kirjoissa ja itse asiassa ensimmäinen kohta koko Raamatussa, jossa puhutaan Pyhän Hengen vuodatuksesta ja sen yhteydessä tapahtuvista profeetallisista ilmiöistä ja hurmoksesta. Raamattu-92 kääntää "naban" selventäen sanan merkitystä avaten sitä alkukielestä laajamerkityksellisemmin kuin sanatarkka Kirkkoraamattu-33.

Mutta naba-sanalla on myöskin merkitys "he lauloivat ylistyslauluja":

Esimerkki: "naba" = laulaa (profetoiden) ylistyslauluja:

KR-33 1 Aik. 25:1-3 "Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutuninpojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla...Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafinjohdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla. Jedutunin pojat Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja, kaikkiaan kuusi, isänsä Jedutunin johdolla, joka hurmoksissa soitti kanteleilla kiitosta ja ylistystä Herralle."

KR-92 1 Aik. 25:1- "Daavid ja temppelipalveluksen johtajat määräsivät Asafin, Hemanin ja Jedutuninjälkeläisten tehtäväksi pyhässä hurmoksessa ylistää Jumalaa säestäen lauluaan lyyralla, harpulla ja symbaaleilla...Aasafin poikia: Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela. Heitä johti Asaf, joka ylisti Jumalaa kuninkaan ohjeiden mukaisesti. Jedutunin kuusi poikaa: Gedalja, Jisri, Jesaja, Simei, Hasabja ja Mattitja. Heitä johti heidän isänsä Jedutun, joka lyyraa soittaen lauloi kiitosta ja ylistystä Herralle."

Tässä "naba" merkitsee, että he soittivat kiitosta ja ylistystä. Vanhassa laestadiolaisten raamatunkäännöksessä on sanottu "jotka prohpeterasivat" näillä soittimilla. Eli he "profetoivat" soittimilla. Myöskin King James-käännös sanoo "they prophesied". He profetoiden soittivat kiitosta ja ylistystä Herralle.

Esimerkki: "naba" = profetoida, julistaa Herran sanaa: Aamos 3:8"Leijona ärjyy: kuka ei pelkäisi? Herra, Herra puhuu: Kuka ei ennustaisi?"

Tässä "naba" merkitsee "ennustaisi" eli julistaa Herran profeetallista ilmoitusta.

Esimerkki: "naba" = :profetoivat, ennustavat, laulavat ylistyslauluja, joutuvat hurmoksiin. Kaikki nämä merkitykset ovat siinä. Jooel 2:28 "Näitten jälkeen Minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat."

Kun Pyhä Henki vuodatetaan kaiken lihan päälle, niin teidän poikanne ja tyttärenne "naba".

Esimerkki: "naba" = olla hurmostilassa (yleensä): 1 Aik. 18:19-39

Tätä samaa sanaa "naba" on käytetty 1 Aik 18 tapahtumassa Karmelin vuorella. Tässä kerrotaan, että Baalin papit yrittivät innokkaasti saada tulta lankeamaan alttarille, he hyppivät ja tanssivat ja viileskelivät itseään niin kuin pakanallisiin riitteihin kuului. Puolen päivän aikaan nämä epäjumalan palvelijat joutuivat hurmoksiin, eivätkä varmasti Pyhästä Hengestä. Mutta tässäkin käytetään aivan samaa heprean sanaa "naba", kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuvassa hurmoksessakin. Tämä on vain esimerkkinä siitä, ettei saman sanan kääntäminen aina ole niin yksioikoinen asia kuin joskus luullaan.

3) Sanan "psykhikos" merkitykset

"psykhikos" = luonnollinen, sielullinen, maallinen, ajallinen

Monesti me puhumme sielullisuudesta. Mikä on hengellistä ja mikä sielullista? Meillä on siitä kyllä omia tuntemuksia ja mielipiteitä. Raamatussa on yksi mielenkiintoinen sana "psykhikos", joka merkitsee tätä kyseistä sielullisuutta. Katsotaanpa pari Raamatun kohtaa, joissa on käytetty tätä sanaa.

Esimerkki: 1 Kor. 2:14 "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkiskeltava hengellisesti."

Tässä oleva sana "psykhikos" voidaan kääntää usealla eri tavalla, mutta tässä se on käännetty sanalla "luonnollinen". Tämä sama sana esiintyy myös Juuda 19:ssa

Esimerkki: Juuda 19"Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole."

Juudan kirjeen asiayhteys osoittaa, että "psykhikoksella" eli sielullisuudella on todella rankka sisältö. Tässä puhutaan luopioista. Itse asiassa koko Juudan kirje kuvaa alusta loppuun sielullisia ihmisiä, jotka saavat aikaan hajaannusta eikä Henkeä heillä ole. Jaakob käyttää kirjeensä kolmannessa luvussa sanaa myös verraten sielullisuutta riivaajien viisauteen. (vertaa Juuda 4, 10-13ja Jaak. 3:15).

Paavali käyttää sanaa kuitenkin huomattavasti neutraalimmassa mielessä - kuvaten sillä vain luonnollisessa tilassa olevaa ihmisluontoa sekä verraten sitä uudestisyntyneeseen ihmiseen. Sielullisuuden käsite ei siis yleensäkään Raamatussa näytä liittyvän erityisesti tunteellisuuden taipumukseen tai yli-innostuneisuuteen, kuten me usein sen määrittelemme. Paavali selventää sielullisuuden merkitsevän ennemminkin kyvyttömyyttä ottaa vastaan Jumalan Hengen asioita ja ilmiöitä - sitä, että Jumalan Hengen ilmiöitä pidetään hullutuksena:

"Mutta luonnollinen ( psykhikos eli sielullinen) ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkiskeltava hengellisesti."

Aika hätkähdyttävä ja päinvastainen näkökulma sielullisuuteen, kun ajatellaan ihmisten suhtautumista Pyhän Hengen toimintaan ja ilmiöihin, sekä sitä, mitä sielullisuudeksi tänä päivänä yleensä helposti kutsutaan!

2.2 Raamatun kirjallisuuden lajit

Alaotsikot:



2.2.1. Ohjeita kuvakielen havaitsemiseksi

2.2.2 Ohjeita kuvakielen ymmärtämiseksi

Raamatun teksti jakaantuu kirjaimellisen tulkinnan kannalta karkeasti kolmeen eri kirjallisuuden lajiin: proosaan, runouteen ja apokalyptiikkaan. Evankeliumit ja apostolien kirjeet ovat enimmäkseen proosaa, psalmit ovat runoutta ja Ilmestyskirja apokalyptiikkaa.

1. Proosa

Proosa tarkoittaa suorasanaista, tapahtumien ja asioiden kerrontaa ja opetusta.

2. Runous

Runous puolestaan on lyriikkaa. Sitä on psalmeissa ja profeetallisissa kirjoissa ja monissa ilmaisuissa, joita Pyhä Henki käyttää.

3. Apokalyptiikka


Apokalyptiikassa kuvataan ilmestyksiä ja näkyjä.
2.2.1. Ohjeita kuvakielen havaitsemiseksi
Mistä me tiedämme, kun luemme Raamattua, onko kohta kuvakieltä vai onko se otettava sellaisenaan. Mitä pidämme proosana tai mitä ilmestyksenä? Näitä näkökohtia tarkastelemme seuraavassa hieman lähemmin.


1. Kuvakieli ilmoitetaan tekstissä


Joh. 2:18-21 "Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat Hänelle: "Minkä merkin Sinä näytät meille, koska näitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin Minä pystytän sen kolmessa päivässä." Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja Sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä."

Tässä on tekstiin itseensä pantu ilmoitus ja selitys, että kyseessä on kuvaannollinen ilmaisu. Tämä on kiitollinen tapaus ja asia tulee sillä selvitetyksi.

2. Teksti on muuten mahdoton ja mieletön


Luuk. 9:60 "Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa."
On selvä asia, etteivät kuolleet pysty enää mitään tekemään. Ei hautaamaan toisia eikä mitään muutakaan. Eli tämä asia on mahdoton ja mieletön ajatus. Silloin meidän täytyy ymmärtää, että tässä on kysymys jostakin kuvaannollisesta. Kun me tutkimme Raamattua, niin sieltä käy selville, että siellä puhutaan useassakin kohdassa hengellisen kuoleman tilasta. Näin ymmärrämme, että tässä on kyse juuri hengellisen kuoleman tilassa olevista ihmisistä. Tässä oli todennäköisesti sellainen tilanne (Luuk 9:59), että poika eli jumalattoman isänsä kanssa kotona ja hoiti häntä, kunnes isä sitten eräänä päivänä kuolisi. Mutta Jeesus oli sitä mieltä, että pojan oli tärkeämpää julistaa evankeliumia kuin hoitaa vanhaa jumalatonta, hengellisesti kuollutta isäänsä hänen kuolemaansa saakka.

Joh 4:10-13 "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle (samarialaiselle naiselle): "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: "Anna minulle juoda, niin sinä pyytäisit Häneltä, ja Hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi Hänelle: "Herra, eipä Sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä Sinulla sitten on se elävä vesi?

Kun Jeesus puhui samarialaiselle naiselle, niin me ymmärrämme, että tämä vesi, jota nainen pyytää Jeesukselta, on aivan ilmeisesti kuvaannollinen ilmaisu Jeesuksen tarjoamasta elämän vedestä, Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan läsnäolosta eikä suinkaan siitä konkreettisesta, kaivossa olevasta vedestä.

3. Teksti olisi muuten ristiriidassa itsensä kanssa


Joh. 11:25-26 "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo Minuun, ikinä kuole."

Raamattuhan ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa. Ja silloin, jos niin näyttää olevan, niin meidän täytyy ymmärtää, että olemme lukeneet tai tulkinneet virheellisesti. Tässä on selkeästi ymmärrettävä jälleen, että on kyse hengellisestä, iankaikkisesta elämästä. Ihminen ei voi kävellä ruumiillisesti kahdella jalalla ja samanaikaisesti olla kuollut ja haudattu. Kyseen täytyy olla hengellisestä todellisuudesta.


4. Tekstin kirjaimellinen noudattaminen johtaisi eettiseen ja moraaliseen mahdottomuuteen


Matt. 18:8-9 "Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen."

Tässä on käytetty hyvin voimakkaasti, tyypillisen itämaisen puhetyylin mukaisesti, tehokeinoja. Kuitenkin meidän täytyy huomata, että se ei ole tässä vertauskuvallista, että "parempi on olla ilman silmää tai kättä kuin joutua helvetin tuleen", vaan se on ihan totta. Mutta kehotus leikata käsi tai repäistä silmä, jos ne viettelevät, johtaisi kirjaimellisesti otettuna moraaliseen mahdottomuuteen.

Kyllähän Kristuksen seurakunta olisi aika kumman näköistä joukkoa, jos he olisivat olleet täysin kuuliaisia tälle kehotukselle. Kukapa meistä ei joskus kokisi viettelyksiä ja kiusauksia. Mutta näkyy kuitenkin useimmilla olevan silmät ja jalat ja kädet tallella.
Niinkin voi tietysti sanoa, että "jos" se viettelee, niin heitä sitten pois. Jostodella on niin, että nimenomaan tämä käsi viettelee minua ja pakottaa minut varastamaan, eihän siinä sitten ole muuta kuin poikki vaan. Mutta valitettavasti varastamisen taipumus ei välttämättä lopu siihen. Kysymys ei ole siitä, että käsi viettelee varastamaan. Se vain toteuttaa viettelyksen. Jeesus sanoo, että ihmisen sisimmästä lähtevät kaikki varkaudet, haureudet, Jumalan pilkka, mielettömyys, pahuus. Todellisuudessa ainoa keino vapautukseen on Jumalan armo, joka vaikuttaa meidän sydämissämme, jolloin me muutumme sisäisesti toisiksi ihmisiksi, saamme "kivisydämen sijaan lihasydämen".

Tärkeätä on erottaa, mikä on todella vertauskuvallista ja mikä vakavasti otettavaa varoitusta

2.2.2. Ohjeita kuvakielen ymmärtämiseksi
Kuvakielen havaitseminen ei useinkaan vielä riitä, vaan meidän pitäisi myöskin ymmärtää sitä. Kun ensin on todettu, että tässä on kuvakieltä, niin seuraava askel on soveltaa seuraavia ohjeita, jotta voisimme myös ymmärtää sitä:


1. Pyri tunnistamaan kuvakielen laatu


Tätä asiaa käsitellään tuonnempana laajemmin osassa 3 kohdassa "Kuvakielen muodot".

Näitä asioita me teemme ihan automaattisestikin ja vaistomaisesti, kun luemme Raamattua. Mutta että me tiedostamme, mitä me teemme, on hyvin tärkeätä eksegetiikassa. Se syventää meidän kykyämme ymmärtää Raamattua.

Luuk. 12:16-21 "Ja Hän puhui heille vertauksen sanoen: 'Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin....'"

Tässä Luukas sanoo, että Jeesus puhui heille vertauksenrikkaasta miehestä ja hänen runsaasta sadostaan. Mitä kertomuksessa sitten seuraa, on meidän helppo ymmärtää: kyse on vertauksesta.
Matt. 24:15"Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa--joka tämän lukee, se tarkatkoon --..."

Tässä on mielenkiintoista, kun Jeesuksen sanoja on merkitty muistiin, niin siinä on väliviivojen sisässä erityinen huomio ja kehotus: "joka tämän lukee, se tarkatkoon". Tämä tarkoittaa sitä, että kun minä olen tämän tekstin äärellä, niin otan vaarin tekstin kehotuksesta. Eli tässä minua kehotetaan kääntymään Danielin kirjan puoleen. Alan kääntää sivuja taaksepäin ja alan tutkia innolla, mitä Danielin kirjassa on puhuttu, kun kerran evankeliumissa näin painokkaasti minua kehotetaan sinne menemään kesken Jeesuksen puheen. Seuraamme tekstin viitteitä.


2. Kuvakielen selitys ei saa johtaa ristiriitaan tekstiyhteyden kanssa


Matt. 7:24-27 "Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä Minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.

Tämä on Jeesuksen vuorisaarnan lopussa oleva tunnettu opetus kahdesta rakentajasta. Monta kertaa meitä kehotetaan rakentamaan "kalliolle" ja tuodaan suoraan ilmi, että kallio, jolle me rakennamme, on kristuskallio, koska Raamatussa muuallakin puhutaan kristuskalliosta ja tuodaan esille, että nimenomaan Kristus eli kallio on meidän uskonelämämme perusta.

Mutta onko on "kallion" selitys sama vuorisaarnan kontekstissa?
Sama selitys ei osu tässä kohtaa maaliin. Jakeen 24 sanoista me nimittäin huomaamme, että tekstiyhteys antaa aivan täsmällisen selityksen kalliolle: vain se, joka kuulee Jeesuksen opetukset ja tekee näiden opetusten mukaan, rakentaa kalliolle. Tämä on se asian ydinkohta, jonka Jeesus haluaa tuoda esiin.

