veksi.net

Päivitetty kirjasta "Täynnä iloa ja Pyhää Henkeä", kust. Aika Oy, © Veikko Pekki

 

Lain merkitys kristillisyydessä

 

Kuuliaisuutemme Jumalalle ei perustu lakiin, vaan evankeliumin synnyttämään uskoon. Silti laki (Mooseksen kautta annettu), samoin kuin muutkin Vanhan testamentin kirjoitukset, ovat edelleenkin Jumalan Hengen inspiroimaa ilmoitusta kristiitylle.

Toiset tähdentävät virheellisesti lain liitonomaista velvoittavuutta ja auktoritettia vetoamalla tiettyihin Jeesuksen sanoihin ja Uuden testamentin kohtiin. Mutta näin himmennetään evankeliumin totuus ja sen tuoma vapaus johtamalla uskovat legalismiin, lakihenkisyyteen. Lain aseman ymmärtämisessä kristillisessä elämässä meitä auttaa suuresti, kun teemme seuraavan jaottelun: Jokaisessa kohdassa, jossa Uusi testamentti puhuu laista, on kyse joko

1) laista liittona Jumalan ja muinaisen Israelin välillä,
2) laista elämää suojaavina periaatteina,
3) laista ihmisen kadotetun tilan paljastajana tai
4) laista lupausten ja opetusten aarreaittana.

Kun Raamattu puhuu laista liittona Jumalan ja muinaisen Israelin välillä, on väärin siirtää näitä opetuksia sellaisenaan kristitylle. Esimerkiksi sapattikäsky tai käsky kymmenyksistä tulee nyt omistaa Jumalan siunauslupauksina, ei enää liiton käskyinä, joiden rikkomista seurasi kirous. Jos siirrämme yhdenkin lain säädöksen seurakunnalle käskynä, jollaisena se koski vanhan liiton Israelia, olemme väistämättä myös kirouksen alaisia. Esimerkiksi sapatinrikkojalle oli liitossa säädetty kuolemanrangaistus, 2. Moos. 31:14.

Samoin käy, ellemme pidä Mooseksen lain joka ikistä muutakin kohtaa, ympärileikkausta, pukeutumissäädöksiä, puhdistautumismenoja, juhlapäiviä, ateriointiohjeita jne. myöten. Jeesus tähdensi nimenomaan koko lain pitämisen velvollisuutta sen pienintäkin piirtoa myöten, eikä missään sallinut sellaista valikointia, jossa pidetään joitakin tiettyjä käskyjä, mutta hylätään lakiliiton muut kohdat.

Raamatun mukaan meidän on Uuden testamentin aikana erotettava vanha ja uusi liitto toisistaan. On suuri siunaus tunnistaa ja omistaa Vanhasta testamentista ne kohdat, jotka koskevat meitä uudessa liitossa kristittyinä, sekä myös soveltaa niitä oikealla tavalla.

 

Laki liittona

 

Mooseksen laki opettaa, että lakiliitto kumotaan

Vanhan testamentin lakiliitto osoitti itse, ettei laista ole ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perustaksi. Mooseksen laki osoittaa profeetallisesti uuden liiton perustajaan, Jeesukseen Kristukseen:

"Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen." (5. Moos. 18:18,19).

Profeetat opettavat, että lakiliitto kumotaan

Tämä Vanhan testamentin profetia on täyttynyt Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen kauttaan perustettiin kokonaan uusi liitto vanhan tilalle, kuten profeetta Jeremia sittemmin ennusti:

"'Tulee aika', sanoo Herra, 'jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.'" (Jer. 31: 31-34).

Jeesus opettaa, että lakiliitto on kumottu

Uudessa liitossa Jumalan tunteminen perustuu siis syntien anteeksiantamukseen ja täydelliseen armoon. Kristus itse vahvisti, että laki lakkasi olemasta voimassa jo silloin, kun Johannes Kastaja alkoi julistaa uuden liiton armoa ja Hyvää sanomaa (evankeliumia) Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta:

"Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta." (Luuk. 16:16).

Koko Raamattu opettaa, että lakiliitto on kumottu

Lakiliiton kohtalona siis oli, kuten Hebrealaiskirjeessä sanotaan, että "...Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se oli heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa." (Hebr. 7:18,19).

