©Veikko Pekki
Viikunapuu Israelin profeetallisena symbolina

 

 

"Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa." (Matt. 24:32-35).

 

Jeesuksen viikunapuuvertaus on kaksikerroksinen profetia: Ensimmäinen ja ilmeisin tulkinta nousee välittömästä tekstiyhteydestä, eli viikunapuun lehteenpuhkeaminen merkitsee Jeesuksen ilmoittamien ajan merkkien ilmaantumista nähtäville: "Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä."

Toinen tulkinta, joka ei suinkaan kumoa ensimmäistä, vaan ennemminkin sisältyy siihen "toisena kerroksena", on se että viikunapuu symbolisoi Israelia. Raamatussa Israelin symboleina esiintyvät myös viinipuu (kansan ja Herran välisen suhteen symbolina (ks. Jes. 5:1-7 ja Joh. 15) ja öljypuu (kansan valinnan ja profeetallisen tehtävän symbolina, ks. Jer. 11:16; Hoos. 14:5-8; Room. 11:17-24).

Viikunapuun voi nähdä esiintyvän lähinnä Israelin kansallisen olemassaolon symbolina. Sen mukaan kuiva puu merkitsee kansaa vailla itsenäisyyttä, lehteenpuhkeava puu kansallisen itsenäisyyden syntymistä ja hedelmällinen puu lopulta koko kansan hengellistä elämää. Pari esimerkkiä:

 

1) Herra vertaa israelilaisten hengellistä tilaa viikunahedelmiin:

 

"Ja Herra sanoi minulle: 'Mitä sinä näet, Jeremia?' Minä vastasin: 'Viikunoita. Hyvät viikunat ovat ylen hyviä, mutta huonot ovat ylen huonoja, niin huonoja, ettei niitä voi syödä.' Ja minulle tuli tämä Herran sana: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Niinkuin näitä hyviä viikunoita, niin minä katselen hyvällä suosiolla Juudan pakkosiirtolaisia, jotka minä lähetin tästä paikasta kaldealaisten maahan. Ja minä käännän katseeni heihin, heidän hyväksensä, ja tuon heidät takaisin tähän maahan. Minä rakennan heidät enkä hajota, minä istutan heidät enkä revi pois. Ja minä annan heille sydämen, heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he saavat olla minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä. Mutta niinkuin tehdään huonoille viikunoille, joita ei voi syödä, kun ovat niin huonoja, niin minä, sanoo Herra, teen Sidkialle, Juudan kuninkaalle, ja hänen ruhtinailleen ja Jerusalemin jäännökselle, niille, jotka ovat jääneet jäljelle tähän maahan, ja niille, jotka asuvat Egyptin maassa: Minä teen heidät kauhistukseksi ja onnettomuudeksi kaikille valtakunnille maan päällä, häväistykseksi ja sananparreksi, pistopuheeksi ja kiroussanaksi kaikissa paikoissa, mihin minä heidät karkoitan. Ja minä lähetän heidän sekaansa miekan, nälän ja ruton, kunnes he ovat hävinneet siitä maasta, jonka minä olen antanut heille ja heidän isillensä.'" (Jer. 24:3-10).

Tämä tekee ymmärrettäväksi Herran sanan viikunapuun varhaishedelmistä Hoosean kirjassa. Herra puhuu Israelin kantaisien, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin hedelmällisestä uskosta, joka Häntä miellytti. Israel oli vasta historiansa alussa, mutta nuori viikunapuu teki jo ensihedelmiään:

"Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidän isänne." (Hoos. 9:10).


 

2) Herra vertaa israelilaisten kansallista olemassaoloa viikunapuun lehtiin:

 

Tullessaan Jeesuksessa Kristuksessa kansansa tykö, Hänen omansa eivät kuitenkaan ottaneet Häntä vastaan. Toisin sanoen Herra tuli viikunapuunsa tykö, mutta ei löytänytkään kantaisien kaltaista uskon hedelmää tästä puusta. Puussa oli vain lehtiä – se oli vain kansallisesti olemassa – mutta se ei ravinnut Herran sielua. Sitä kuvasi Hänen tekonsa, joka hämmästytti opetuslapsia Mark. 11:12-22:ssa:

"Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä. Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika. Niin hän puhui ja sanoi sille: 'Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö.' Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen. ... Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: 'Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut.'' Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Pitäkää usko Jumalaan.'"

Jeesuksen teko ei siis johtunut tavallisesta nälästä, saati sitten pahantuulisuudesta, vaan sillä oli hengellinen ja profeetallinen ulottuvuutensa. Samaa tilannetta, kun Herra saapuu turhaan viikunapuunsa tykö etsimään kallista uskon hedelmää, kuvaa myös Miikan profetia:

"Voi minua, sillä minun käy niinkuin hedelmänkorjuussa, niinkuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee. (- mitä se merkitsee:) Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa."  (Miika 7:1,2).

Siksi Israelin piti kokea "kuivettuminen" ja "lehtien lakastuminen" eli kansallisen olemassaolon lakkaaminen. Se tapahtui, kun Rooman sotajoukot 40 vuotta myöhemmin hävittivät Jerusalemin hirvittävässä verilöylyssä, jossa 1100 000 juutalaista tapettiin ja temppeli poltettin, aivan niin kuin Jeesus profetoi Luuk. 21:24:

 

".. ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät."

 

Tästä profetoi viikunapuun kannalta myös Jeremia:

 

"Minä tempaan heidät peräti pois, sanoo Herra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä viikunoita viikunapuussa, ja lehtikin lakastuu. Minä saatan hyökkääjät heidän kimppuunsa." (Jer. 8:13).

Huomaa sanat "ja lehtikin lakastuu". Näin on ollut vuodesta 70 j.Kr. aina vuoteen 1948 saakka: Viikunapuu on tuosta roomalaisten hyökkäyksestä saakka ollut vailla lehtiä, Israel on ollut kansallisesti vailla itsenäisyyttä ja kotimaata. Kunnes

 

3) Herra vertaa nykyisen Israelin kansan syntymää 1948 viikunapuun lehteenpuhkeamiseen:

 

Vuonna 1948 puu puhkesi jälleen lehteen. Kansa sai itsenäisyyden ja kotimaan. Hedelmiä tosin vielä saamme odottaa, mutta nekin tulevat ajallaan.

"...kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat."

Vielä jotakin "sukupolven" merkityksestä: Alkukielen sanaa "genea" on tulkittu kahdella tavalla: "Sukukunta" (juutalaiset) ja "sukupolvi". Edelliselle tulkinnalle on aika heikot perusteet. Jeesus tarkoittaa selvästi sukupolvea. Hänen kuulijansa lienevät käsittäneet Hänen sanojensa tarkoittavan kirjaimellisesti oman aikansa sukupolvea.

Tiedämme, ettei niin käynyt, joten kyseessä täytyy olla viikunapuun lehteenpuhkeamisen nähnyt sukupolvi. Sukupolven pituudesta perusteita löytyy Raamatusta 38-40 vuodelle, mutta myös 70-80 vuodelle, jopa 120 vuodelle.

 

takaisin