© copyright Veikko Pekki 2011
Hengellisten ilmiöiden ja profetioiden koetteleminen


Mitä lähempänä Kristuksen takaisinpaluu on, sitä ajankohtaisemmiksi käyvät myös Herran varoitukset vääristä profeetoista ja pimeän henkimaailman aktivoitumisesta maailmassamme. Sitäkin tärkeämpään asemaan nousevat nyt aito profetoiminen ja profeetallinen sananjulistus seurakunnan toiminnassa.

Väliotsikot:

Hengellisen arvioinnin ajankohtaisuus ja tarve
Profetoimisen kolme lähdettä
Pyhän Hengen lähde
Sielun lähde
Demoninen lähde
Okkultismin ansa
Tietäjähengen ja tiedon sanojen välinen ero
Profetioiden koettelemisen seitsemän kriteeriä
Kristus-kriteeri
Hengen kriteeri
Oikea profetia väärässä hengessä
Rakentumisen kriteeri
Uuden liiton kriteeri
Tuomion ja pelon sanomia
Profetoimisen tähtäin ei ole ajallisissa vaan ikuisissa
Totuuden kriteeri
Profetoiminen ja parantamisen lahjat
Nöyryyden kriteeri
Vanhurskauden kriteeri

***

 

Hengellisen arvioinnin ajankohtaisuus ja tarve

"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa". (1. Joh. 4:1-3).

Ylläolevan Johanneksen kirjeen mukaan suuri pääkriteeri kaiken hengellisen toiminnan arvioinnissa on se, tunnustetaanko historiallinen Jeesus Nasaretilainen siksi, joka Hän on: Kristukseksi (voidelluksi), ihmiseksi tulleeksi Jumalaksi. "...jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Tämän suuren pääperiaatteen mukaisesti kaikki profetoiminen, sananjulistus ja totuutena esitettävä puhe on punnittava. Tässä ei ole siis kyse mistään näkymättömistä, ihmisistä irrallaan olevista hengistä, vaan keskellämme elävistä ihmisistä ja siitä, missä hengessä he puhuvat tai profetoivat.

Ei riitä, että Jeesuksesta puhutaan vain suurena opettajana, profeettana tai edes ylipäätään ainutlaatuisena jumalallisena olentona. Raamattu sanoo: "...ei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra (= Kyrios, Jumala, Kaikkivaltias)', paitsi Pyhässä Hengessä." (1. Kor. 12:3).

Laajasti ottaen siis siellä, missä ollaan yhtä mieltä siitä, kuka Jeesus on - ihmiseksi tullut Herra ja Jumala - on oikea kasvualusta aidoille Pyhän Hengen lahjoille. Taas siellä, missä tätä Jeesuksen jumaluutta ei tunnusteta, voi tosin yhtä lailla vaikuttaa hengellisten lahjojen kaltaiset ilmiöt, mutta silloin kyse ei ole Jumalan, vaan sielunvihollisen, antikristuksen, hengestä. Näihin ilmiöihin palaamme tässä artikkelissa tuonnempana.

Hengellisten ilmaisumuotojen impulsiivisuus ja arvovaltainen ilmaisu (kaipaamme ja odotammehan Herran puhuvan meille suoraan profeetallisten lahjojen kautta) edellyttävät aina sanoman todellisen arvon punnitsemista ja vieraista lähteistä olevan vaikutuksen erottamista.

Aktiivista vuorovaikutusta profeettojen ja seurakunnan välillä pitäisi siksi jatkuvasti harjoitella. Pelkkä passiivinen profetioiden kuunteleminen ilman minkäänlaista palautteen antamista ja ääneen lausuttua arviointia on huonoin mahdollinen tapa, jolla profetoimiseen voi suhtautua. Vaatii myös hengellistä kypsyyttä, jotta heikkoa ja kasvun alaista tai muuten vajavaista profetoimista ei sekoitettaisi väärään profeetallisuuteen ja sammutettaisi Herran Henkeä.

"Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on." (1. Tess. 5:19-21).

Profetoimisen kolme lähdettä

Ihminen voi tuoda profetian esille useassa hengellisessä tilassa. Kaikissa tapauksissa vaikutusmekanismi on kuitenkin samankaltainen: ihminen kokee välittävänsä sanomaa toisen persoonan puhetorvena. Vaikutus on sukua taiteelliselle luomisprosessille ja muistuttaa musiikillista improvisointia tai eläytyvää dramatisointia, jossa persoonallisuus antautuu profeetalliselle innoitukselle.

Pohdiskeluun ja analyyttiseen ajatteluun taipuvaiset ihmiset voivat saada profeetallisen ilmaisulahjan yhtä hyvin kuin impulsiivisemmat, taiteelliset ja temperamenttisetkin luonteet. Sellaisissa tapauksissa profetia saattaa muotoutua osa osalta sisimpään - kuin maalaus tai runo - ja kypsyä ajan myötä joko suusanallisesti tai jossakin muussa muodossa esitettäväksi.

Kaikissa tapauksissa profeetallinen innoitus voi virittyä kolmesta eri lähteestä:

1. Pyhästä Hengestä
2. ihmisen sielusta
3. valheellisesta demonihengestä.

1. Pyhän Hengen lähde

Eräs Uuden testamentin profeetta nimeltä Agabus lausui profetoidessaan: "Näin sanoo Pyhä Henki". (Ap. t. 21:11). Sanontaa ei kuitenkaan ole käsitettävä kaavamaiseksi malliksi, jolla jokainen profetia olisi aloitettava. Kuitenkin profetoivan on oltava tietoinen siitä, kenen asialla hän on. Jos ei ole sisäistä varmuutta ja tuntumaa siitä, että sanoma tulee Pyhän Hengen välityksellä Jumalan sydämeltä, ei tulisi profetoida lainkaan eli esittää sanomaa ensimmäisessä persoonassa. Asian voi esittää myös yksinkertaisesti omana vaikutelmanaan, madaltamalla kynnystä esimerkiksi näin: "Koen Herran tahtovan puhua..." jne.

Agabus oli aloittanut itse asiassa profetian jo aiemmin esittämällä tilanteessa lyhyen draaman: "...hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui...." Näin Agabuksen esittämässä profetiassa esiintyi kaksi erillistä osaa: draama ja suusanallinen selitys draamalle. Sanat "näin sanoo Pyhä Henki" olivat selitys draamalle, jonka tarkoitus oli esittää Paavalin vangiksi joutuminen, joka tapahtuikin myöhemmin, vaikkakin hieman eri tavoin kuin profetiassa esitettiin.

