Tiibettiläisen taiteen historiasta 
 
Ennen vuotta 1950 tiibettiläistä taidetta tuskin tunnettiin lännessä. Kiinan vallattua Tiibetin useat lamat toivat mukanaan kallisarvoisia pyhiä käsikirjoituksia, tankoja sekä rituaaliesineistöä. Tämä suullinen, katkeamaton henkinen perinne on vielä melko tuntematon Tiibetin ulkopuolella. On olemassa vaara, että osa tästä kulttuuriperinnöstä on jo kokonaan hävinnyt kiinalaisten tuhotessa suurimman osan Tiibetin yli 6000 luostarista. Thanka-maalausten avulla voi buddhalaisuudesta, sen filosofiasta ja elämäntavasta kiinnostunut länsimaalainen perehtyä kuitenkin tähän rikkaaseen ja vanhaan koko ihmiskunnan kannalta tärkeään korkeakulttuuriin ja sen kulttuuriperinteeseen ja saada aavistuksen siitä rikkaudesta ja viisaudesta, jotka kätkeytyvät niihin. 
 
Buddhalainen taide perustuu dharmaan ja Shakyamuni Buddhan opetuksiin. Hän oli aikakautensa tunnetuimpia filosofeja Zoroasterin, Kungfutsen ja Lao-tzun aikalaisia. Kansainvälinen vuorovaikutus eri kulttuurien ja valtioiden välillä oli aktiivista ja elävää. Kauppa kukoisti ja yhteydet Kreikasta Kiinaan ja muihin eri aikakausien vatioihin olivat olemassa myös tieteen ja taiteen välityksellä. Taide kehittyi rikkaassa vuorovaikutuksessa eri kulttuuriperinteiden pohjalta. 
 
Pyhä taide perustuu kuitenkin ensi sijassa tiibettiläiseen vajrayana buddhalaisuuteen ja Tiibetin historiaan. Pyhä taide ruokkii sielua. Tiibettiläinen taide on luonteeltaan opettavaa ja se antaa symbolisia merkityksiä ihmisen jokapäiväiseen elämänkokemukseen.  Taide toimii ovena ihmisen henkiseen tietoisuuteen.

Tiibettiläisen vajrayana taiteen olemuksesta 
 
Tiibettiläinen taide ei ole niinkään jonkun henkilön kyvyn tai taidon ilmaisua, vaan ikuisen, pyhän ilmaisua jokapäiväisessä elämässä. Taiteilijaa ei koskaan korosteta tiibettiläisessä taiteessa. Pyhässä taiteessa tekijä on nimetön ja taidetta ei signeerata. 
 
Maalauksien tyyliä kuvataan usein muotojen, viivojen, värin, tilan, varjostuksen tai sommittelun pohjalta. Tyyli ei kuitenkaan lisää kulttuurikäsitystämme ko. taiteesta. Tiibettiläisessä taiteessa kirjoitukset, stupat, thankat tai patsaat säilyttävät pyhän merkityksensä riippumatta siitä milloin ja missä ne ovat maalattu tai tuotettu. Ne ovat ns. siunattua taidetta. Tiibettiläiset uskovat pyhällä taiteella olevan paranormaalisia kykyjä: taideteokset mm, puhuvat ja ennustavat ihmisille. Jokhangin Temppelin suuren Buddhan kuvan kerrotaan vuodattaneen kyyneleitä vuonna 1959 satojen tiibettiläisten ollessa läsnä todistamassa tapahtumaa. 
Tiibettiläinen taide on Sambhogakaya ilmentymä. Sen ymmärtäminen on mahdollista vasta sitten kun  vajrayana buddhalaisuuden ajattelu ja ominaispiirteet avautuvat. Ihminen peilaa omaa elämänkokemustaan ja kehityksensä senhetkistä vaihetta tässä taiteessa, joka avaa hänelle kokemuksien sillan olennaisen ja suhteellisen kokemuksen välille, tyhjyyden (sunyata) ja muodon välille. Tämä silta yhdistää, ei erota näitä kokemuksia. 
 
Yhteys on tärkeää, ei erillisyys. Niinpä vajrayanan ihmiskäsitys sisältää egosta luopumisen ja egon rajojen ylittämisen.  Itse asiassa emme ole yhtään mitään. Kaikelle muodon ilmentymälle on ominaista tyhjyyden (sunyata) piirre. Sunyatan idea paljastuu thankoissa tilan ja ajan käsitteiden suhteellisuutena. Sunyata kehoittaa meitä valitsemaan vapauden mielen loukkujen sijaan. 
 
Voidaksemme arvostaa thanka- maalausta meidän tulee ymmärtää omaa olemustamme Buddhana ja tietoisuutemme laatua mahdollisuutena valaistumiseen. Muoto ja tyhjyys vaihtuvat koko ajan. Tyhjyydestä kehittyy muoto ja muodosta tyhjyys. Taide auttaa kohtaamaan perimmäisen ja suhteellisen mielen todellisuuden.  Kauneus, viisaus ja  myötätunteva rakkaus ovat perimmäisen kokemuksen ytimiä. Jos osaamme katsoa  avoimesti näemme kaiken kauniina ja löydämme viisautta jokaisesta kokemuksesta. 
 