"Kallion" selitys esim. 1. Kor. 10:4:n mukaan (...se kallio oli Kristus) ja 1. Kor. 3:11:n mukaan (...ja se (perustus) on Jeesus Kristus), ei ole oikea tässä kohdassa, vaan sana on selitettävä oman tekstiyhteytensä mukaan, jossa Herra antaa sille oman erityisen merkityksensä

Periaate Sanan lähikontekstissa esiintyvä selitys on aina voimakkaampi painoarvoltaan kuin kauempana Raamatussa oleva selitys

Ensin sana tulkitaan omassa kappaleessaan.

Jos tulkintaa ei löydy, etsitään selitystä saman kirjoittajan samasta esityskokonaisuudesta.

Jos tulkintaa ei vieläkään löydy, etsitään tulkintaa kirjoittajan muusta tuotannosta, jos sitä on.

Jos tulkintaa ei vieläkään löydy, vasta sitten etsitään selitystä muualta Raamatusta: Ensin samasta Raamatun osasta, kuten evankeliumeista tai kirjeistä tai VT:n viisauskirjallisuudesta.

Lopuksi etsitään koko UT:sta tai VT:sta


3. Kuvakielen selitys ei saa johtaa ristiriitaan sen ajan tapojen kanssa


Esimerkkinä Matt. 25:1-13 Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä (KR92: morsiusneidosta), jossa puhutaan sen aikuisesta häätavasta. Koko hääseremonia oli valtava juhla, joka kesti monta päivää. Morsiusneidot lähtivät ylkää vastaan siinä vaiheessa, kun ylkä eli sulhanen oli noutanut morsiamen isänsä talosta ja he tulivat yhdessä sulhasen taloon. Oli ilta ja tien varrella olevat morsiusneidot valaisivat tietä lampuillaan. Jeesuksen kuulijoille tämä käytäntö oli täysin selvä asia.

Mutta suomalaiselle lukijalle asia ei aina ole selvä. Siksi on kuultu mitä moninaisimpia selityksiä "neitseiden", lamppujen ja öljyn merkityksestä. Se, minkälaista selitystä tekstistä yleensä kuullaan, on aina sen mukaista, miten lukija käsittää käytetyn kuvakielen. Historiallinen tausta ja sanojen merkitykset on välttämätöntä ymmärtää ja tietää, jos haluaa tajuta, mitä puhuja sanoillaan tarkoittaa.


4. Tekstin kirjoittamisajan sanojen merkityksen tunteminen auttaa kuvakielen selvittämisessä


Ilm 22:15"Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät."

Monia on ihmetyttänyt tämä Ilmestyskirjan kohta, jossa sanotaan, että koirat eivät pääse taivaaseen. Mitä tämä "koirat" tarkoittaa? Sanojen merkityksen ymmärtäminen ajan yleisessä kielenkäytössä auttaa. Filippiläiskirjeessä (Fil. 3:2) myös Paavali käyttää tätä sanaa sanoen:

"Kavahtakaa noita koiria". Teksti jatkuu: "...kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja".
Tässä tarkoitetaan niitä judaistisia lainopettajia, jotka tulivat tuomaan sellaista opetusta, että täytyy noudattaa Mooseksen lakia ja sitoutua ympärileikkauksineen ja lakiliittoon, jos mielii pelastua. Nämä olivat koiria, pahoja työtekijöitä, pilalleleikattuja niin kuin kaikki lainsaarnaajat ovat Raamatun mukaan.


5. "Säästäväisyyden periaate" - selityksessä ei saa mennä liian pitkälle yksityiskohtiin


Monta kertaa meillä on kiusauksena mennä vertauksien selityksissä pieniin yksityiskohtiin. Kun meillä on allegorinen selitysperinne, me löydämme sieltä itse kukin ilmestyksen Hengessä valtavia asioita.
Tämä on sallittua tietyissä rajatuissa puitteissa. Mutta kun lähdemme selittämään vakavasti, mitä teksti tarkoittaa, niin tässä on mainittu tällainen käsite kuin "säästäväisyyden periaate". Meidän ei tulisi tehdä selityksistämme mitään oppeja, vaikka Jumala olisikin puhunut jonkin yksityiskohdan kautta erityisesti omaan elämäntilanteeseen.

Ei voi tehdä siitä oppia toisille ellei teksti nimenomaan eksegeettisesti tarkoita sitä, mikä sinulle siinä ilmestyksessä on selvinnyt. Tällaisissa asioissa säästäväisyyden periaate on paikallaan.


6. Muista, että kuvakielen symbolit vaihtuvat


Matt. 13:33"Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."

Tässä Jeesus puhuu hapatuksesta verraten sitä Jumalan valtakuntaan. Hapatushan on taikinan juuri, joka pantiin uuden taikinan joukkoon ja se aiheutti sen, että koko taikina happani. Tässä on kyse Jumalan valtakunnan luonteesta, jolla on dynaaminen leviämisvoima itsessään.

Matt. 16:6,11-12 "Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta...Kuinka te ette käsitä, etten Minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Silloin he ymmärsivät, ettei Hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia."

Tässä Jeesus käskee kavahtamaan fariseusten hapatusta, mikä tarkoittaa tässä, että heidän tuli varoa fariseusten opetusta. Toisin sanoen hapatus saa omissa tekstiyhteyksissään omanlaisensa merkityksen.

1 Kor. 5:7 "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme Kristus teurastettu.

Tässä Paavali kehottaa korinttolaisia perkaamaan pois vanhan hapatuksen puhuen vanhan, synnillisen luontomme vaikutuksesta. Toisin sanoen on siis kysymys synnin pois panemisesta.
Näistä esimerkeistä näemme jälleen kerran, että kuvakielen symbolit vaihtuvat ja että lähikontekstissa oleva selitys on aina painoarvoltaan suurempi kuin kauempana Raamatussa oleva selitys.

Kielikuvat voi helposti sivuuttaa, sillä ne ovat aika iskostuneita meidän tajuntaamme ja voimme ne automaattisesti ohittaa. Ne on kuitenkin hyvä tunnistaa Raamattua lukiessa.



2.3 Raamatun sisäinen tulkintajärjestys


Alaotsikot:


2.3.1 Uusi testamentti selittää Vanhaa testamenttia - kristuskeskeisyyden periaate

2.3.2 Evankeliumeiden ja kirjeiden suhde

2.3.3 Suora ilmoitus tulkitsee viitteellistä - opetukset selittävät historiallisia kertomuksia

Tulkintajärjestyksen yleissäännöksi ja karkeaksi pääjaoksi muodostuu:

1. Uusi Testamentti selittää Vanhaa Testamenttia

2. Apostolien kirjeet selittävät evankeliumeja

3. Suora ilmoitus selittää viitteellistä ilmoitusta ja opetus selittää historiallisia kertomuksia

Heti alkuun on sanottava, että tässä on kyse tulkintajärjestyksestä, ei arvojärjestyksestä. Kun me tunnustamme, että koko Raamattu, Uusi ja Vanha Testamentti, on Jumalan Sanaa,  niin emme voi ajatella, että toinen osa Raamatusta olisi arvokkaampi ja tärkeämpi kuin toinen, vaan molemmat osat ovat yhtä arvokasta Jumalan Sanaa.

Uuden Testamentin sisällä ovat evankeliumit ja Apostolien teot, jotka molemmat luovat historiallista pohjaa ja ovat maailman pelastushistorian kuvausta. Evankeliumeissa kerrotaan, miten Jeesus syntyi ja tuli maailmaan, miten Hän toimi, eli ja kuoli ja Apostolien toissa taas, miten alkuseurakunta syntyi ja toimi.
Sen jälkeen ovat apostolien kirjeet, joissa on opetuksellinen osuus suorasanaisena opetuksena selittäen meille evankeliumien merkityksen. Myöskinevankeliumeissa on opetusta ja suorasanaista tekstiä.


2.3.1 Uusi testamentti selittää Vanhaa testamenttia - kristuskeskeisyyden periaate


Raamatun historialliset kertomukset on tulkittava opetuksellisten eli didaktisten jaksojen valossa. Näin päädymme kristuskeskeiseen Raamatun tulkintaan. Vanhan liiton kirjat kertovat siitä, kuinka Jumala valmisteli Poikansa lähettämistä uuden liiton solmijaksi. Uuden liiton kirjat kertovat, kuinka Jumalan Poika tämän teki. Tällainen kristuskeskeinen Raamatun tulkinta on perustana Vanhan ja Uuden Testamentin tulkintajärjestykselle.

Jeesus itse loi perustan tälle periaatteelle

Luuk. 24:27,44-47 "Ja Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja Hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat Minun sanani, kun Minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä Minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa. Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja Hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Eikö Jumala tiedä mitään etukäteen? opetuksen tulee tulkita historiallisia kertomuksia eikä päinvastoin

1 Moos. 22:12 "Niin Hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt Minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt Minulta ainokaista poikaasi.""

Tästä Raamatun kohdasta eräs saarnamies on julistanut suurena löytönä Raamatusta ja valtavana ilmestyksenä, että Jumala ei todellakaan tiennyt, että Aabraham oli näin kuuliainen, ennekuin Jumala sai sen selville sanoessaan Aabrahamille:

"Nyt Minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa". Jos perustauduttaisiin vain tähän mielenkiintoiseen ja koskettavaan historialliseen kertomukseen, sen pohjalta voitaisiin todellakin kehittää näennäisesti oppi siitä, että Jumala ei tiedä mitään etukäteen ennen kuin vasta sitten, kun Hän näkee asioiden tapahtuvan.
Kuitenkin tiedämme, että Jumala on kaikkitietävä.

Mutta sen me saamme selville vain, kun luemme Raamatun opetuksellisista jaksoista, mitä Jumalan olemuksesta opetetaan, esim. Job 37:16: "Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?" Silloin me tulkitsemme tätäkin kertomusta opetuksellisessa valossa emmekä lähde nostamaan siitä oppia, että Jumala ei muka tiennyt Aabrahamin kuuliaisuutta jo etukäteen.

Miksi Jumala sitten sanoi Aabrahamille: "Nyt Minä tiedän"? Sen tähden. että Hän asettui ihmisen rinnalle elämään ja samastumaan Aabrahamin koetukseen - koetuksessa Aabraham tuli vasta itse tietämään,kuinka pitkälle hän oli valmis tottelemaan Jumalaa. "Nyt minä tiedän" oli samastumista Aabrahamin omaan tietoisuuteen. Tämäkin Jumalan sydämen empaattinen ja myötäelävä laatu selviää meille Raamatun suorasanaisen opetuksen valossa: "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin...". (Hebr. 4:15)


2.3.2 Evankeliumeiden ja kirjeiden suhde


Jeesuksen historia, joka on kerrottu evankeliumeissa, on perustus meidän uskollemme. Apostolien opetukselliset kirjeet puolestaan kertovat, mitä Jeesuksen seuraaminen meille merkitsee, mutta myöskin sen, mitä se ei merkitse.

Joskus sanotaan ihanasti: "Mitähän Jeesus tekisi tässä tilanteessa?" Mekin haluamme opetuslapsina tietysti löytää vastauksen siihen, miten Jeesus toimisi tässä tilanteessa. Kun me luemme evankeliumeista Jeesuksen historiaa, miten Hän eli ja toimi, niin aina emme kuitenkaan voi lähteä siitä, että Hän olisi kaikessa toiminnassaan meille esikuva, jota meidän täytyy seurata.
Mistä me saamme tietää, missä asioissa Hän on esikuva ja missä kenties ei? Apostolien kirjeet osoittavat, missä Jeesuksen seuraamisen tie kulkee ja missä se ei kulje.

Jeesuksen seuraamisen tie

Ajatellaanpa, missä Jeesuksen seuraamisen tie kulkee. Hän meni kasteelle toimintansa aluksi. Me luemme Apostolien kirjeistä, että kristityille kuuluu kaste. Tämä on Jeesuksen seuraamista. Hän käveli Johannes Kastajan luo ja Johannes kastoi Hänet.
Room. 6:4 Paavali sanoo, että samalla tavalla kristitty "on tullut haudatuksi kasteessa Kristuksen kuolemaan ja niinkuinKristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaellamme uudessa elämässä."

Apostolien teoista ja opetuksellisista kirjeistä siis näemme, että tässä asiassa kristityt seurasivat kirjaimellisesti Herraa. Heidät kastettiin samalla tavalla niin kuin Jeesuskin kastettiin.
Myös Kristuksen nöyrä mieli on selvä asia. Siinä me olemme Hänen seuraajiansa.

Fil. 2:5 Paavali sanoo: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli." Tämä on meille esikuva.

Matt. 11:29 Jeesus itsekin opettaa: "Oppikaa Minusta, sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne". Eli suora opetus antaa meille selvän ohjeen.

Jeesus teki myös ihmeellisiä tunnustekoja. Hän sanoi Joh. 14:12
"Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä Minä menen Isän työ."

Apostolit seurasivat Häntä ja näitä tekoja myös tapahtui. Tavalliset opetuslapset seurasivat Häntä ja näitä tekoja tapahtui. Diakoni Filippus seurasi Häntä ja erilaiset seurakuntapalvelijat myös. Filippus ajoi riivaajia ulos ja sairaita parani. Mutta myös kaikki me, jotka uskomme, olemme kutsutut samoihin tekoihin! "Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen...".
Aina emme kuitenkaan voi seurata kirjaimellisesti Jeesusta

- Jeesus eli juutalaisena poikalapsena ja Hänet oli ympärileikattava kahdeksan päivän ikäisenä.

- Jeesus oli asettunut Mooseksen lakiliiton alaisuuteen

- Hän vaelsi naimattomana koko kutsumuksensa ajan.

- Hän lunasti ja sovitti maailman synnit ristillä.

Näissä asioissa Raamattu opettaa, että emme opillisesti voi seurata Jeesusta. Paavali jopa opettaa, että jos me tässä uskonnollisessa mielessä ympärileikkautamme itsemme tai asetumme lain alle, niin me jopa teemme Kristuksen ristintyön tyhjäksi. Apostolien kirjeet ovat tässä tärkeitä. Ne osoittavat, missä tie kulkee ja missä se ei kulje.

Myös meidän kärsimyksemme uskon tähden täytyy ymmärtää oikein. Kristuksen seuraajat ovat kutsutut kärsimään niin kuin Hänkin kärsi, muttei samasta syystä. Kristus kärsi sovittaakseen maailman synnit. Yksikään ihminen ei voi enää kärsiä sovittaakseen syntejä.

Mutta Kristuksen kanssa kärsiminen on armoa Hänen nimensä tähden ja hyvien tekojen tähden niin kuin Raamattu osoittaa. On armoa, jos saa osakseen sellaista kärsimystä elämäänsä. Se on jo vapahdetun ja vapautetun ihmisen kärsimystä Kristuksen nimen kantamisen tähden.