On merkille pantavaa, että Agabuksen profetiaa Paavalin sitomisesta ei todettu vääräksi profetiaksi, vaikka tämän sitojina toimivatkin sittemmin roomalaiset sotilaat eivätkä juutalaiset, kuten profetiassa ennustettiin. Sanoman edessä pysyvät edelleenkin sanat "näin sanoo Pyhä Henki". Hengen viesti oli nimittäin alkuperältään täydellinen, vaikka tulkitsijana toimiva profeetta toikin sanoman vajavaisesti esille. (Ap. t. 21:11,33).

Profetoimisemme on vajavaista (1. Kor 3:9), mikä tarkoittaa sitä, että meillä on vapaus ja velvoite arvioida profetioita ja kasvaa lahjan käytössä. Vajavaista ja heikkoakaan profetoimista ei tule sekoittaa väärään profetoimiseen. Innoitus voi olla hengellisesti täysin aito, vaikka sanoman sisällössä olisi vähemmänkin eväitä.

Merkittävä askel monien profetioiden parantamiseksi olisi katkaista sanoma heti pääasian tultua esille. Näin on hyvä toimia siitäkin huolimatta, vaikka voitelua tuntuisikin olevan vielä jäljellä. On nimittäin parempi jättää voitelun tuntu ilmapiiriin kuin vesittää sitä jatkamalla monisanaisesti profetoimistaan, jossa ei kuitenkaan ole enää mitään varsinaista asiaa. Sama pätee luonnollisesti myös saarnoihin ja kaikkiin puhe-esityksiin.

Oikeaan osuvia profetioita voi ilmetä myös sellaisilla henkilöillä, joiden elämä ei ole Jumalan tahdon mukaista. He saattavat olla lankeemuksen tilassa ja käyttää armolahjaa hetkellisessä innoituksessa jossakin henkivoimaisessa kokouksessa tai muussa tilanteessa.

Profetia voi siis olla oikea mutta profetoivan henkilön elämän hedelmä huono. Tällainen profeetta oli esimerkiksi Bileam (4. Moos. luvut 22-24). Heidän profeetallista palveluaan ei tule vastaanottaa eikä rohkaista, vaikka satunnainen profetia voitaisiinkin tunnistaa sisällöltään oikeaksi.

2. Sielun lähde

Profetoiminen, joka saa innoituksensa uskovan omasta sielusta, ei välttämättä merkitse heti sitä, että henkilö on varsinainen väärä profeetta, mutta hänessä on ainekset kehittyä sellaiseksi, mikäli hän saa jatkuvasti esiintyä profeettana. Aina, kun esitetään jotain, joka ei ole aitoa, ollaan vaaravyöhykkeessä. Epäaitous muodostaa avoimen oven moninaisille valheellisuuden muodoille, manipuloinnille ja omille itsekkäille motiiveille.

Profeetta Hesekiel nuhteli niitä Israelin profeettoja, jotka olivat profeettoja oman sydämensä voimasta ja seurasivat omaa henkeänsä. He olivat niin kuin ketut raunioissa. (Hes. 13:1-4).

Profetoimisen halu itsekkäistä motiiveista ei kestä koetuksia vaan johtaa sekä profetoijan itsensä että häntä kuulevat harhaan. Todellisten Herran palvelijoiden lailla he eivät ole rukoillen nousseet muurin aukkoihin eivätkä palveluksellaan korjanneet muuria seurakunnan ympärillä, niin että se kestäisi sodassa (Hes. 13:5).

Sielullinen profetoiminen eroaa heikosta aidosta profetoimisesta siinä, että sen vaikuttimet ovat minäkeskeiset. Leimaa-antavana piirteenä on halu korottaa oma persoonansa. Jeremia joutui nuhtelemaan profeettoja, jotka puhuivat oman sydämensä petosta ja eksyttivät Jumalan kansaa valheillaan ja kerskumisellaan (Jer. 23:26,32).

Aralla tunnolla vilpittömästi profetoivaa, joka kokee vielä epävarmuutta mutta rakastaa Jumalan kansan parasta ja kaipaa Kristuksen kirkastuvan kuulijoilleen, on rohkaistava jatkamaan. Omaa ääntään rakastavat erottaa yleensä helposti heikostakin aidosta profetoijasta.

Omasta sielusta nouseva profetoiminen kehittyy helposti myös manipuloivaksi ja hallitsevaksi. Tällaiset profeetat keräävät usein ympärilleen rukouspiirejä tai seurakunnan ja saattavat tyypillisesti kieltää arvostelemasta profetioitaan. Noustessaan katkeruudesta, vallanhalusta tai muista itsekkäistä vaikuttimista ja päästessään hallitsemaan sellainen profetoiminen voi yhdistyä myös sitovaan demoniseen vaikutukseen, vaikkei paha henki toimisikaan profetoimisen suoranaisena lähteenä (Jaak. 3:14,15).

3. Demoninen lähde

Profetoiminen, jonka lähteenä toimii persoonallinen demoninen henkivalta, saattaa vaikuttaa hämmästyttävän aidolta. Tällaiset profeetat eivät ole lainkaan krisittyjä, tai he ovat uskossaan pahan kerran harhateillä. Kuitenkin he saattavat esiintyä Kristuksen palvelijoina. Valheen henki meni aikoinaan jo kuningas Ahabin vääriin profeettoihin viekoittelemaan kuninkaan kohtalokkaalle sotaretkelle (1. Kun. 22:20-23).

Paavali puhuu toisessa Korinttolaiskirjeessä valheveljistä, jotka tekeytyvät Kristuksen palvelijoiksi, ja vertaa heitä saatanaan, joka tekeytyy valkeuden enkeliksi (2. Kor. 11:13-15,26). Lopun aikana seurakunta joutuu kohtaamaan yhä enemmän vastuksia, joita nimenomaan kristityiksi tekeytyvät ja kristityn nimeä kantavat ihmiset aiheuttavat. Valkeuden enkeliksi tekeytyvät saatanan henkivallat kykenevät lyömään näihin ihmisiin hämmästyttävän aitouden ja hyväsydämisyyden leiman. Juuri tämä aitouden vaikutelma enmmän kuin mikään muu tekee näistä valheveljistä ja vääristä profeetoista eksyttäjiä.

Profetia voi olla suusanallisesti täysin oikeaoppinen, vaikka sen lähteenä toimii väärä henki. Filippiläisessä palvelijattaressa oli profetoiva demoni, tietäjähenki. Nainen tuotti profetoimisellaan rahallisia tuloja pakanalliselle isäntäväelleen Filippissä. Hän profetoi hengellisesti oikein ja totuudenmukaisin sanoin Paavalista ja hänen kumppaneistaan (Ap. t. 16:16,17).

