IV osa, kohdat 17-23

17. Alempirotuiset suomalaiset nykyisten suomenruotsalaisten ajattelussa

"Suomenruotsalainen laulelma perustuu ruotsalaiseen laulelmaan, mutta suomalainen laulelma on rillumareikulttuuria", selvitti Barbara Helsingius TV:n Yötä Kohti ohjelmassa 21.11.89. "Suomalaiset ovat tyhmää kansaa", selitti Casimir Ehrnrooth yhtiönsä eroa Suomen paperiteollisuuden markkinointiyhdistyksestä. (HS 7.4.90.)

Ruotsi on Vivica Bandlerin Eurooppa, selviää hänen haastattelustaan. (HS 1.4.90.) Lisäksi hän innostuneena kertoo, kuinka kansainvälisessä kulttuuriseminaarissa väitettiin, että Suomi tuo aina samoja vanhoja myyttejä ja kliseitä tai venäläistä kulttuuria. "Suomalainen istuu puussa ja vaanii vihollista. Ei suomalainen hevin katso toista ihmistä silmiin", hän lisää omana kommenttinaan.

"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä, että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)

Mutta käsitys suomalaisten alemmasta rodusta ei ole vain Helsingiuksen, Ehrnroothin, Bandlerin ja Zilliacuksen tietoa.

"Komitea pohtimaan suomalaisten suhtautumista pakolaisiin, etteivät ennakkoluulot ja viha eläisi." (Christoffer Taxell syksyllä 1987 Keskustan Edistyksellisen tiedeliiton tilaisuudessa Tampereella.)

"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn Siuntiossa 5.1.91. (Al 6.1.91.)

"Hallituksen sivistyspoliittisen ryhmän keskustelut eivät ole olleet niin sivistyneitä, kuin ryhmän nimi vaatisi", arvosteli kansakoulunopettaja Ole Norrback ryhmän muita ministereitä: Lisensiaatti Uosukainen, tohtori Isohookana-Asunmaa, sosionomi Kankaanniemi. (HS 4.2.93.)

Näin ruotsinkielisellä ministeritasolla kerrotaan neljän ministerin voimalla alemmasta suomalaisesta ihmisrodusta, ettei totuus unohtuisi.

Sivustatukea tulee Ruotsinmaalta:

Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi. Mokomat alempirotuiset. (HS 6.3.92.)

18. Ruotsinkielisten keinot 1.

"Sotarikoksista syytetyt" ei tarkoita presidenttiä ja ministereitä, selitti valvontakomission ministeri Orlov sodan päätyttyä. Se oli karvas pettymys RKP:n kaunaisille edustajille. Sen johdosta RKP:n Nils Meinander ja Atos Wirtanen, SKP:n Hertta Kuusinen ja Maalaisliiton Urho Kekkonen suunnittelivat taktiikan presidentin ja ministerien saamiseksi syytettyjen penkille. Näin kertoo Meinander muistelmissaan "Insyn och efterglokhet. Politiska minnen 1940--1962". (Söderström & Co 1977.)

Muistelmista selviää, että sodan loppuvaiheessa Meinander toimitti vihollisen tiedustelupalvelulle virkamiehenä saamiaan tietoja. Maanpetoksella hän alkoi pohjustaa itselleen ja RKP:lle poliittista asemaa sodan loppumista ajatellen.

Taktiikkaan kuului mm., että hallitukselle jätettiin 23.1.45 kysely sotasyyllisyysasiassa. Sen kuudesta allekirjoittajasta kolme oli ruotsinkielisiä. Samasta asiasta tehtiin välikysymys 29.6.45. Kommunistien lisäksi kyselijöitä oli RKP:stä 10, SDP:stä 7 ja Maalaisliitosta 2 edustajaa. RKP oli SKDL:kin innokkaampi, 10 edustajaa 14:tä. Kaikkiaan 26:sta allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä. (Eduskunnan pöytäkirjat.)

Korruptiokautena, joka tästä alkoi, RKP oli säännöllisesti mukana toisiaan seuraavissa hallituksissa. Meinander kolmesti rahaministerinä.