Lain tilalle on nyt annettu "parempi toivo". Tämä toivo on Kristuksen Golgatalla perustama uusi liitto. Siinä syntinen saa sellaisenaan, armahdettuna, lähestyä Jumalaa, Kristuksen suorittaman sovitustyön tähden.

"Se liitto on suurempi, koska se perustuu suurempiin lupauksiin. Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista." "Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut." (Hebr. 8:6,7,13).

Lakiliitto on siis "kumottu" ja "vanhentunut". Sitä ei enää ole olemassa juutalaisille sen enempää kuin pakanoillekaan. Ihmisen ja Jumalan välinen suhde perustuu nyt yksinomaan uuteen liittoon ja Jeesukseen Kristukseen, joka suoritti kaiken meidän edestämme, ja näin "Hän on avannut meille molemmille (sekä juutalaiselle että pakanalle) pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina." (Ef. 218).

Israelin asema Jumalan valittuna kansana on vahvistettu uudessa liitossa

Tässä herää monille Raamattua tunteville kysymys Israelin erityisasemasta Jumalan valittuna kansana. Jos lakiliitto ei enää ole voimassa, kuinka sitten Israelille annettujen lupausten on käynyt? Erään näkemyksen mukaan Israelin asema Jumalan valittuna kansana ei enää koskisikaan nykyistä Israelia Lähi-Idässä ja juutalaisia yleensäkään.

Jumalan lupaukset Israelille ovat kuitenkin voimassa - ja ne ovat vieläpä vahvistetut juuri Jeesuksen Kristuksen työn perusteella. Israelille annetut lupaukset omasta maasta, erityisestä kansallisesta varjeluksesta ja lopun aikana tapahtuvasta eskatologisesta pelastuksesta sekä siitä, että kansat myös tuomitaan sen perusteella, kuinka ne juutalaisiin kaikkina aikoina suhtautuvat, ovat voimassa. Nämä lupaukset annettiin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille yli neljä sataa vuotta ennen lakiliittoa ja ne ovat Uuden testamentin opetuksen mukaan vahvistetut Jeesuksessa Kristuksessa, ks. 1. Moos. 12:1-3, 1. Moos. 26:3,4, Room. 11:26-29, Room. 15:8.

Syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen pelastuksen suhteen sen sijaan ei ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanan välillä. Jumalalla on nyt vain yksi seurakunta, jonka pää on Hänen Poikansa Jeesus Kristus, ja jossa kaikki ihmiset - ovatpa he juutalaisia tai pakanoita - ovat yhtä ruumista Kristuksessa Jeesuksessa, Gal. 3:28.

 

Laki elämän suoja-aitana

 

Laki ei siis ole pelastuksen tie eikä sen perusteella mitata enää kelvollisuuttamme Jumalan edessä, mutta siitä nousevat tietyt ihmiselämän ja yhteiskuntamme eheyttä varjelevat periaatteet, etenkin niiltä osin kuin ne ovat esitetyt Uudessa testamentissa. Kymmenen käskyn periaatteet varjelevat ihmiselämän eheyttä. Uusi testamentti esittää nämä periaatteet ihmiselämän perusarvoina, ei pelastuksen tienä eikä kristityn kasvatusperiaatteina.

Jeesuksen mukaan "laittomuus" pääsee yleisesti valtaan lopun aikoina. Tämä merkitsee sitä, että ihmiselämää suojaavat periaatteet menettävät merkityksensä jopa yhteiskunnallisessa lainsäädännössä. Kun katselemme maailmaa, näemme Jeesuksen profetian toteutuneen jo monella tavalla. Seksuaalimoraali, ydinperheen arvo, yksilön elämän kunnioittaminen, yhteiskunnan auktoriteettien esimerkillisyys jne. on murtumassa ja luhistumasssa. Rahanahneus, mammonanpalvonta ja häikäilemätön voiton maksimointi ja piittaamattomuus heikompien hyvinvoinnista sanelee yhä enemmän yhteiskuntamme ja sen yksilöiden ratkaisuja.

