Huh,
mikä
otsikko, mutta
vähempi ei antaisi vihjettäkään siitä, miten iso
asia meille on lahjoitettu.
Historiamme
on vaihdettu
Jumalan
vanhurskauttava armo on nähtävä verrattomasti
laajempana kuin vain menneisyyden tekoihin
kohdistuvana anteeksiantamuksena. Tällainen suppea
ja epäraamatullinen käsitys on kuitenkin laajalti
omaksuttu ja julistettu. Siksi näemme keskellämme
niin paljon syyllisyydestä sairaita uskovia. Armon
evankeliumia uskoville ei tunnu raamatullisessa
laajuudessaan löytyvän, vaikka sitä julistetaankin
jossain määrin uskosta osattomille.
Meidän
koko mennyt, nykyinen ja tuleva historiamme on
Jumalan silmissä vaihdettu toiseksi! Tämän
käsittääksemme meidän on tarkasteltava sovitusta
laajemmasta näkökulmasta.
Kristus
on Raamatun mukaan koko Jumalan luomakunnan ja
maailmankaikkeuden historian alku. Tämä merkitsee
sitä, että Hänen kauttaan luotiin sekä näkyvä
että näkymätön maailmankaikkeus. Mutta nyt, ei
vain ihminen, vaan koko nykyinen luomakunta oli
ihmisen synnin tähden turmeltunut Jumalan edessä.
Sen tähden vain Hän, jonka kautta koko luomakunta
syntyi, saattoi sovittaa maailmankaikkeuden.
Määrättynä aikana luomisen Välittäjä
ilmestyikin itse maailmaamme ihmisen muodossa ja
"toimitti puhdistuksen synneistä" (Hebr. 1:3),
mikä tapahtui Golgatan ristillä. Raamattu viittaa
näihin sovituksen kosmisiin ulottuvuuksiin muun
muassa Kolossalaiskirjeessä: "Jumala näki
hyväksi... hänen ristinsä verellä vahvistaa
rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja
taivaissa." (Kol. 1:19-20).
Tämä
merkitsee sitä, että koko mennyt, nykyinen ja
tulevainen maailmankaikkeuden historia kaikkine
synteineen ja tuhoavine voimineen siirrettiin lihaksi
tulleen Kristuksen tiliin Golgatalla - Hänen
tiliinsä, josta kaikki tuo historia alkoi ja jossa
ei syntiä ollut.
Luomisen
välittäjän oma kuolema on koko syntihistorian
sinetti
Juuri
tässä laajuudessa on käsitettävä Hebr. 1:3.
Kristuksen ylösnousemus merkitsi tämän tähden
uutta alkua myös koko maailmankaikkeudelle. Raamatun
ilmoituksen mukaanhan Jumalan luo uudistetun
maailmankaikkeuden tämän vanhan ja turmeltuneen
luomakunnan tilalle.
Joku
voi nyt kysellä, miten pienen ihmisen syntihistoria
voi koskettaa koko universumia. Onhan planeettamme,
aurinkokuntamme ja koko galaksimmekin vain
mitättömän pieni hitunen kaikkeuden
mittaamattomassa neli- (tai ties kuinka moni-)
ulotteisessa aika-avaruudessa. Elämä planeetallamme
tuskin on edes havaittava ilmiö koko nykyisen
universumin historiassa, ja niin edelleen.
Tässä
tulee muistaa, että se, mikä näyttäytyy suurena
meille, ei välttämättä ole suurta Jumalan
mittapuiden mukaan. Etäisyydet, ajanjaksot,
tilavuudet ja energiat kuuluvat materialistiseen
olevaisuuteen, kuten oma fyysinen olemassaolommekin
aisteineen, ja siksi meihin on niin helppo tehdä
vaikutus kyseisiin mittasuhteisiin vetoamalla.
Elämä, syntymä, kuolema, usko, toivo ja rakkaus
näyttävät kaiken tämän edessä kuuluvan kokonaan
johonkin toiseen ulottuvuuteen. Ja juuri nämä ovat
niitä asioita, jotka Jumalan mittapuissa
merkitsevät jotakin.
Maailmankaikkeuden
materiaalisen luomisen tarkoituksena oli
ilmeisestikin vain tehdä välttämättömät
kehykset näiden todella tärkeiden asioiden
esiintuomiseksi - ja kehyksistä tuli todella suuret!
Tiedemiesten mukaan näyttää myös olevan niin,
että elämä juuri tällä kohden kaikkeutta, omalla
maapallollamme, on mahdollista vain siksi, että
maailmankaikkeuden rakenne on tarkasti juuri
sellainen kuin se on. Näin on kenties siksi, että
saisimme edes jonkinlaisen pienen vihjeen Hänen
suuruudestaan ja mahtavuudestaan, jonka valtavien
luomistekojen Job sanoo olevan "vain hänen
tekojensa äärten häämötystä", ja antavan
vain "hiljaisen kuiskauksen" Hänestä
kuuluvillemme. Psalmirunoilijan mukaan taivaan
tähtitarhat ja galaksit ovat "Hänen sormiensa
tekoa", jolle varpusen ruokkiminen talvisena
pakkaspäivänä ja pienestä opetuslapsesta
huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin
galaksijoukkojen pysyttäminen radoillaan.
