AJATUKSIA VANHOJA PÖYTÄKIRJOJA LUKIESSA

Turun Eläin- ja Kasvitieteellinen Seura oli jo 25 vuotias, kun sen yhteyteen perustettiin Hyönteistieteellinen kerho. Kerhon perustava kokous oli 27.10.1948 ja läsnä oli 9 henkeä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin professori K.J.Valle ja sihteeriksi maisteri Eino K. Lahtinen, joka muutti nimensä hieman myöhemmin Lahtiperäksi.

Jo ensimmäisen kokouksen aiheet olivat monipuolisia. K.J.Valle kertoi Aeschna crenata ja Aeschna osiliensis -sudenkorentojen tutkimushistoriasta, geozoologiasta ja ekologiasta, diplomi-insinööri Henrik Bruun näytti aikaisemmin selittämättömän värimuunnoksen aberraatio fasciata perhosesta Herminia derivalis. Ylioppilas M.von Schantz näytti harvinaiset perhoset Eupithecia tripunctaria ja Eupithecia orphnata. Lisäksi maisteri Eino K. Lahtinen kertoi maalle uudesta Bethyliidae-heimon pistiäisestä Cephalonomia formiciformis. Nämä henkilöt olivat tulevissakin kokouksissa hyvin usein kertomassa uusista löydöistään. Loput viisi perustavassa kokouksessa ollutta ovat jääneet tuntemattomiksi, sillä kokouksesta ei ole olemassa osanottajaluetteloa.

Seurassamme nykyisinkin vaikuttava, silloinen ylioppilas, Rauno Linnavuori aloitti jo kerhon kolmannessa kokouksessa joulukuussa -48 aktiivisen esiintymisensä näyttäen maalle uuden kovakuoriaisen Meligethes flavipes (nykyinen Meligethes ruficornis). Hän näyttää olleenkin pöytäkirjojen perusteella 40-luvulla melkoinen kovakuoriaisaktivisti luteiden, kaskaiden ja kemppien tutkimuksen ohella.

Muita, edellämainittujen lisäksi, alkuaikojen aktivistejä olivat mm. taiteilija J. Alvas, maisteri Erkki Euranto, konservaattori K.Suormala ja apulaisprofessorin viranhoitaja O.Sotavalta perhoshavaintoineen sekä opettaja Olavi Siitonen vesiperhos-tiedonantoineen. Näitten henkilöitten tiedonantoja kuultiinkin lähes joka kokouksessa (osin kymmeniä vuosia eteenpäin) ja lähes aina oli jokunen Suomelle uusi hyönteislaji esillä.

Vuonna 1955 alkaa pöytäkirjoissa esiintyä nykyisillekin kerhossa kävijöille tuttujen ylioppilaitten, R.Teriaho ja R. Jussila, nimet. Jussilakin tosin, monelle ehkä yllättäen, perhoshavaintojen yhteydessä.

Vuodet 1959-1963 ovat historiankirjoituksen mustia aukkoja, sillä pöytäkirjat eivät ole tallessa.

Vuonna 1964 Reijo Jussila oli maisteri ja kerhon sihteeri. Myös perhoset olivat vaihtuneet loispistiäisiksi. Puheenjohtajana toimi maisteri Lahtiperä. Aktiivisia havaintojen esittäjiä olivat tuohon aikaan mm. konservaattori Suormala, preparaattori T.Ilvessalo, rehtori Siitonen sekä professorit Bruun ja Euranto.

Lahtiperien menehdyttyä auto-onnettomuudessa hieman ennen joulua v. 1965 puheenjohtajaksi valittiin tammikuussa 1966 tohtori Reijo Jussila ja sihteeriksi ylioppilas Michael Saaristo. Sihteeri vaihtui seuraavana vuonna LuK Heikki Hipaksi ja edelleen LuK Reijo Pyhäläksi.

