Matka Stokholms kattklub:in näyttelyyn 23/24.3.2002 alkaa

Kello on melkein 20.00 turun laiva terminaalin edessä ja vilkuilen jo kelloa varmaan tuhannetta kertaa, missä ihmeessä ne oikein viipyy, kohta pitäis olla jo jonottamassa laivaan!! Leevikin (IP Mimosan Supertoy) jo tuskastuu boxissa!! Vihdoinkin Dan (Möller) sanoo: Nyt ne tulee! Autosta ulos astuu Kaisa (Peltoniemi), Päivi ja Veikko (Saarela) ja boxeista vilkuilee Itse Madam-Konna (IP&EC Mimosan Keep Faith) ja Martta ( IC Mimosan Pick a Berry)! Sulloudumme kaikki samaan "tilavaan" farmariin (tai ainakin se aluksi tuntui tilavalta) Jonotamme hetken ja pääsemme vihdoinkin laivaan. Näin voi matka kohti näyttelyä alkaa…

Hytit löytyy nopeasti ja hetken asettelemme tavaroita ja otamme suunnaksi seisovan pöydän!! Syömme ja juttelemme niitä näitä kunnes huomaamme ruokasalin tyhjenneen huomattavasti. Pian tarjoilija tuleekin ja pyytää meitä poistumaan , sillä ravintola suljetaan: Nyt jo justiinhan me tultiin. Aikaa olikin kulunut parisen tuntia, Kummallista!! No Veikolta jäi juustot syömättä, mutta mitäpä tuosta saahan sitä sitten tulomatkalla!! Tällä kertaa suunnaksi otetaan Tax-Free!! Oi miten kauniita vaatteita ja ihania koruja, Päivi päättää kokeilla yhtä paitaa, mutta samalla hetkellä valot sammutetaan ja meitä jälleen pyydetään poistumaan, tämäkin paikka suljetaan!! Me olemme näköjään aina myöhässä!! No mikäs tässä avuksi?? Käymme kiertelemässä laivaa kunnes silmiimme osuu muitakin persialais-ihmisiä Merja Lindgren ja Päivi Vana hienon pointin IC Sinihuiskan Nicolas:in taustavoimat. Parkkeeraamme heidän pöytään ja siinä loppu ilta sujuukin rattoisasti, kunnes baari suljetaan!!

Aamulla herätään TIETENKIN ajoissa ja laitellaan tavarat kasaan!! Mutta järkytyn kovasti kun käyn koputtamassa viereisen hytin oveen ja näen Veikon vielä makaamassa sängyssä ja lukevan huolettomana rotustandardeja jotta selviytyy tuomarioppilaan vaativasta tehtävästä!! No onhan tässä vielä "paljon" aikaa!! Yllättävän nopeasti Kaisa, Päivi ja Veikko kuitenkin selviytyvät lähtökuntoon. Ja jälleen tungemme itsemme tila-autoon. Tästä alkaakin loputon harhaan ajojen sarja…

Ajelemme sinne tänne, ramppia ylös ja ramppia alas, seuraamme sitä kylttiä ja tätä kylttiä eikä sade helpota näkyvyyttä. Välillä kuuluu: tonne sun VARMAANKIN olis pitänyt kääntyä… Luojan kiitos Danilla pysyi hermot kasassa ja Päivillä kartanluku hallussa!! Pääsemme vihdoinkin perille.

Näyttelyssä tuli menestystä…

Suoritamme pakolliset toimenpiteet ja etsimme häkit. Rupeamme katselemaan ympärillemme ja huomasimme että näyttelyssä oli aivan älytön määrä kissoja; kaksi hallillista!! Wau!!! No tärkein ensin, eli kissojen kuntoon laitto ja tuomareiden etsiminen.

Puolipitkäkarvat, joille Veikko oli oppilaana Jörgen Frithofilla olivat toisessa hallissa, joten hän ei voinut edes sivusilmällä seurata omien kasvattien menestystä. Tämä oli toisaalta hyvä koska näin hän pystyi keskittymään paremmin tuomarin kommentteihin.

Kaikilla kissoilla oli kovat vastukset!! Kovimpina pidimme Leeviä vastassa olevaa Athelstone Oclus Dei:tä (musta persialainen) – ja Martalle vastaan osunutta Athelstone Jet Victory:a (ruskeatabby persialainen).