2.3.3 Suora ilmoitus tulkitsee viitteellistä - opetukset selittävät historiallisia kertomuksia


Tämä on tärkeä asia Raamatun sisäisessä tulkintajärjestyksessä.
Otetaanpa esimerkiksi kysymys enkeleistä. Mitä ajattelet enkeleistä? Raamattuhan puhuu enkeleistä. Sieltä käy ilmi, että enkelit ovat henkiä. Hebr. 1:14 sanoo, että "enkelit ovat palvelevia henkiä". Tämä on suora ilmoitus. Mutta ovatko enkelit miespuolisia vai naispuolisia vai molempia - vai ovatko ne kokonaan sukupuolettomia?

 
Matt. 22:30 Jeesus opettaa ylösnousemuksesta sanoen samalla jotakin viitteellisestienkeleistä:

"Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle",(siis avioliittoja ei solmita enää, eikä olla avioliitonomaisessa suhteessa vastakkaisen sukupuolen kanssa.  Avioliitto kuuluu tähän aikaan.)

"...vaan he ovat niin kuin enkelit taivaassa".

Tästä viitteellisestä ilmoituksesta ihmiset tekevät helposti suoria johtopäätöksiä: "Enkelit ovat henkiolentoja ja niillä ei ole sukupuolta." Mutta hetkinen, missä sanotaan, että enkeleillä ei ole sukupuolta?

On oltava tarkkoja Raamatun lukemisessa. Suora ilmoitus siis sanoo, että he ovat henkiä (Hebr.1:14) ja viitteellinen ilmoitus sanoo että he eivät avioidu. Mutta se ei suinkaan merkitse suoraan, että he ovat sukupuolettomia. Tämä on ihmisten tekemä johtopäätös viitteellisestä ilmoituksesta. Jos me katsomme jokaisen kohdan, jossa puhutaan enkeleistä ja kuinka ne ilmestyvät ja toimivat, niin me näemme, että ne ovat aina miespuolisia henkiolentoja.

Tosiasiat enkeleistä Raamatussa ovat, että ne ovat

1) henkiä ja

2) miespuolisia sekä

3) niillä ei ole sellaisia tarpeita, jotka ilmenevät avioyhteydessä.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että enkelit ovat sukupuolettomia.

Apt. 1:10 "Kun he katselivat taivaalle Hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa."

Näemme, että helposti tehdään johtopäätöksiä, joista Raamattu ei puhu mitään.

Esim. kun Jeesus oli ylösnousemusruumiissaan ja ilmestyi lukittujen ovien takana olleille opetuslapsille, niin on tehty sellainen johtopäätös, että on se ylösnousemusruumis todella ihmeellinen, kun se voi mennä ovenkin läpi. Mutta sanotaanko Raamatussa, että Jeesus meni oven "läpi"? Ei sanota.

Joh. 20:19 "Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"."

Tässä ilmaistaan vain, että opetuslapset olivat lukittujen ovien takana ja sitten ilmaistaan, että Jeesus tuli heidän keskellensä sinne. Siinä ei sanota, että Hän tuli jonkun "läpi", oven, seinän, katon tai lattian läpi tai minkään muunkaan läpi. Hän vain tuli sinne. Tarvitseeko ylösnousemusruumiissa mennä minkään läpi? Tuskin. Mutta ihmiset voivat niin sanoa ja ajatella.

Suorassa ilmoituksessa pitää olla hyvin tarkka siinä, mitä Raamattu sanoo ja mitä se ei sano. Etteitehdä mitään eriskummallisia oppeja Sanan ilmoitusta pitemmälle menevien johtopäätösten perusteella.

Jeesuksen teot on tulkittava Hänen opetustensa valossa
Joh. 10:37-38 "Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko Minua. Mutta jos Minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan Minua, uskokaa Minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan Minussa ja Minun olevan Isässä."

Tässä on Jeesuksen opetus siitä, mitä Hänen tekonsa halusivat ilmaista ihmisille: Että ihmiset ymmärtäisivät Jeesuksen olevan Jumalan Pojan. Me teemme Jeesuksen toiminnasta oikeat opilliset johtopäätökset, kun kuuntelemme, mitä Hän opettaa.

teko: pesi opetuslasten jalat muutti veden viiniksi ruokki kansan viidellä leivällä ja kahdella kalalla kirosi hedelmättömän viikunapuun
teon opetus: palvelijan mieli oltava meilläkin ilmoitti kirkkautensa ilmoitti olevansa Elämän Leipä ilmoitti Israelin tulevat vaiheet
väärinkäsitys: kokouksissa täytyy pestä jalkoja yllytti juomaan halusi kuninkaaksi oli pahalla tuulella



2.4 Vanhan ja uuden liiton erot



Alaotsikot


2.4.1 Laki oli liitto Jumalan ja Israelin välillä
2.4.2 Laki on synnin paljastaja
2.4.3 Laissa on elämää suojelevat periaatteet
2.4.4 Laki on Jumalan lupausten aarreaitta meille


Vanhan ja uuden liiton ero on kuin varjon ja ruumiin ero. Jos katsomme Kol. 2:16-17,niin asia selviää. Raamatussa on kohtia, jotka kertovat ikään kuin pähkinänkuoressa näitä asioita ja tässä on yksi sellainen.

Kol. 2:16-17 "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen."

Tässä Paavali viittaa Vanhan Testamentin lain säädöksiin ja sanoo seurakunnalle, että te ette ole sidottuja vanhan liiton sapattiin tai uudenkuunjuhlaan.

"Älköön kukaan tulko tuomitsemaan teitä ja osoittamaan teitä sormella, että te olette jumalattomia, vaikkette pidä näitä", hän opetti. Nämä säädökset olivat vain varjo siitä tulevasta hyvästä, joka nyt on teidän omistuksessanne: "Ruumis on Kristuksen."

Asian havainnollistamiseksi katsotaan minun käteni varjoa piirtoheittimen kautta valkokankaalla. Se itse asiassa pimentää alustaa ja näyttää tietyt rajat, jotka ovat käden muotoiset, vaikka itse käsi on pimennossa. Se on Vanhan Testamentin olemus. Sinä näet siitä jotakin varjonomaisesti totuudessa.

Jumalan ilmoitus VT:ssa julistaa varjonomaisesti Kristusta. Mutta jos olet lain alla, niin silloin olet kuitenkin pimeydessä, vaikka sieltä totuuden muotoa näkyykin. Uusi Testamentti on verrannollinen näin Vanhalle Testamentille.

Mutta UT:ssatulee esiin aito elävä käsi. Tämä on Vanhan ja Uuden ero. Tässä on käsi, joka voi tarttua ja elää. Varjo ei elänyt, eikä voinut tarttua, vaikka se käden muodon näyttikin.

Sen vuoksi Paavali sanoo, että Vanhan liiton säädökset olivat niin kuin tulevaisen varjo, mutta me olemme elävässä Kristuksen yhteydessä. Siksi me emmetarvitse mitään varjoja eikä meidän tarvitse siis olla lain säädösten ja vanhan liiton tapojen varjossa. Saman sanoo myöskin Hebr 10:1

Hebr.10:1 "Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi."

Laki ja evankeliumi on erotettava toisistaan. Laki ei tee mitään täydelliseksi, koska se oli vain varjo. "Tulevan hyvän varjo." "Ruumis on Kristuksen."

 

2.4.1 Laki oli liitto Jumalan ja Israelin välillä
 

Tässä on syytä huomata mennyt aikamuoto "oli liitto Israelin ja Jumalan välillä". Israelin ja Jumalan välillä oli aikoinaan Mooseksen kautta tehty lakiliitto. Kristuksen tultua se lakkasi olemasta voimassa, koska sijaan tuli uusi liitto.

Ei ole siis olemassa enää Mooseksen lakiliittoa missään muodossa tai paikassa. Yksikään juutalainen ei enää voi olla Jumalan yhteydessä Mooseksen lakiliiton perusteella, koska hän ei voi olla sellaisen liiton piirissä, joka on lakannut olemasta voimassa.

Sekä juutalainen että pakana voi tulla Jumalan yhteyteen yksinomaan Uuden testamentin liiton perusteella. Laki ei ole myöskään koskaan ollutkaanmeidän liittomme, koska se oli tehty vain Jumalan ja Israelin välille.

Luuk. 16:16 "Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa..."

Jeesus sanoo tässä, että laki oli siis väliaikainen liittona. Jopa laki itsekin sanoi olevansa väliaikainen.
 

Jeesuksessa Jumala teki uuden liiton

Hebr. 7:18-19 "Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa."

UT:ssa laki liittona Israelin ja Jumalan välillä siis "kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön...sijaan tulee parempi", uusi liitto, joka on Golgatalla solmittu.

Huomatkaa, että Jumalan armolupaukset Israelille omasta maasta Lähi-Idässäja Israelin erityisasemasta Jumalan valittuna kansanaovat aina perustuneet Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille annettuihin armolupauksiin, jotka ovat voimassa vielä tänäkin päivänä. Ne ovat annetut yli neljäsataa vuotta ennen lakiliiton solmimista. Ne lupaukset ovat ikuisesti voimassa, mutta laki oli voimassa vain väliaikaisesti.
 

Nyt on voimassa meidän ja Jumalan välillä kuuliaisuuden uusi muoto

Room. 6:16-18 "Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi."

Me olemme tulleet sydämestämme nyt uuteen kuuliaisuuden muotoon, jonka sääntönä on uusi luomus. Se on se laki, joka on sydämeemme kirjoitettu tai sisäinen uusi ihminen, joka luonnostaan rakastaa Jumalan tahtoa päinvastoin kuin meidän lihamme. Tämä on nyt meidän elämämme sääntö, uusi luomus.

Gal. 6:15-16 "Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!"

Kun luet lakia, niin muista aina, että se on se liitto, joka oli Jumalan ja Israelin välillä voimassa. Ei koskaan pakanoiden ja Jumalan välillä.
 

2.4.2 Laki on synnin paljastaja

 
Laki on synnin paljastaja ja se omaa sielunhoidollisen tehtävän tuomitessaan syntisen. Ensimmäinen sielunhoidollinen asia ihmisen elämässä on, että hän tulee syntiseksi ja näkee syntinsä. Tämä on hyvä alku synnistä vapautumiseen.

a) Lain kautta tulee synnin tunto

Room. 3:19-20 "Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sen tähden, ettei mikään liha tule Hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto."

b) Laki on meidän elämämme luotilanka

2 Kor. 3:7-9 "Mutta jos jo kuoleman virka, joka on kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta."

Lailla oli siis näin hirveä virka kuin "kuoleman virka" tai "kadotustuomion virka".

Tämä osoittaa, että me ihmiset olemme luonnostamme kadotettuja. Siihen loppuu lain kyky. Laki ei kykene kääntämään kadotettua eikä tekemään kuollutta eläväksi. Se kykenee vain osoittamaan sen kuolleeksi ja kadotetun kadotetuksi.

Laki voi olla ikään kuin luotilanka, joka paljastaa meidän elämässämme, että joku asia on vinossa, samalla tavalla kuin rakennustöissä ennen katsottiin luotilangalla, onko talon seinä suora vai vino. Mutta yhtä vähän kuin luotilanka kykenee suoristamaan talon seiniä ja nurkkia, ei lakikaan kykene suoristamaan ihmisen elämää. Sen voi tehdä vain armo.
 
c) Laki ajaa syntisen Kristuksen luokse

Gal 3:19-26 "Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennekuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoinon laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa."

Tämä Raamatun kohta osoittaa, että laki ajaa syntisen Kristuksen luokse. Sanonta "laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen," tarkoittaa että laki kasvattaa meitä vain siihen asti kun uskoon tulemme.

Kasvattaja Kristukseen se on siinä mielessä, että se opettaa ihmisen näkemään syntisyytensä ja kadotetun tilansa. "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia."Kun ihminen on tullut uskoon, lain kasvatustehtävä päättyy sillä hetkellä ja sen jälkeen ei enää kukaan voi tulla kasvattamaan kristittyä lailla.
 

d) Yksin armo kasvattaa kristittyä hylkäämään jumalattomuuden

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa."

Laki ja armo eivät yhtä aikaa kasvata. Lain kasvatustehtävä päättyy siihen, missä armon kasvatustehtävä alkaa ja se on uskoontulon hetki. Paavali kiroaa ne, jotka yrittävät muuttaa tämän asian toiseksi:

"Kirottu olkoon se julistaja, joka koettaa lailla ja lakihenkisesti kristittyjä kasvattaa vanhurskauteen." Tämä on aika kova sana. Se on Jumalan Sanaa ja Pyhän Hengen käyttämää kieltä. Siinä on vastuu saarnamiehille. On järkyttävää, että on julistajia, jotka koettavat pyhittää kristittyjä ja seurakuntaa lakisaarnoillansa. He joutuvat vastuuseen noiden sanojen edessä.

Jumalan armossa on ainoa voima, joka vapauttaa, julistaa anteeksiantamuksen, vapauttaa rakkauteen ja hyviin tekoihin meidät.

Mutta lailla on hyvin tärkeä tehtävä. Se on synnin paljastaja. Kun me luemme, mitä kaikkea ihminen voikaan tehdä esim. kymmenen käskyn suhteen "älä tapa", "älä tee huorin", "älä sano väärää todistusta", niin näemme siinä samalla kaikki omat taipumuksemme.
 

2.4.3 Laissa on elämää suojelevat periaatteet
 

Laissa ovat elämää suojelevat yleiset periaatteet ja raja-aidat, jotka ovat aina voimassa niiltä osin, jotka Uusi Testamentti toistaa esim. Mooseksen laista, mutta niitä ei ole annettu autuuden saavuttamiseksi, vaan ihmiselämän varjelemiseksi. Kaikkia säädöksiä ei ole toistettu Uudessa Testamentissa esim. epäpuhtaita ruokia koskevia eikä seremonialain osuuksia, jotka liittyvät jumalanpalvelukseen.

Seuraavat asiat Uusi Testamentti toistaa laista ja ne ovat siis meille voimassa:

Room. 13:9-10 "Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuinitseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähdenon rakkaus lain täyttymys."

Paavali tuo esille, että nämä käskyt ovat voimassa ja että ne täyttyvät tässä rakkauden käskyssä. Se uusi luonto, joka meillä on, rakastaa eikä tee lähimmäiselleen mitään pahaa. "Sentähdenon rakkaus lain täyttymys."

Ef. 6:1-3 "Lapset olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä"."

Nämä asiat tuodaan esille siinä mielessä, että niissä on elämää suojaavat periaatteet ja raja-aidat. Jos ne rikotaan, ihminen rikkoo itsensä ja oman elämänsä. Mutta nämä eivät ole autuuden saavuttamiseksi, vaan ne ovat autuaiden, ehjien ihmisten periaatteita.