Tästä yhteistyöstä syntyi meinander-kekkosbrezneviläinen poliittinen kulttuuri, jonka valta-akselin muodostivat ruotsinkieliset, Kekkosen k-linja ja kommunistit. Sen vaikutuksesta Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaa säädeltiin Moskovasta. Neuvostoliiton mielistely, ruskeakielisyys, oli sen peruslinja. Toki sen kannattajat ymmärsivät, että Moskova määrää johtajat tulevan Neuvosto-Suomen hallintopaikoille.

Ryhmän Meinander-Wirtanen-Kuusinen-Kekkonen työrukkanen oli sodanjälkeinen punainen Valpo, jonka johtajana toimi ruotsinkielinen Karl Otto Brusiin (nykyisen maaherra Kaarina Suonion isä). Sen tehtävänä oli puhdistaa kommunismin vastaiset ainekset, valmistella Neuvosto-Suomen tuloa. (Mm. Jukka Rantalan lisensiaattityö, HS 24.5.94.) Sen johtamat käpykaartilaiset (rintamakarkurit) laativat innoissaan tappolistoja niistä, ensimmäisessä puhdistusaallossa teloitettavista suomalaisista, jotka sodassa olivat puolustaneet Suomea. Mm. 18.1.47 päivätty Valpon Tampereen osaston luettelo Valpon pääosastolle sisältää 2600 asukkaan Suodenniemeltä 107 tällaista henkilöä. (Valpo KD No 635/28-47. Saap. 22.1.47.)

19. Ruotsinkielisten keinot 2.

Tuon kulttuurin uudempia edustajia ovat mm. Ilkka Suominen, Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen. Heidän toimintansa on tiukasti sidoksissa tuon kulttuurin perusarvoihin: palvelut ruotsinkielisille ja yhteistyö NL:n tiedustelupalvelun kanssa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suomisen myötävaikutuksella siirrettiin valtion varoja (veronmaksajilta) Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssissa sen ruotsinkielisille omistajille välillisine vaikutuksineen n. 2 miljardia markkaa. (Todistajalausunto Helsingin hovioikeudessa 10.5.93.) Pakkoruotsia Suominen puolusti yritteliäästi HS:ssa ja Al:ssä 17.1.93.

Ilkka Suominen ja Ilkka Kanerva olivat Nkp:n yhteyshenkilötä. Kanerva toimitti tietoja KGB:lle (Neuvostoliiton tiedustelupalvelu). (Hannu Rautkallion tutkimus: Neuvostoliiton asialla/NKP:n vaikutus Suomessa 1960-luvulla, Tammi 1993.) Ilkka Kanerva oli ainoa kokoomusministeri, joka äänesti hallituksessa koulujemme pakkoruotsin puolesta 10.3.93.

Paavo Väyryselle Kekkonen testamenttasi 1970-luvun lopussa KGB:n pääyhteysmiehen tehtävät. (Rautkallio.) Tohtori Väyrysestä tehtiin Åbo Akademissa.

Onneksemme sosiaalidemokraattien nuorempi polvi, joka oli ollut rintamilla, ns. asevelisosialistit, ymmärsi, mihinkä ollaan menossa. "Jo riittää" -kampanja, jonka he panivat toimeen osui oikeaan saumaan. Se teki tyhjäksi meinander-kekkoslaiset suunnitelmat. Se vei mahdollisuuden Brusiinin organisaatiolta toteuttaa Baltian maiden mukainen puhdistus Suomessa. Se pelasti henkilöt, jotka oli nimetty käpykaartilaisten tappolistoilla. Se pelasti meidät Baltian maiden kohtalolta.

Opetusministeri Ole Norrbackin painostuksesta Helsingin yliopiston oikeustieteen ruotsinkielisten opiskelijoiden kiintiötä lisättiin 50 % v. 1991.

Vastalauseeksi tästä lainvastaisesta menettelystä valintakoelautakunnan puheenjohtaja professori Erkki Havansi erosi puheenjohtajan tehtävistä. (HS 1.3.91.)

Syksyllä -92 Elisabeth Rehn järjesti lakia rikkoen somaliperheen siirron Tallinnasta Suomeen, tietäen ulkoministeriön ja sisäministeriön kielteisen ratkaisun asiassa. (HS 21.1.94.)

Olimme siis vaarassa saada presidentiksi henkilön, joka jo ministerinä kuvittelee, että lain säädökset eivät koske häntä, ei edes toisen ministeriön alaisuuteen koskevissa asioissa. Minkälaiseen lentoon kuvitelmat olisivatkaan lähteneet presidenttinä.