Tietäjähenki kykenee ilmaisemaan asioita, joita se on aikakausien kuluessa tallentanut muistiinsa itsekkäitä tarkoitusperiä varten. Pimeydessä on tietynlaista tietoa myös maailman ja ihmisten tulevaisuudesta, koska Herran tuloon saakka "koko maailma on pahan vallassa". Jumalan tiet ovat kuitenkin pimeydeltä salassa. Myöskään hengellistä ihmistä eivät pimeyden henkivallat kykene sisäisesti tutkimaan eivätkä kontrolloimaan (1. Kor. 2:15).

Okkultismin ansa

Spiritismiä harrastavissa meedioissa, noidissa tai ennustajissa, jotka tarjoavat palvelujaan jopa kristillisyyden nimissä, vaikuttaa usein tietäjähenki. Valhehengen vaikutuksen alaisena profetoiva saattaa esittää jotakuta palveluksensa kohteena olevan ihmisen kuollutta omaista ja omaksua jopa eri ihmispersoonallisuuksien äänen ja liikehtimistavan ja ilmaista asioita, jotka liittyvät yksinomaan kyseiseen henkilöön.

Tietäjänhengen avulla meedio voi ilmaista myös erilaisia salaisuuksia tai kadonneiden esineiden olinpaikkoja.

Tällaisen profetian luonne on salakavalasti manipuloiva, inhimillisen vallan, meedion tai valhehengen alaisuuteen ja riippuvuuteen johtava. Valhehengen alaisuudessa olevat meediot saattavat vaikuttaa hyvin mukautuvaisilta, empaattisilta ja hyväsydämisiltä ihmisiltä, puhua lämpimästi Jeesuksesta, rukoilla ja tunnustaa monia raamatullisia periaatteita. Mutta he eivät tunnusta Jeesusta Kristusta omana henkilökohtaisena Herranaan ja Vapahtajanaan, joka maksoi verellään heidän syntinsä.

Eräs ystäväni oli joitakin vuosia ennen uskoontuloaan käynyt ennustajan luona. Tämä oli kyennyt kertomaan hänelle monia asioita, jotka myöhemmin olivatkin toteutuneet hänen elämässään. Mutta alkaessaan ennustaa siitä ajankohdasta, jolloin ystäväni myöhemmin tuli uskoon, ennustaja oli yhtäkkiä muuttunut tyytymättömän ja hermostuneen näköiseksi. Hän ei kyennyt enää näkemään mitään ja lopetti istunnon siihen. Vasta jälkeenpäin ystäväni käsitti, että pimeyden henkivalta oli sokaistunut Jumalan tekojen edessä.

Tietäjähengen ja tiedon sanojen välinen ero

On tärkeää nähdä se ero, mikä vallitsee tietäjähengen ja tiedon sanojen ilmoituksen välillä. Tiedon sanat armolahjana (1. Kor. 12:8) ilmaisevat jonkin Jumalan tiedossa olevan salatun asian Jumalan tahdosta. Tällainen asian paljastuminen avaa tietä Kristuksen yhteyteen (vrt. Jeesuksen sanat Joh. 4:18,29: "...viisi miestä sinulla on ollut"). Tiedon sanat johtavat hengelliseen vapautumiseen, rakentumiseen tai Pyhän Hengen täyteyden vastaanottamiseen ilman, että persoonallisuutta sidotaan kehenkään ihmiseen tai ohjataan mihinkään riippuvuuteen.

Eräässä rukoustilanteessa, jossa palveltiin Pyhän Hengen täyteyttä odottavia ihmisiä, nuori nainen oli ilmaissut halunsa tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä. Evankelista rukoili pitkään hänen puolestaan, mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Yhtäkkiä tuon hyvin tuntemani evankelistan mieleen muotoutui selvä kuva. Hän sai voimakkaan vaikutelman tietystä asiasta, joka koski naista: horoskoopit! Evankelista epäröi hetken, mutta päätti sitten ottaa "pyhän riskin". Hän rohkaisi mielensä ja sanoi naiselle:

"Anteeksi, mutta mieleeni tuli voimakkaasti kuva horoskoopeista - olettekohan mahdollisesti ollut tekemisissä sellaisten kanssa?"

Seuraus näistä sanoista oli, että nuori nainen purskahti voimakkaaseen itkuun. Nyyhkytystensä lomasta hän sai soperrettua, että hänen koko elämänsä oli sotkeutunut jatkuvan horoskooppien harrastamisen takia. Kun evankelista esitti tytölle kysymyksen, tahtoiko hän nyt luopua horoskoopeista ja kaikesta mahdollisesta okkultismista, tyttö vastasi myöntävästi ja sai näin tunnustaa syntinsä. Hän täyttyi välittömästi ja ylivuotavasti Pyhällä Hengellä ja puhkesi suureen ääneen puhumaan kielillä ja iloitsemaan Herrassa.

Pimeys on aina voimaton siinä, missä Pyhä Henki saa virittyä toimimaan. Mutta usein tämä edellyttää meiltä kristityiltä rohkeutta ottaa riskejä. Oikealla ja nöyrällä sydämen laadulla voimme rohkaistua avaamaan suumme ja ottamaan pyhiä riskejä ja kasvaa näin hengellisten lahjojen käytössä, uskaltaen toimia lapsenomaisesti ja intuitiivisesti Hengen johdossa.

Profetioiden koettelemisen seitsemän kriteeriä

Seuraavia arviointiperusteita pitää soveltaa yhtä hyvin jokaisen profetoivan uskovan kuin sananjulistajankin profeetalliseen palveluun. Vaikka osa kriteereistä toimiikin kemiallisen mittausliuskan tapaan, jolla testataan yksittäisiä näytteitä, ne luovat ennen kaikkea sen ilmapiirin, jossa profetoimisen - ja myös profetioiden koettelemisen - on tapahduttava.

Yhdenkin kriteerin täyttävä profetia on kelvollinen, kunhan muita periaatteita ei rikota.

Ensin luettelen nämä seitsemän kriteeriä lyhyessä muodossa:

***

1. Kristus-kriteeri: profetian täytyy kirkastaa Kristusta ja johtaa kuulijat Raamatun ilmoituksen yhteyteen.

2. Hengen kriteeri: profetian hengellinen lähde on voitava aistia oikeaksi hengessä.

3. Rakentumisen kriteeri: profetian pitää rakentaa yksilöä ja seurakuntaa ja sisältää nostovoimaa.

4. Uuden liiton kriteeri: profetian täytyy vahvistaa uuden liiton (Uuden testamentin) armoa ja totuutta, ei julistaa vanhan liiton (Vanhan testamentin) sanomaa.