Thankat ovat jokapäiväisiä vajrayana harjoituksia. joihin liittyy pyhiä tekstejä ja rituaalisia harjoituksia kuten meditaatiota ja visualisointia Luovaan visiointiin liittyy vapauttavaa ilmaisua ja omien rajojen ylittämistä. Thanka - maalaukset  tarjoavat suuren vapauden kohdata omat tunteemme ja ympäristömme uusina mahdollisuuksina avautumiseen. Samalla ne estävät  meitä joutumasta itsekkäisiin mielen pakomatkoihin tarjoten niiden sijaan selkeyttä ja kirkkautta. 
 
Tila ilmaisee maalauksissa mahdollisuutta kokonaisvaltaiseen avoimuuteen, joka voi johtaa mihin hyvänsä. Valo tulee kaikkialta, se säteilee thankan keskushahmosta  häviten loppumattomaan avaruuteen. Hahmot tai olennet ilmentyvät tyhjästä ja mistä hyvänsä rajoituksetta. Muodot vaihtelevat vaikuttaen katselijaan koko ajan. Olemme vapaita ja mahdollisuudet ovat avoimia. Tietoisuus voidaan ilmaista loputtomina muotoina loputtomissa maailmoissa.  Thankojen taide on valaistuneen mielen symboli. Jokaisella kohdalla on oma merkityksensä, joka avaa mahdollisuuksia uusiin kokemuksiin. 
 
Tiibetin pyhä taide 
 
Tiibetiläistä thankaa katsoessa katsoja ei välttämättä ymmärrä mitä thankan kuviot välittävät eikä katsoja tiedä miten lukea thankaa jotta thankan sisäinen merkitys kirkastuisi.  Niin teksteissä kuin tankoissakin on opetuksen siirtyminen edellyttänyt opetuslinjan mukaisen selityksen ja käytännön transmissiota, vähintäänkin initiaation tai valtuutuksen vastaanottamista. Korkea opettaja pystyy huolellisella ohjauksella tukemaan oppilaita pyhän taiteen kuvien  visualisoinnissa ja niihin liittyvien tekstien ymmärtämisessä. Kaikkien tiibettiläisten koulukuntien suuret opettajat osoittivat omalla elämällään miten eri kehitystasoilla harjoitellaan ja opiskellaan. 
 
Intialaisen tradition mukaan jumaluuksilla kuten Brahmalla ja Indralla on korkeatasoisia hyveitä. Kuitenkin Buddhalaiset pyhät kirjoitukset osoittivat että jumalatkin palvoivat Tathagataa, Valaistunutta. Kielen käsitteellisellä tasolla ei näitä asioita voida tutkia. Sen sijaan pyhä taide auttaa ymmärtämään sellaistakin mihin kieli ei riitä. Uskonnollista ja henkistä oivallusta ei  redusoida abstrakteiksi käsitteiksi. 
 
Tathagataa kuvaavat maalaukset ovat osa buddhalaista harjoitusta. Buddhan eläessä taiteilijat eivät voineet katsoa suoraan häntä - hänestä lähtevän kirkkauden vuoksi, tällöin Buddha antoi ruumiinsa heijastua veteen tai varjona kankaalle, josta varjo sitten kopioitiin. Buddhan kuoltua buddhalaiset uskoivat taiteen välittävät totuuden valaistumisesta.  Kun katseli Buddhan kuvaa, Siunattua - rakastui, kun mietiskeli hänen muotoaan mietiskelija astui Buddhan osoittamalle tielle. 
 
Arkkitehtuurin, kuvanveiston ja maalauksen traditio muuttui siirryttäessä maasta toiseen, kulttuurista toiseen sitä mukaan kun Dharma levisi. Tiibetin pyhä taide perustuu Vajrayana buddhalaisuuden kirjoituksiin. Vajrayanan tantrat antavat täsmällisen ja yksityiskohtaisen ohjeiston, miten jokainen symboli ja muoto tuli esittää. Riippuen thankan tarkoituksesta muotojen suhteet, värit ja kokonaissommitelma oli tarkoin määrätty, jotta opetus todella siirtyisi tankojen välityksellä. 
 
Kun Tiibetin eri koulukuntien taide kehittyi vuosisatojen aikana, taiteilijat luottivat täysin valaistuneen ohjeiston perintöön. Meditatiiviseen näkemykseen ja oivallukseen perustuen taiteilijoiden tuottamat kuvat olivat sukupolvesta toiseen elävän harjoituksen ja meditatiivisen kokemuksen lähteenä. Opetuslinjansa mukaisesti maalarit, kuvanveistäjät, arkkitehdit ja mandaloiden rakentajat kukin omalla tavallaan rikastuttivat luostareiden pyhää tehtävää. Seinät peitettiin maalauksilla, valtavia tankoja maalattiin silkkikankeille käytettäviksi erityisissä uskonnollisissa rituaaleissa, alttarit koristeltiin puuleikkauksin, patsain ja thankoin. 
 
