Herätyksen avain: Valtakuntanäky seurakuntanäyn edelle
© copyright Veikko Pekki 2010

Mikä estää seurakunnan kasvun?

Monet lupaavasti alkaneet seurakunnat ovat muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä saavuttaneet oman standardimittansa, minkä jälkeen ne eivät sanottavasti enää ole kasvaneet.

Aikaisempi tunne, että "meitä viedään johonkin, jota emme vielä ole nähneet" on vaihtunut nöyrästä ja herkästä Jumalan johdatuksessa kulkemisesta viralliseksi ohjelmaksi ja strategiaksi: "Me tiedämme nyt mihin olemme menossa ja laadimme sille säännöt." Ilmapiirin aikaisempi puoleensvetävyys, joka sai kaikenlaiset ihmiset tulemaan seurakunnan tilaisuuksiin, rajoittuukin enää vakiintuneisiin aktiivijäseniin.

Asiaa ei auta se, että rukoillaan, evankelioidaan ja palvellaan yhdessä. Rajat seurakunnan kasvulle saneltiin jo niissä ratkaisuissa, joissa ohjat otettiin Pyhältä Hengeltä omiin käsiin.

 

Valtakuntanäky seurakuntanäyn edelle

Vaikka paikallisseurakunta onkin Herran suunnitelmissa tärkeä, saattaa sen vääränlainen korostaminen rajoittaa hengellisen ilmatilan. Seurakunta pitäisikin käsittää ensisijaisesti Jumalan valtakunnan edistämisen välineenä. Silloin

1) johtajuutta toteutetaan laaja-alaisemmin ja enemmän varustavasti kuin hallinnoivasti, siirtäen vastuuta ja luottamusta uusille vastuunkantajille.

2) Jumalan valtakunnan julistaminen ja edistäminen asetetaan ensi sijalle, paikallisen seurakunnan menestyminen seuraa perässä.

Mitä Jumalan valtakunnan työn edistämisellä sitten oikein tarkoitetaan perinteisen seurakuntatyön edistämisen rinnalla? Ensisijaisesti sitä, että evankeliumin eteenpäin viemisen tavoitteeksi asetetaan kaikessa Jumalan valtakunnan julistaminen ja toteennäyttäminen korostamatta liikaa seurakunnallisia rajoja, "omaa leiriä" sekä kehällisiä oppikysymyksiä.

Ellei näin tapahdu, uusistakin seurakunnan vastuunkantajista valmennetaan vain toinen toistensa kopioita, joiden tehtäväksi muodostuu palvella jo aiemmin lukkoonlyötyä organisaatiomallia. Näin ihmiset eivät vapaudu edistämään Jumalan valtakuntaa ja palvelemaan Herraa sisäisistä yllykkeistään käsin omien kykyjensä ja armoitustensa puitteissa, vaan heistä tulee tietyn hengellisen systeemin ja organisaation ylläpitäjiä.

 

Avain: Seurakunnan luovuttaminen takaisin Pyhälle Hengelle

"Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa", (Ap.t. 2:6).

Kristillisen seurakunnan syntyessä Pyhä Henki antoi alusta alkaen itsestään havaittavat merkit. Niin kauan kun ihmiset eivät näitä ilmiötä sammuttaneet, herätys jatkui.

Alkuseurakunnan herätyksen avaimena oli Hengen välittämä Jumalan valtakunnan todellisuus, jossa syntiset pelastuivat, sairaat parantuivat ja vanhurskaus, rauha ja ilo saavuttivat ihmisten sydämet.

Apostolit ja alkuseurakunnan johto näyttävät rakentaneen varsinaista seurakuntaorganisaatiota äärimmäisen niukasti, pyrkimättä erityisesti "järjestäytymään", mutta he etsivät ja julistivat sitäkin enemmän "Jumalan valtakuntaa". Toisin sanoen he näkivät vaivaa ja panostivat määrätietoisesti Herran voimallisemman läsnäolon ja ilmestymisen eteen, jotta evankeliumi voisi jatkuvasti edetä ja ilmetä ihmeissä, voimassa ja erilaisissa armolahjoissa.

Me nykyajan kristityt toimimme tähän verrattuna juuri päinvastoin: Etsimme Jumalan valtakuntaa ja Hänen voimansa suoraa ilmestymistä äärimmäisen niukasti, mutta rakennamme sitäkin innokkaammin erilaisia organisaatioita ja toimintamalleja uuvuttaen seurakunnan.

 

Avoimuus Pyhälle Hengelle on pohja kaikelle muulle

Jumala ei ensimmäisen helluntaipäivän Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen lienee koskaan kieltänyt, eikä varmasti nytkään ole kieltämässä suuren voimansa ja läsnäolonsa tuottamaa herätystä. Ainoat estävät tekijät ovat olleet omissa valinnoissamme.

Meidän olisikin pikimmiten annettava jälleen kaikki valta ja vapaus suurelle maailmaan lähetetylle Pääevankelistalle eli Pyhälle Hengelle. Henki toimii edelleenkin siten, että Hän kokoaa Jeesuksen tavoin kansaa tekemällä ihmeitä ja tunnustekoja, eli Hän yhäkin demonstroi ilmenemismuodoissaan Jumalan valtakunnan olemusta.

Mutta saako evankeliumia sitten "markkinoida" ihmeillä ja merkeillä?

Evankeliumia pitää markkinoida ihmeillä ja merkeillä! Jeesus itse markkinoi evankeliumia ennen kaikkea massiivisella parantamistoiminnallaan, radikaaleilla ihmeillä ja merkeillä, saadakseen kansanjoukot liikkeelle kohtaamaan pelastajansa ja parantajansa. Siksi Hänet arvatenkin tuomittaisiin tänä päivänä suureksi eksyttäjäksi ja hajoittajaksi monien rakkaiden puhdasoppisten kristittyjemme piireissä ja heitettäisiin mitä todennäköisimmin ulos useista "Raamatulle uskollisista" seurakunnista kuin leppäkeihäs. 

Tosiasia on, että evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen elämästä ja teoista valtaosan olevan parantamista ja ihmeiden tekoa. Juuri tämän Jeesuksen esittämän mallin UT:n seurakunta omaksui ja jatkoi sitä, kuten Apostolien teoissa kerrotaan. Tämän saman ohjelman tulee Kristuksen lähetyskäskyn mukaisesti jatkua myös kaikkien meidän sukupolvemme kristittyjen kautta.

Hengen rakkauden ja voiman kyllästämä paikallisseurakunta onkin aina Jumalan valtakunnan ilmestymisen ja hengellisen herätyksen kaunis hedelmä, johon ei päästä keskittymällä pelkän olemassaolevan seurakuntarakenteen ja organisaation rakentamiseen. Apostolien teoissa mainitaan toistuvasti seurakunnan kasvun avaintekijät: "Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu", (Ap.t. 4:32). "...se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta." (9:31).

| avaussivu | Herätyksen avain: Valtakuntanäky seurakuntanäyn edelle |