Professori Lauri Honko HS 21.8.94:

Iitissä kesällä 1994 järjestetyssä kansainvälisessä seminaarissa suomenruotsalainen historioitsija selvitti, että suomalais-ugrilainen kielisukulaisuus ei ole uskottava.

"Tieteellisen tosiasian kieltäminen ei sinänsä ole tavatonta, mutta kun se tulee kansakunnan sisältä, se vaatii selitystä. Ilmeisesti suomalais-ugrilaisuus voi olla joskus hankala sovittaa suomenruotsalaiseen Suomi-kuvaan."

20. Korruptio politiikassa, talouselämässä ja ammattiyhdistyksissä 1.

Kalevi Sorsan ulkoministeriössä korkeisiin virkoihin nimitettiin vain ruotsinkielisiä. (Klaus Törnudd, Ralf Friberg.) Ilkka Suominen ehdotti eduskunnan oikeusasiamieheksi Mikael Hildeniä. Paavo Väyrysestä tehtiin tohtori Åbo Akademissa.

Esko Aho otti yllättäen käsittelyyn pakkoruotsin hallituksen iltakoulussa 10.3.93. Keskustaministerit asettuivat RKP.n ministerien tueksi ja hallituksen päätökseksi tuli, että pakkoruotsi kouluissa säilytetään.

Aho riisti tällä tavoin esittelyoikeuden opetusministeri Riitta Uosukaiselta, joka olisi halunnut ruotsin kielen valinnaiseksi aineeksi.

Kaikki kouluelämän järjestöt, Opettajain ammattijärjestö, Rehtorien liitto ja koululaisjärjestöt ovat lausunnoissaan ilmoittaneet kannattavansa valinnaisuutta. Tammikuussa 1993 tehdyssä gallupissa 78 % suomalaisista ilmoitti kannattavansa valinnaisuutta.

Aholle ei kyseisen alan henkilöstön asiantuntemus merkitse mitään. Mitään ei merkitse se, mitä kansalaisten enemmistö toivoo.

Johannes Virolainen toi pakkoruotsin peruskouluun ja sai korkean ruotsalaisen kunniamerkin, muistaa Esko Aho. Virolaisen konstit kuuluivat kekkos-brezneviläiseen kulttuuriin. Sillä kulttuurilla Aho uskoo menestyvänsä.

Saas nähdä, kuinka äijän käy. Voi olla, että äänestäjät alkavat etsiä moraalitietoisia poliitikkoja.

Martti Ahtisaari syrjäytti läänin asukkaiden toivomukset ja nimitti RKP:n toivomuksesta Hämeenläänin maaherraksi ruotsinkielisen Kaarina Suonion, tyypillisen meinander- kekkosbrezneviläisen poliitikon. (Kaarina Suonion isä Karl Otto Brusiin, sodanjälkeisen punaisen Valpon päällikkö.

Kun taistolaisten vallankumoustoiveiden aika 70-luvulla näytti olevan lähellä, taistolaiset järjestivät Nokialla propakandatilaisuuden, jonne oli kutsuttu talouselämän edustajia ja taistolaisliikkeen ulkopuolisiakin poliitikkoja. Kutsutuista vain Kaarina Suonio oli tullut paikalle turvatakseen asemansa uudessakin järjestelmässä.

Vastoin hallituksen harkintaa Ahtisaari nimitti 24.3.1995 Jörn Donnerin Suomen pääkonsuliksi Los Angelesiin. Ministeriön laskelman mukaan se aiheuttaa 1,5 milj. markan ylimääräisen, turhan kustannuksen. Hallitus ei pitänyt sopivana kyseistä lahjussummaa aikana, jolloin työttömien päivärahasta on leikattava. Tällaiset kultaiset kädenpuristukset presidentiltä, veronmaksajain kukkarosta, ohittavat korruptiossa kekkoskaudenkin. On kuin huseeraisi YK:n varoilla WIDER- instituutissa tai Namibiassa, eikä muista, paljonko saa palkkaa. Asettuuko Suomeen tunkeutuvan mafian johto tälle Italian mallinkin ylittävälle tasolle.