5. Totuuden kriteeri: profetien ilmoittaessa salattuja tai tulevia asioita tai ihmeitä niiden totuudenmukaisuudesta on varmistuttava.

6. Nöyryyden kriteeri: profetoivan täytyy alistaa kaikki sanomansa seurakunnan arvioitavaksi.

7. Vanhurskauden kriteeri: profetian on moraalisissa ja opillisissa kysymyksissä oltava Raamatun sanan mukainen.

***

1. Kristus-kriteeri

Profetian on kirkastettava Kristusta ja johdettava kuulijat Raamatun ilmoituksen yhteyteen. Kristus on profeettain henkien Jumala (Ilm. 22:6), ja Jeesuksen todistus on profetian henki (Ilm. 19:10). Koko Raamattu on kirja Kristuksesta. Siksi profetioiden on saatava innoituksensa Raamatun innoituksesta ja niiden on vahvistettava ja autettava kuulijoita perustautumaan Raamatun sanaan.

Jumalan sanan arvovaltaa kyseenalaistetaan ja vesitetään yhä enenevästi antikristillisten varjojen pidentyessä aikamme yllä. Siksi profetoivalle on elintärkeää muodostaa raamattunäkemyksensä etsimällä Raamatusta itsestään tähän ainekset. Raamatulla on sanottavaa omasta syntytavastaan (2. Piet. 1:21), erehtymättömyydestään (Joh. 10:35) ja Vanhan testamentin tulkinnasta (Joh. 5:39,46).

Raamatun profeetallinen sana on ainoaa täydellistä ja erehtymätöntä profetiaa ja siksi yksin Raamattu on kaiken muun profetoimisen ojennusnuora. Kenenkään ei tarvitse puolustaa näkemystään Raamatun erehtymättömyydestä omien mielipiteidensä tai hengellisen taustansa pohjalta (vaikka teemme erehdyksen, jos väheksymme omaa pohjaamme), vaan siksi, että tämä oppi esitetään Raamatussa itsessään ja että Jeesus ja apostolit uskoivat Kirjoitusten erehtymättömyyteen.

Raamatun kirjoittajat eivät tietenkään olleet ihmisinä erehtymättömiä, mutta innoittaessaan Raamatun ilmoituksen Pyhä Henki johti niin, että yli tuhatviisisataa vuotta kestäneen prosessin lopputuloksena valmistui ihmiskunnalle ilmoitettu erehtymätön ja lopullinen Jumalan sana, pyhät Kirjoitukset. Kirjoitusten mukaan Raamatun syntymisen vaikutti nimenomaan Kristuksen Henki, joka vaikutti profeetoissa:

"Profeetat... ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta." (1. Piet. 1:10,11).

Vain sellaisen profeetan sanomasta, jonka sydän on kyllästetty Raamatun jumalallisella ilmoituksella, voi aistia Kristuksen Hengen voiman ja arvovallan. Sekä profetoivan että profetioita arvioivan täytyy oppia liikkumaan ja elämään kuin kotonaan pyhien Kirjoitusten ja niiden henkilöiden, ilmaisutapojen ja Hengen ilmapiirissä. Näin Kristuksen persoonan vaikutus pääsee elämään ja kirkastumaan hengessämme niin, että opimme tunnistamaan Hänet ja seuraamaan Häntä, missä ikinä Hän liikkuukin. Tämän on myös positiivisen varustautumisen periaate. Jeesus ilmaisi sen verratessaan itseään hyvään lammaspaimeneen:

"Lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä. ..Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua." (Joh. 10:4,5,27).

2. Hengen kriteeri

Profetian hengellinen lähde täytyy voida aistia oikeaksi hengessä. Silloin janoinen saa juoda ja kokea, että on saanut elävää vettä Häneltä, joka kutsuu janoisia sieluja juomaan elämän lähteistä.

Profetia ei toimi vain sanallisen vaan myös hengellisen viestinnän tasolla, jossa henki kohtaa toisen hengen. Paavali puhui profeettojen hengistä, joiden täytyy olla profeettojen hallinnassa (1. Kor. 14:32). Se merkitsee muun muassa sitä, että profetoiva kykenee itse määräämään sopivan ajankohdan sanomansa esille tuomiseen.

Puhuessaan samassa yhteydessä järjestyksestä Paavali viittaa sellaiseen hengellisten lahjojen käyttöön, jossa vallitsee toinen toistaan kunnioittava mielenlaatu. Paavali ei siis puhu istuma- seisoma- tai jostakin muusta muodollisesta kokousjärjestyksestä.

On selvää, että Korintton seurakunnassa kilpailtiin suurimmasta profeetallisesta auktoriteetista eikä suinkaan toinen toisensa kunnioittamisesta. Juuri siksi Jumala asettaa Paavalin kautta sanassaan profeetalliset liikennesäännöt: yksi ihminen ei saa vallata koko tilaisuutta puheenvuorollaan, vaan hänen on nöyrästi keskeytettävä sanomansa, jos joku vieressä istuva saa ilmestyksen, sillä Jumala on rauhan, eikä epäjärjestyksen Jumala (1. Kor. 14:30-33, 39,40).

Apostoli siis opettaa, että profetoivan ihmisen oma henki vain kantaa Pyhän Hengen antamaa sanomaa ja innoitusta. Samoin kuin profetian sisältämä sanallinen, dramatisoitu tai muulla tavoin ilmaistu viesti, myös sen sisältämä hengellinen innoitus annetaan ihmisen itsensä hallittavaksi.

Kypsän profeetan henki ei vähällä sammu, vaikka hän joutuisikin odottamaan vuoroaan, ennen kuin voi tuoda sanoman esille. Mitä kokeneempi lahjan käyttäjä on, sitä paremmin hän kykenee säilyttämään latauksensa, vaikka sitä yritettäisiin jopa tarkoituksella sammuttaa.

Profetian arvosteleminen (1. Kor. 14:29) merkitsee ensisijaisesti muuta kuin virheiden etsimistä. Kyse on sanoman parhaasta mahdollisesta hyödyntämisestä ja profetoimisessa kasvamisesta. Se merkitsee myös profetiaa kantavan hengen aistimista ja arvioimista eikä yksinomaan sen koettelemista, sisältääkö profetia opillisesti oikeat sanat tai mainitaanko siinä Herran nimi tai erityisiä raamatullisia totuuksia. Kaikki tämä voi nimittäin olla oikein myös väärässä profetiassa.