Vuosien 1967-1969 pöytäkirjat puuttuvat. Vuonna 1970 Reijo Jussila oli edelleen puheenjohtaja, mutta uutena sihteerinä oli Markku Käpylä. Uusina aktiivisina havaintojen ilmoittajana toimivat mm. filosofian lisensiaatti A.K. Merisuo ja LuK E.-T. Linnaluoto

Vuoden 1974 osanottajaluetteloista löytyy nykyinen puheenjohtaja Antti Haarto ja vuotta myöhemmin nykyinen sihteeri Veli-Matti Mukkala. Samana vuonna myös tuleva ja nykyään jo entinenkin puhenjohtaja, koululainen Veikko Rinne oli ensi kertaa äänessä näyttäen Pithanus hrabei -luteen, joka oli toinen löytö Suomesta. Vuonna 1975 sihteeri vaihtui jälleen. Alkoi Heikki Hipan valtakausi, joka kesti vuoteen 1984. Mm. Unto Laine, Tapio Lammes, Tom Clayhills, Jari Finneman, Arto Avanto ja Kari Järventausta alkoivat esittää mielenkiintoisia tiedonantoja. 80-luvun alussa Olavi Siitonen muutti nimensä Rautioksi ja kiinnostui vaaksiaisista. Tämän jälkeen tulikin runsaasti uusia vaaksiaislajeja Suomeen.

Vuonna 1984 oli minun vuoroni aloittaa pöytäkirjojen kirjoittaminen Jussilan Reijon toimiessa puheenjohtajana. 80-luvulla hyönteiskerhon vakioesitelmiin kuuluivat Henrik Bruunin vuosittaiset katsaukset Houtskarin perhoskesään. Nämä vaihtuivat 90-luvulla Antti Haarton Mietoisiin. Toistuvia ovat olleet myös Rauno Linnavuoren ja Seppo Koposen matkakertomukset.

Toimintaan alkoivat kuulua 80-luvulla myös kesäretket. Retkikohteina ovat olleet mm. Seilin ja Nötön saaret Nauvossa, Saaren kartano Mietoisissa, Huittisten Karhiniemi, Uudenkaupungin Pyhämaan Kammela ja viime kesänä Örön saari Dragsfjärdissä. 80- ja 90-lukua ovat olleet myös kerholaisten tekemät erilaiset hyönteiskartoitukset. Kartoitusten kohteena ovat olleet. makro- ja mikroperhosten levinneisyyden lisäksi mm. Kaarinan kaupungin luonnonsuojelualueiden, Varsinais-Suomen tammimetsien sekä Saaristomeren kansallispuiston hiekkasaarten hyönteis- ja hämähäkkifaunat.

Vuonna 1993 tapahtui jälleen vaihdoksia kerhon johdossa. Vuodesta 1966 kerhossa puhetta johtanut Reijo Jussila jäi pj:n tehtävistä eläkkeelle ja Veikko Rinne aloitti uutena pj:nä.

Kerho tänään on elinvoimainen. Nimi on lyhentynyt Hyönteistieteellisestä kerhosta Hyönteiskerhoksi tieteellisyyttä kuitenkaan unohtamatta. Puheenjohtajana on toiminut vuodesta -97 lähtien Antti Haarto, joka myös aloitti kärpäsiin syventymisen muutama vuosi sitten. Reijo Jussila on saanut Ilari Sääksjärvestä kaverin haasteelliseen loispistäisten ryhmään. Myös muu pistiäisharrastus on kerhossa voimakkaassa nousussa. Kovakuoriaisiakin harrastaa jo useampi Clayhillsin lisäksi. Perhoset keräävät tietenkin laajimman harrastajakunnan. Kerhossa on ollut ja on tällä hetkellä paljon aktiivisia jäseniä, joita en ole tässä esityksessä maininnut nimeltä, mutta jotka ovat omalta osaltaan rakentaneet kerhon siksi, mitä se tällä hetkellä on.

Kerhon kokoukset ovat kuukauden neljäntenä keskiviikkona n. yhdeksän kertaa vuodessa. Kokouksissa käy n. 15-20 henkeä. Oleellinen osa kerhon kokousta on vuorotteluperiaatteella hoidettu kahvitarjoilu varsinaisen kokouksen jälkeen. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa saada entistä enemmän uusia harrastajia mukaan ja myös entisestään lisätä vähän harrastettujen hyönteisryhmien suosiota jäsenten keskuudessa.

Nämä ajatukset on kerännyt 50-vuotis juhlakokokukseen (24.10.98) hyönteiskerhon sihteeri Veli-Matti Mukkala.