Tiibetin Vajrayana taide tarjoaa kauneutta joka on näkyvän kuvan tuolla puolen ja viisautta joka on käsitteiden saavuttamattomissa. Kun Valaistuneen ja Suurten Boddhisattvojen kuvat tunkeutuvat mieleen ja sydämeen, mietiskelijä luonnollisesti siirtyy lähemmäksi meditatiivista tilaa - samadhia. Taideteokset toimivat oppaina valaistuneelle luonteelle, toiminnalle ja syvälle myötätunnolle. Ne inspiroivat muuntamaan samsaran teoreettisten selitysten tuolle puolen. Thankat auttavat ymmärtämään että jokaisen inhimillisen olennon elämällä on tietty määrätty merkitys. 
 
Harjoittamalla pyhien kuvien visualisointia käynnistämme myönteisen liikkeen. Mieli avautuu välittömälle kokemukselle sitä mukaa kuin koemme maalauksen (taideteoksen) kauneuden, pyhä opetus astuu sydämiimme. 
 
Sovinnaisella tasolla Tathagatan kuvat esittävät kolmeakymmentäkahta merkkiä ja kahdeksaakymmentä vähemmän tärkeää ominaisuutta. Hienon hienolla tasolla pyhä taide kommunikoi Dharman koskettamattomissa olevia puolia sellaisia kuten valaistuksen kolmeakymmentäseitsemää valaistuksen kohtaa. Kun annamme näiden kuvien koskettaa itseämme, ymmärrämme niihin sisältyvät Dharman syvemmät merkitykset. 
 
Esimerkiksi Mahayana Buddhalaisuus opettaa viisauden (prajna) ja myötätunnon (karuna) vuorovaikutusta. Oma mielemme muodostaa näistä käsitteistä oman rajoittuneen näkemyksensä. Tathagatan viisaus menee omien käsitystemme ja oivalluksiemme tuolle puolen. Pyhä taide tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää hieman enemmän. Ajattelumme rajoitukset eivät enää kahlitse meitä kun mietiskelemme pyhää taidetta - niiden symboleja ja kuvia. Tällöin jumaluuksia ja opetuksia esittävän kuvan siunaus koskettaa meitä suoraan. Tiibetiläinen taide on sinänsä jo valaistunutta ilmentämällä rajoittamatonta tietoisuutta. Thankan kuvat osoittavat samsaran tuolle puolen ja samalla herättävät meidät ja johdattavat valaistumiseen. 
 
Pyhään taiteeseen tottumattomat henkilöt kuvittelevat joskus, että pyhät kuvat vähentävät pyhää jollekin konkreettiselle tasolle. Pyhät työt vievät meidät esittävän kuvan, historian, tosiasioiden ja ominaisuuksien ulkonaisen tason tuolle puolen. Tiibetin pyhä taide paljastaa Buddhan kolme kayaa tietona, jossa esimerkiksi paljastuu myötätunto ja viisaus Avalokitesvaran ja Manjusrin hahmoissa. Pyhä taide ilmentää hyveitä ja herättää katsojissa iloa ja syvää samadhia. Sen sijaan että koottaisiin karmaa samsaran sokkeloissa, Buddhan siunaukset koskettavat meitä välittömästi pyhässä taiteessa. 
 
Jumaluus jonka löydämme taiteesta ei ole sama kuin se jumaluus, jota lähestymme rukouksella tai suojautumisella.  Taiteessa kauneus saavuttaa tavoitteensa. Kuten ikoni, mielikuva projisoi mahdollisuuden valaistua. Esimerkiksi useimmissa tankoissa keskushahmo istuu keskellä kuvaa lootusistuimella. Lotus on myötätunnon vertauskuva. Tankassa harvoin tämä kielellinen symboli toimii. Lootuksen kauneus herättää myötätunnon kauneuden. Buddhalainen taide on tie valaistumiseen. 
 
Tiibetiläinen taide tarjoaa huolellisen käsityötaidon välityksellä keinon muuttumiseen. Työskenneltäessä tankan mielikuvilla, mieli tasapainottuu.  Thankat kanavoivat uskoa.  Ne toimivat siltana tavallisen mielen ja valaistuneen välillä. Tiibetin pyhä taide menee vielä pidemmälle. Se toimii uskon tuolla puolen ja herättää totuuden Dharmaan itseensä. Pyhä maailma paljastuu tankoissa osoittamalla meille kauneuden ja kauneuden merkityksen jossa voimme itse asiassa elää. Aistien välityksellä koemme mielemme sisäisen luonteen. Oivaltamalla tämän opmme mitä tarkoitetaan sanottaessa "Dharma on tie valoon." 
 