Oikea profetia väärässä hengessä

Kun aiemmin mainittu filippiläinen nainen profetoi, sanoman sanallinen sisältö oli täysin oikea. Tuo palvelijatar kulki Paavalin lähetysryhmän perässä monta päivää ja profetoi miesten olevan Jumalan palvelijoita, jotka neuvovat pelastuksen tien (Ap. t. 16:17). Profetian sisältö oli yhtäpitävä Raamatun kanssa. Kuitenkin henki, joka innoitti profetiaa, oli demoni, tietäjähenki.

Paavalin ei kerrota reagoineen naisen toimintaan heti. Julistus oli sanallisesti oikein ja totta. Profetian tehtävänä on julistaa totuutta myös ihmisistä ja paljastaa sydänten aivoituksia. Mutta naisen toiminta vaivasi Paavalia. Toisin sanoen se henki, joka kohtasi Paavalin hengen tuon profetoimisen välityksellä, aiheutti hänessä sisäisen ristiriidan. Niinpä Paavali eräänä hetkenä kääntyi ja sanoi hengelle: "'Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä.' Ja henki lähti sillä hetkellä." (Ap. t. 16:18).

Juuri profetian sisältämä hengellinen lataus on se, joka kohtaa henkemme, kun sanat kohtaavat vain ymmärryksen. Henki voi toimia silloinkin, kun ymmärrys on hedelmätön, ja myös päinvastoin. Kypsyneen hengen tuntoaisti harjaantuu erottamaan hyvän pahasta, sielullisen hengellisestä sekä myös varsinaisen väärän hengen kypsymättömästä tai epäterveestä hengestä.

Hengessä, kuten ruumiissammekin, toimivat kaikki viisi aistia. Kun pyydämme, Herra voitelee hengelliset silmämme näkemään (Ilm. 3:18), ja avaa hengelliset korvamme kuulemaan (Ilm. 3:22). Hengellinen tuntoaisti erottaa hengen hengestä ja tarvittaessa jopa toisten ajatuksia (Mark. 2:8). Tässä virittyy käyttöön myös erityinen armolahja erottaa eri henget (1. Kor. 12:10). Hengellinen makuaisti tuntee Herran hyvyyden (Ps. 34:9), ja hengellinen hajuaisti erottaa Kristuksen tuoksun kuoleman hajusta (2. Kor. 2:15,16).

3. Rakentumisen kriteeri

Profetian tehtävä on rakentaa yksilöä ja seurakuntaa ja sen tulee sisältää elämää nostavaa voimaa. Raamatun mukaan Kristus on antanut seurakuntaansa profeettoja valmistaakseen pyhät (uskovat) palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:11,12). "Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi, kehoitukseksi ja lohdutukseksi" ja "rakentaa seurakuntaa" (1. Kor. 14:3,4).

Profeetallisen lahjan ja julistuksen tähtäimenä on avata uraa kanssamatkaajien, veljien ja sisarien, kutsumukselle - ei omalle - ja varustaa pyhät palveluksen työhön. Todellisen profeetan sydämen laatu ilmenee siinä, että hänellä on varaa nostaa esiin toinen ihminen ja toisen ihmisen hengelliset lahjat. Apostolien teoissa kerrotaan, miten Barnabas kykeni puhumaan Sauluksen puolesta pelkäämättä itse varjoon jäämistä. Hänellä ei ollut tarvetta vedota omaan profeetallisuuteensa saadakseen hieman itsekin arvonantoa tämän löydön tekijänä (Ap. t. 9:27).

Pyhässä Hengessä välitetty profetia kykenee nostamaan särkyneistäkin aineksista esille Jumalan mahdollisuudet ja osoittamaan toivoa sielläkin, missä muut näkevät vain pimeyttä. Usein meillä on fariseus Simonin tavoin profeetallisuudesta sellainen kuva, että oikea profeetta vain paljastaa ja tuomitsee synnin ja vääryyden: "Jos tämä (Jeesus) olisi profeetta, tietäisi hän mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee; että hän on syntinen". (Luuk. 7:39).

Mutta ei tarvita mitään erityistä profeetallista näkökykyä sen havaitsemiseksi, että yleisesti prostituoituna tunnettu nainen on syntinen. Seurakunnassa ei tarvita profeettoja osoittamaan vikoja, jotka ovat muutenkin tiedossa. Kun Jeesus hyväksyi katuvan naisen rakkaudenosoituksen itseään kohtaan Simonin pöydässä, Hän näki todellisen profeetan tavoin tämän naisen sydämen särkyneenä ruukkuna, josta Hän kykenee rakentamaan vielä eheän astian.

4. Uuden liiton kriteeri

Profetian täytyy vahvistaa uuden liiton (Uuden testamentin) armoa ja totuutta, ei julistaa vanhan liiton (Vanhan testamentin) sanomaa. Profetoiminen Uuden testamentin aikakautena ei ole luonteeltaan Vanhan testamentin mukaista. Monet profeetat katsovat kuitenkin nykyäänkin olevansa erityisiä kovan sanan lähettiläitä, kuten Jeremia, Aamos tai muut Vanhan testamentin profeetat.

Vanhan testamentin profeettojen päätehtävä oli palauttaa luopunut kansa takaisin Mooseksen lakiliiton yhteyteen ja vahvistaa heitä pysymään tässä lakiliitossa. He julistivat myös tämän liiton rikkomisesta seuraavat tuomiot. Tänä päivänä Siinain lakiliitto on kuitenkin kumottu ja sijaan perustettu Golgatalla uusi, parempi armoliitto: "Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa." (Hebr. 7:18,19).

Siksi Uuden testamentin profeetan identiteettinä ei saa olla Elia, Aamos, Joona tai kukaan muukaan vanhan Vanhan testamentin profeetta. Meidän on muistettava, että meillä on enemmän valoa kuin heillä. Tämän päivän Jumalan seurakunnan profeetta saa identiteettinsä itseltään Herralta Jeesukselta Kristukselta, Häneltä, johon vanhan liiton profeetat vasta tähyilivät:

"Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: 'Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.'" (Luuk. 10:23,24).

Vanhan liiton suurin profeetta Mooses ennusti israelilaisille: "Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa". (5. Moos. 18:15). Kristuksessa kirkastuu vanhan liiton profeettojen koko kuva: Mooseksen rooli liiton välimiehenä, Elian voima, joka käänsi kansan sydämet, Jeremian vanhurskaus ja itku kansansa puolesta ja Danielin Jumalan valtakunnan lopullista voittoa koskevat profetiat.

