Huh, mikä otsikko, mutta vähempi ei antaisi vihjettäkään siitä, miten iso asia meille on lahjoitettu.

 

Historiamme on vaihdettu

Jumalan vanhurskauttava armo on nähtävä verrattomasti laajempana kuin vain menneisyyden tekoihin kohdistuvana anteeksiantamuksena. Tällainen suppea ja epäraamatullinen käsitys on kuitenkin laajalti omaksuttu ja julistettu. Siksi näemme keskellämme niin paljon syyllisyydestä sairaita uskovia. Armon evankeliumia uskoville ei tunnu raamatullisessa laajuudessaan löytyvän, vaikka sitä julistetaankin jossain määrin uskosta osattomille.

Meidän koko mennyt, nykyinen ja tuleva historiamme on Jumalan silmissä vaihdettu toiseksi! Tämän käsittääksemme meidän on tarkasteltava sovitusta laajemmasta näkökulmasta.

Kristus on Raamatun mukaan koko Jumalan luomakunnan ja maailmankaikkeuden historian alku. Tämä merkitsee sitä, että Hänen kauttaan luotiin sekä näkyvä että näkymätön maailmankaikkeus. Mutta nyt, ei vain ihminen, vaan koko nykyinen luomakunta oli ihmisen synnin tähden turmeltunut Jumalan edessä. Sen tähden vain Hän, jonka kautta koko luomakunta syntyi, saattoi sovittaa maailmankaikkeuden. Määrättynä aikana luomisen Välittäjä ilmestyikin itse maailmaamme ihmisen muodossa ja "toimitti puhdistuksen synneistä" (Hebr. 1:3), mikä tapahtui Golgatan ristillä. Raamattu viittaa näihin sovituksen kosmisiin ulottuvuuksiin muun muassa Kolossalaiskirjeessä: "Jumala näki hyväksi... hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa." (Kol. 1:19-20).

Tämä merkitsee sitä, että koko mennyt, nykyinen ja tulevainen maailmankaikkeuden historia kaikkine synteineen ja tuhoavine voimineen siirrettiin lihaksi tulleen Kristuksen tiliin Golgatalla - Hänen tiliinsä, josta kaikki tuo historia alkoi ja jossa ei syntiä ollut.

Luomisen välittäjän oma kuolema on koko syntihistorian sinetti

Juuri tässä laajuudessa on käsitettävä Hebr. 1:3. Kristuksen ylösnousemus merkitsi tämän tähden uutta alkua myös koko maailmankaikkeudelle. Raamatun ilmoituksen mukaanhan Jumalan luo uudistetun maailmankaikkeuden tämän vanhan ja turmeltuneen luomakunnan tilalle.

Joku voi nyt kysellä, miten pienen ihmisen syntihistoria voi koskettaa koko universumia. Onhan planeettamme, aurinkokuntamme ja koko galaksimmekin vain mitättömän pieni hitunen kaikkeuden mittaamattomassa neli- (tai ties kuinka moni-) ulotteisessa aika-avaruudessa. Elämä planeetallamme tuskin on edes havaittava ilmiö koko nykyisen universumin historiassa, ja niin edelleen.

Tässä tulee muistaa, että se, mikä näyttäytyy suurena meille, ei välttämättä ole suurta Jumalan mittapuiden mukaan. Etäisyydet, ajanjaksot, tilavuudet ja energiat kuuluvat materialistiseen olevaisuuteen, kuten oma fyysinen olemassaolommekin aisteineen, ja siksi meihin on niin helppo tehdä vaikutus kyseisiin mittasuhteisiin vetoamalla. Elämä, syntymä, kuolema, usko, toivo ja rakkaus näyttävät kaiken tämän edessä kuuluvan kokonaan johonkin toiseen ulottuvuuteen. Ja juuri nämä ovat niitä asioita, jotka Jumalan mittapuissa merkitsevät jotakin.

Maailmankaikkeuden materiaalisen luomisen tarkoituksena oli ilmeisestikin vain tehdä välttämättömät kehykset näiden todella tärkeiden asioiden esiintuomiseksi - ja kehyksistä tuli todella suuret! Tiedemiesten mukaan näyttää myös olevan niin, että elämä juuri tällä kohden kaikkeutta, omalla maapallollamme, on mahdollista vain siksi, että maailmankaikkeuden rakenne on tarkasti juuri sellainen kuin se on. Näin on kenties siksi, että saisimme edes jonkinlaisen pienen vihjeen Hänen suuruudestaan ja mahtavuudestaan, jonka valtavien luomistekojen Job sanoo olevan "vain hänen tekojensa äärten häämötystä", ja antavan vain "hiljaisen kuiskauksen" Hänestä kuuluvillemme. Psalmirunoilijan mukaan taivaan tähtitarhat ja galaksit ovat "Hänen sormiensa tekoa", jolle varpusen ruokkiminen talvisena pakkaspäivänä ja pienestä opetuslapsesta huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin galaksijoukkojen pysyttäminen radoillaan.