Konna hurmasi tälläkin kertaa tuomarin naisellisilla muodoillaan ja rakastettavalla luonteellaan!! Joten Konna pääsi paneeliin. Leevi ja Martta saivat haluamansa sertit, mutta menettivät TP-t edellämainituille kissoille. Martan vastustajasta tuli KPA myöhemmin. Paneelia odotellessa kiertelimme ja katselimme upeita kissoja. Tuntui että persialaisia oli aivan loputtomasti. Ruotsalaiset tulivat heti juttelemaan ja kyselemään kaikenlaista. Tunnelma oli todella upea, mielestäni paljon parempi kuin joissakin suomalaisissa näyttelyissä. Ihmiset ovat aidosti iloisia toisen menestyksestä!! Aika meni taas kerran nopeasti ja oli aika ruveta jännittämään kuinka Konnan käy. Varasimme jo hyvissä ajoin eturivin paikat. Paneeli alkoi ja Konnan vuoro koitti, tässä vaiheessa oli jo kädet aika hikiset. Kun konna julistettiin kategorian parhaaksi meiltä pääsi ilon kiljahdus ja taisivat takana olleet hieman pelästyä!! Kaisa pomppasi ylös ja kävi hakemassa aina yhtä arvokkaasti käyttäytyvän Madam-Konnan. Heti hyökkäsi valokuvaajat kimppuun, aivan kuin Hollywood tähtien ikään!! Seuraavaksi menimme hakemaan palkintoja. Palkinnot sai itse valita, kunhan mahtui tietyn kokoiseen pahvilaatikkoon.

Taas tunkeuduimme autoon ja lähdimme etsimään hotellia. Se löytyi ihmeen vaivattomasti. Huone oli yllättävän suuri ja kodikas. Taas oli aika lähteä etsimään syötävää, mahassa kurnikin jo. Aika nolo juttu, mutta eksyimme taas kerran, ajelimme sinne tänne, kävimme myös jollain ihme teollisuusalueella. Emme millään meinanneet löytää mitään ruokapaikkaa. En tiedä oliko vika meissä vai oli kaupunki tosiaan niin pieni ettei siellä ollut mitään? Vika oli varmasti kaupungissa. No pyörimme siinä aikamme ja löysimmekin ensin hieman epäilyttävän näköisen paikan, mutta kun uskaltauduimme sisään osoittautui se hyväksi valinnaksi! Ruoka oli maittavaa ja saimme istua siellä juuri niin kauan kuin halusimme.

Aamulla oli herätys soimassa taas ajoissa. Ensin ajattelin, että se turhaa koska Veikko ja kumppanit nukkuvat kuitenkin tapansa mukaan pitkään. Meinasin lentää pyllylleni kun menin Danin kanssa aamupalalle ja Veikko, Päivi ja Kaisa istuivatkin jo aamupalalla. Pääsimme ajoissa lähtemään ja nyt emme eksyneet, vaikka en yhtään ihmettele vaikka olisimmekin. Sunnuntai sujui vähän rauhallisemmin, kun ei tarvinnut juosta ihmettelemässä muita kissoja. Kaikilla lähti päivä käyntiin loistavasti. Vastassa oli tällä kertaa eri kissoja kuin lauantaina. Leevi päihitti vastustajansa (vastassa mm. Athelstone Paintball ja Lilith Calendar Boy) ja raivasi tiensä paneeliin. Leevin etuna oli mahtava show-kunto. Martta hurmasi tuomarin ilmeellään, tasapainoisuudellaan ja loistavalla kropalla!! Myös Martasta tuli tuomarin paras naaras! No Konna on Konna tai siis Madam-Konna!! Tarviiko sanoa enempää?

Veikko oli edelleen toisessa hallissa tuomarioppilaana ja oli tietämätön hyvistä uutisista. Menimme kaikki tuomarilta heti saatujen TP-kilpien kanssa toiseen halliin ja etsimme Veikon! Asetuimme riviin ja nostimme kaikki kolme TP-laattaa ylös!! Taisi Veikolta mennä kakkoskategorian pentujen TP-valinnat hiukan ohi, sellainen hymy huulille nousi.