Thankojen maalaajista 
 
Oli tiibetiläinen taiteilija munkki tai maallikko hänellä on takanaan pitkä oppiaika - kaksikymmentä, kolmekymmentä tai jopa neljäkymmentä vuotta. Thankamaalariksi haluavan tulee oppia oman opetuslinjansa tyyli ja hänen tulee noudattaa tarkoin vuosisatoja sitten kehityneitä muotoja, värejä, sommitelmaa.  Mutta tämäkään ei vielä riitä halutessaan maalata tietyn ikonin (symbolisen hahmon), taiteilija initioidaan sopiviin pyhiin teksteihin ja harjoituksiin. Opiskelemalla ja mietiskelemällä, symboleista ja mielikuvista muodostuu osa hänen tietoisuuttaan. Vasta tällöin hän on valmis aloittamaan maalauksensa. 
 
Tämä ankara koulutus on välttämätöntä tiibettiläiselle pyhälle taiteelle. Ilman valaistuneen mestarin tietoisuutta pyhää taidetta ei voi luoda. Jokainen ele, jokainen ornamentti, jokainen väri ja muoto on tarkoin määrätty pyhissä teksteissä - ilmaisemaan Buddhan opetuksiin sisältyvää arvoa tai hyvettä. Jollei tätä yhteyttä syvää tietoon ole olemassa, taide ei voi täyttää uskonnollista tarkoitustaan - välittää Buddhan opetusten sisäistä merkitystä. 
 
Thankamaalarit ovat usein maallikoita, mutta maalari voi olla myös munkki, joka on oman linjansa/kouluntansa pyhiin teksteihin ja rituaaleihin vihitty mestari. Mestareiden ympärille kerääntyy paljon oppilaita, jotka työskentelevät mestarinsa oppipoikina useita vuosia oppien vähitellen taiteen kaikki hienoudet. Tankamaalarit eivät  signeeraa töitään vaan ovat nimettömiä. Tosin heidät tunnistetaan usein tyylilajin ja symbolien käytön perusteella. 
 
Thankojen maalaamisen tekninen hallinta edellyttää, että taiteilija osaa itse pohjustaa kankaan, tehdä siveltimet ja värit. Värit saadaan luonnosta. Jokaisen tankan aiheesta on tarkat määräykset ja perinteistä ei poiketa. Maalauksen luomiseen sisältyy meditaatiota, seremonioita ja rituaaleja. Onnistuakseen työssään taiteilijan on puhdistauduttava ja onnistuakseen maalauksen jokainen vaihe edellyttää henkistä siunausta ja herkkyyttä. Maalaus valmistuu pitkän ajanjakson kuluessa kestäen useita kuukausia. Tankamaalauksen takapuolelle keskushahmon sakrojen kohdalle merkitään usein tavut Om Ah Hum Svaha tiibettiläisin kirjaimin. Näiden tavujen uskotaan kehittävän erityistä voimaa. 
 
Oppaina gurut, buddhat, boddhisatvat, dakinit ja dharmapalat 
 
Thankojen keskushahmot: gurut, buddhat, boddhisatvat, dakinit  ja dharmapalat ovat oppaitamme. He ovat energiaolentoja, jotka saavat thankoissa muodon. He voivat ilmentyä useissa eri hahmoissa: rauhallisina, myötätuntoisina ja vihaisina täynnä voimakasta, läpitunkevaa energiaa, mitä milloinkin tarvitsemme ollaksemme takertumatta ja ollaksemme jatkuvasti liikkeellä. Thanka avautuu katsojalle visuaalisaatio- ja/tai meditaatioharjoituksessa hänen senhetkisen henkisen kehityksensä mukaan. Tankaa voi avautua sutran, tantran tai dzogchen-perinteen suullisen opetuksen pohjalta. Kaikkiin thankoihin liittyy mantroja ja pyhiä tekstejä. Avalokitesvaran mantra on “ OM MANI PADME HUM” ja Padmasambhavan “ OM AH HUM VAJRA GURU PADMA SIDDHI HUM” ( Sogyal Rinpoche, 1992, 386-391) 
 
Buddhan elämästä kertova Lalitavistara Sutra kertoo Sakyamuni Buddhan elämästä ja opetuksista ja  nämä opetukset löytyvät tankoista, joissa Buddha erottuu muista olennoista 32  merkin avulla. Jataka tarinat, jotka kertovat Buddhan aikaisimmista elämästä Boddhisattvana,  löytyvät 108 tankana. Buddha esiintyy myös oppilaittensa  ympäröimänä. 
 
Mandaloissa, thankan jokaisen  keskushahmon ympärille muodostuu eräänlainen “hovi”- “palatsi” , josta löytyvät buddhat, boddhisattvat, opettajat, oppilaat, seuralaiset, dakinit ja opinsuojelijat. Jokainen thanka kertoo oraalisen kulttuuriperinteen sosiaalisista verkostoista, jotka ovat merkittäviä thankan keskushahmon elämässä ja joihin resitoiva ja meditoiva opin harjoittajan voi samaistua. 
 