Jos me ajattelemme yhteiskuntajärjestystämme, niin kaikki sivistyneet yhteiskunnat elävät sillä perustalla, että ne tunnustavat kymmenen käskyä lainsäädäntönsä pohjaksi.

Ne yhteiskunnat, jotka muuttavat tätä järjestystä tai rakentavat muulle pohjalle ovat hyvin sairaita yhteiskuntia. Jos me poistamme lainsäädännöstä esim. "älä varasta, älä tapa jne.", niin että ihmiset saavat varastaa tai riistää hengen toiseltaan joutumatta vastuuseen, niin silloin elämme kutakuinkin viidakossa.
 

2.4.4. Laki on Jumalan lupausten aarreaitta meille
 

Laki on Jumalan lupausten ja opetusten aarreaitta meille Uuden Testamentin kristityille. Tätä asiaa ei ehkä korosteta tarpeeksi usein. Jokainen Vanhan Testamentin lakiliiton lupaus on meille aarre. Ajatellaanpa, kuinka paljon lupauksia Raamatussa onkaan:

2 Moos. 15:26 "Jumala sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein Hänen silmissänsä, tarkkaat Hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea Hänen lakiansa, niin Minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä Minä olen Herra, sinun parantajasi."

5 Moos. 7:15 "Ja Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet; ei ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, Hän ole paneva sinun kärsittäväksesi, vaan Hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat."

"Minä olen Herra, sinun parantajasi." "Minä olen poistava sinusta kaikki sairaudet." Mitä kaikkia siunauksia siellä onkaan niille, jotka pitivät lakiliiton silloin. Ne nousevat sieltä meille uuteen liittoon siirretyiksi lupauksiksi Kristuksen työn perusteella.

Ef. 6:1-3 "Lapset olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä"."

2 Ko.r 1:20 "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat Hänessä "on"; sentähdentulee Hänen kauttaan myös niiden "amen". Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme."

Siitä vaan lukemaan lakia ja Vanhaa Testamenttia ja poimimaan sieltä kaikki lupaukset. Ja sanot: "Kiitos Herralle, että Kristuksen työn tähden minä saan omistaa tämänkin lupauksen itselleni armosta ilman omia ansioitani. Ne ovat Kristuksessa minulle varmat plus-merkkiset lupaukset."
"Minä olen Herra sinun parantajasi" on Jeesuksessa Kristuksessa tarkoitettu juuri sinulle, vaikka se sanottiin Vanhan liiton Israelille.

Näin meille avautuu lain tulkinta evankeliselta pohjalta. Uuden Testamentin omalla luvalla me saamme näin ihanilla valtuuksilla lukea itsellemme Vanhan liiton lupauksia. Näin Uusi Testamentti avaa lain meille aarrearkuksi.


Lain väärä soveltaminen johtaa kriisiin


Lailla on nämä neljä edellä mainittua merkitystä. Näemme, miten laki sisältää meille painokasta varoituksen sanaa, mutta myöskinihanaa lupauksen sanaa. Lain merkitys täytyy osata oikein soveltaa ja tulkita.

Mielestäni tämän päivän herätyskristillisten seurakuntien julistustyö on kriisissä sentähden, että edellä mainittuja lain suuntaviivoja ei ole tulkittu terveesti ja raittiisti tai ne sekoitetaan. Seurakunta saadaan hyvin nopeasti sairaaksi, jos nämä neljä asiaa jollakin tavalla sekoitetaan ja aletaan pyhittää seurakuntaa lakisaarnoilla tai lakia sovelletaan väärällä tavalla, esim. vaatimalla lainomaisestikymmenyksiä ja julistamalla Jumalan kirousta, jos kymmenykset jäävät maksamatta. Kuitenkin jätetään kaikki muut Jumalan lakiliiton kirous- ja siunausasiat syrjään ja otetaan sieltä vain tämä yksi.

Jossain toisessa uskonsuunnassa julistetaan sapattia tällaisena ja julistetaan kirous niille, jotka eivät pidä sapattia, ja jätetään monet muut säädökset täyttämättä. Millä oikeudella näin menetellään, että otetaan yksi säädös ja sanotaan, jos et tätä pidä, olet kirottu. Millä oikeudella jätät ne kaikki muut täyttämättä? Jeesus sanoo: "Ei pieninkään piirto häviä laista."

Eli jos otat yhden kohdan laista ja sovellat sitä vanhan liiton periaatteella, niin sinun pitää ottaa kaikki muutkin kohdat pienintä piirtoa myöten eikä hurskastella yksinomaan jonkin sapatti- tai kymmenyskäskyn kanssa.

Näissä kysymyksissä ihmiset saadaan hyvin nopeasti lain alle, mutta hyvin nopeasti myöskinvapaaksi, kun asiat tuodaan oikealla tavalla esille. Kymmenykset on Jumalan lupausten siunaus meille. Laissa on annettu meille kymmenysohjeet siunauslupaukseksi: "Koetelkaa Minua". Samoin sapatti on ihmistä varten levon ja siunauksen päiväksi asetettu. Mutta jos lähdetään julistamaan lain kiroustayhdestä asiasta, niin sitten täytyy julistaa kiroukset kaikesta muustakin. Lue erillinen artikkelini aiheesta
tästä.

 
3.1  Kuvakielen muotoja

Alaotsikot:

3.1.1 Vertaus
3.1.2. Kielikuva eli metafora
3.1.3. Allegoria
3.1.4. Typologia
3.1.5. Antropomorfismi eli inhimillistäminen
3.1.6. Personointi eli personifikaatio
3.1.7. Samankaltaisuudet eli rinnastukset
3.1.8. Ilmiöopillinen kieli
3.1.9. Sananvaihto eli metonymia
3.1.10. Liioittelu eli hyperbola
 
3.1.1 Vertaus
 
Vertaus on Raamatun tärkein kuvakielen muoto. Muutenkin kaikessa retoriikassa vertaukset ovat hyvin tehokkaita, koska:

·         Asia jää paljon paremmin mieleen.

·         Lapsetkin kuuntelevat innolla opetusta, kun heille kerrotaan vertauksilla.

·         Vertaus on hyvin kiitollinen myöskin Pyhän Hengen käytössä.

·   Vertaus on todellisesta elämästä otettu kertomus, jolla havainnollistetaan jokin totuus.

·         Jeesuksen yleisin opetusmenetelmä.

·         Vertauksien tarkoituksena tai ydinkohtana on yleensä kirkastaa yksi totuus.

Kreikankielen sana "parabole", vertaus, merkitsee sananmukaisesti jonkin rinnalle vertailtavaksi asetettua. Joku asia on paraabelinentoisen asian kanssa niinkuinkaksi kirjaa ovat rinnakkain.Vertaus ei sisällä sadunomaisia aineksia. Yleensäkään kirjallisuudessa vertaus ei sisällä sadunomaisia aineksia, vaan vertaus otetaan todellisesta elämästä.  

Jeesuksen vertaukset sisältävät tavallisesti kolme osaa: 

1.       Varsinainen kehyskertomus, tapahtumien tilanne,  

2.       itse vertaus kertomuksen muodossa ja  

3.       moraalinen ja hengellinen opetus.  


 
3.1.1.1 Kehyskertomus on tärkeä vertauksen tulkitsemisessa
Evankeliumin kuvaama asiayhteys eli kehyskertomus tarkoittaa sitä tilannetta, jossa vertaus on kerrottu. Meidän täytyy aina ensimmäiseksi huomioida, mitä siinä on tekeillä ja miksi Jeesus puhui tämän vertauksen tässä tilanteessa. Kun lähdemme tulkitsemaan vertausta, emme pääse asiaan, jollemme lähde liikkeelle kehyskertomuksesta ja siitä tilanteesta, jossa vertaus sanottiin. Esim. Luuk. 10: 25-37 laupias samarialainen:  

Ensin kehyskertomus:  

"Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten Häntä (Jeesusta): 'Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?' Niin Hän sanoi hänelle: 'Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?' Hän vastasi ja sanoi: 'Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Hän sanoi hänelle: 'Oikein vastasit; tee se niin saat elää'. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: 'Kuka sitten on minun lähimmäiseni?' Jeesus vastasi ja sanoi: 'Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin...'" (jatkuu kertomuksena laupiaasta samarialaisesta).  

Tämä mies halusi näyttää Jeesukselle, että kyllä hän oli ymmärtänyt lain ydinsanoman. Ja oikeinhan se olikin. Mutta hän tahtoi vielä näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on lähimmäiseni?" Silloin Jeesus vastasi hänelle: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon...jne." Ja hän alkoi puhua vertausta laupiaasta samarialaisesta.   

Huomaamme, että ilman tätä kehyskertomusta, emme saa heti otetta vertauksen ydinsanomasta. Me emme voi lähteä lukemaan tätä vertausta jakeesta 30, vaan se on aloitettava jakeesta 25, josta kehyskertomus alkaa. Koko Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta on vastauställe hurskastelevalle lainoppineelle. Siksi se on puhuttu tässä. Vertauksen kärki ja tarkoitus on antaa isku ihmisen ulkokultaisuudelle ja omavanhurskaudelle. Jo silloin, kun luemme tätä vertausta ja olemme kehyskertomuksessa sisällä, meillä on tulkinnan avaimet kädessä.
 
3.1.1.2 Itse vertaus laupiaasta samarialaisesta Luuk. 10:30-36
Niinpä tässä sitten on itse vertaus, joka jatkuu kertomuksen muodossa Jeesuksen kertomana. Tapahtuu ryöstö. Ohikulkijat menevät ohitse. Halveksittu samarialainen tulee paikalle. Ja hän osoittaakin laupeutta.  

Tulkintaamme joskus häiritsee se ennakkoväritys, joka meillä on jo valmiina tiettyinä sanoina. Kun sanon laupiassamarialainen, niin mitä sinun mieleesi tulee? Positiivinen mielikuva, eikö niin. Meidän mielikuvassamme on laupiassamarialainen, jota totisesti ei ollut tämän vertauksen kuulijalla, lainoppineella. Kun hän kuuli sanan samarialainen, niin se on sama kuin hän olisi kuullut kirosanan tai jos me kuulisimme sanan jehovantodistaja, joka onkin yhtäkkiä oikeassa ja me väärässä. Samanlainen vastahenki ja vastustus, joka meissä silloin nousisi, nousi tässä miehessä.  

Kun me asetumme niiden ihmisten asemaan, käsitemaailmaan ja elämäntilanteeseen, jotka kuulivat nämä sanat, vasta silloin pystymme kuulemaan heidän korvillaan sen, mitä Jeesus halusi heille sanoa. Ja kokemaan myöskinsen, mitä he kokivat. Silloin vertauksen opetus menee perille.  

Mutta jos meillä on etukäteen mielessä laupiassamarialainen, niin opetuksella ei ole mitään tehoa. Meidän täytyy ymmärtää tätä lainoppinutta. He vihasivat samarialaisia, jotka olivat Jumalan pilkkaajia ja palvelivat Jumalaa väärällä, epäraamatullisella tavalla. Tämä oli totta, niin he todella tekivät. Siksi Jeesus ottikin sieltä esimerkin, että tällainen halveksittava samarialainen, kun hän kuitenkin teki laupeuden, voitti lainoppineen - ja voittaa sinunkinoikeaoppisuutesi. Tämä on Jeesuksen vertauksen ydinsanoma.
 
3.1.1.3 Vertauksen moraalinen ja hengellinen opetus  

Moraalinen ja hengellinen opetus, joka tässä vertauksessa on, tulee ilmi jakeessa 37: Jeesus sanoo: "Mene ja tee sinä samoin". Jokaisesta vertauksesta löytyy nämä kolme ainesta. Kannattaa etsiä ja kaivaa esille nämä kolme ainesta, niin ne kirkastuvat teille.
 
3.1.1.4 Jeesuksen kolmen vertauksen sarja Matt. 25:ssä 

Kolmen vertauksen sarja Jeesuksen puheessa (Matt. 25) tulee tulkita toinen toisensa yhteydessä. Monesti otetaan yksinään esim. vertaus kymmenestä neitsyestä ja tehdään siitä valtavia, profeetallisia ennustuksia Jeesuksen tulemuksesta, kun se otetaan irti siitä yhtenäisestä vertaussarjasta, jonka Jeesus puhui. Kuitenkin vertaus kymmenestä neitsyestä on vain osa Jeesuksen puheesta. Tämä vertaussarja alkaa Matt. 24:45  

"Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta... jne." 

Kun isäntä sitten tulee, niin pahan palvelijan käy huonosti, uskollinen ja ymmärtäväinen palkitaan. Mutta sama puhe jatkuu katkeamatta luvussa 25: "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen...". Ja neitsytvertauksen jälkeen yhtenäinen puhe jatkuu edelleen jakeissa 14: 

Matt. 25:14 "Sillä tapahtuu, niinkuintapahtui, kun mies matkusti muille maille; hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa..."ja antoi ne leiviskät heille.  

Tämä on katkeamaton puhe: uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, kymmenen neitsyttä ja kymmenen leiviskää. Se on yhtä ainoata opetusta. Jeesus aloittaa uskollisuuden ja ymmärtäväisyyden tarpeesta: Ymmärtäväinen palvelija on kuin ymmärtäväiset neitsyet: he varustautuivat oikein.   

Uskollinen palvelija on kuin ne, jotka asioivat leivisköillään uskollisesti. Kymmenen leiviskän vertaus on siis jatko kymmenen neitsyen vertaukselle. Molemmat taas ovat selitystä vertaukselle palvelijoista. 

Tällä tavoin kokonaisuuksien lukeminen auttaa meitä tulkitsemaan oikein. Älä pyri tulkitsemaan irrallisia yksityiskohtia. Kokonaisuuksien valossa avautuvat yksityiskohdatkin.  

 
3.1.1.5 Vertaus jää paremmin mieleen kuin suorasanainen opetus 

Esim. kun Daavid oli langennut syntiin (2 Sam. 11), profeetta Naatan tulee nuhtelemaan häntä. Profeetta olisi voinut sanoa hänelle: "Sinä kunnoton mies olet Jumalan tuomion alainen. Olet murhannut ja tehnyt aviorikoksen. Tee siis parannus." Tämä olisi ollut suoraa tekstiä. Mutta profeetta ei tehnyt näin, vaan Pyhä Henki johdatti toisella, erittäin hienolla tavalla, saamaan Daavidin synnin tuntoon:  

2 Sam. 12:1-7"Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: 'Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa; se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.' Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: 'Niin totta kuin Herra elää; mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.'" 

Naatanin kuultua Daavidin tuomionsanat vertauksen miehestä hän sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies" Silloin kolahti Daavidissa. 