21. Korruptio politiikassa, talouselämässä ja ammattiyhdistyksissä 2.

Moukat ovat moukkia, kihertävät Rolf Kullberg, Klaus Törnudd, Bror Wahlroos, Sixten Korkman, Tom Vestergård, Gustav Teir, Johnny Åkerholm, Kaarina Bruure-Hägglund jne. loputtomiin, sekä Wärtsilän ruotsinkieliset omistajat, jotka irrottivat rahansa ulkomaille ja jättivät miljardivelat Suomen valtion maksettaviksi.

Valtio menetti siinä 2 miljardia markkaa. Operaatio onnistui kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suomisen myötävaikutuksella. (Todistajan lausunto Helsingin hovioikeudessa 10.5.93, HS 11.5.93.)

Christopfer Wegelius maksoi SYP:n Björn Wahlroosille Tampellan 10 markan reaaliarvoisista osakkeista 150 mk/kpl. Näin siirrettiin Tampellan ruotsinkielisille osakkaille välillisine vaikutuksineen 4 miljardia markkaa suomalaisten säästöpankkien varoja.

Paavo Väyrynen juoni syksyllä -91 Casimir Ehrnroothin kanssa pakkodevalvaation. Suomi menetti siinä 8 miljardia markkaa. CE voitti 400 miljoonaa. Väyrysen palkkion suuruus ei ole tiedossa.

Helpointa ruotsinkielisten on soluttautua työväenliikkeen toimintoihin.

Ruotsinkieliset demarit Ulf Sundqvist toimitusjohtajana, Pehr-Erik Lundh hallituksen puheenjohtajana sekä Yrjö-Olavi Aav, Lasse Wahlroos ja Kenneth Degert hallituksen jäseninä hallitsivat Työväen Säästöpankkia. He siirsivät 3 miljardia markkaa työväen säästövaroja sukulaisille ja muille ruotsinkielisille pelureille, sekä Sundqvistin omiin taskuihin. Koko hallinto ruotsinkielisten käsissä. Jälki on sen mukaista. (Helsingin käräjäoikeus 17.11.94.)

Maj-Len Remahl, Christina Holmlund, Per-Erik Lundh, Esa Svanljung, ammattiyhdistysliikkeen ruotsinkielisiä johtajia. Peter Tallberg Suomen Liikunta ja Urheilu ry., Arne Wessberg ja Astrid Garz, Yleisradio.

Tämän organisoidun soluttautumisen vastapainoksi ei ole mitään tasapainottavaa organisaatiota. Yleisradion johto on uusi näyttö tämän organisaation aikaansaannoksista. Sen neljästä johtajasta kaksi on ruotsinkielistä. Siis 50 %, kun väestöosuus on 5 %. Innokkaimmat soluttajat tässä tapauksessa ovat olleet ruotsinkieliset kansanedustajat Mats Nyby (sd) ja Jari Ekholm (kok). Näin suomenkielisiin puolueisiin soluttautuneet soluttavat edelleen.

Professori Dag Anckar Huvudstadsbladetissa 22.12.91.

"Katsokaa RKP:ta, joka on oikeastaan pieni ja merkityksetön puolue, ...mutta istumalla hallituksessa puolue on onnistunut kasvattamaan vaikutusvaltansa huippuun."

Selitys Anckarin havaintoon on mm. siinä, että RKP:n omien ministerien lisäksi myös SDP:n hallitusryhmässä on aina joku ruotsinkielinen ministeri, joku Sundqvist tai Bärlund, kekkoskulttuuriin kuuluva sorsakauden jäänne.

Suomenkielisiä moukkiahan tässä vain johdetaan, alempirotuisia.

22. Päätelmä

On oikein, että
-- syksyllä -89 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla, ja kaikki pyrkijät otettiin sisään, mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa
-- samana syksynä Vaasassa keskiarvot olivat 5,8 ja 7,6, 7 ruotsinkielistä paikkaa jäi täyttämättä, 40 suomalaista jäi ilman lukiopaikkaa.
-- syksyllä -93 nämä keskiarvot olivat suomenkielisillä 9 ja ruotsinkielisillä 6
-- voidakseen hakea kauppakorkeakouluun suomenkielinen kuuden laudaturin ylioppilas lukee 5 pääsykoekirjaa. Ruotsinkielinen pääsee Åbo Akademiin suorittamaan vastaavaa tutkintoa pelkästään todistuksista saamillaan pisteillä (v. 1990)
-- kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 % (väestöosuus 5 %), ruotsinkielisistä hakijoista 62 % pääsi sisään, suomenkielisistä 18 %( v. 1990)
-- akateemisista opiskelupaikoista ruotsinkielisille on varattu suhteellisesti kaksinkertainen määrä suomenkielisiin verrattuna
-- heikompilahjaisille ruotsinkielisille myönnetään opiskelussa kaikki ne oikeudet, jotka kohdassa 6 on mainittu.

