"Ihmisille
tulee saarnata lakia ja evankeliumia"
Näin
kuulee usein sanottavan. Mutta mikään ei voisi olla
kauempana Raamatun ilmoituksesta ja Jumalan tahdosta.
Kristuksen
apostolit olivat vastoin entisiä uskonnollisia
traditioitaan kokonaan hylänneet lain käskyihin
perustuvan tien ja omaksuneet yksin armoon
perustuvan elämäntavan. Siksi he eivät saarnanneet
"lakia",
tai
"lakia ja evankeliumia", vaan
"...puhuivat
rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa
sanan todistukseksi antoi tapahtua
tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta."
(Ap.t. 14:3).
Sananpalvelijoiden
tulisi samalla tavalla tänäänkin rohkeasti tuoda
esille tätä "armon sanaa", Raamatussa
esiintyvää rakastavaa ja parantavaa Jeesusta,
jonka Jumala on "voidellut Pyhällä Hengellä
ja voimalla" meidän vapauttamistamme
varten, ei meidän sitomistamme tai kiusaamistamme
varten.
"Te
tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja
voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen,
hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi
kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä
Jumala oli hänen kanssansa." (Ap.t. 10:38).
Tätä
painotetaan Uudessa testamentissa jatkuvasti juuri
meille tavallisille arkielämässä kipuileville
kristityille. Niin helposti ja huomaamattomasti
eksymme omassa huonoudentunteessamme ottamaan vastaan
ennemmin syyllistävää, vaativaa ja lakihenkistä
julistusta, kuin todellista armon sanaa:
"Kuka
on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus
Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain
teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Joka siis antaa teille
Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän
keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen
vai uskossa kuulemisen kautta...?" (Gal. 3:1-5).
Missään
Uudessa testamentissa ei käsketä ketään
kristittyä saarnaamaan "lakia ja evankeliumia",
vaan Jeesuksen muuttumaton käsky kuuluu: "saarnatkaa
evankeliumia" (Mark. 16:16). Raamattu
käsittelee lain sekoittamista evankeliumiin
turmiollisena harhaoppina. Mm. koko Galatalaiskirje
on kirjoitettu tätä sekoittamista vastaan, jotta
pysyisimme lujina armossa.
Evankeliumi
ei
luennoi nälkäisille leivän tarpeellisuudesta vaan jakaa
nälkäisille leipää! Raamattu kertoo meille,
miten "Filippus meni Samariaan ja saarnasi Kristusta",
eikä vain puhunut ihmisille jotakin Kristuksen
tarpeellisuudesta.
Jos
seurakunnassa vallitsee maailmallinen ilmapiiri ja
pyhityksen puute, uusitestamentillinen saarna
julistaa Jumalan pyhittävää sanaa, Kristusta, joka
"on meidän pyhityksemme", eikä vain
esittele pyhityksen tarvetta tuomitsemalla ja
moralisoimalla kristittyjen kelvottomia elintapoja.
Jos
paikalla on sairaita, evankeliumi korottaa Kristusta
meidän Parantajanamme ja julistaa, että "hänen
haavojensa kautta me olemme parannetut", sekä
rukoilee sairaiden puolesta, eikä vain totea
tarvetta kohdata Jeesus sairaiden parantajana.
On
totta, että syntien, tarpeiden ja puutteellisuuden
nöyrä tunnustaminen kuuluu osana aitoon
kristillisyyteen. Mutta juuri tähän samaan
yhteyteen meille kuuluu Vapahtajamme lupaus: "Anokaa,
niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte;
kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen
anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle
avataan." (Luuk.11:9,10).
Saamme
vastaanottaa Hänen lahjansa
uskon kautta!
"Lain
ja evankeliumin" saarna ei koskaan ojentaudu
tähän vastaanottamiseen. Siinä ei tahdota eikä
kyetä nöyrtymään ja laskeutumaan alas,
Jumalan armotekojen tasolle. Kuulijat jätetään
omassa voimassaan toistelemaan sellaisia sanoja kuin
"meillä ei ole" tai "meidän pitäisi"
tai "Jumala tahtoisi, mutta... mutta..".
Raamatullisen
saarnan kieltä sen sijaan on: "Jumala on
antanut, ja me saamme ottaa vastaan!"
Kristittyjen tehtävänä tässä maailmassa on
osoittaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Hänen
valtakuntansa on rakkauden, armon ja eheyden
valtakunta.
Jumalan
valtakunta tulee lähelle ennen kaikkea
evankeliumissa, armon sanassa. Tämän taivaallisen
valtakunnan läsnäolossa tapahtuu samanlaisia
asioita kuin Uudessa testamentissa tapahtui
Kristuksen toimiessa:
"Sokeat
saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset
puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään,
köyhille julistetaan evankeliumia." (Luuk. 7:22).
Evankeliumi
on ilouutinen epäonnistuneille, alaspainetuille,
syntisille ja sairaille ihmisille. "Sinun
syntisi ovat sinulle anteeksiannetut!"
Evankeliumin sana kantaa heikoimman ja
vähäisimmänkin sielun Kristuksen armolliseen
huomaan. Syyllisyyden, mielihalujen ja lankeemusten
vaivaama haavoittunut sydän saa omistaa uuden,
ikuisesti kestävän elämän, kun sellaisenaan tulee
Herramme ja Vapahtajamme luokse, joka sanoo:
"Tulkaa
minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja
raskautetut, niin minä annan teille levon." (Matt.
11:28).
"Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en
heitä ulos." (Joh. 6:37).
"Mene
sinä ja julista Jumalan valtakuntaa."
(Luuk.
9:60).