Tässä asetelmassa, joka oli asetettu Daavidin teon rinnalle vertauksellisesti, hän pystyi itsensä ulkopuolelta tuomitsemaan sen teon ja osasi asettaa itsensä tuomion alle. Hän tuomitsi itse itsensä. Mutta se oli myös tie anteeksiantamukseen ja vapautukseen.  


3.1.2. Kielikuva eli metafora
 
Kun tekstin asiayhteyteen otetaan jostakin muusta yhteydestä erilainen sana havainnollistamaan kyseistä asiaa, syntyy yksittäinen vertailu, kielikuva eli metafora. Raamattu on täynnä kielikuvia, niinkuinolemme nähneet. Esim.  

Luuk. 13:32 Jeesus lähettää viestin Herodekselle: "Menkää ja sanokaa sille ketulle". Asiayhteydestä otetaan sana muusta yhteydestä havainnollistamaan mielenlaatua, joka hyvin kuvastaa Herodesta.  

Matt. 5:13 Jeesus puhuu meille kristityille ja sanoo: "Te olette maan suola." Tämä kielikuva havainnollistaa hyvin kristityn olemusta. Suola estää pilaantumista. Suola on mauste.
 
3.1.2.1 Kielikuvat voi helposti sivuuttaa, sillä ne ovat aika iskostuneita meidän tajuntaamme  

Ne on kuitenkin hyvä tunnistaa Raamattua lukiessa.  

Matt. 7:7-8 "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." Eikö tämä vaikuta ihan suorasanaiselta tekstiltä, missä siinä on kielikuva? Se hukkui tähän tekstiin, sillä kyllä siinä on kielikuva.  

"Kolkuttakaa, niin teille avataan." Tässä meille annetaan kuva ovesta, jota meidän tulisi koputtaa. Kaikissa näissä kolmessa ilmaisussa on kysymys samasta asiasta. Jeesus haluaa kehottaa meitä rukoilemaan ja pyytämään Isältä. Tässä ei tarkoiteta tietenkään, että menisimme jonkun puisen oven luokse kolkuttamaan, vaan se on tässä tapauksessa anomista ja etsimistä. Näin kielikuva oli upotettu sinne joukkoon ja helposti sivuutamme sen.  

Jer. 2:13 "Sillä Minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: Minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä."
Tässä Jumala puhuu kansalleen hyvin voimakkaalla ja kuvaavalla tavalla. Jumala asettaa tässä itsensä rinnalle vertauskuvaksi elävän eli virtaavan veden lähteen.   

On kysymys maanalaisesta lähteestä, josta vesi pulppuaa maan pinnalle. Hyvin arvokkaita paikkoja kuivissa itämaisissa ympäristöissä.Ja kansa on todella hullu, jos se on hyljännyt elävän veden lähteen, josta saisi koko ajan tuoretta, raikasta vettä ja on hakannut itselleen maasäiliön sadevettä varten, johon vuotaa maata ja jossa vesi ei edes pysy. On selvää kumpi vaihtoehto on parempi. Tällä vertauksella kuvataan sitä, miten kansa hylkäsi Jumalan ja kääntyi epäjumalien puoleen.  

Kun Vanhan Testamentin teksteissä kuvataan Jumalan tekoja, niin siellä on käytetty paljon näitä kielikuvia. Niitä ei tietenkään voi tulkita kirjaimellisesti. Niiden sanoma tulee ymmärtää kielikuvien kautta.
 
3.1.2.2 Psalmirunoudessa kielikuvat kukoistavat monella tavalla.
Esim. yhdestä ainoasta jakeesta Ps. 18:3 voi löytää kuusikin kielikuvaa Herrasta: kallio, linna, vuori, kilpi, autuuden sarvi ja varustus:  

Ps. 18:3 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni."
 
3.1.2.3 Monesti meille hyvin keskeisissäkin opillisisssakohdissa on kielikuvia:  

Room. 6:4"Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman." 

Tässä puhutaan hautauksesta, mikä on selvästi kielikuva. Hautaamisen tapahtumassa mieleen tulee maahan paneminen tai kallioluolaan kätkeminen kiven taakse. Tämän Paavali ottaa opetukseensa kasteesta. Me olemme kasteessa kristityiksi tullessamme "haudatut" hengellisesti samalla tavalla kuin kuollut ihminen haudataan fyysisesti.  

Kol. 2:12 "...ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista."  

Kristus pantiin hautaan ja Jumala herätti Hänet kuolleista. Tämä ei ole kielikuva, vaan todellisuutta. Halleluja! Samoin mekin, tämän kielikuvan mukaan kasteen hautaan upottettuina, olemme Jumalan voimasta tehdyt eläviksi, koska me uskomme Häneen sen uskon kautta, jonka Jumala meissä vaikuttaa. Tämä kielikuva johtaa meidät myöskin kasteen suorittamisen tapaan - baptidzoeli haudata, upottaa, kastaa. Kielikuvia käytetään siten hyvinkin keskeisissä kohdissa ja ne on hyvä tunnistaa.  


 
3.1.3 Allegoria
 
Allegoria on kokonaiseksi kertomukseksi laajentunut kielikuva. Monet sekoittavat allegorian ja vertauksen. Erona on kuitenkin se, että  

·         allegoriasta ei käy ilmi sen vertaileva luonne. Mistään ei käy ilmi, että kertomuksessa vertaillaan johonkin toiseen asiaan, vaan se itse selittää sanomansa ilman vertailua  

·         vertauksen eri osat yhdessä yleensä tähtäävät yhteen opetukseen, mutta allegoriassa taas jokaisella kertomuksen osalla on tavallisesti oma merkityksensä ja sanomansa.  

          
3.1.3.1 Allegoria Ef. 6:11-17  

"Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana."  

Tässä on meille kristityille hyvin tuttu ja tähdellinen allegoriamuotoinen sanoma, jossa Paavali esittää meille kristityn "sota-asua". Siinä on runsaasti kielikuvia, jotka yhdessä laajentuneina kokonaisuudeksi muodostavat allegorian. Muodostuu kuva kristitystä sota-asuun varustautuneena. Jokaisella yksityiskohdalla on oma sanomansa.  

  
3.1.3.2 Allegoria Joh. 15:1-2,5 

"Minä olen totinen viinipuu, ja Minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan Minussa, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Minä olen viinpuu, ja te olette oksat. Joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä."  

Tuttu Jeesuksen allegoria. Jeesus lähtee suoraan kertomaan sanomatta, että puhuu vertauksen viinipuusta. Hän kertoo kertomuksen ilman vertailevaa luonnetta ja siinä on selitys itsessään. Jälleen jokaisella kielikuvalla on oma sanomansa. Puu on Jeesus, oksat ovat kristittyjä, hedelmä on Pyhän Hengen aikaansaama elämä kaikkine ilmenemismuotoineen, viinitarhuri on Isä, joka hoitaa kokonaisuutta. Kaikella on oma sanomansa.  

Allegorian selittämisessä tulee huomioida samat asiat kuin muunkin tekstin selittämisessä: keitä olivat ensimmäiset kuulijat ja miksi tämä allegoria on tässä kerrottu. Mitkä ovat tämän allegorian päävertailut.Etsi ne. Yleensä allegoriassa on monia vertailuja. Yksityiskohdilla on omat selityksensä. Joku sieltä nousee esille. Miksi viinipuu on niin tärkeä tässä?
 
3.1.4 Typologia
 
Typologiassa esitetään henkilöitä kuvaamaan esikuvallisesti toisia henkilöitä. Typologia on Vanhan ja Uuden Testamentin välillä eksegeettinen viestitystapa.
 
3.1.4.1 Aadam Kristuksen tyyppinä 

Room. 5:14 "Kuitenkin kuolema hallitsi AadamistaMoosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva."  

Typologian käyttö on erittäin valaisevaa. Kun sanottiin, että henkilöitä käytetään kuvaamaan toisia henkilöitä, niin juuri näin tehdään tässä. Aadam oli siis tyyppi eli esikuva Kristukselle. Room. 5:12-19 kokonaisuus kuvaa kahden ihmissuvun lähtökohtaa. Niinkuin Aadamista lähtee oma ihmissukunsa, niin Kristuksestakin lähtee oma ihmissukunsa.   

Uudestisyntyneet ihmiset ovat Kristuksen kanssaperillisiä ja ovat Jumalan kansa ja perheväki, valittu suku, kuninkaallinen heimo, omaisuuskansa. Näin Aadam on tässä Kristuksen tyyppinä ja esikuvana. Kun te luette tätä tekstiä, niin huomaatte, että näitä käytetään vaihdellen. Puhutaan yhdestä ihmisestä Aadamista ja yhdestä ihmisestä Kristuksesta:  

Room. 5:17-19 "Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta.- Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen (Aadamin) lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi."  

Aadam on Kristuksen tyyppinä siinä mielessä, että kummatkin ovat oman ihmisryhmän alkulähtökohtia. Muussa mielessä typologia ei ole koskaan täydellistä. Muissa merkityksissä he eivät tietenkään vastaa täysin toisiaan, mutta tässä yhdessä merkityksessä vastaavat ja niin typologia syntyy. Sillä eihän Kristus tehnyt syntiä niinkuin Aadam teki. Eikä Kristus ole kuolemanlain ja katoavaisuuden alainen niinkuin Aadam oli jne. Aadam kuuluu inhimilliseen sukuun, Kristus taas on Jumala-ihminen, iankaikkisesti jumaluuden toinen persoona.
 
3.1.4.2 Melkisedek ja Joona Kristuksen tyyppeinä 

Näitä tyyppejä on muitakin, esimerkiksi Melkisedek Heb. 7:17 on mielenkiintoinen persoona, jota on tulkittu eri tavoin: 

Heb. 7:17 "Sillä hänestä todistetaan: 'Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekinjärjestyksen mukaan.'"  

Tässä siis Kristuksesta todistetaan, että "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekinjärjestyksen mukaan." Tästä asiasta Raamattu antaa hyvin niukasti tietoja, mutta antaa kuitenkin joitakin tietoja, joiden tähden Melkisedek voi olla Kristuksen tyyppi. 

·         Hän on pappi  

·         Hän on kuningas.  

·         Hänen pappeutensa ei periytynyt, niinkuinei Kristuksenkaan pappeus, vaan hän oli pappi suoraan oman persoonansa arvovallan nojalla  

·         Hänen sukuluetteloaan ei mainita Raamatussa, joten hänen alkulähtökohtansa on siis tuntematon 

Kristuksenkaan sukua ei voida johtaa ajallisista suvuista, sillä Hänen varsinainen lähtökohtansa on ikuisuudessa. Tämä ei tarkoita sitä, että Melkisedekinlähtökohta olisi ikuisuudessa, vaan että hänen sukuluetteloaan ei voida johtaa, kun sitä ei ole. Hän on siis ilman sukupuuta ja ilman vanhempia, eli hänen vanhempiaan ei ole mainittu Raamatussa. Melkisedekistä vain todetaan, että hän oli Saaleminkuningas. Tietty paikka, josta myöhemmin tuli Jerusalem. Hän oli siellä pappina ja kuninkaana ilman sukupuuta. Näin häntä pystytään käyttämään Kristuksen tyyppinä.  

Myöskin Joonaan sovelletaan typologiaa:  

Matt .12:40 "Sillä niinkuinJoonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."
Kristus itse käytti Joonaa Kristuksen tyyppinä. Samoin esim. Moosekseen ja Daavidiin sovelletaan typologiaa.
 
3.1.4.3 Typologian ja symboliikan ero 

On tärkeätä huomata, että typologiaa ei tule sekoittaa symboliikkaan. Mikä ero on sitten symboliikalla ja typologialla?  

Typologiassa kuvataan henkilöitä. Symboliikassa taas kuvataan asioita tietyin vertauskuvin. Esimerkiksi sateenkaari on Jumalan armahtavaisuuden symboli, jonka Jumala asetti Nooan liiton aikana. Öljy, kyyhkynen ja tuli ovat Pyhän Hengen symboleita. Miekka voi olla sodan symboli. Mutta Aadam, Melkisedek, Daavid, Mooses, Joona ovat henkilöitä, tyyppejä, typologian kielikuvia näiden henkilöiden avulla.  

Typologia on myöskin eksegeettistä selvitystä, jonka avulla selvitetään Vanhan Testamentin opetusta Uuden Testamentin valossa. NiinkuinPaavali tekee Aadaminja Joonan kohdalla, Pietari tekee myös helluntaisaarnassaan Daavidin kohdalla, kun hän kuvaa Daavidin sanomaa: "Sinä et anna pyhäsi ruumiin nähdä katoavaisuutta." Niin hän ottaa Daavidin Kristuksen tyypiksi ja sanoo, että Daavid on kyllä kuollut ja kuopattu, mutta hän puhuu profeetallisesti Kristuksesta, jonka ruumis ei ollut näkevä maatumista eli katoavaisuutta.  


 
3.1.5 Antropomorfismi eli inhimillistäminen
 
Antropomorfismissa eli inhimillistämisessä kuvataan Jumalaa inhimillisin piirtein. Tätä esiintyy lähinnä Vanhassa Testamentissa.  

On olemassa näkemyksiä, jotka haluavat pitää kirjaimellisesti kiinni monista antropomorfismeista. Jumalalla sanotaan esimerkiksi olevan ihmisen jäsenet. Mutta kun lähdetään tutkimaan Jumalan ominaisuuksia Raamatusta, päädytään monesti hieman eriskummallisiin tulkintoihin, jos ei hyväksytä antropomorfismia.  

2 Moos.33:22-23 "Ja kun Minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan Minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun Minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä Minun selkäpuoleni; mutta Minun kasvojani ei voi kenkään katsoa." 

Tässä Jumala puhuu selästänsä, kädestänsä ja kasvoistansa. Ne ovat selviä käsitteitä ja Jumalalla olevia ominaisuuksia, mutta niitä kuvataan inhimillisesti, että me ymmärtäisimme ne. Kun Jumala puhuu kädestään, niin meidän ajatusmaailmaamme nousee heti meidän oma kätemme. Jumalalla on erilainen käsi, vaikka käsi Hänellä varmaan onkin. Mutta tuskin sellainen käsi, jossa on sen kaltaiset luut, verenkiertojärjestelmä, hermoverkosto ja lihaksisto kuin meillä. Jumala on tosin luonut meidät omaksi kuvaksensa, mutta Jumala ei ole ihmisen kuva. Näin puhe Jumalan selästä, kasvoista ja Hänen käsistään kuvaavat Hänen persoonallisia ominaisuuksiaan, jotka Hänellä varmasti on, mutta jotka eivät varmasti ole sen näköisiä kuin meillä on.  

Myöskin Psalmeissa viljellään inhimillistämistä runsaasti. Myös Hiskiakuvailee Herraa, kun hän puhuu 2 Kun. 19:16 ja rukoilee. 