"Ruotsinkielisille esitetään omaa sisäänottoa Helsingin yliopiston tähtitieteelliseen, maa- ja metsätaloustieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Ruotsinkielisille nykyisin varatut kiintiöt eivät ole täyttyneet, koska hakijat eivät ole yltäneet vaadittuun pisterajaan." (HS 23.6.89.)

Mutta suomenkielisten edelle korkeisiin virkoihin menevät nämä lahjakkuustasoltaan heikommat ruotsinkieliset. Samalla tavalla pelkästään korruptioon perustuu heidän ministeripaikkansa maan hallituksissa.

Eivät he turhaan kiherrä.

On selvää, että suomalaiset eivät pysty hoitamaan maan asioita, siksi 5 %:n vähemmistölle on annettava maan kaikissa hallituksissa 13 - 17 % paikoista.

RKP:n mukanaolo maan hallituksissa on jäänne kekkoskulttuurin ajalta. Sitä tarvittiin korruptiolle rakennetussa yhden miehen demokratiassa.

Luonnollisesti meidän on annettava kilpailijoillemme ruotsalaisille se etulyönti Euroopan markkinoilla, että me tuhlaamme aikaa ruotsin kielen opiskeluun sillä aikaa kun he opiskelevat Euroopan suuria kieliä.

Tietysti 20 suomalaisen on opeteltava ruotsin kieli, ettei yksi joukkoon joutunut ruotsinkielinen joudu kielelliseen paitsioon.

Missään muussa kehittyneessä maassa ei tällaista aatelissäätyä enää elätetä.

Ruotsalaisuuden liike: "Suomalaiset ovat alempaa rotua".
Jutta Zilliacus: "Suomalaiset ovat moukkia".
Oikeassa he ovat.

Epäilemättä meidän velvollisuutemme on liputtaa Kustaa Aadolfin päivänä.

Tietysti valtion virkamiesten on koko maassa opeteltava ruotsin kieli, voidakseen kaikella kunnioituksella palvella tuota 5 %:a vähemmistöä.

Onko jossain mennyt pieleen?

23. Havaintoja I

1. Pohjoismainen yhteistyö

Ruotsin pääministeri Ingvar Carlsson sanoi 21.6.95 EN:n kokouksessa Strasbourgissa:

-- Ruotsi ei voi liittyä Euroopan neuvoston vähemmistökieliä koskevaan sopimukseen, koska se toisi ruotsinsuomalaisille vähemmistökielen oikeudet. (HS 25.6.95.)

"Ruotsin Haaparannan kaupungin päätös kieltää suomen kielen käyttö päiväkodeissa on suututtanut kielitieteilijöitä eri puolilla maailmaa". (HS 15.5.90.)

Tutkija Olli Nuutinen Kööpenhaminan yliopisto:

-- Pohjoismaalaisten suhtautuminen suomen kieleen on rinnakkainen venäläisten suhtautumiselle kansallisiin vähemmistöihinsä. Kevättalvella 1993 Pohjoismaat painostivat lehtikirjoittelulla ja jyrkkäsävyisillä puheenvuoroilla Suomen epärationaaliseen kielenopetusratkaisuun: ruotsinkieli jäi peruskoulussa pakolliseksi. Suomen sisäisiin asioihin puuttuminen legaalistui pohjoismaisuuden nimissä. (Aamulehti 31.7.94.)

Suomi on ollut mukana Skandinavia-today -tyylisessä Skandinavian musiikin esittelyssä Keski-Euroopassa. Tänä vuonna Berliinissä järjestettävään tapahtumaan Suomi ei päässyt, vaikka tapahtumaa tukee Pohjoismainen kulttuurirahasto, jossa Suomi on mukana.

-- Suomi ei kuulu Skandinaviaan, ilmoittivat ruotsalaiset järjestäjät syyksi pääsyn epäämiseen. (HS 16.4.94.)

