Veikko Pekki: Lakihenkisyys, rahapula ja kymmenyshuijaus
Lakihenkisyys väärentää ja mitätöi uskonelämän Missä asiassa Pyhän Hengen toimintaa jäljitellään eniten maailmassa? Lakihenkisessä saarnassa. Lakihenkinen saarna on pelkkä korvike Pyhän Hengen voitelulle. Se on ihmisen yritystä saada toiset ihmiset tuntemaan itsensä syyllisiksi. Lakihenkisellä saarnalla myös kontrolloidaan ja uhkaillaan uskovia ja lypsetään heistä hyötyä pitämällä heidät pelon vallassa.
Lain voimassapitämisen tarve on kyllä ilmeinen yhteiskunnassa, mutta ei seurakunnassa. UT:n mukaan laki on pantu nimenomaan jumalattomia, ei uskovia varten, (1. Tim. 1:8-11.)
Lainomaisten "tehosteiden" lisääminen opetukseen halventaa Kristuksen ristin työn riittävyyttä ja täydellisyyttä, mitätöi Pyhän Hengen toimintaa sekä johtaa epäterveeseen kasvuun.
Siellä, missä lakihenkistä opetusta harjoitetaan, on havaittavissa, että esim. Pyhän Hengen toimintaan liittyviä voimailmiöitä aletaan helposti matkia ja jäljitellä. Samoin aletaan jäljitellä ja suorittaa ihmisvoimin kaikkea muutakin toimintaa, jonka olisi tarkoitus tapahtua yksin armosta ja Hengen alkuperäisestä vaikutuksesta.
Lakihenkisyyden tuntomerkki on kaikkialla armon ilosanoman ja vapaaehtoiseen rakkauteen perustuvan elämäntavan katkera vastustaminen. "Sillä laki saa aikaan vihaa". (Room. 4:15). Tämä ilmenee muun muassa kovahenkisenä ja vaativana julistuksena, jonka mukaan Jumalalle pitää "maksaa" (kymmenykset), siunauksilla on "hintansa" (useimmiten pastorin itsensä määrittämä), jne. jne.
Kuitenkin yksin ansioton armo kasvattaa kristittyä saaden hänessä aikaan uskoa ja rakkautta: "...meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (1. Tim. 1:14).
Kymmenyshuijaus
Uusi testamentti opettaa antamisen pohjautuvan täydelliseen vapaaehtoisuuteen. Kuitenkin monet julistajat korostavat tänä päivänä sitä, että ensin "maksetaan" Jumalalle (kymmenykset) ja vasta sitten voi alkaa vapaaehtoinen antaminen.
Mistä uskovan tulisi Jumalalle Kristuksen uhrin jälkeen vielä maksaa? Onko tällainen antamisoppi Jumalan sanan mukaista?
Ei ole. Kymmenyksien erillistä "maksamista" ei lisätä vapaaehtoisen antamisen rinnalle missään UT:n opetuksessa. Jeesukseen uskovan tulee tänä päivänä uhrata "...menestymisensä mukaan", "... niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta."
Kirouksen julistaminen kymmenyksiä maksamattomille on pelkkä lakihenkisten julistajien lihallinen tehokeino rahataloutensa kohentamiseksi - huijauksen huippuna uskovia jopa taakoitetaan maksamattomilla "kymmenysveloilla"! Niiden olemassaolo on kuitenkin pelkkä saatanallinen petos.
Kirousuhkaukseen käytetään usein Malakian kirjaa.
Malakian kirjan tekstiyhteys on selkeä kutsu vanhan liiton Israelille palata takaisin lakiliiton piiriin (4:4) - se ei ole Uuden testamentin uskoville annettu säädös. Kymmenysvelvoitteen lisääminen uskoville on lakiliitosta uuteen liittoon salakuljetettu vieras ies, jota Jumala ei koskaan ole pannut yhdenkään uskovan päälle.
Kymmenysvelvoitetta perustellaankin siksi mieluiten Aabrahamin esimerkillä, joka toi kymmenykset Melkisedekille jo ennen lakiliittoa.