2 Kun. 19:16 "Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra avaa silmäsi ja katso..." 

Jumalalla on sellaiset ominaisuudet, että me voimme puhutella Häntä näin inhimillisesti. Tämä on tietysti hyväksyttävää, suotavaa ja sallittua, mutta ei pidä harhautua ajattelemaan Jumalasta niinkuinjotkut tekevät: Ottavat antropomorfisminkirjaimellisesti ja tekevät Jumalasta ihmisen kuvan. Raamattu sanoo: "Älä tee kuvaa Jumalasta." Jos teet, niin siitä tulee epäjumala ja valhe. Se vie meidät todellisuudesta harhaan. Mutta on ihanaa ja etuoikeutettua pyytää: "Jumala, katso silmilläsi tai kosketa kädelläsi, valista meille kasvosi", kun me ymmärrämme, että on kyse antropomorfismista.  


 
3.1.6 Personointi eli personifikaatio
 
Personoinnilla tarkoitetaan persoonattomien asioiden ja esineiden käsittelemistä ikäänkuinpersoonallisina olentoina. Esim. kun Koorahkapinoi Israelin leirissä ja tuli tuomion paikka, niin todetaan 4. Moos 16:31,32:  

"Tuskin oli hän saanut kaiken tämän sanotuksi, niin maa halkesi heidän altansa ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken Koorahinväen ja kaikki heidän tavaransa."  

Tässä on personifikaatio, kun sanotaan "maa avasi kitansa ja nieli heidät kaikki". Varmasti on historiallinen tosiasia, että maa halkesi ja porukka putosi sinne, koska kerran tekstissä niin sanotaan. Mutta se, että maalla olisi ollut oikein kita, jossa on elimet ja nielujärjestelmä, jotka saavat aikaan nielemisreaktion, on personointia. Se on kieltä, joka on ymmärrettävää ihmisten puhekielessä.  

Jeesus käytti personointia vuorisaarnassansa sanoen: "Huominen päivä pitää murheen itsestään." Kyllähän me ymmärrämme, ettei huominen ole mikään henkinen olento, joka voi tuntea iloa tai murhetta, mutta tämä on personifikaatio eli Jeesus halusi sanoa, että "älkää murehtiko,huominen päivä pitää murheen itsestään." 

 
3.1.6.1 Apostrofi 

Ps. 114:3-6 "Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin. Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat. Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin? Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat?" 

Tässä psalmissa on hyvin rikas personointi, joka pitäisi seurakunnassa olla myöskinprofeetallista todellisuutta. Tässä ikäänkuinpuhutellaan näitä persoonattomia asioita niinkuin ne olisivat persoonallisia.Tätä sanotaan apostrofiksi, joka on eräs personoinnin muoto. "Maa avasi kitansa ja nielaisi heidät" on puhdas personointi.   

Mutta, kun aletaan oikein puhutella persoonattomia asioita ja esineitä ikäänkuinne olisivat persoonallisia, kyse on apostrofista: "Mitenkäs te hypitte vuoret ja miten kukkulat olette kuin lammasten karitsat?" Puhuja kääntyy kuulijoistaan pois ja alkaa puhutella näitä. Tämä on hyvin voimakas ja kuvaava, asian eläväksi meille tekevä kielellinen keino, jota Pyhä Henki käyttää.  

Jer. 47:6 "Voi, Herran miekka! Milloinka vihdoinkin lepäät? Mene takaisin tuppeesi, taltu ja ole hiljaa."  

Kun Jumalan tuomiot tuntuvat käyvän kovinkin raskaiksi ja uuvuttaviksi, ja rangaistuksen määrä alkaa vastata synnin määrää, niin ollaan silloin jo rajoilla, kuka kestää Hänen tuomiotansa. Toisin sanoen, milloinka lepäät Herran miekka? Mene jo tuppeesi takaisin! Ole jo hiljaa! Tämä on profeetallisesti puhuttelevaa ja menee perille. Se on apostrofi. Samoin, kun Absalom kuoli ja Daavid kuulee poikansa kuolinviestin, niin hän puhkeaa valitukseen.  

2 Sam. 18:33"...Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!"  

Ei Daavid puhuttele tässä kuollutta ja riko Mooseksen lakia, jonka mukaan vainajien puoleen ei saa kääntyä. Tämäkin on apostrofi, kielellinen tyylikeino ilmaista syvää ja voimakasta tunnetta. "Oi, Absalom, miksi en kuollut sijastasi". Ei Daavid kuvittele, että Absalom siinä kuulee; se on vain hänen tunteensa ilmaisu.  

 


3.1.7 Samankaltaisuudet eli rinnastukset
 
Tämä on hyvin rikas ja laaja alue varsinkin Vanhassa Testamentissa. Kun me vertaamme kahta erilaista asiaa toisiinsa ja toteamme niiden samankaltaisuuden, on kysymyksessä rinnastus. Ne tunnistaaniiden yhteydessä käytetyistä sanoista, joita ovat: "kaltainen", "tavoin", "kuin", "niin on myös". Huomatkaa jälleen Jeesuksen kaksi vertausta Matt25:ssä kymmenestä neitsyestä ja kymmenestä leiviskästä.   

Niiden välissä on tämä lause: "Sillä tapahtuu niinkuintapahtui".Siinä on rinnastus. Kymmenen neitsyen vertaus rinnastetaan kymmenen leiviskän vertaukseen. Ne on tarkoitettu luettavaksi yhdessä. Kummatkin viittaavat samaan tapahtumaan ja asiaan. Ne tulkitsevat toisiaan.  

Jes. 55:10-11 "Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös Minun Sanani, joka Minun suustani lähtee; ei se Minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä Minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten Minä sen lähetin." 

Tämä on rinnastus. Tässä ovat sanat "niin on myös" siinä välillä, kun sadetta ja lunta verrataan Jumalan Sanaan ja niiden vaikutuksia toinen toisiinsa.
 
3.1.7.1 Parallelismi eli säetoisto  

Heprealaisen runouden tyyliin kuuluu samankaltaisuuksien niputtaminen yhteen, jolloin käytetään ns. parallelismia eli säetoistoa. Tätä esiintyy nimenomaan Vanhassa Testamentissa. Sen tunnistaminen on erittäin rikasta.  

Jes. 1:8 "Jäljellä on tytär Siion yksinänsä niinkuinmaja viinitarhassa, niinkuin lehvämaja kurkkumaassa, niinkuin saarrettu kaupunki." 

Tässä huomataan, että yhtä tilannetta kuvataan tällaisilla samakaltaisuuksilla, jotka niputetaan yhteen. Tämä on parallelismiäeli säetoistoa. Kaikki kuvaavat samaa asiaa, kaupungin, Jerusalemin, tilannetta, miten se on tullut syntiensä tähden tähän tilanteeseen. "Niinkuinmaja viinitarhassa, niinkuinlehvämaja kurkkumaassa, niinkuin saarrettu kaupunki." 

Ps. 102:8 "Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla." 

Riittäisi aivan yksinkertaisesti, että sanon: "Olen uneton. Ei tule uni", mutta kun lisätään vielä "olen kuin yksinäinen lintu katolla", niin mikä kuva syntyykään. Miten tämä tuokaan sen tunnetilan esille. Tämä on heprealaisen runouden hyvin rikas muoto.  

Parallelismia on kolmenlaista:  

1.       Synonyyminen eli samankaltaisuutta toistava
2.       Antiteettinen eli vastakohtainen parallelismi
3.       Synteettinen eli etenevä parallelismi
 
1. Synonyyminen parallelismi  

Edellä kuvatut esimerkit olivat synonyymistä parallelismia. "Olen uneton niinkuinyksinäinen lintu katolla" on esimerkki tästä. Kaksi asiaa, jotka tarkoittavat samaa asiaa. Ne kuvaavat toinen toisiaan. Ne toistavat samankaltaisuutta.
 
2. Antiteettinen parallelismi  

Antiteettinen eli vastakohtainen parallelismi on tehokasta opetuksessa. Esim. Sananlaskujen kirjassa niitä on paljon.
San. 15:1,2,4 "Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta. Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen." 

Tässä on kysymys ihmisen puheesta ja sanoista. On myöskinkyse mielenlaadusta, jota meille opetetaan. Siinä on vastakohdat asetettu näin yhteen ja samaa asiaa tuodaan esiin vastakohtaisuuksilla.  

Ps.37:21-22 "Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias. Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään."
Tässäkin vastakohtaisuuksien avulla tehdään asiaa selväksi, mikä on ero jumalattomalla ja vanhurskaalla. 

 
3. Synteettinen parallelismi  

Synteettisessä parallelismissa ideana on, että asia kehittyy säe säkeeltä kohti huipentumaa. Jälleen samankaltaisuutta tuodaan esille, mutta nyt ikäänkuinhuipentaen kehittämällä asiaa säe säkeen perään.  

Ps. 14:3 "Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään."  

Aivan samaa asiaa näillä kaikilla tarkoitetaan: Kaikki ihmiset ovat syntisiä. Se on totuus, mitä tässä painotetaan. Mutta tällaisella parallelismilla se tuodaan tosi tehokkaasti esille. Asia kehittyy koko ajan.  

Hes. 32: 7-8 "Minä peitän taivaan, kun sinut sammutan, ja puen mustiin sen tähdet; auringon Minä peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa. Kaikki taivaan loistavat valot Minä puen mustiin sinun tähtesi ja peitän sinun maasi pimeyteen, sanoo Herra, Herra."  


Tässä kuvataan Egyptin tuomiota, joka on itse asiassa sisäänrakennettu profetia maailman lopullisesta tuomiosta. Tässä on hyvin voimakas tuomion sana, jota tehostetaan synteettisellä parallelismilla. Samaa asiaa toistetaan ja toistetaan niin, että se ikään kuin huipentuu ja asia tulee täysin selväksi, että Jumala tulee tuomionsa tuomaan Egyptille siinä historiallisessa tilanteessa.  

Mutta myöskin eskatologisissa tapahtumissa tämä on maailmanlaajuinen. Tätä laajennetaan Uudessa Testamentissa, ja helluntaisaarnassa tästä tekstistä ammennetaan Herran tulemukseen liittyviä asioita. Varsinkin alkukielessä hepreassa tämä on upeata tekstiä, kun sanat ja sanojen muodot synkkaavat toisiinsa aivan eri tavalla kuin tässä suomen käännöksessä. Sama ongelma on kaikessa käännöstyössä, kun runoutta käännetään alkukieleltä jollekin toiselle kielelle.  


 
3.1.8 Ilmiöopillinen kieli
 
Ilmiöopillinen kieli kuvaa esineitä ja ilmiöitä sellaisina kuin ne näyttäytyvät paljaalle silmälle. Raamatun kirjoittajat kuvaavat kaikkeutta, maailmaa, ulkoiseen olemukseen liittyviä asioita oman aikansa sanoin, mutta ei luonnontieteellisellä tarkkuudella, vaan käyttäen niitä sanontoja, joita sen ajan ihmiset ymmärsivät.   

Niin kuin mekin, kun esim. sanomme: "Aurinko nousee ja laskee", vaikka tieteellisesti pitäisi sanoa, että pyörivän maan horisontti peittää auringon. "Aurinko nousee ja laskee" on ilmiöopillista kieltä. Sanonnoilla "maan neljältä ilmalta" ja "maan äärestä hamaan taivaan ääreen" kuvataan, että kaikki valitut todella kootaan kaikkialta - ei ole tarkoitus opettaa, että maalla tai taivaalla on ääri.
  

3.1.9 Sananvaihto eli metonymia
 
Sananvaihto tulee lähelle kielikuvaa, metaforaa. Jos joku sanoo, että presidentti on nyt läsnä Valkoisessa talossa, niin ymmärrämme, että kysymys on USA:n presidentin virkatalosta, mutta siitä käytetään myös nimitystä Valkoinen talo. Valkoinen taloon vaihtoehto sille, että käytetään virallista nimitystä Yhdysvaltain presidentin virkatalo.  

Kun Jeesus puhuu ehtoollisesta 1 Kor. 11:24-25, niin "malja" tarkoittaa Uutta liittoa: 

"Tämä on Minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä Minun muistokseni. Samoin Hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto Minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se Minun muistokseni."  

Kun Jeesus puhuu laista, Hän siteeraa Psalmia: 

Joh. 10:34 Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'minä sanoin: te olette jumalia'?"  

Tässä laki tarkoittaa siis koko Vanhaa Testamenttia eikä vain Mooseksen lakia. Laki on yleisnimitys koko Vanhalle Testamentille monessa kohdassa. Tämä asia on hyvä huomioida, kun lukee Raamattua. Laki ei aina tarkoita säännöstöä ja määräysten kokoelmaa, vaan yleensä kirjoituksia, opetuksia ja Vanhan Testamentin julistusta. "Laki" on silloin metonymia, vaihdettu sana, joka kuvaa laajempaa kokonaisuutta. 

Jeesus puhui Voimasta tarkoittaen Jumalaa,koska juutalaisia loukkaa, kun puhutaan Jumalasta. He eivät voi lausua Jumalan nimeä omalla alkukielellään. He käyttävät sananvaihtoa:
Matt. 26:64 "...tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella..." 

 
3.1.9.1 Eufemismi eli kaunisteleva muoto  

Kun suora ilmaisu voisi olla hämmentävä tai pahennusta aiheuttava, käytetään kaunistelevaa muotoa.  

Apt. 1:24-25 "Ja he rukoilivat ja sanoivat: 'Herra, Sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta Sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa.'"  

Tässä puhutaan Juudaasta, joka "vilpistyipois mennäkseen omaan paikkaansa." Ei sanota suoraan, että mennäkseen helvettiin, kadotukseen, vaan mieluummin käytetään tätä kaunistelevampaa sanontaa. Vaihdetaan sana hieman kaunistelevammaksi, koska ei haluta tässä kohdassa tehdä liian rajua vaikutusta.  

Luuk. 1:34 Maria sanoi enkelille: "...kun minä en miehestä mitään tiedä" eli hän ei ole ollut sukupuolisessa kanssakäymisessä miehen kanssa. Hän oli koskematon. Tämäkin on eufemismia. Ei tarvitse käyttää sanontoja, jotka saattavat hämmentää.  

 
3.1.10 Liioittelu eli hyperbola
 
Liioittelulla halutaan korostaa asian suurta mittaa tai määrää. Tällaisen kielellisen lainalaisuuden ymmärtäminen auttaa välttämään Raamatun tekstin äärellä turhia ongelmia, joita saattaisi muuten tulla.  

Tuom. 7:12 "Midianilaisia, amalekilaisia ja kaikkia Idän miehiä oli asettunut tasangolle niin paljon kuin heinäsirkkoja; ja heidän kameleillaan ei ollut määrää, niitä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla." 

