© copyright Veikko Pekki 2010
Onko saarnattava "lakia ja evankeliumia"?


"Ihmisille tulee saarnata lakia ja evankeliumia"

Näin kuulee usein sanottavan. Mutta mikään ei voisi olla kauempana Raamatun ilmoituksesta ja Jumalan tahdosta.

Kristuksen apostolit olivat vastoin entisiä uskonnollisia traditioitaan kokonaan hylänneet lain käskyihin perustuvan tien ja omaksuneet yksin armoon perustuvan elämäntavan. Siksi he eivät saarnanneet

"lakia", tai
"lakia ja evankeliumia", vaan

"...puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta." (Ap.t. 14:3).

Sananpalvelijoiden tulisi samalla tavalla tänäänkin rohkeasti tuoda esille tätä "armon sanaa", Raamatussa esiintyvää rakastavaa ja parantavaa Jeesusta, jonka Jumala on "voidellut Pyhällä Hengellä ja voimalla" meidän vapauttamistamme varten, ei meidän sitomistamme tai kiusaamistamme varten.

"Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa." (Ap.t. 10:38).

Tätä painotetaan Uudessa testamentissa jatkuvasti juuri meille tavallisille arkielämässä kipuileville kristityille. Niin helposti ja huomaamattomasti eksymme omassa huonoudentunteessamme ottamaan vastaan ennemmin syyllistävää, vaativaa ja lakihenkistä julistusta, kuin todellista armon sanaa:

"Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta...?" (Gal. 3:1-5).

Missään Uudessa testamentissa ei käsketä ketään kristittyä saarnaamaan "lakia ja evankeliumia", vaan Jeesuksen muuttumaton käsky kuuluu: "saarnatkaa evankeliumia" (Mark. 16:16). Raamattu käsittelee lain sekoittamista evankeliumiin turmiollisena harhaoppina. Mm. koko Galatalaiskirje on kirjoitettu tätä sekoittamista vastaan, jotta pysyisimme lujina armossa.

 

Evankeliumi

ei luennoi nälkäisille leivän tarpeellisuudesta vaan jakaa nälkäisille leipää! Raamattu kertoo meille, miten "Filippus meni Samariaan ja saarnasi Kristusta", eikä vain puhunut ihmisille jotakin Kristuksen tarpeellisuudesta.

Jos seurakunnassa vallitsee maailmallinen ilmapiiri ja pyhityksen puute, uusitestamentillinen saarna julistaa Jumalan pyhittävää sanaa, Kristusta, joka "on meidän pyhityksemme", eikä vain esittele pyhityksen tarvetta tuomitsemalla ja moralisoimalla kristittyjen kelvottomia elintapoja.

Jos paikalla on sairaita, evankeliumi korottaa Kristusta meidän Parantajanamme ja julistaa, että "hänen haavojensa kautta me olemme parannetut", sekä rukoilee sairaiden puolesta, eikä vain totea tarvetta kohdata Jeesus sairaiden parantajana.

On totta, että syntien, tarpeiden ja puutteellisuuden nöyrä tunnustaminen kuuluu osana aitoon kristillisyyteen. Mutta juuri tähän samaan yhteyteen meille kuuluu Vapahtajamme lupaus: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Luuk.11:9,10).

Saamme vastaanottaa Hänen lahjansa uskon kautta!

"Lain ja evankeliumin" saarna ei koskaan ojentaudu tähän vastaanottamiseen. Siinä ei tahdota eikä kyetä nöyrtymään ja laskeutumaan alas, Jumalan armotekojen tasolle. Kuulijat jätetään omassa voimassaan toistelemaan sellaisia sanoja kuin "meillä ei ole" tai "meidän pitäisi" tai "Jumala tahtoisi, mutta... mutta..".

Raamatullisen saarnan kieltä sen sijaan on: "Jumala on antanut, ja me saamme ottaa vastaan!" Kristittyjen tehtävänä tässä maailmassa on osoittaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Hänen valtakuntansa on rakkauden, armon ja eheyden valtakunta.

Jumalan valtakunta tulee lähelle ennen kaikkea evankeliumissa, armon sanassa. Tämän taivaallisen valtakunnan läsnäolossa tapahtuu samanlaisia asioita kuin Uudessa testamentissa tapahtui Kristuksen toimiessa: "Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia." (Luuk. 7:22).

Evankeliumi on ilouutinen epäonnistuneille, alaspainetuille, syntisille ja sairaille ihmisille. "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut!" Evankeliumin sana kantaa heikoimman ja vähäisimmänkin sielun Kristuksen armolliseen huomaan. Syyllisyyden, mielihalujen ja lankeemusten vaivaama haavoittunut sydän saa omistaa uuden, ikuisesti kestävän elämän, kun sellaisenaan tulee Herramme ja Vapahtajamme luokse, joka sanoo:

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt. 11:28).
"Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Joh. 6:37)
.
"Mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa." (Luuk. 9:60).

 


| avaussivu | onko saarnattava "lakia ja evankeliumia"? |