Mutta Raamattu ei tässäkään esimerkissä tee kymmenyksistä velvoitetta UT:n uskovalle. Hebrealaiskirjeen seitsemäs luku esittelee Aabrahamin antamat lahjat - ei mallina kymmenyksistä - vaan osoittaakseen sen, miten profetioissa Melkisedekiin verrattava Kristus on vanhan liiton lakia ja pappeutta suurempi: Yksin Hän ottaa nyt vastaan kiitosuhrimme, yksin Hän saa aikaan täydellisen pelastuksen ja Hänessä avattu uusi parempi armoliitto tekee sen, mihin laki ei pystynyt.
Kymmenysten vapaaehtoinen antaminen
on tässä valossa tietenkin edelleenkin siunattua, mutta myös täysin vapaaehtoista ja kaikista lain kirousuhkauksista vapaata toimintaa. Mooseksen lain kiroukset julistettiin myöhemmin samalla tavoin sapattia ja kaikkia muitakin lain säädöksiä pitämättömille kuin kymmenyksiä maksamattomillekin. Tätä ehdollisuutta ei enää voi tuoda uuteen liittoon syyllistymättä pyhän evankeliumin ja koko uuden liiton mitätöimiseen.
Jeesuksen maininnat kymmenyksistä fariseuksille
opettivat nimenomaan lakiliittoon kuuluvasta oikeasta mielenlaadusta, joka fariseuksilta kaikessa pikkutarkkuudessaan puuttui. (...annatte kymmenykset.. mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä", Matt. 23:23). Lakiliitto kymmenyssäädöksineen oli Jeesuksen puheen hetkellä voimassa, toisin kuin ristin työn jälkeen. Siksi Jeesus noissa tekstiyhteyksissä puhui vielä sekä lain tarkan pitämisen että oikean mielenlaadun puolesta.
Kuka on todella kirottu?
Mitä Uusi testamentti sitten sanoo näistä nykyajan lakihenkisistä julistajista? Miten on suhtauduttava niihin, jotka julistavat uskoville milloin mitäkin kirousta jonkin Vanhan testamentin lakiliittoon kuuluvan säädöksen, esimerkiksi kymmenysten tai sapatin laiminlyömisestä? Pyhä Henki ei sääli ja suvaitse lakihenkisiä julistajia eikä suhtaudu heihin kevyesti:
"Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi (Paavali kohtasi jatkuvia paineita julistaa vanhan juutalaisen lakiuskonnon mukaisia velvoitteita, jolloin hän juuri olisi ollut 'ihmisille mieliksi'), en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista". (Gal. 1:18,19).
"Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, (kymmenyslaki, sapattilaki jne. jne.) olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle." (Gal. 5:4, -92).
"Saisivat kuohita itsensä, nuo teidän yllyttäjänne!" (Gal. 5:12, -92).
"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta". (Gal. 3:10).
Armossa eläminen - ainoa mahdollisuus siunattuun elämään ja antamiseen
Armossa eläminen ei ole vapautta synnin tekemiseen, mutta se on vapautta nousta lankeemuksista ilman syyllisyyttä. Vapaus lain alaisuudesta ei tarkoita elämää laittomuudessa, vaan rakkaudessa. "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys." (Room. 13:10).
Rakkaus ja armo vaikuttavat iloa ja antamista vapaalla sydämellä, ja siksi on kirjoitettu: "Iloista antajaa Jumala rakastaa." Jumalan rakkaus saa aikaan ja näkyy ihmisessä iloisena antamisen mielenlaatuna.
Kymmenykset olivat jääneet jo esim. makedonialaikristittyjen antamistoiminnassa kauas taakse - he halusivat antaa lähes kaikkensa, vaikka olivat rutiköyhiä! (2. Kor. 8:1-3).
Laajin seurakunnalle annettu yhtenäinen opetus uhraamisesta löytyy kahdesta peräkkäisestä Uuden testamentin luvusta: toisen Korinttolaiskirjeen luvuista 8 ja 9. Lue tarkkaan tämä kokonaisuus ja mieti sen pohjalta
1) montako mainintaa kymmenyksistä siinä esiintyy
2) mitä Sana todella edellyttää sinulta (mielenlaatu) ja
3) miten se vapauttaa sinua tänä päivänä väärästä antamisen (ja sen opettamisen) pakosta siunattuun ja vapaaseen antamisen iloon.