Noo loppupäivä meni jännittäessä ja pakollisia ostoksia tehdessä. Viimein koitti paneelin alku, ensin oli pari muuta kategoriaa joten piinamme pitkittyi. Ensimmäisenä ratkesi Leevin kohtalo, Leevi hävisi Athelstone Oclus Dei:lle. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Leevin saavutukseen. Seuraavana oli vuorossa Konna; Konna voitti kirkkaasti naarasvastustajansa ja samaten uudeleen em. parhaan uroksen jolle Leevi hävisi!! Olisihan se nyt toisaalta ollut jo vähän liikaa jos Leevi ja Konna olisi joutuneet vastakkain. Taas pääsi kiljahdus ja jälleen kuvaajat kimppuun!! Konna teki sen taas!! Kaikki ei ollut vielä ohi, Martan vuoro tuli heti perään ja seurasimme tarkasti miten siinä kävisi!! Taas oli iloittavaa kun Martta voitti naaras vastustajansa (Neogenes Kenyte Hemimorphite)! Olimme aivan onnesta soikeana, kun Martta julistettiin vastakkaisen sukupuolen parhaaksi!!! Miten tässä nyt näin kävi??? Taas haimme laatikoittain palkintoja, kyllä ruotsalaisilla riitti ihmeteltävää!!

Näyttely loppui ajallaan ja meille jäi rutkasti aikaa ajaa laivalle. Ja sehän oli hyvä sillä me olimme eksyneet niin monta kertaa että se oli hyvin todennäköistä tälläkin kertaa!! Mutta ennen sitä ehti tulla iso mutka, tai oikeastaan kuoppa matkaan!! En tiedä kehtaako tätä edes kertoa. Auto juuttui mutaan, aivan JUUTTUI MUTAAN!! Päivän aikana oli satanut ja auto oli parkattu ruohokentälle ojan viereen, sateesta pehmennyt nurmikko ei halunnut tehdä yhteistyötä renkaiden kanssa, vaan lipesi alta. Siinä me sitten oltiin ääriään myöten täyteen pakattu auto keskellä mutaa!! Eihän nyt palkinto laatikoitakaan voinut sinne jättää, niitähän me oltiin sinne menty hakemaan. En ollut enää edes varma mahtuisimmeko itse kyytiin!! Eli kaikki työntämään, no eihän siitä mitään tullut. Minä ja varsinkin Kaisa olimme yltäpäältä mudassa. Pelastavaksi enkeliksi riensi Ruotsalais mies hinausköysineen. Hänen avullaan saimme auton kuopasta. Auto oli kyllä aivan mutainen, mutta muita vaurioita näkynyt.

Lähdimme ajamaan vauhdilla laivalle ja kuten voitte arvata ajoimme harhaan, mutta vain yhdessä kohdassa ja se oli korjattavissa heti seuraavassa risteyksessä. Ehdimme ajoissa paikalle. Jouduimme jopa jonottamaan. Taas kerran laivaan päästyämme suuntasimme tiemme seisovaan pöytään. Nyt halusimme olla ajoissa jotta saisimme syödä rauhassa. Meille oli varattu oikein ikkunapaikka. Nautimme ruuasta ja hyvästä seurasta. Kaisa on huolissaan siitä, että Konnalta on ruoka loppu. Konnahan ei syö mitään muuta kuin tuoretta lihaa. Veikko saa idean ja käy jututtamassa keittiömestaria...

Veikko: Tulemme juuri näyttelystä voitokkaan mutta nirson huippukissan kanssa ja hän syö vain tuoretta lihaa. Voisitteko käydä hakemassa hänelle sitä?

Keittiömestari: Syökö hän porsaan- vai naudanlihaa, yhtenä palana vai suikaleina – voiko olla maustettua?

Veikko: Madame syö vain tuoretta maustamatonta porsaanlihaa, suikaleina, kiitos…

Keittiömestari: Käyn katsomassa! Tulen hetken päästä takaisin.

Hetken päästä, Veikko käy kysymässä lihan perään ja palaa pienen folio käärön kanssa!! Näin sitä palvelua saa jos tajuaa vaan pyytää!!

Syötyämme rauhassa menemme hoitamaan pakolliset tuliaisten ostot ja sen jälkeen discoon , mutta hämmästymme kun näemme vain kaksi ihmistä tanssilattialla ja pari baari tiskillä. Hätä ei ole tämän näköinen, onhan laivalla latino viikot. Menemme kuuntelemaan Huaniitaa (aito latino laulaja) Korkkaamme shamppanja pullon ja "nautimme" musiikista. Ilta kuluu rattoisasti, mutta jälleen kerran meidät ajetaan pois sulkemisen tieltä. Raahaudumme väsyneinä hytteihin.