Jos tällainen yhteiskunnassa vaikuttava Jumalan pyhän tahdon ja lain vastainen ilmapiiri pääsee vaikuttamaan kristitynkin sydämessä, kylmentää se hänen kalleimman ominaisuutensa: rakkauden.

Voimme toteuttaa käytännön elämässämme Herramme tahtoa vain "pysymällä Hänen rakkaudessaan": "Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt 'Älä tee aviorikosta', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä himoitse', samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain." (Room. 13:8-10).

Tämän tähden kristitty huolehtii ensisjaisesti rakkausuhteestaan Kristukseen ja lähimmäisiinsä - ei siksi että pyrkisi täyttämään lakia kelvatakseen Jumalalle, vaan siksi että hän armahdettuna ja pelastettuna voisi elää näkyvänä todistuksena Herramme armosta ja vaikuttaisi tervehdyttävänä suolana ja valona lähimmäistensä keskellä.

 

Laki synnin paljastajana

 

Sielunhoidollisessa merkityksessä laki paljastaa ihmisen syntisen ja kadotetun tilan. Se toimii luotilangan tavoin osoittaen, että elämämme rakennus oli pahasti vinossa ilman Jumalaa. Laki tuomitsi meidät oikeutetusti ja aiheesta syyllisiksi iankaikkiseen velkaan, koska synti on - ei pelkkää heikkoutta tai luonteen vajavuutta - vaan rikkomus iankaikkista ja pyhää Jumalaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan vastaan.

Mutta yhtä vähän kuin luotilanka kykenee oikaisemaan vinoa rakennusta, laki kykenee oikaisemaan ihmistä. Se jättää meidät tuomittuina ja kadotettuina syylliseen tilaamme niin kauaksi aikaa kuin elämme lain alaisuudessa. Laki esiintyy näissä Uuden testamentin opetuksissa ennemminkin yleisinhimillisenä oikean ja väärän tuntona, kuin Mooseksen lakiliittona, ks. esim. Room. 2:14-16.

"Lain kautta tulee synnin tunto" (Room. 3:20), "laki saa aikaan vihaa" (Room. 4:15), laki herättää "synnin himot" (Room. 7:5). "Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: 'Älä himoitse.'" (Room. 7:7).

Siksi lain "kirjain tuo kuoleman" (2. Kor. 3:6), ja lailla on "tuomion julistamisen virka" (2. Kor. 3:9), ja "jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: 'Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee.' On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla". (Gal. 3:10,11).

Näin lain tarkoituksena on johtaa meidät turvautumaan yksin Kristuksessa olevaan ansiottomaan armoon, joka on ainoa mahdollisuutemme pelastua paitsi kadotustuomiolta, myös lain orjuuttavan ikeen ja syytösten alta, joka sitoi meidät syntiin.

Tässä merkityksessä sanotaan esimerkiksi, että "laki oli meidän valvojamme", uskoontulemiseen saakka. (Vanhan käännöksen "kasvattaja Kristukseen" on harhaanjohtava silloin, jos laki käsitetään tässä kristityn hengelliseksi kasvatusmenetelmäksi. Sanan alkukielinen merkitys on "vanginvartija" tai "ankara valvoja".)

"Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen." (Gal. 3:23-26).

Kristityn todellinen kasvattaja: Armo

Uskoessamme Kristukseen emme siis Raamatun opetuksen mukaisesti ole enää tämän "valvojan" tai "vartijan", eli lain alaisia. Uskovaa kasvatetaan kyllä todelliseen vanhurskaaseen elämään, mutta tämä uusi kasvattaja on nyt armo:

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa". (Tiit. 2:11,12).

Vanhan lakihenkisen Jumalalle kelpaamisyrityksemme sijasta elämme nyt armosta. Armon tähden olemme täysin hyväksyttyjä ja kelvollisia sellaisina kuin olemme. Sydämeemme uskon kautta lahjoitettu Pyhä Henki vaikuttaa meissä nyt uskoa ja rakkautta sitä enemmän, kuta enemmän opimme tuntemaan Jeesusta Kristusta, Vapahtajaamme, ja näin elämämme kasvaa vapauden ja rakkauden pohjalta.

"On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi. Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan". (Gal. 5:15,16).