Tiibettiläiset koulukunnat 
 
Buddhalaisuus juurtuu Tiibettiin neljässä eri aallossa. Intian buddhalaisuus oli silloin jo 13 vuosisataa vanha ja täynnä vanhoja perinteitä, käytäntöjä, kirjoituksia ja instituutioita. Tiibetin neljä buddhalaista aaltoa tai suuntausta ovat: Nyingma, Sakya, Kagyu ja Gelukpa koulukunnat. 
Tiibettiläistä taidetta voidaan tarkastella koulukunnan, maantieteellisen sijainnin tai  aikakauden mukaan. Tiibettiläisissä tankojen seuraavat aiheet löytyvät kaikkien koulukuntien luostareista: 
 
1) Buddha Sakyamuni, hänen aikaisemmat elämänsä, hänen opetuksensa ja oppilaansa 
2) Medicine Buddha ja hänen 8 eminaatiotaan 
3) Elämänpyörä  -  Adidharma opetus, elämänkokemuksen selitysmandala, mielenliikkeet ja seuraukset 
4) Viisi transendenttistä dhyani Buddhaa: Vairocana, Aksobhya, Ratnasambhava, Amithaba ja Amoghasiddhi. Jokainen näistä
symboloi jotain kosmisen viisauden erityispiirrettä. 
 

Nyingma koulukunnan perustivat kahdeksannella vuosisadalla kaksi intialaisesta Nalandan luostarista Tiibettiin tullutta munkkia: Shantarakshita ja Kamalashila ja Padmasambhava, jota tiibettiläiset kunnioittavat buddhana. Nyingma-koulukunnan thankoista voi tunnistaa 3 erilaista Dharmakaya tulkintaa: Adibuddha Samantabhadra, Vajradhara ja Vajrasattva kun thankat yleensä ovat Sambhogakayan ilmentymiä. Nyingma koulukunnan tankoissa ja luostareiden esiintyy seuraavia aiheita: 
 
 
Gurut: Kaikki Padmashambhavan 8 eminaatiota gter-ma tekstien mukaan, elämänkertatankat, Padmasambhava ja hänen 25 oppilastaan. Usein hänet esitetään kahden naispuolisen seuralaisensa kanssa: tiibettiläisen kuningatteren Yeshe Tsogyalin ja intialaisen prisessan Mandaravan kanssa. Padmasambhavalla on kädessään kathvanga-valtikka, jossa olevat kolme päätä symboloivat halun, vihan ja tietämättömyyden voittamista. 

* Linjasukupuut: keskushahmona Padmasambhava
* 8 Boddhisattvaa: Avalokiteshvara ( Buddhan myötätunto), Manjusri (Buddhan tieto ja viisaus),
Vajrapani, Akasagarbha, Ksitigarbha, Samantabhadra, Sarvinivarana Viskambhin ja Maitreya tuleva Buddha
*  Mies- tai naishahmoiset Dharmapalat-opinsuojelijat: Ekajati, Rahula, Mahakala 
*  Dakinit: Thudop Dakmo, Wangdzay, Senge Dongma, 5 viisausdakinia (keltainen, punainen, sininen, vihreä, valkoinen)
*  Yidamit Samhogakaya ilmentyminä inhimillisen tietoisuuden piirteinä: Hayagriva, Vajrakila, Yamantaka
*  Mandalat mm. Padmasambhavan mandala
 
Sakya-koulukunta syntyy Khon Konchol Gyalpon perustamana Sakya  luostarissa 1073. Sakya -koulukunnalle on ominaista  lam-bras’ perinne. Sakyapat keräsivät, tutkivat ja käänsivät paljon buddhalaisia tekstejä. Mongoliperiodin aikana mongolihallitsijat suosivat ja tukivat Sakya-koulukuntaa. Sakya luostareihin kutsuttiin buddhalaisia taiteilijoita kaikkialta buddhalaisesta maailmasta. Tsang alueen Sakya luostareissa vaikutteita saatiin indo-nepalilaisesta Pala tyylistä ja kiinalaisbuddhalaisista tyyleistä. Sakya koulukunnan tankoissa seuraavat hahmot ja teemat ovat tavallisia: 
 
*       Sakya Lamat ja gurut: Sachen Kunga Nyingpo, intialainen pandit Gayadhara, Sakya Pandita
*       Boddhisattvat: Manjusri, Tara, Avalokiteshvara 
*       Dharmapalat:  Mahakala ( Shakyojen erityinen henkinen suojelija) Pamjaranatha, Palden Lhamo
*       Dakinit: Tara
*       Paramasukha: Shamvara Paramasukha-Chakrasamvara, useita eri muotoja isä-äiti teemasta
*       Mandalat esimerkiksi Raktayamari mandala
 
Kagyu koulukunta tunnetaan yogi pyhimyksistä ja meditaatioon liittyvistä opetuksista. Tunnetuinpia kagyu yogeja  on Milarepa, jonka thankojen suuri kokoelma löytyy Tukholman kansatieteellisestä museosta. Useat kagyu lamat olivat taiteellisia esteetikkoja, joiden suojeluksessa Kagju taide kehittyi. Kagyu koulukunnan tankoista löytyvät:
 