Tuomion ja pelon sanomia

Jokaisessa kansallisessa ympäristössä vaikuttavat monenlaiset uskonnolliset impulssit ja erilaiset historialliset traumat. Ne voivat heijastua epäterveellä tavalla myös profetoimiseen. Tuomion ennustetaan tulevan milloin idästä, milloin lännestä, riippuen kulloisestakin historiallisesta, poliittisesta tai uskonnollisesta tilanteesta. Yhteistä tämän kaltaisille tuomioprofetioille on se, että ne saavuttavat voimakasta vastakaikua kansallisissa ja yhteisöllisissä peloissa, kaunoissa ja vihassa, eivätkä ne yleensä ole toteutuneet eivätkä toteudu.

Jeesus torjui selkeästi sellaisen väärän profeetallisen näkemyksen, että onnettomuudet ja inhimilliset tragediat maailmassamme yleensä olisivat Jumalan tuomioita:

"Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." (Luuk. 13:4,5).

Jos siis pilvenpiirtäjä tuhoutuu, ihmisiä menehtyy maanjäristyksessä tai muissa onnettomuuksissa, se ei Jeesuksen mukaan merkitse sitä, että Jumala lähetti nyt erityisen tuomionsa ihmisille.

Tällaisessa tuomioprofetoimisessa on kyse Jaakobin ja Johanneksen hurskaasta (uskonnollisesta) tuomiohengestä, joka toivotti tuomion tulta samarialaisen kylän päälle, kun se torjui heidän Mestarinsa (Luuk. 9:54,55). Mutta Jeesus nimenomaan nuhteli oppilaitaan tästä väärästä tuomiohengestä, jonka taustalla olivat uskonnollinen oikeaoppisuus ja vanha kansallinen kauna samarialaisia kohtaan. Jeesus joutui muistuttamaan, ettei Ihmisen Poika tullut sieluja hukuttamaan vaan pelastamaan.

Paavalille oli myös tuttua, että jotkut toivat ilmoille erilaisia sanomia, jotka saivat uskovissa aikaan levottomuutta ja pelkoa. Siksi hän kirjoitti:

"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen... niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla." (2. Tess 2:1-3).

Vaikka tässä oli kyse yhden tietyn tapahtuman, Herran tuomion päivän, ajankohdan väärästä profetoimisesta, tämä Raamatun periaate soveltuu laajalti koko uuden liiton kriteeriin, jolla profetiat on koeteltava: "ette anna minkään hengen ettekä sanan... järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää." Tuomiosanomilla saadaan usein laajaa huomiota ja aiheutetaan levottomuutta, pelkoja ja huomion kiinnittymistä vain maailman ajallisiin tapahtumiin. Siksi Paavali varoittaa tällaisesta "viettelyksestä" - mielen maltti, tyyneys ja tosi turvallisuudentunne elämässä ovat Jeesuksen omien etuoikeus, jota vihollisen ei pidä antaa riistää millään verukkeella.

Uuden liiton kriteeri ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö profeetalliset lahjat voisi joskus toimia ankarissakin muodoissa. Paavali teki voimallisen teon kutsuessaan noita Elymasia perkeleen sikiöksi ja profetoidessaan niin, että noita tuli sokeaksi, koska tämä oli yrittänyt kääntää käskynhaltijaa pois uskosta. (Ap. t. 13:7-12).

Tässä motiivina ei kuitenkaan ollut Jaakobin ja Johanneksen uskonnollisuus eikä kansalliskiihko tai loukattu omanarvontunto, vaan rakkaus ikuiseksi luotua ihmissielua kohtaan. Noidankin sielulle oli varmasti parempi kulkea määräaika avuttomana ja talutettavana kuin kulkea ympäri kääntämässä ihmisiä pois uskosta. Käskynhaltija puolestaan uskoi ja ihmetteli Herran oppia.

Profetoimisen tähtäin ei ole ajallisissa vaan ikuisissa

Herramme sanoma monenlaisten onnettomuuksien ja tragedioiden merkityksestä maailmassa on yksiselitteinen: Tällaisten tapahtumien tulisi herättää ihmiset muistamaan, miten välttämätöntä on kääntyä synneistä Jumalan puoleen, ettemme yllättäen hukkuisi kääntymättöminä. "Ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte". Näin olemme Jeesuksen opetuksen linjalla. Synnillä on nimittäin monin verroin pahemmat ja onnettomammat seuraukset kuin mitkään kuviteltavissa olevat ajalliset onnettomuudet tai vaikeudet.

Varsinaisten maailmanlaajuisten tuomioiden aika maailmassa odottaa vielä seurakunnan armotalouskauden päättymistä. Vasta sen jälkeen alkavat Ilmestyskirjassa ja muuallakin Raamatussa ennustetut tuomiot vihan maljoineen täyttyä. Lopputuloksena on Israelin kansallinen pelastus ja Herran hallintavalta maapallolla.

Profetoimisen lahjalla on Uuden testamentin seurakuntakauden aikana siis monin verroin siunaavampi ja vakavampi tehtävä kuin lakiliiton aikana: Vanhan liiton profetoiminen ulottui ensisijaisesti niihin ajallisiin ja yhteisöllisiin seuraamuksiin, jotka riippuivat väliaikaisen lakiliiton pitämisestä. Uuden liiton profetoiminen sen sijaan rakentaa Jumalan hengellistä rakennusta ja kansaa, seurakuntaa, joka on perustettu ikuisen armoliiton varaan.

5. Totuuden kriteeri

Profetien ilmoittaessa salattuja tai tulevia asioita tai ihmeitä niiden totuudenmukaisuudesta on varmistuttava. Oikea profeetta tunnettiin Israelissa siitä, että hänen puheensa oli totta (5. Moos 18:21,22). Sama kriteeri toimii myös Uudessa testamentissa.

Kun Agabus ilmoitti, että suuri nälänhätä oli tuleva kaikkeen maailmaan (Ap. t. 11:28), Luukas tähdentää, että se tulikin Klaudiuksen aikana. Profeetallista lahjaa pidettiin alkuseurakunnassa niin luotettavana, että tämän profetian perusteella alettiin jo etukäteen kerätä avustuslahjoja seurakunnan köyhille.