Vuoteen 1993 saakka suomalaiset ovat voineet aloittaa akateemiset opinnot Saksassa ylioppilastodistuksen perusteella. Mutta tästä alkaen siellä on opintojen aloittamiseksi alettu vaatia suomalaisilta hyväksytty pääsykoe johonkin akateemiseen oppilaitokseen Suomessa. Muutos perustuu ruotsalaiseen informaatioon. Muiden Pohjoismaiden kohdalla sellaista muutosta ei ole tehty.

Näin pidetään Ruotsista käsin ojennuksessa alempirotuisia suomalaisia, suomenruotsalaisten toivomuksesta.

HS 9.11.94:

Ruotsalainen päivälehti Dagens Nyheter väitti Estonian pelastustöiden viivästyneen puolella tunnilla Helsinki Radion viivyttelyn vuoksi.

Rannikkoaseman päiväkirjojen mukaan mitään viivyttelyä ei ole tapahtunut, vaan Suomen viranomaisten toiminta on ollut esimerkillistä.

Aamulehti 17.2.95: Ruotsin suurin päivälehti Dagens Nyheter on löytänyt syylliset Estonian onnettomuuteen Suomen merenkulkuhallituksesta. "Suomalaiset kantavat raskaan vastuun haaksirikosta", lukee lehden etusivulla.

-- Nyt Suomenkin täytyy ruveta ottamaan pakolaisia.

Vain tämä vahingoniloinen kommentti oli Ruotsin EU- komissaariehdokkaalla (Anita Gradin) sanottavaa, kun Suomi oli äänestänyt liittymisen puolesta. Ruotsalainen näkemys aidoimmillaan pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Suomenkielisten mielenterveyspalveluja lopetetaan Tukholmassa.

Ylilääkäri Pertti Rannan on vaikea käsittää, mitä säästöjä voisi syntyä siitä, että eteläisten kaupunginosien käytössä ollut Älvsjön suomenkielinen vastaanotto lakkautetaan.
(Aamulehti 17.9.95.)

Suomalaisten asiantuntijoiden mielestä Ruotsin ympäristöpolitiikkaa ohjaavat kauppapoliittiset tavoitteet. Ruotsalaiset ovat taipuvaisia syyttelemään naapurimaitaan ja asettavat näille vaatimuksia, joita se itse ei ole valmis täyttämään. (Aamulehti 31.8.88.)

Ruotsalaisten näkemyksen mukaisella pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät juuret.

Antverpenin olympiakisojen (1920) uimahypyissä Yrjö Valkamaa pidettiin voittajana. Neljä tuomaria antoi hänelle sijaluvut 1, 2, 3 ja 3, mutta ruotsalainen Julin sijoitti Valkaman viimeiseksi eli 12:ksi ja sai suomalaisen näin putoamaan viidenneksi neljän ruotsalaisen jälkeen.

Pohjoismainen yhteistyö on niin tärkeää, ettei sitä voi sysätä yksinomaan suomenruotsalaisten hoidettavaksi, puolusti Martti Ahtisaari koulujemme pakkoruotsia. (Al 13.4.94.)

Tällainen on poikkeuksellisen törkeää epärehellisyyttä valtionpäämieheltä. 99 % suomalaisista ei koskaan osallistu millään tavalla tuohon yhteistyöhön, mutta presidentti väittää, että kaikkien on sitä varten opeteltava ruotsin kieli.

Valtiovierailulla Ruotsissa Ahtisaari vetosi Ruotsin hallitukseen suomalaisen kielivähemmistön oikeuksien puolesta. Pääministeri Bildtin vastaus oli tyly, ei. Hän ei vaivautunut edes muotoilemaan diplomaattista vastausta.

Bildt kohteli Ahtisaarta juuri niin kuin kohdellaan rähmälläänolijoita, alempirotuisia.

Kekkonen oli rähmällään itään, Ahtisaari on rähmällään länteen.

Vain Koivisto ei tanssinut ripaskaa Moskovassa eikä kolhinut otsaansa Tukholmassa.