Kertaus:

Laki kohtelee meitä syyllisyydestä ja tuomionalaisuudesta käsin ja osoittaa kelvottomuutemme itsessämme.
Armo kohtelee meitä anteeksiantamuksesta ja hyväksynnästä käsin ja osoittaa täydellisyytemme Kristuksessa.

 

Laki lupausten aarreaittana

 

Vaikka laki onkin lopullisesti kumottu liittona, se opettaa meitä edelleenkin viisaudella monin tavoin tuntemaan Jumalaa, elämää ja maailmamme luonnetta - eikä vähiten omaa itseämme ja omaa luonnettamme. Esimerkiksi käsky

"... Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi"

osoittaa meille mitä kirkkaimmin inhimillisen luontomme taipumuksen halventaa ja pilkata vähäosaisempiamme ja paljastaa tällaisen käyttäytymisemme syyksi sen, ettemme pelkää ja kunnioita Jumalaa. (3. Moos. 19:14).

Jumala on antanut meille koko Vanhan testamentin myös ehtymättömäksi lupaustensa aarreaitaksi. Apostoli Paavali kirjoittaa Uudessa testamentissa, kuinka Vanhan testamentin jokainen lupaus kuuluu meille nyt Jeesuksen Kristuksen tähden:

"... hänessä toteutui 'kyllä'. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: 'Aamen', Jumalan kunniaksi." (2. Kor. 1:19,20).

Laki on täynnä suurenmoisia Jumalan lupauksia. Vanhan liiton aikana, ennen Kristuksen maailmaan tuloa, nämä lupaukset koskivat nimenomaan Israelia, liiton kansaa ja sitäkin vain siltä osin, kuin tuo kansa kykeni täyttämään lain. Herra lupasi esimerkiksi olla kansansa parantaja, mutta lakiliiton puitteissa lupaukseen sisältyi kuitenkin ehto:

"Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi." (2. Moos. 15:26).

Jos Herra edelleenkin parantaisi vain ne, jotka "noudattavat kaikkia Hänen lakejansa", kukaan ei koskaan voisi kokea lupausta todeksi ja tulla terveeksi jumalallisen parantumisen kautta. Herraamme Jeesusta lukuunottamatta maan päällä ei ole elänyt yhtäkään sellaista ihmistä, joka olisi täyttänyt lain. Kuinka siis päästä käsiksi tuohon lupaukseen?

Evankeliumi julistaa meille, että "Hänessä toteutui 'kyllä'"! Jumalan lupaukset ovat nyt saaneet "Hänessä vahvistuksen". Jeesus Kristus täytti puolestamme kaiken, mitä ihmiseltä vaaditaan, jotta voisimme kokea lupauksien toteutumisen! Suuri ilosanoma meille syntisille ja sairaille on:

"Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.
" (Jes. 53:5).

Jumala kohtelee nyt jokaista uskovaa niin kuin täydellisesti lain täyttänyttä ihmistä. Muun muassa tämän perusteella kannattaa tutkia Vanhaa testamenttia Uuden testamentin valossa. Näin opimme, mitä Kristus täytti edestämme, ja kuinka suuren armon perillisä olemme. Saamme kaivautua yhä syvemmälle Jumalan lupausten aarrearkkuun - emme ulkopuolisina, vaan lupausten laillisina perillisinä - ja omistaa kaikki sen lupaukset ja esikuvat itsellemme toteutuvana elämän Sanana, ks. Gal. 3:29 ja 2. Kor. 1:19,20.

Uudessa liitossa Pyhä Henki itse toimii jokaisen uskovan henkilökohtaisena ohjaajana ja opettajana. Juuri Hän yksin voi kirkastaa meille Kirjoituksia, kuten apostoli Pietari sanoo toisessa kirjeessään, viitaten Vanhaan testamenttiin:

"Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet." (2. Piet. 1:19-21).

Pyhä Henki avaa kaikki lain opetukset, esikuvat ja lupaukset meille evankeliumin kautta, Kristuksen suurenmoista työtä ja persoonaa kirkastaen. Koko Raamattu on Jumalan Hengen innoittama ja on meille näin hyödyllinen "nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä." (2. Tim. 3:16,17).

 

| avaussivu |