*       Yogit: Milarepa, hänen elämänsä ja oppilaansa 
*       Dakinit: Vajravarahi - Dorje Pakmo, vajradakinit
*       Gurut ja lamat: Chetsang Rinpoche, Lama Karma Dudzi 
*       Paramasukhat: Paramasukha-Chakrasamvara
 
Geluk koulukunta profiloituu viiden viimeisen vuosisadan aikana perusten lukemattomia luostareita ja tuottaen pyhiä tekstejä ja pyhää taidetta. Mongolian kaanit ja kiinalaiset Manchu hallitsijat kunnioittivat Tsong Khapaa ja Dalai lamoja, joiden aikana pyhä taide kukoisti niin sekä Tiibetissä että Mongoliassa että Kiinassa. Potalan palatsi rakennettiin 1645-90, samaan aikaan rakennettiin Versailles ja Pietarin talvipalatsi. Geluk-koulukunnan tankojen aihepiiristä löytyvät 
 
*       Dalai lamat erityisesti V Dalai Lama, Sonam Gyatso III Dalai Lama, 
*       Muut lamat:  Panchen Lama, Atisha, Tsong Khapa 
*       Muut buddhat: Vajravarahi - naispuolinen Buddha 
*       Dakinit: Naro dakini 
*       Kalachakra tantra ja siihen liittyvät thankat 
*       Dharmapalat: Penden Lhamo ( Shri Devi) 
*       Paramasukha: Paramsukha-Chakrasamvara ja Vajravarahi, Raktayamari  
*       Boddhisattvat: Manjusri, Yamantaka Vajrabhaivara Ekavira 
 
 
Maantieteellinen sijainti ja taide 
 
Tiibetiä ovat ympäröineet kautta aikojen aasialaiset korkeakulttuurit. Pohjoisessa oli jo 600-luvulla pieniä buddhalaisuutta harjoittavia yhteisöjä, jotka puhuivat indo-eurooppalaisia kieliä. Tunnetuin näistä oli Kuchan valtio, jossa harjoitettiin Hinayana buddhalaisuutta kun taas Khotan omaksui Mahayana buddhalaisuuden. Khotanista muodostui Avatamsaka-opetuksen keskus, joka on perustana  Hua-yen ja Kegon kouluille Kiinassa ja Japanissa. 
 
Tiibettilästä taidetta voidaan tarkastellan myös maantieteellisen sijainnin perusteella. Länsi Tiibetissä on Gu-gen ja Ladakhin taiteen koulukunnat; itämaakunnissa Dvags-po, A-mdo ja sD-dgen taiteen koulukunnat; pohjoisessa ja keskimaakunnissa La-stadin ja Yar-’brogin koulukunnat. Koulukunnat erottuvat toisistaan tekniikkansa ja värityksen puolesta. Maiseman, tilan kuvauksen ja rakennusten yksityiskohdat  poikkesivat toisistaan. Eri koulukuntien taiteilijat saivat vaikutteita aikansa eri kulttuureilta. Intialainen ja nepalilainen taide vaikutti tyylittelyyn. Jotkut koulukunnat maalasivat puut intialaiseen Rajput tyyliin ja kalliot kiinalaiseen tyyliin. Persialainen maalaustaide vaikutti sädekehän maalaamiseen. 
 
Tiibettiläinen taide ja aikakaudet 
 
Taiteilijat maalaavat Sakyamuni Buddhan ja intialaiset mestarit intialaiseen maisemaan ja pukevat heidät intialaisiin vaatteisiin. Tiibettilaiset mestarit maalataan pukeutuneina laaman viittoihin taustalla pilviä, lumihuippuisia vuoria ja sateenkaaria. 8. ja 9. vuosisadan maalaukset ovat usein freskoja lähinnä luola- ja kalliomaalauksia suuren silkkitien varrella. Tyylilajit alkoivat erottua toisistaan ja keski-Aasiassa, Intiassa, Kiinassa, Koreassa ja Japanissa kehittyi itsenäisiä taiteen koulukuntia suurten mestarien ympärille. 
 
Lännestä Ta-zigista saatiin persialaisia vaikutteita kuten leijonat, joilla on ihmisen pää. Gandharan muinaisesta valtakunnasta saatiin kreikkalais-roomalaisia vaikutteita. Kiinalaisesta taiteesta siirtyi jo Tang- dynastian ( 618- 906) aikana vaikutteita tiibettiläiseen taiteeseen.Tiibet etsi myös vaikutteita Intiasta ja Nepalista. 
 