Ahtisaaren rähmälläänolo alkoi jo Suomessa. Ensimmäiseksi hän kyseli neuvoa RKP:lta. Helposti RKP sytytti Ahtisaaressa tuon ruotsinkielisiä suosivan meinander-kekkosbrezneviläisen korruptiohengen. Suonion (Huvudstadsbladetin vihje, Ahtisaari itse sanoo) ja Donnerin nimitykset ovat mallioppilaan näyte. (Vertaa tutkielman kohta 20.)

RKP osasi käyttää hyödykseen Ahtisaaren kompleksia: ettei samaistuisi ruotsinkielisten silmissä alempirotuisiin suomalaisiin. Onhan hänen sukunsa suomalaisen haaran kantaisä Norjasta tullut siirtolainen.

(Lokakuun 19. päivänä 1872 lähti Tukholmasta laivalla Kotkaan Hans Gutzeitin tilaamat norjalaiset sahatyöläiset. Marraskuun 10- 16. päivien palkkalistan mukaan M. Adolfsen, Ahtisaaren suvun suomalaisen haaran kantaisä, on saanut viikon palkan 17 mk 25 penniä.)

HS:n haastattelussa 4.3.94 Elisabeth Rehn kertoo saaneensa kirjeitä, joissa häntä sanotaan hurriksi ja muukalaiseksi.

"Olen miettinyt, että pitäisi antaa kirjeet jonkin tutkijan käyttöön, koska ne heijastavat Suomen kansan henkistä tilaa", hän sanoo.

Olimme siis vaarassa saada presidentin, jonka mielestä k a n s a a vaivaa kollektiivinen psyykkinen häiriö.

Tapaus Rehn nostaa esiin kysymyksen, pitäisikö pyrkijöiden älyllinen tila tutkia, ennen kuin heidät hyväksytään ehdokkaiksi presidentinvaalissa.

On järkyttävä tilanne, kun valtionpäämies epäilee, että vika on k a n s a n psyykessä. Historia tuntee samantapaisia ilmiöitä.

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", analysoi Rehn jo 5.1.91 Siuntiossa. (Al 6.1.91.) "Matematiikkakin on pakollinen", vastasi Rehn, kun häneltä kysyttiin, miksi ruotsin kieli pitää olla pakollinen aine Suomen kouluissa.

Rehnin äly ei riittänyt oivaltamaan, että matematiikka on pakollinen aine kaikkien maiden kouluissa, mutta ruotsin kieli Ruotsin ulkopuolella vain Suomessa.

-- En ole tyhmä, vaikka niin väitetään, ilmoittaa Elisabeth Rehn. (Aamulehti 8.10.92.)

Ruotsinkieliset eivät hyödynnä ainoastaan Ahtisaaren kompleksia. Antoisa kohde heille on uusi ministeri, kokematon poliitikko. Anneli Jäätteenmäki lupasi RKP:n lähetystölle laajentaa ruotsinkieliset palvelut virastoista myös valtion liike- ja tuotantolaitoksiin. Tätä koskevan esityksen hän ilmoittaa antavansa hallitukselle kahden kuukauden kuluessa. (Lehtiuutiset 26.8.94.)

Ministeri oli silminnähden imarreltu osakseen tulleesta arvostuksesta, vallan tunteesta. Pienempikin ruotsalainen prenikka riittää hänen rintapieleensä, havaitsi tyytyväinen lähetystö.

Järjestöelämässä alempirotuiset suomalaiset luovuttavat johtopaikat helposti ruotsinkielisille, jotka käyttävät niitä valtansa vahvistukseen.

Myös yksittäisiä suomalaisia, ns. ensimmäisen polven sivistyneitä, joiden itsetuntoa peritty talonpoikaiskulttuuri ei ole tukemassa, on helppo höynäyttää meinander-kekkosbrezneviläi- seen yhteistyöhön. (Jäätteenmäki, Aho, Ahtisaari)

Kaksikielisyyden aiheuttamat viralliset hallintokulut (rutiinikulut) ovat noin 2 miljardia markkaa vuodessa.

Lisäksi tulee satunnaiset kulut. Pelkästään Eta-sopimuksen käännöstyössä on oikeusministeriössä ollut palkattuna vuodesta 1991 alkaen yli 40 henkilöä. Työssä "yötä päivää", kuten yksikön johtaja sanoo. (Al 3.1.94.) Puolet työstä on aiheutunut ruotsinnoksesta. Tämä lisäksi tulee nelinkertainen käännöstyö, jonka EU aiheuttaa.