Raamattu antaa kaiken tämän keskellä itse ihmiselle korkeimman arvon Jumalan jälkeen. Sinä olet kuin oletkin "Jumalasta seuraava", Hänen omaksi kuvakseen luotu! Kaikki muu palvelee kehyksenä sille historialle, jossa meidät kuljetetaan näiden tuhon ja turmion voimien alta uuteen loistavaan maailmaan, jossa kaikki täydellistyy ja kirkastuu ja saavuttaa tarkoituksensa.

Uusi luominen on jo alkanut

Samoin kuin ensimmäinenkin luomistyö tapahtui Kristuksen välityksellä, Hänen, jossa "kaikki pysyy myös voimassa", myös uusi luomistyö tapahtuu Kristuksen välityksellä. Tämän uuden kirkkaamman kaikkeuden luomishistoria on jo alkanut. Se on alkanut Kristuksen noustua haudasta uudessa kirkastetussa ruumiissa. Pääsiäisaamusta alkaen aivan uusiin luonnonlakeihin perustuvat voimat alkoivat vaikuttaa maailmassamme. Nämä "tulevan maailmanajan voimat" vaikuttavat tänä päivänä vanhurskautetuissa, Kristukseen uskovissa ihmisissä valaisten heille jo nyt uuden päivän koittoa.

Me, jotka olemme elämässämme pystyneet vain turmelemaan Jumalan luomistyötä ja osallistuneet näin tuhovoimien synkkään historiaan, olemme nyt saaneet osaksemme Kristuksen pyhyden, puhtauden ja koko Hänen ylihistoriallisen kirkkautensa, joka Hänellä oli Isän tykönä jo ennen maailman alkua. Näin kumotaan myös koko mennyt henkilökohtainen syntihistoriamme, sillä Kristus otti paikkansa sijaisenamme meidän ajassamme ja historiassamme.

Mutta näin me olemme saaneet Hänen paikkansa myös ylösnousemushistoriassa: Kristuksen nykyinen ja tuleva kirkkaus ja ansio luetaan meidän osaksemme nykyisyydesä ja tulevaisuudessa. Näin myös koko tämänhetkisen ja tulevan syntisyytemme aiheuttama syyllisyys on kumottu! Hänen asemastaan käsin me näin osallistumme tulevaan uuteen luomakuntaan ja sen kirkkauteen. Hänessä me saamme vaeltaa hyvissä teoissa, jotka meille on valmistettu edeltäkäsin ja joissa ilomme armosta tulee täydelliseksi.

Muun muassa tästä todellisuudesta johtuu myös se apostolien paljon käyttämä mystinen sanonta, jonka mukaan uskova on "Kristuksessa" ja että "Hänessä" on osaksemme kaikki tullut ja "Hänessä" me kaiken voimme.

Voimme siis uskoa, että elämämme tulevakin osa on vanhurskautuksen piirissä. Apostoli perustelee juuri tällä vanhurskauttamisen yliajallisella ulottuvuudella uskovan turvallisuutta ja pelastusvarmuutta:

"Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room.8:30,31).

Koko elämäämme koskevasta kertakaikkisesta vanhurskauttamisesta nouseva pelastusvarmuus ja turvallisuus liittyvät näin myös Jumalan armovalintaan. Raamatun mukaan jokainen uskova on Jumalan aivoituksissa edeltämäärätty - valittu - pelastukseen. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kohtalonomaisesta määräyksestä, jossa omalla tahdollamme ja valinnallamme ei olisi mitään osuutta. Kyse on ennemminkin siitä, että Jumala lahjoittaa meille tahdon ja valinnan vapauden, jossa Hänen rakkaudelliset aivoituksensa voivat toteutua. Käytännössä omat valintamme ja Jumalan aivoitusten toteutuminen ovat lopultakin samaa todellisuutta, sillä Jumalan silmissä kaikki oli jo valmista, ennen kuin mikään oli alkanut, ja Hän rakasti meitä ja näki meidät ikuisesti vanhurskaina jo ennen kuin uskoimme Häneen, jopa jo ennen kuin synnyimmekään. Sen vuoksi Hän kouluttaa meitä ja ohjaa elämämme tapahtumia tuosta loistavasta lopputuloksesta käsin - ei aina niinkään hetkellisten tarpeidemme ja toiveidemme mukaan.

Alkukristittyjen valintatietoisuus lujitti heidän pelastusvarmuuttaan ja sai heidät ylistämään Jumalaa sekä rakastamaan Hänen tahtonsa etsimistä ja tekemistä, se ei suinkaan johtanut heitä fatalismiin ja välinpitämättömyyteen. Heidän ajatusmaailmansa ei ollut länsimaisen rationalismin johdateltavissa, vaan heidän suhtautumisensa omaan valintaansa oli ennemminkin hengellinen: Rakastaessamme Jumalaa iloitsemme automaattisesti ja lapsenomaisesti samalla myös valinnastamme, ja kerran perillä ollessamme ylistämme Häntä siitä, että saamme olla siellä yksinomaan Hänen suuren armonsa ansiosta.

 

---