Jyrki Jantunen
Suomen Kuvalehti 6.11.1998, s.103.

Kepeästi taivaalla

[SARJAKUVA]

Pierre Christin ja Jean-Claude Mézières:
Tähtitarhojen orpo.
Suomentanut Soile Kaukoranta,
tekstannut Nora Paakkanen.
Jalava 1998.

Albumin kansikuva

"Pariisilaisessa pommisuojassa toisen maailmansodan aikana tavanneet Pierre Christin ja Jean-Claude Mézières ovat eurooppalaisia sarjakuvan tekijöistä ehkä eniten vaikuttaneet myös rapakon takaiseen populaarikulttuuriin. Heidän tunnetuin sarjakuvansa on vuonna 1967 syntynyt Valerian, tulevaisuuden maailmaan sijoitettu ajassa ja avaruudessa liikkuva seikkailusarja, jonka kuvallisia oivalluksia tunnistaa useista scifi-elokuvista, mm. Tähtien sodasta ja Star Trekistä.

Uusin Valerian Tähtitarhojen orpo jatkaa siitä, mihin edellinen Ultralumin panttivangit lopetti. Valerianin ja Laurelinen, avaruuden ihanimman naisen, riippana on isänsä planeetalta karannut pikkukalifi. Pojasta on luvattu löytöpalkkio, ja heitä ajaa takaa tyylipukuihin sonnustautunut palkkionmetsästäjäjoukkue. Käsikirjoittaja Christin, joka toimii Bordeaux'n yliopistossa journalistiikan professorina, surffailee sankareidensa avulla pikkuplaneetoilla ja pilkkaa kepeällä kynällä yliopistomaailmaa, elokuvantekemistä ja kasvatuspsykologioita.

Valerian ei petä lukijaansa, sillä sarjaan on aina kuulunut lempeä nauru ajallisille ilmiöille, mutta oudon kevyttä on tulos tällä kertaa. Piirroksista puuttuu syvyys ja hehku, juoneen kaipaisi sitä suurta ideaa, joka teki mm. Pariisista Kassiopeiaan ja sen jatko-osasta [Brooklynistä Kosmokseen] ällistyttävän lukukokemuksen: sarjakuvan keinoin toteutettu scifi-seikkailu voi salvata hengityksen.

Ovatko herrat (s. 1938) tulleet liian vanhoiksi, leipääntyneet? Asiaa voi tiedustella miehiltä itseltään, sillä he osallistuvat Helsingin sarjakuvafestivaaleille tulevana viikonvaihteena. Festivaalit pidetään Vanhalla ylioppilastalolla. Christin ja Mézières tulivat Suomeen jo maanantaina, ja he ovat viikon ajan opettaneet Taideteollisen korkeakoulun sarjakuvatyöpajassa."


Omat havaintoni:

Huomautus piirrosjäljestä voi olla kohdallaan, mutta perehtymättä syvemmin kuviin ja tyyliin verrattuna edellisiin albumeihin, en vielä tuomitse. Sen sijaan Jalavan kustantaman albumin paperi tuntuu olevan jotenkin himmeämpää kuin esim. Ultralumin panttivangeissa ja siten osaltaan syövän väreistä osan niiden hehkusta. Vastaava ranskalainen albumi on mielestäni näyttävämmän näköinen.

Sen sijaan suurempi suru syntyi siitä, että Christinin ja Mézières'n vierailu meni osaltani sivu suun, kun en nähnyt ajoissa ainoatakaan mainosta festareista ja en siten tajunnut lähteä paikalle ajoissa. Taas olisi kannattanut olla stadilainen... Voit kuitenkin lukaista Juha Mäkisen tekemästä haastattelusta, mitä miehille kuului.

Takaisin etusivulle.