Tuskin voi ottaa kirjaimellisesti, että midianilaisilla oli todella niin paljon kameleita. Jos joku haluaa tulkita Raamatun kirjaimellisen oikeaoppisesti, niin menköön laskemaan hiekanjyviä meren rannalle, paljonko maailmassa on meren rantaa ja paljonko siellä hiekanjyväsiä. Niin sitten oli midianilaisilla niin paljon kameleita. Ne eivät nimittäin mahtuisi koko maapallon pinnalle. Selkeästi ymmärrämme, että liioittelulla kuvataan tehokkaasti, kuinka paljon kameleita oli ja että hyökkäys oli ylivoimainen.  

Matt. 7:3 Jeesus sanoo: "Kuinka näet ottaa tikun veljesi silmästä, kun omassa silmässä on hirsi." Tämä osuu omaantuntoon tehokkaasti.  

Joh. 21:25 sanoo, "..ettei koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."  

Ps. 6:7 "Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni."  

Alkukielen ilmaisu on, että koko vuode olisi siellä kellunut ja lionnut kyyneleistä. Suurta surua ja itkua kuvataan hyperbolan avulla. 



3.2 Miten löytää tekstin konteksti?  


Alaotsikot: 

3.2.1 Opi tuntemaan Raamatun sisältö kokonaisuuksina
3.2.2 Älä ole luku- ja jaejaon orja
3.2.3 Erota ohjeellinen totuus viitteellisestä
3.2.4 Löydä tekstin keskeinen pääopetus
 
Olemme jo useassa yhteydessä puhuneet tekstin asiayhteydestä ja historiallisesta asiayhteydestä ja aina kukin asia, kukin totuus ja kukin tapahtuma tulee sijoittaa siihen omaan yhteyteensä eli kontekstiinsa. Kun luemme Raamatun jakeita, niin jae avautuu, kun alamme lukea tekstiä vähän aikaisemmin, tulemme sen jakeen kohdalle ja jatkamme lukemista vähän pidemmälle. Näin saamme tekstiyhteyden esille.

3.2.1 Opi tuntemaan Raamatun sisältö kokonaisuuksina

Suurenmoisena etuoikeutena meillä on Raamatun 66 kirjan kokoelma yksissä kansissa. Kukin Raamatun kirja olisi luettava alusta loppuun, jotta meille muodostuisi käsitys sen kokonaissisällöstä ja yleissanomasta, joka siinä kirjassa erityisesti on. Esim. lukiessamme Galatalaiskirjeen alusta loppuun näemme, mikä on kirjeen kokonaissanoma. Se on pamfletti ja Paavalin armon apologia eli väkevä taistelukirjoitus lakihenkisyyttä vastaan.
 
3.2.1.1 Luukkaan ja Paavalin näkökulma Pyhästä Hengestä 

Luukkaan teologia ja näkökulma Pyhän Hengen karismaattiseen toimintaan Apostolien teoissa(Apt.8), on aivan erilainen kuin Paavalin kirjeissä oleva, pääasiallisesti pelastusopillinen näkökulma. Luukkaalla tätä näkökulmaa ei ole. Hän puhuu Pyhästä Hengestä dynaamisena voimana ja varustuksena meidän palvelustehtävässämme ja se on aivan eri näkökulma kuin meidän asemamme Jumalan lapsina ja perillisinä, josta Paavali enemmän puhuu..  

On taitettu peistä vuosisatojen kuluessa siitä, miten samarialaiset saattoivat olla kristittyjä, kun heissä ei ollut Pyhää Henkeä. Ei ole ymmärretty sitä, ettei Luukas Apostolien tekojen 8.luvussa puhu ollenkaan siitä, etteivätkö samarialaiset olisi olleet kristittyjä ja pelastettuja ja etteiköheissä olisi ollut lapseuden Henkeä ja Pyhä Henki olisi asunut heissä siinä mielessä kuin Paavali kirjoittaa. Luukas puhuu siinä merkityksessä samarialaisten Hengen puutteesta, etteivät he olleet saaneet vielä Pyhän Hengen voimaa ja voitelua palvelukseensa.   

Luukas käyttää ilmaisua, että "Pyhä Henki ei ollut tullut heihin" tai laskeutunut heidän päällensä. Saada Pyhä Henki, tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä, tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä, saada Pyhän Hengen lahjan vuodatus itseensä kuvaa Luukkaalla aina yhtä ja samaa asiaa, palvelukseen varustavaa voimaa, ei pelastuksen osallisuutta.  

Lähdekirja: "Luukkaan karismaattinen teologia"  

Helluntaiteologi Roger Stronstrand on kirjoittanut Pyhän Hengen toiminnasta erittäin ansiokkaasti kirjassaan "Luukkaan karismaattinen teologia" (kustantaja Ristin Voitto). Tämän kirjan äärellä Raamattu avautuu erinomaisen ihanalla tavalla muutamien avainasioiden ymmärtämisen kautta. 

On tärkeätä ymmärtää kokonaisuutena Luukkaan tapa kirjoittaa Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen kokemuksista, joka siis on Luukkaalla erilainen kuin muilla Raamatun kirjoittajilla. Nämä kirjoitukset eivät silti ole ristiriidassa keskenään, vaikka kirjoittajilla on eri näkökulma ja erilainen tapa kirjoittaa. He täydentävät ja rikastuttavat toisiaan.  

Mutta vaikeuksia tulee, jos heidän ilmaisumuotonsa pannaan rinnakkain ja väitetään, että ne tarkoittavat samaa, kun Luukas puhuu Apt. 19:2 "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" ja pannaan tämän rinnalle Paavalin puhe Room. 8:9 "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä (Pyhää Henkeä), se ei ole Hänen omansa."   

Jos Luukas ja Paavali ujutetaan tässä samaan muottiin, syntyy heti ristiriita. Kuinka joku voi tulla uskoon, jos hänellä ei ole Kristuksen Henkeä. No ei millään tavalla. Mutta ongelma selviää, kun tajutaan, että Luukkaan näkökulma Pyhän Hengen saamiseen on eri kuin Paavalin.  

 
3.2.1.2 Johanneksen opetus uskovan synnittömyydestä  

Johanneksen kirjeet ovat erinomaisen ihanaa ja virvoittavaa luettavaa. Jotkut eivät niitä kuitenkaan lue, jos he ovat joskus kompastuneet johonkin jakeeseen ja siitä on jäänyt heille sellainen kuva, että tekstissä on joku vaikea ongelma eivätkä he enää palaa tähän Raamatun kirjaan. Älä jätä mitään Raamatun osaa sen tähden, että siellä on joskus ollut joku ongelma tai vaikea ilmaisu. Se on vihollisen ansa. Palaa heti takaisin sinne! Minä annan sinulle uuden evään, millä tavalla palaat sinne. Lue se kokonaisuutena. Minulla on joskus itsellänikin ollut ongelma Johanneksen kirjeen suhteen esim. tällaisista kohdista:  

1 Joh. 3:9.10 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta." 

Tämä Raamatun kohta on tuottanut monille kristityille ongelmia ja sen jälkeen he eivät ehkä viitsi lukea koko Johanneksen kirjettä, kun he ajattelevat, että siellä on ongelmia. Jokainen rehellinen Jumalan lapsi tajuaa, että hän on tehnyt syntiä useammankin kerran uskoontulonsa jälkeen. Mutta muista, miten Raamattu avautuu: Kokonaisuuksia lukemalla. Jos luet Johanneksen kirjeet alusta loppuun, niin tajuat todella ihanalla tavalla, ettei Johannes opeta kristityn synnittömyyttä.   

Hän ilmaisee tiettyjä asioita ja suuria periaatteita itämaisella opetustyylillä, jossa musta sanotaan todella mustaksi ja valkoinen valkoiseksi, jotta asiat tulisivat varmasti selväksi. Mutta kokonaisopetuksen valossa näemme, ettei hän suinkaan opeta kristityn synnittömyyttä. Olisi täysin hullua ajatella, että sellainen oppi olisi Raamatussa. Päinvastoin hän itsekin sanoo: 

1 Joh. 1:10 "Jos me sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme Hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä." 

Kun me luemme koko Johanneksen kirjeen, niin se on ihana ja virvoittava, sielunhoidollinen ja lohduttava kirje. Langenneellekin kristitylle Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä löytyy lähes parhaat eväät ja lohdutuksen sanat koko Raamatussa. 

 
3.2.1.3 Jobin kärsimysten todellinen syy  

Jobin kirja on Vanhan Testamentin ylevimpiä, syvällistä viisautta sisältävä kirja, mitä ajatella saattaa, ja yksi rikkaimpia kirjoituksia koko Vanhan Testamentin kokoelmassa. Mutta siinäkin on ongelma, jos emme lue sitä kokonaisuutena. Ajattelemme esim. Jobin kolmea ystävää, jotka lohduttivat häntä, kun hän joutui onnettomuuksiin. Yksi näistä kolmesta oli nimeltään Elifas. Kun avaamme Jobin kirjan luvusta 22:5-10,niin näemme, mitä Elifaspuhuu:  

"Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän. Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai niissä asua. Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin. Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut." 

Jos nyt huolimaton tai laiska raamatunlukija avaa Jobin kirjan ja lukee vain nämä jakeet, niin hän toteaa, että sillä tavalla se mies teki ja siinä Jumalan Sana sanoo, että syy Jobin kärsimyksiin on sanottu tässä ja sen tähden paulat ympäröivät Jobia. Mutta jos ahkera raamatunlukija avaa tämän paikan, niin hän lukee koko Jobin kirjan ja huomaa kirjan lopusta luvusta 42:7-8, miten tämä Elifanpuhe pitää ottaa  

"Mutta senjälkeen kun Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: 'Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet Minusta oikein niinkuin Minun palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää Minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja Minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet Minusta oikein niinkuin Minun palvelijani Job.'"  

Me näemme, että pitkät katkelmat Elifaanpuheesta ja hänen teologisista selityksistään Jobin kärsimysten syistä eivät olleetkaan oikein puhuttuja. Tämä selviää vasta ihan Jobin kirjan viimeisissä jakeissa, eli kannattaa lukea loppuun asti koko kirja.  

Mutta tämä ei koske kaikkia yksityiskohtia Elifaanpuheesta. Jos katsomme Job 5:13,18, mitä Elifassanoi:  

"Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat."  

Nämä Elifaan sanat pitävät ihan paikkansa. Paavali mm. siteeraa tätä (1 Kor. 3:19) "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa". No, miten Jumala sitten voi sanoa lopussa, että "Elifasei puhunut oikein Jumalasta". Sentähden, että Jumalakin huomioi kontekstin. Elifaspuhui oikeata asiaa Jumalasta, mutta sovelsi sitä väärällä tavalla Jobiin, ja Jumala ei hyväksynyt sitä.  

"Jumala vangitsee viisaat heidän viekkauteensa ja ovelain juonet raukeavat." Se oli totuutta, mutta tämä oli väärää sielunhoidollista lohdutusta Jobille. Jumala ei hyväksynyt sitä, että Hänen palvelijalleen siteerataan näillä sanoilla Jumalan ominaisuuksia. Jumalakin huomioi yhteyden, missä mikin asia sanotaan. Kärsivälle ja murtuneelle ihmiselle ei mennä puhumaan kovia sanoja, vaikka ne löytyisivätkin Raamatusta. Jumala huomioi asiayhteyden, minkälaista sanaa kullekin ihmiselle missäkin tilanteessa puhutaan. Kiitos Hänelle siitä.  

 
3.2.1.4 Ison Raamatun Tietosanakirjan yleiskatsaus avuksi
Tässä on suureksi avuksi Ison Raamatun Tietosanakirjan osassa 8oleva Raamatun kirjojen yleiskatsaus. Siinä on lyhyt yleiskatsaus kustakin kirjasta. Kun ne lukee, niin siitä saa erinomaisen mukavan virikkeen ja avaimen, kun lähtee lukemaan jotain kirjaa. Sieltä kannattaa lukea, mitä kustakin Raamatun kirjasta on sanottu. Vanhassa 3-osaisessa yleiskatsauson osassa 3. Näistä saa hyvää tietoa siitä tilanteesta, missä se on kirjoitettu. 


3.2.2 Älä ole luku- ja jaejaon orja 

Raamatussa on luku- ja jaejako. Mutta mitä tarkoittaa otsikko: "Älä ole luku- ja jaejaon orja"? Se tarkoittaa sitä, että me voimme oppia ajattelemaan asiakokonaisuuksittainja tunnistamaan Raamatussa esiintyvien ajatuskulkujen alku- ja päätöskohdat. Ne eivät aina noudata jae- ja lukujakoa, joka on tehty myöhemmin 1600-luvulla sitä varten, että Raamatusta yleensä löydettäisiin joku kohta. Uudessa käännöksessä on luvut jaettu kappaleisiin ja ajatuskokonaisuuksiin ja otsikoitu ne. Näin on tehty mukava palvelus lukijalle. 

 
3.2.2.1 Otetaanpa esimerkiksi jaejakso 1 Kor. 10:31-33...1 Kor. 11:1  

"Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille, älkääkä Jumalan seurakunnalle, niinkuinminäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat. (11:1:) Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja."  

Se ajatuskokonaisuus, joka alkaa jakeesta 1 Kor. 10:31, päättyy vasta jakeeseen 1 Kor. 11:1. Monesti kun me luemme annoksen Raamattua ja tulemme luvun 10 loppuun, niin me lopetamme siihen ja panemme kirjan kiinni. Silloin tämän kohdan ajatus, jonka mukaan Paavali on meille esimerkki rakkauden lain noudattamisessa, jää saamatta, koska ajatus löytyy vasta seuraavan luvun jakeesta 1.
 
3.2.2.2 Jeesuksen käskyt lähetystyötä varten 

Matt. 10:5 - 11:1 "Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse......(11:1:) Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, niin Hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa." 

Jeesus lähettää tässä kaksitoista opetuslastaan lähetystyöhön. Seuraa pitkä tekstikatkelma, koko luku 10. Hän kehottaa parantamaan sairaita, herättämään kuolleita ja lähtemään pois sieltä, missä heitä ei oteta vastaan. Tässä profetoidaan ihan lopun ajan aikoihin asti, mitä silloin tapahtuu Kristuksen todistajille. Luvun 11 ensimmäinen jae viittaa koko edellä olevan luvun kaikkiin näihin asioihin.   

Tämän jakson kokonaisajatus löytyy siis näiden kahden jakeen välistä: Matt. 10:5 "Jeesus käski heitä sanoen:" ja Matt. 11:1 "Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt". Tähän jaejakson kokonaisuuteenei saisi muusta viitettäkään kuin näistä kahdesta jakeesta, joissa sana "käsky" esiintyy, koska tässä jaejaksossa on niin erilaisia asioita, profetiaa lopunajoista lähetystyöhön saakka.  