Jo kahdeksannella vuosisadalla tiibettiläinen taide, sen eri muodot ja tyylilajit  kirjattiin käsikirjoitukseen, jonka nimi on bKa’-thang-sde-lnga. Se hävisi useiksi vuosisadoiksi ja löytyi 1347. Käsikirjoituksessa kerrotaan mm., että Samyen luostarin alin kerros rakennettiin tiibettiläiseen tyyliin, keskiosan katto kiinalaiseen tyyliin ja yläosa intialaiseen tyyliin. Tiibettiläiset hallitsijat kutsuivat taiteilijoita ja käsityöläisiä Intiasta, Nepalista, Kashmirista ja Khotanista. Khotanilainen tyyli vaikutti etenkin 1500-luvulla. Intialaisten Gupta- ja Pala-dynastioiden tyylit taiteessa vakuttivat Kashmirin välityksellä. Länsitiibettiläinen tyyli kehittyy 1600- ja 1700-luvuilla Tsaparangin luostareissa. 
 
11.vuosisadan patsaat ovat kooltaan monumentaalisia. 11. ja 12. vuosisadat toivat mukanaan Tiibettiin uudet tantrat: Kalachacka, Hevajra, Gugyasamaja, Cakrasamvara ja Vajrtabhairava tantrat ja näistä syntyi luostareissa lukemattomia tankoja ja maalauksia. 13.vuosisadan maalauksista on erotettavissa kaksi tyylisuuntaa: 1) nepalilais-newari-tiibettiläinen ja 2) Pala-tiibettiläinen taide. Nepalilais-newari-tiibettiläiselle tyylille on ominaista loisteliaat pienen pient yksityiskohdat,  kukat, eläimet, kuvioiden yhtenäinen, joustava viiva, lämpimät, täyteliäät värit, ornamenttien runsaus ja elävyys. Taide on lähinnä seinämaalausta. Kankaalle maalataain harvoin. Pala-tiibetiläiseen tyyliin maalattessa  istuva Buddha on keskushahmona, jonka molemmilla puolilla on seisomassa boddhisattva. Valtaistuimen alapuolella on suorakaiteen muodossa kaksi rivuä täynnä eri jumaluuksia. Punainen hallitsee maalauksia. 
 
Aina 14.vuosisataan saakka Taklung-maalaus on hallitsevana tankamaalaustyylinä. Taklung-luostari sijaitsee keski-Tiibetissä noin 65 kilometriä Lhasasta. Maalaus jaetaan selviin osiin. Keskushahmo istuu lootusistuimella, joka erottuu selkeästi maalauksen ylä- ja alaosista. Maalauksen yläosassa on keskushahmon opettajia ja oppilaita, alaosassa dakineita ja opinsuojelijoita. 
 
1600-1800 -luvuilla  Tiibetissä eli monia kuuluisia taiteilijoita. 1600-luvun taiteilija sMan-bla Don-grub-rgya-mtsho vaikuttaa ( Menri) sMan-bris koulukunnan syntymiseen ja perinteeseen. 1700-luvun taiteilija mKhyen-brtse-chen-mo vaikutti puolestaan Mkyen-lugs koulukunnan syntymiseen. Nämä kaksi tyyliä sulautuvat sMan-gsar tai uudeksi sMan-bris( Uusi Menri) koulukunnaksi, jonka varsinainen perustaja oli 1800-luvulla taiteilija Chos-dbyings-rdo-rje dTsangista. Byi’u-ris tyyli perustui kuuluisan laaman sPrul-sku Byi’un  työhön. Näillä kaikkia koulukuntia voidaan verrata eurooppalaiseen renesanssiin. 
 
Sgab-bris ja Karma sgar-bris ( Karma Gadri) koulukunnat kehittyivät 1700-luvulla. Karma sgar-bris koulukunnan töitä voidaan verrata italialaiseen taiteeseen. Sen suuria mestareita olivat Chos-bkra-shis ja Kar-shod Karma bkra-shis, jonka perustama koulukunta säilyi elinvoimaisena vuoteen 1959 asti Khamsissa. 
 
Si-tu Pan-chen Chos-kyi-’byung-gnas vaikutti sGar-bris tyylin myöhempään kehittymiseen Khamsissa ja A-mdossa. Bhutanilainen maalaustaide, joka tunnetaan nimellä Brug-ris, perustui itse asiassa tiibettiläiseen tyyliin, joka vetosi suureen laamataiteilijaan Padma dkar-pohon ( 1527-1592). Hän kehitti oman itsenäisen tyylinsä, joka sai paljon seuraajia Bhutanissa.
 
1800-luvulla sPrul-sku Mi-pham Chos-’phel perusti Padma dkar-po koulukunnan. Kong-sprul Rinpoche ( 1813-1899) kirjoitti esityksen tiibettilaisen taiteen historiasta ja tyylilajiesta ja Mi-pham ( 1846-1912) selitti kirjoituksissaan  tiibettiläisen taiteen symbolien merkityksista ja suhteista  erisisältöisissä maalauksissa. 
 
Kirjapainotaito kehittyi sDe-dgessä. Puiset painot vaikuttivat mm. Padmasambhavan kuviin. Bhadrakalpika Sutran gSer-ljong painos sisälsi yli 1000 kuvaa. Vanhimmat viivapiirrokset kaiverretaan puuhun. Usein niissä käytetään kahta väriä; punainen viivapiirustus etualalla ja muita värejä punaista taustaa vasten. 
 