Jumala huolehtii lapsistaan ja varustaa meitä kaikin tavoin tulevaisuutta varten, jottei meiltä puuttuisi mitään. Seurakunnan keskellä ilmenevä profeetallinen ilmoitus onkin ymmärrettävä Jumalan isänsydämestä vuotavana rakkautena ja huolenpitona lapsiaan kohtaan. Tulevaisuutta paljastetaan meille kuuliaisuuden ja keskinäiden rakkauden herättämiseksi, ei uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tämän periaatteen ymmärtäminen auttaa helposti luokittelemaan esimerkiksi Jeesuksen tulon tarkkaa ajankohtaa ennustelevat profetiat omaan mappiinsa.

Profetiaa koeteltaessa totuutta on aina sovellettava rakkaudessa. Profeetallisuutemme on kasvun alaista ja parhaimmillaankin vajavaista (1. Kor 13:9). Erehtyvä profeetta ei ole sama kuin väärä profeetta, eikä kaikki harhaan osuva profetoiminen ole väärää profetoimista, mikäli se täyttää muut koettelemisen kriteerit. Profetian yksioikoinen leimaaminen vääräksi tai valheelliseksi tai vihollisesta olevaksi, mikäli se ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa tai toteudu, osoittaa arvioitsijan omaa kypsymättömyyttä. Olemme jo käsitelleet, kuinka Agabuksen profetia Paavalin sitomisesta toteutui toisin kuin profetiassa mainittiin, eikä tämä muuttanut sitä, että profetia oli Pyhästä Hengestä.

Profetia voi olla myös ehdollinen. Jo Vanhan testamentin aikana Jumalan armahtavaisuus ja laupeus ilmeni siinä, että Hän peruikin alkuperäisen tuomioprofetian. Joonan saama sanoma Niiniven kaupungin tuhosta kuulosti yksiselitteiseltä ja ehdottomalta: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." Mutta kun koko kaupunki nöyrtyi ja teki parannuksen, Jumala katui sitä, minkä Hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä (Joona 3:1-10).

Tämä loukkasi ja suututti tosin kovasti profeettaa, joka koki menettävänsä kasvonsa, vaikka olikin oikea Herran sanansaattaja! Kaiken profeetallisuuden ydin paljastuukin juuri Joonan tapauksessa mitä kirkkaimmalla tavalla: Jumalan päämääränä on aina ihmisen pelastaminen, parantaminen ja eheyttäminen, ei koskaan tuhoaminen ja alaspainaminen. Tuho seuraa vasta ihmisen käännettyä lopulllisesti selkänsä Jumalalle.

Profetoiminen ja parantamisen lahjat

Profetian ja tiedon sanat voivat liittyä myös erilaisiin parantamisen lahjoihin. Usein esimerkiksi hengellisissä tilaisuuksissa palvelevat julistajat ilmoittavat tiedon tai profetian sanoin sairauksien parantumisista tai muiden kahleiden kirpoamisista. On ilmeistä, että Herra käyttää näitä armolahjojen muotoja jatkuvasti parantaakseen ja vapauttaakseen ihmisiä.

Monet julistajat antavat erilaisia tiedon sanojen kaltaisia ilmoituksia parantumisista myös tuloksettomasti soveltamatta lainkaan toiminnassaan totuuden kriteeriä ja aiheuttavat näin pettymyksiä ja epäuskoa.

Uskoa on luonnollisestikin pyrittävä virittämään, mikä merkitsee aina jollakin tavalla tyhjän päälle hyppäämistä. Mutta profetian tai tiedon sanojen muodossa tapahtuvan palvelun perustana täytyy olla jo valmiiksi virittynyt uskon henki (Room. 12:6). Siinä auttavat uskon rukous sekä Jumalan sanan lupauksien julistaminen, ei sellainen laskelmoitu tiedon sanojen harjoittaminen, joiden voi jo tilastollisestikin olettaa osuvan johonkuhun yleisön joukosta.

Profetian sanoilla palvelevalla on oltava nöyryyttä ja totuudellisuutta tulosten suhteen, samoin myös palvelun kohteena olevilla. On muistettava, että kun profetian tai tiedon sanat paljastavat salattuja asioita tai ilmoittavat ihmeitä, raamatullinen ojennusnuora osoittaa, että profetian totuudellisuus ilmenee heti ja siihen myös reagoidaan välittömästi.

Kun Jeesus ilmoitti Natanaelille, että tämä oli hetkeä aiemmin oleillut viikunapuun varjossa, mies tunnusti Hänet Jumalan Pojaksi. Kun samarialaisen naisen elämä paljastettiin tiedon sanoin, nainen tunnusti seisovansa Profeetan edessä. Paavali sanoo, että kun profetia paljastaa ihmisen, tämä lankeaa siinä paikassa kasvoilleen ja rukoilee Jumalaa. Kun Pietari ilmoitti halvaantuneelle Aineaalle, että Jeesus Kristus parantaisi hänet, tämä nousi välittömästi jalkeille.

Kaikissa tapauksissa on kuitenkin pidettävä mielessä, että profeetan henki on kirkkaimmillaankin vain inhimillinen henki, jota Pyhä Henki voi eriasteisesti armoittaa ja käyttää. Siksi profetoimisen lahjaa ei koskaan voi täysin erottaa inhimillisyydestä ja vajavaisuudesta.

Varsinainen väärä profetoiminen on luonteeltaan manipuloivaa, alistavaa ja hallitsevaa. Jatkuvat toteutumattomat sanomat ja säännönmukainen toisten hengellisen tilan arvioiminen profetioissa, joissa paljastetaan syntejä ja siteitä, voidaan selkeästi osoittaa vääräksi profetoimiseksi, koska se tapahtuu itseään korostavassa ja sensaationhakuisessa tai hallitsevassa ja sitovassa hengessä.

6. Nöyryyden kriteeri

Profetoivan täytyy alistaa kaikki sanomansa seurakunnan arvioitavaksi.

Tämä kriteeri on kaiken todellisen profeetallisen arvovallan varsinainen koetinkivi. Oikea profeetta ei tunne jumalallisen valtuutuksensa arvon lainkaan vähenevän siitä, että hänen on alistettava voidelluimmatkin Pyhässä Hengessä saamansa sanomat kaikkien kristittyjen, vastauskoontulleidenkin, arvioitaviksi.

Profeetan tietoisuus yläpuolellaan olevasta seurakunnan auktoriteetista näkyy kyllä hänen mielenlaadustaan ja hengestään samoin kuin tämän tietoisuuden puute. Se, joka asettuu seurakunnan auktoriteetin yläpuolelle asettamatta palvelustaan ja persoonaansa tilivelvollisuuteen sen edessä, käy pian palvelukseen kelvottomaksi.