Huomaa myös, miten erilainen kokonaiskuva muodostuu, kun luet katkelman Matt..9:35-10:1.Jeesus siirtää oman tehtävänsä opetuslapsilleen, mikä jälleen käy ilmi katkelman alku- ja loppusanoista, jotka ovat identtiset. 



3.2.3 Erota ohjeellinen totuus viitteellisestä
 
Viitteellinen eli deskriptiivinen totuus tarkoittaa sitä, mitä sanottiin tai tapahtui jollakin tietyllä hetkellä, mutta se ei ilmaise oppia tai sitovaa periaatetta suoranaisesti. Ohjeellinen eli normatiivinen totuus taas ilmaisee Uuden Testamentin sääntöä tai velvoitusta. 

Jos luemme alkuseurakunnan historiaa, niin näemme, esim. ettei kukaan sanonut omakseen, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Näemme myöskin, että he täyttyivät Pyhällä Hengellä, pysyivät leivän murtamisessa ja rukouksessa ja jakoivat omaisuutensa.
 
3.2.3.1 Eikö herätys voi tulla, kun yhteisomistus on jätetty pois? 

Kaikki nämä asiat luetellaan historiallisina tosiseikkoina. Silti joitakin asioita me olemme nostaneet ohjeellisiksi. Esim. leivänmurtoa, Sanan lukua ja rukousta me harjoitamme. Mutta me emme harjoita omaisuutemme jakamista. Meillä ei ole kollektiivista yhteisomistusta seurakunnassa. Miksi meillä ei ole sitä, vaikka nämä muut asiat meillä ovatkin? Onko nyt niin, että herätys ei voi tulla, kun yhteisomistus on jätetty pois?  

Mistä tiedämme, että teemme oikein, kun emme harjoita kollektiivista yhteisomistusta? Apostolien kirjeet tulkitsevat evankeliumeja ja Apostolien tekoja ja opettavat meitä, mitä me sovellamme hengellisessä elämässämme ja miten sen teemme. Apostolien teoissa sanotaan esimerkiksi, että alkuseurakunta jakoi omaisuutensa. Mutta eivät jakaneet enää myöhemmin. Se olikin Jumalan Pyhän Hengen viisautta ja johdatusta siihen aikaan ja hetkeen, koska myöhemmin tuli tilanteita (mm. vainot), jolloin oli parempi, että tällaiset ratkaisut oli tehty. He eivät joutuneet puille paljaille, vaan he kuta kuinkinpärjäsivät maallisesti.  

Yhteisomistusta ei muutenkaan opeteta Uudessa testamentissa kristityn ohjeena. Kirjeet ja monet Uuden Testamentin opetukset osoittavat sen sijaan selvästi, miten omaisuutta ja perhettä tulee hoitaa, miten jakaa omastaan. Jumala lupaa siunata tällä tiellä puolestaan meitä kaikessa huolenpidossaan niin, että meillä olisi runsasti kaikkea, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Tästä sanotaan esim. toisessa Korinttolaiskirjeessä:  

2 Kor. 9:8,11"Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niin, että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle."  

Mitä tulee tuohon Apostolien tekojen historialliseen tapahtumaan omaisuuden jakamisesta, on selvästi nähtävissä, miten spontaani Pyhän Hengen vuodattama rakkauden vaikutus sai heidät jakamaan tuossa tilanteessa omaisuutensa. Niin valtavana he kokivat Jumalan uuden valtakunnan läsnäolon ja voiman. He elivät jo ikäänkuinJumalan valtakunnan sisällä. Maallisella omaisuudella ei ollut sen rinnalla mitään merkitystä. Tämä oli se henki, mistä omaisuuden jakaminen lähti. Mutta sitä ei siis opeteta ohjeena UT:ssa, kuten monia muita asioita opetetaan. 

 
3.2.3.2 Opettiko Jeesus viinin juomista? 

Joh. 2. Se, miten Jeesus muutti veden viiniksi, tarjoaa toisen esimerkin viitteellisen ja ohjeellisen asian sekoittamisesta. Jotkut alkoholiin taipuvaiset ihmiset ovat esittäneet, että viiniä pitää juoda paljon, koska siitä tulee siunaus. Mutta Jeesuksen teot tulee tulkita sanallisen opetusten valossa eikä päinvastoin. On ymmärrettävä oikein veden viiniksi muuttaminen. Jeesus ilmaisi kirkkautensatällä tunnusteolla (Joh. 2:11) ja puhuu meille myöskinsiitä taivaallisesta viinistä, jota Hän on tullut antamaan.  

Uuden Testamentin kirjeet ovat pääasiassa normatiivista totuutta, joka ilmaisee jonkin velvoitteen. Evankeliumien ja Apostolien tekojen historiassa on myös paljon meille ohjeellista, mutta enimmäkseen ne ilmaisevat totuutta viitteellisesti historiallisen luonteensa mukaisesti. Tekstin asiayhteys, rinnakkaiskohdat ja käytännöllinen yleispätevyys ratkaisevat kussakin tapauksessa, kumpi totuus on kyseessä.  



3.2.4 Löydä tekstin keskeinen pääopetus
 
Älä poimi satunnaisia yksityiskohtia ja tee niistä opetuksen tärkeää osaa. Näin harhaopit saavat alkunsa. Erota opetuksen ydin satunnaisista yksityiskohdista. Erityisesti vertausten tulkinnassa tämä on tärkeätä. Älä tulkitse vertauksia allegorisesti eli niin, että jokaisella yksityiskohdalla on oma kuvaannollinen merkityksensä (ellei kertoja itse esitä sitä allegoriana esim. Jeesuksen vertaus nisusta ja lusteesta  Matt. 13:24-30, ja Jeesuksen selitys lustevertaukseen Matt. 13:36-43). Yleensä näissä vertauksissa on yksi keskeinen opetus.  


3.3 Opillisesti sitovien periaatteiden tunnistaminen

Alaotsikot: 


3.3.1Yleispätevät ja tilannekohtaiset ohjeet

3.3.2  Raamatun omat neuvot sanan soveltamiseen

3.3.3  Raamatun ohjeiden soveltaminen tähän päivään

Vaikeuksia tulee eteemme, jos pidämme kaikkea Raamatun tekstiä sitovasti periaatteellisena (normatiivisena) esim. omaisuuden jakamista, eikä lainkaan historiallisten ja kulttuurillisten olosuhteiden mukaisesti vaihtuvana käytäntönä.
Kun me tulemme jonkin Raamatun ohjeen eteen, niin meidän on kysyttävä, onko tässä  

1.       sitova periaate vai
2.       vaihtuva käytäntö.  

Monta kertaa nämä asiat voivat samassakin tekstiyhteydessä olla mielenkiintoisella tavalla rinnakkain 


3.3.1 Yleispätevät ja tilannekohtaiset ohjeet

Esim.1 Miten toisimme Paavalille vaipan?
2 Tim. 4:2 "Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella."

Me osaamme helposti omaksua tämän, koska se on yleispätevää (sitova periaate). Me sanomme siihen: "Aamen". Mutta katsotaanpa sitten jatkoa:

2 Tim. 4:13 "Tuo tullessasi päällysvaippa, jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit."

Kirjeen alkuperäinen vastaanottaja ottaa nämä molemmat kehotukset ihan yhtä vakavasti ja ne on tarkoitettu myös otettavaksi todesta. Paavali tarkoitti, että Timoteussekä saarnaa sanaa että tuo sen päällysvaipan ja pergamentit hänelle. Hän antoi Timoteuksellekummatkin ohjeet eli se oli henkilökohtainen kirje hänelle, mutta me omaksumme siitä vain tietyn osan.

 
Esim.2 Ainoa lääke vatsavaivoihin?

1 Tim. 5:22 "Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana."

Tämä on yleispätevä ohje, joka meidän on helppo omaksua. Mutta sitten seuraava jae 23 sanoo:

1 Tim. 5:23: "Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden."

Paavali tarkoitti nämä kummatkin yhtä vakavasti otettaviksi ohjeiksi. Timoteukselletämä oli aivan luonnollista. Hän sai rakkaalta Paavalilta tällaisen kirjeen ja hän noudatti näitä kehotuksia. Mutta me näemme, että toinen kehoitus oli vain siihen tilanteeseen tarkoitettu. Toinen on yleispätevä, joka pätee kaikkina aikoina kristityille. Tästä näemme, että Timoteusoli absolutisti, joka ei käyttänyt viiniä, mutta Paavali kehoittisekoittamaan vähän viiniä siihen epäpuhtaaseen säiliöveteen, jota käytettiin juomavetenä, josta sai helposti myös vatsasairauksia.

 
3.3.1.3 Ei kenkiä saarnamatkalle?

Jeesuksen käsky Luuk. 10:2 on uskoa herättävä ja innoittava käsky meillekin:

"Jeesus sanoi heille (opetuslapsille): "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."

Kaikki me sanomme "aamen" ja haluamme näin tehdä. Mutta Jeesus käskee ihan samassa yhteydessä jakeessa 4:

"Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä."

Me noudatamme edellistä käskyä, rukoilemme työmiehiä, mutta emme noudata tätä jälkimmäistä, joka on annettu vain siihen tilanteeseen. Kaikilla meillä on lompakko varmaan mukana. Kengätkin näkyyolevan kaikilla jalassa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä näistä asioista parannusta.


3.3.2 Raamatun omat neuvot sanan soveltamiseen

Yleisesti ottaen meillä täytyy olla jokin Raamatun sisäpuolinen kriteeri, johon me voimme tukeutua, kun sovellamme Raamatun ohjetta käytäntöön. Raamatun ulkopuolinen kriteeri esim. meidän oma järkemme ei voi olla pääkriteeri, koska toisen järki voi sanoa yhtä ja toisen toista. Tässä on kolme ohjetta, joita voi käyttää avuksi:

Ohje 1: Kysy, julistetaanko tässä Jumalan tahtoa kaikille ihmisille.

Kun etsimme sitovia periaatteita, jotka voisivat koskea meitäkin, niin tehdään yksinkertainen kysymys: "Julistetaanko tässä kaikille ihmisille Jumalan tahtoa." Sitovasti periaatteellisten kohtien täytyy ilmaista totuutta, joka pätee kaikille ihmisille kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa - yhtä hyvin Teheranissa muslimien keskuudessa kuin New Yorkissa Manhattanilla. Esimerkiksi ohjeet: "rukoile työmiehiä, pidä itsesi erossa synnistä jne".

Esim. sanat "kuka ikinä" ylittää kulttuurit, historian ja ihmisten väliset raja-aidat. Siinä on selvästi sitova periaate.

2 Joh. 9 "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika."

Tässä julistetaan kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Mutta jakeessa 12 taas ei näin ole:

2 Joh. 12 "Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella; vaan toivon pääseväni teidän tykönne ja saavani puhutella teitä suullisesti..."

Siinä on siihen aikaan ja hetkeen Johanneksen omaa toivetta ja Johanneksen tunteita, joita hän tuo sen hetken seurakunnalle, joten se ei ole meille sitova periaate.
 
Ohje 2: Kysy, mikä asema tällä ohjeella on muualla Raamatussa

Jos haluat vastauksen kysymykseen: "Koskeeko tämä ohje minua?", niin katso, mitä tästä ohjeesta puhutaan muualla Raamatussa vai sanotaanko yleensä mitään. Löydätkö alkuseurakunnan historiasta tai Apostolien teoista tai kirjeistä esimerkkejä tämän ohjeen noudattamisesta? Nämä ovat suuntaviittoja, joilla pääset Pyhän Hengen apua rukoillen eteenpäin. Esim. päänpeittämiskysymystä Korinttonseurakunnassa on perusteltu monilla tavoilla. Sitä on yritetty saada yleispäteväksi tai väitetty sen olevan toisaalta täysin kulttuurisidonnainen. Löytyy myös kaikkia tulkintoja näiden väliltä. Näillä suuntaviitoilla tätäkin asiaa pitäisi tutkia.

Ohje 3: Kysy, onko tämä ainoa Raamatun kohta, jossa tästä asiasta mainitaan

Mikään oppi ei saisi perustua vain yhteen mainintaan.

Matt. 18:16 "Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla."

Jos ajattelemme, että joku asia nousee opiksi Raamatussa, niin tästä asiasta täytyy olla maininta useammassa kohdassa Raamattua. Sitten on hyvä tutkia, löytyykö tekstiyhteydestä, miten tätä ohjetta perustellaan.


3.3.3 Raamatun ohjeiden soveltaminen tähän päivään


Jos päädyt tulokseen, että tekstinkohta ilmentää vaihtuvaa käytäntöä, joka on riippuvainen historiallisista ja kulttuurillisista tekijöistä, kysy ilmentääkö tämä ohje kuitenkin jotain sitovaa periaatetta, mitä voi ja tulee noudattaa tänä päivänä jossakin muussa käytännöllisessä muodossa. Esim. ateriointi epäjumalan huoneessa 1 Kor. 8:7-13:

"Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä. Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan; jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi. Jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan. Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni."

Monet voivat sivuuttaa tämänkin opetuksen ajattelemalla, ettei tänä päivänä enää ole epäjumalantemppeleitä, joissa käytiin uhraamassa epäjumalille. Tuolloin yli jääneet lihanpalat syötiin, kun kultillisesti oli osallistuttu epäjumalanpalvelukseen.

Näihin temppeliravintoloihin saatettiin mennä perheinäkin syömään tätä lihaa. Usein ylijäämälihaa myytiin myös torilla. Kristityillä oli ongelma, kun heidän piti saada tietää, oliko torilla myytävä liha kenties epäjumalantemppelistä ylijäänyttä uhrilihaa, koska useat eivät voineet ostaa tätä lihaa. Paavali halusi vapauttaa heidät näistä ajatuksista. Kaikki liha on syötäväksi kelpaavaa, kun siunaat sen. Me olemme tällaisten asioiden yläpuolella, Paavali sanoi.

Tässä tilanteessa Paavali sanoo myös, että älä mene kuitenkaan epäjumalantemppeliin syömään, koska nämä, jotka menevät sinne, ovat loukkaukseksi niille, jotka ovat omassatunnossaan vielä heikkoja. Jakeessa 10 Paavali sanoo "Jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen?"

Toisin sanoen me voimme soveltaa monella tavalla tätä kohtaa nykyaikana. Vaikka meillä ei olekaan epäjumalantemppeleitä, niin kuitenkin sydämissämme olevan rakkauden lain Kristuksessa tulisi ohjata meitä kaikessa. Sekin, josta me itse kiitämme Jumalaa, voi olla jollekulle toiselle loukkaukseksi.

 
Periaate kaikille meille nykyaikana:

5 Moos. 6:4-9 "Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka Minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi."

Tätä asiaa julistetaan myös muualla Raamatussa. Vaikka nämä ohjeet on annettu israelilaisille, niin ne ovat voimassa myöskin meidän keskuudessamme.


Kurssi päättyy tähän.

| Alkuun | Osa 1 | Avaussivulle |