Ensimmäiset käsikirjoitukset, joissa selitetään tiibettiläisen taiteen historiaa, tyylilajeja ja symbolijärjestelmää, ilmestyivät 1800-luvulla Kong-sprul Rinpochen ( 1813-1899) ja Mi-pham ‘Jam-dbyangs rNam-rgyal-rgya-mtshon ( 1846-1912) ansiosta. 
 
Sino-tiibettiläinen taide Mongoliassa ja Kiinassa sijoittuu Qing dynastiaan (1644-1911). Tiibettiläiseen taiteeseen luetaan myös arvokkaat tekstiilit, brokardit, korut, uskonnolliset rituaaliesineet ja rituaalipuvut. (The Sacred Art of Tibet, 1972) 
 
 
Lähteet: 
 
* Art of Enlightenment, A Perspective on the Sacred Art of Tibet 1987. Yeshe De Project. Dharma Publishing. USA 

* Jackson David and Janice  1984: Tibetan Thangka Painting- Methods & Materials. Serindia Publications. London 

* Khempo Sangyay Tenxin & Gomehen Oleshey 1975: Deities and Divinities of Tibet, The Nyingma Icons. Solokhumbhu 

* Mullin, G.H. & Weber, A. 1996. The mystical arts of Tibet. Featuring Personal Sacred Objects of
H.H.The Dalai Lam. Atlanta: Longstreet. 

* Marilyn M. Rhie-Robert A.F. Thurman 1991: Wisdom and Compassion - The sacred Art of Tibet. Thames and Hudson, London 

* Olschak, B.S. 1973: Mystic Art of Ancient Tibet. New York 

* Singer, J.C. & Denwood, P. 1997.Tibetan art. Towards a definition of style.
London: Calmann & King. 

* Tarthang Tulku 1974: The Sacred Art of Tibet, Dharma Publishing, Berkeley, USA 

* Tarthang Tulku 1998. Enlightment is a Choice. Berkeley: Dharma.208-228. 
 
 
Glossary 
 
* Avalokitsevhara is the embodiment of all the <buddha's compassion. In Tibetan he is known as Chenrezig. 

* Boddhicitta, The mind of enlightenment. The altruistic motivation to attain enlightment in order to benefit all sentinent beings. Bodhicitta has two aspects:absolute and conventional. Absolute bodhicitta is truth, shunyata or emptiness; relative bodhicitta is love and compassion. 

* Boddhisattva: A person who has generated spontaneous boddhicitta but has not yet become a buddha. 

* Brahma: The creator god in India. 

* Dakinis: Sacred femine energy personified as female tantrikas; called "sky-goers", they are like white witches, angels, or deities. The dakini principle introduces the infinite movements or dance of emptiness through all forms. "All women are dakinis, all men dakas." 

* Dharma: The Buddha's teachings. Truth. The Buddhadharma is equivalent to Buddhism, the teachings of the Buddha 

* Dharmakaya: The truth body of the Buddha. The absolute aspect of the Buddha, manifest as formless, luminous emptiness 

* Dzogchen: The great Perfection or Great Completeness. The nondual teachings of Buddhism, often called "the view from above". It is referred to as Ati Yoga in Sanskrit, and also known as the Peak Vehile or the Great Consummation. 

* Indra: Warrior and king of the gods in India. 
* Mahayana: The great vehile that leads to full enlightment 

* Manjushri: The embodiment of the wisdom of all buddhas. At the time of Buddha Shakyamuni hr manifested as a bodhisatva disciple. 

* Maras: The four demonic forces or major obstacles to spiritual practice and enlightment. They are the five aggregates, obscuring emotions, death, and pleasure. 

* Nirmanakaya: The incarnate bodies of Vuddha in this world, such as Dhakyamuni Buddha, the Dalai Lama and other reincarnated lamas. 
* Samahdi: keskittyminen, meditaatio, ykseytyminenGothoni-Mahapanna 1990, 52) 

* Sambhogakaya: The enjoyment body of a Buddha. The visionary form in which Buddhas manifest for those with purified perception 

* Samsara: Bondage, delusion. The cycle of suffering, conditioning, death and rebirth 

* Sunyata: The teachings of the Mahayana that everything is empty and open by nature, lacking in inherent, separate self-existence 

* Sutra: Any exoteric teaching of Buddha Sakyamuni. Sutras include the teachings of the three turnings of the wheel of dharma. 

* Tantra: Special instructions given by Buddha to protect the mind from ordinary appearance and ordinary conception.

* Tathagata: Buddha, Näinvaeltanut. Sakyamuni Buddhan itsestään ja edeltäjistään käyttämä nimi. 

* Thirty-two signs and eighty noble marks of a buddha: Special features of a buddha's supreme emanation body and enjoyment body that result from the virtuous actions of their formes lives and which symbolize their inner qualities. They are explained in Ornament for Clear Realization. 

* Vajrayana: The diamond Vechile of Tantric Way; the third of the three-vechile approach of Tibetan Mahayana Buddhism