Jokaisella profeetalla on nimi ja henkilöllisyys, jonka kautta hän jäsentyy Jumalan palvelukseen ja Kristuksen ruumiiseen tuodessaan Pyhän Hengen sanomat esille. Herra ei koskaan ole antanut valtuutustaan nimettöminä esiintyville profeetoille ja heidän sanomilleen. Jeesus käski kavahtaa vääriä profeettoja, jotka voivat tehdä hyvän vaikutuksen myönteisellä ensiesiintymisellään. Siksi on syytä tarkistaa profeetan aiemman palvelun hedelmä. Kenenkään palvelusta ei pidä ottaa vastaan pelkän ulkoisen hyvyyden ja välittömän uskottavuuden lammastenvaatteiden perusteella. (Matt. 7:15-20).

Niinpä uuden profeetan ilmestyessä seurakuntaan on ensimmäiseksi kysyttävä, kuka hän on, ennen kuin kuunnellaan, mitä hän julistaa. Profeetan on aina vapaasti ja avoimesti annettava tiedustella seurakuntataustaansa, aiempaa hedelmäänsä ja suosituksiansa, ennen kuin hänen palvelustaan vastaanotetaan. Oikea profeetta elää ja toimii näin ja johtaa toisiakin toimimaan tässä Kristuksen asettamassa profeetallisessa järjestyksessä.

Profeetta, jonka kaikki seurakunnat ovat hylänneet ja jota ketkään luotettavina tunnetut hengelliset johtajat eivät kykene suosittelemaan, voi tosin joidenkin mielestä olla yksi harvoista oikeista profeetoista tai leirin ulkopuolelle joutunut totuuden julistaja. Sellaisten henkilöiden vaikutusala on käytännössä jäänyt kuitenkin kovin suppeaksi ja hengellinen hedelmä kyseenalaiseksi.

Jokainen uskova on velvollinen arvioimaan kaiken kuulemansa profetoimisen ja sananjulistuksen omakohtaisesti, ei kenenkään auktoriteetin, vaan yksin Raamatun sanan ohjaamana: "...että meistä oppisitte tämän: 'Ei yli sen, mikä kirjoitettu on', ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan." (1. Kor. 4:6).

Uuden testamentin profeetat ja profetiat eivät myöskään saa johtaa kenenkään ihmisen elämää. Jokaisen täytyy itse valita kuulemistaan profeetallisista sanomista se aines, jonka hän näkee hyväksi ottaa vastaan: "...koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." (1. Joh. 4:1). "...profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa." (1. Tess. 5:20-22).

Juudas ja Silas, jotka olivat todellisia Uuden testamentin profeettoja, vahvistivat seurakunnissa profetoimisellaan apostolien opetuksen, Jumalan sanan, eivätkä lisänneet siihen mitään uutta tai omaa. Seuraus heidän palveluksestaan oli, että suuri siunaus levisi uskovien joukkoon (Ap. t. 15:32).

7. Vanhurskauden kriteeri

Profetian on moraalisissa ja opillisissa kysymyksissä oltava Raamatun sanan mukainen. Jokainen profeetta, olipa hänellä sitten profeetallinen julistusvirka tai vain profetoimisen armolahja, on kutsuttu Jumalan sanansaattajaksi. Siksi hänen on elämässään ja julistuksessaan oltava uskollinen Jumalan sanalle, Raamatulle. Näin viimeinen kriteeri yhdistyy profetioiden koettelemisen ensimmäiseen kriteeriin, joka on Kristuksen kirkastaminen ja ihmisten johtaminen Raamatun sanan perustukselle.

Profetoivan on oltava syvästi tietoinen siitä, että rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä (1. Joh. 5:3). Profeetallisen ilmoituksen kirkkaus on aina riippuvainen siitä, kuinka lähellä ilmoituksen lähdettä profeetta elää. Kristus sanoi profeetallisen ilmoituksen kumpuavan kuuliaisuus- ja rakkaussuhteesta Isään: "Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." (Joh. 14:21).

Profetian luonteeseen kuuluu aina se, että Kristus ilmoittaa itsensä. Hän ilmoittaa itsensä sille, joka pitää Hänen käskynsä. Profetiaan sisältyy silloin vanhurskauden tuoma voima ja valtuus, joka murskaa pimeyden linnoituksia ja kaataa epäuskon esteitä. Vanhurskauden kriteerin täyttävä profetia kuullaan niiden profeettojen suusta, jotka ovat seisoneet Herran neuvottelussa:

"Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa." (Jer. 23:22).

Herra joutui jo Jeremian aikana suremaan niitä profeettoja, jotka hokivat Hänen halveksijoilleen Herran siunausta ja rauhaa. Profeetat, jotka julistavat sydämensä paatumuksessa vaeltaville, ettei heitä kohtaa onnettomuus, aiheuttavat edelleenkin suurta vahinkoa ihmisille. (Jer. 23:17).

Jeesus varoitti, että Hänen tulonsa edellä meillä on erityinen vaara tinkiä raittiudestamme, niin fyysisestä kuin hengellisestäkin, sekä murehtia ajallisesta toimeentulosta niin, että Herran tulemus yllättää meidät äkkiarvaamatta (Luuk. 21:34). Oikeat Herran profeetat saavat ahneuden mielentilassa elävät ihmiset kavahtamaan epäjumalanpalvelijoita kohtaavaa tuomiota - eivät odottamaan ylimalkaista Herran siunausta liiketoimilleen. Pyhän Hengen vaikuttamat profetiat nostavat esiin ja murskaavat panettelujen ja juorupuheiden käärmeet - eivät julista Jumalan mielisuosiota ja rauhaa ulospäin ystävällisesti hymyileville pahanpuhujille seurakunnassa.

Aito profeetallinen ääni vahvistaa miehen ja naisen välistä avioliittoa ja sen pyhyyttä - ei julista siunausta irtonaisten sukupuolisuhteiden ja avioerojen ylle. Profeetallisen sanan miekka leikkaa sielut irti median tarjoaman väkivaltaviihteen, siveettömyyden, irstauden, okkultismin ja jumalanpilkan ääreltä tuoden ne Kristuksen kasvojen eteen, Hänen, jonka edessä me kaikki pian seisomme tekemässä tiliä sisäisestä ja ulkoisesta elämästämme.

Profeettojensa kautta Herra ohjaa meitä armoistuimelle jo ennen kuin Hän tulee ja me joudumme Kristuksen tuomioistuimen eteen. Hänen tahtonsa on, että me puhdistuisimme, eheytyisimme ja uudistuisimme uskossamme.


| avaussivu | Hengelllisen arvioinnin edellytykset |