Raamattu
antaa kaiken tämän keskellä itse ihmiselle
korkeimman arvon Jumalan jälkeen. Sinä olet kuin
oletkin "Jumalasta seuraava", Hänen omaksi
kuvakseen luotu! Kaikki muu palvelee kehyksenä sille
historialle, jossa meidät kuljetetaan näiden tuhon
ja turmion voimien alta uuteen loistavaan maailmaan,
jossa kaikki täydellistyy ja kirkastuu ja saavuttaa
tarkoituksensa.
Uusi
luominen on jo alkanut
Samoin
kuin ensimmäinenkin luomistyö tapahtui Kristuksen
välityksellä, Hänen, jossa "kaikki pysyy
myös voimassa", myös uusi luomistyö tapahtuu
Kristuksen välityksellä. Tämän uuden kirkkaamman
kaikkeuden luomishistoria on jo alkanut. Se on
alkanut Kristuksen noustua haudasta uudessa
kirkastetussa ruumiissa. Pääsiäisaamusta alkaen
aivan uusiin luonnonlakeihin perustuvat voimat
alkoivat vaikuttaa maailmassamme. Nämä "tulevan
maailmanajan voimat" vaikuttavat tänä
päivänä vanhurskautetuissa, Kristukseen uskovissa
ihmisissä valaisten heille jo nyt uuden päivän
koittoa.
Me,
jotka olemme elämässämme pystyneet vain
turmelemaan Jumalan luomistyötä ja osallistuneet
näin tuhovoimien synkkään historiaan, olemme nyt
saaneet osaksemme Kristuksen pyhyden, puhtauden ja
koko Hänen ylihistoriallisen kirkkautensa, joka
Hänellä oli Isän tykönä jo ennen maailman alkua.
Näin kumotaan myös koko mennyt henkilökohtainen
syntihistoriamme, sillä Kristus otti paikkansa
sijaisenamme meidän ajassamme ja historiassamme.
Mutta
näin me olemme saaneet Hänen paikkansa myös
ylösnousemushistoriassa: Kristuksen nykyinen ja
tuleva kirkkaus ja ansio luetaan meidän osaksemme
nykyisyydesä ja tulevaisuudessa. Näin myös koko
tämänhetkisen ja tulevan syntisyytemme aiheuttama
syyllisyys on kumottu! Hänen asemastaan käsin me
näin osallistumme tulevaan uuteen luomakuntaan ja
sen kirkkauteen. Hänessä me saamme vaeltaa hyvissä
teoissa, jotka meille on valmistettu edeltäkäsin ja
joissa ilomme armosta tulee täydelliseksi.
Muun
muassa tästä todellisuudesta johtuu myös se
apostolien paljon käyttämä mystinen sanonta, jonka
mukaan uskova on "Kristuksessa" ja että
"Hänessä" on osaksemme kaikki tullut ja
"Hänessä" me kaiken voimme.
Voimme
siis uskoa, että elämämme tulevakin osa on
vanhurskautuksen piirissä. Apostoli perustelee juuri
tällä vanhurskauttamisen yliajallisella
ulottuvuudella uskovan turvallisuutta ja
pelastusvarmuutta:
"Ne,
jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös
kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös
tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt
vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut
kirkkautensa. Mitä voimme tästä päätellä? Jos
Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä
vastaan?" (Room.8:30,31).
Koko
elämäämme koskevasta kertakaikkisesta
vanhurskauttamisesta nouseva pelastusvarmuus ja
turvallisuus liittyvät näin myös Jumalan
armovalintaan. Raamatun mukaan jokainen uskova on
Jumalan aivoituksissa edeltämäärätty - valittu -
pelastukseen. Kyse ei kuitenkaan ole mistään
kohtalonomaisesta määräyksestä, jossa omalla
tahdollamme ja valinnallamme ei olisi mitään
osuutta. Kyse on ennemminkin siitä, että Jumala
lahjoittaa meille tahdon ja valinnan vapauden, jossa
Hänen rakkaudelliset aivoituksensa voivat toteutua.
Käytännössä omat valintamme ja Jumalan
aivoitusten toteutuminen ovat lopultakin samaa
todellisuutta, sillä Jumalan silmissä kaikki oli jo
valmista, ennen kuin mikään oli alkanut, ja Hän
rakasti meitä ja näki meidät ikuisesti
vanhurskaina jo ennen kuin uskoimme Häneen, jopa jo
ennen kuin synnyimmekään. Sen vuoksi Hän kouluttaa
meitä ja ohjaa elämämme tapahtumia tuosta
loistavasta lopputuloksesta käsin - ei aina
niinkään hetkellisten tarpeidemme ja toiveidemme
mukaan.
Alkukristittyjen
valintatietoisuus lujitti heidän pelastusvarmuuttaan
ja sai heidät ylistämään Jumalaa sekä
rakastamaan Hänen tahtonsa etsimistä ja tekemistä,
se ei suinkaan johtanut heitä fatalismiin ja
välinpitämättömyyteen. Heidän ajatusmaailmansa
ei ollut länsimaisen rationalismin johdateltavissa,
vaan heidän suhtautumisensa omaan valintaansa oli
ennemminkin hengellinen: Rakastaessamme Jumalaa
iloitsemme automaattisesti ja lapsenomaisesti samalla
myös valinnastamme, ja kerran perillä ollessamme
ylistämme Häntä siitä, että saamme olla siellä
yksinomaan Hänen suuren armonsa ansiosta.