Suomalaisia moukkiahan tässä vain rokotetaan.

Erik Elfströmin kirjoitus identiteetistä. (HS 22.11.93.)

Jos mongolit eivät olisi sitoneet venäläisten voimia 1200-- 1500 -luvuilla, venäläiset olisivat miehittäneet Suomen, hän aloittaa ja jatkaa:

"Jos Novgorod ja Moskova olisivat saaneet rauhassa valloittaa Suomen, meillä olisi nyt vahva venäläis-suomalainen identiteetti. Kahdesta pahasta kohtalo valitsi meille pienemmän."

Pienemmällä pahalla E tarkoittaa ruotsalaista miehitysvaltaa. Hyvä esimerkki siitä, mihinkä jos-historialla ja jos, jos -päättelyllä tullaan. Tuhansien vuosien naapuruudella karjalaiset tunsivat hyvin venäläiset. He valitsivat 1600-luvulla läheisen naapuruuden venäläisten kanssa paetessaan ruotsalaisten sortoa. Muodostui Tverin karjalaiset. (Prof. Heikki Kirkinen HS 26.4.92.) Todellisuus on siis aivan päinvastainen kuin Elfströmin kuvitelma.

Koko kirjoitus perustuu kuvitteelliseen jos-historiaan. Mutta se ei riitä, vaan jos tuo jos-historia olisi toteutunut, ja jos sitten olisi käynyt niin, ja jos sitten näin. Jotta pääsisi ruotsalaisen miehittäjä-alistajan kirjoittaman historian visioon, Elfström käyttää moninkertaista jos-sattumaa. Ruotsinkielisten ymmärrystasolla saattaa syntyä peräti tutkittuakin jos-historiaa.

Kansanedustaja Henrik Lax (RKP) syyttää Suomalaisuuden liiton puheenjohtajaa professori Erkki Pihkalaa "pääkellokasta", kuten hän sanoo, inttämisestä ja turvautuu sitten henkilökohtaiseen nälvimiseen. (HS 4.10.93)

"En voi muuta kuin ihmetellä, minkä tasoista opetusta taloushistorian oppituolin arvon haltija työnsä puolesta jakaa oppilailleen."

Tällaisella sättimisellä ei ole mitään asiayhteyttä kielikysymykseen, josta Pihkala puhuu.

Suomenruotsalaisten jokaisessa kirjoituksessa turvaudutaan henkilökohtaiseen herjaamiseen. Älyllinen panos ei riitä oman näkökulman asialliseen puolustamiseen. Suomalaisten kirjoituksissa tällaista sättimistä ei ole käytetty kertaakaan.

Tässä paljastuu suomenruotsalaisten henkisen rakenteen erilaisuus, heikompi henkinen lahjakkuustaso, joka oheisessa tutkielmassa on todettu. (Alempirotuiset suomalaiset ja pakkoruotsi.) Kun älyllistä kykyä ei riitä oman näkemyksen perusteluun, otetaan käyttöön tyhjänpäiväinen haukkuminen.

Paitsi virolaisten veljeyteen, Lax pyrkii kirjoituksessaan yhteiseen identiteettiin suomalaisten kanssa.

"Toinen kotimainen kieli on niin suomenkielisille kuin ruotsinkielisille osa suomalaista identiteettiä", hän väittää.

Me suomalaiset kiitämme kunniasta. Emme me tunne identiteetin edellyttämää henkistä yhtäläisyyttä suomenruotsalaisten kanssa. Henkisen rakenteen selkeä erilaisuus ilmenee älyllisenä eroavuutena ja lahjakkuustason erilaisuutena, kuten edellä on selvinnyt.

Siinä lienee myös selitys Elisabeth Rehnin älylliselle pintaliidolle, jota presidenttiehdokkaan vaalikampanjassa nähtiin. Ihan vaan keinohymyllä.

Neuvostoliiton mukana romahti ruskeakielisyysideologialle perustunut meinander-kekkos-brezneviläinen poliittinen kulttuuri. Sen mukana tipahtivat hyllyltä Johannes Virolainen, Kalevi Sorsa, Harri Holkeri, Ilkka Suominen ja Paavo Väyrynen.Uusruskeakielisten viiteryhmä on versonut tuon kulttuurin raunioille. Erikoista innostusta tähän ryhmään ovat ilmaisseet:

Esko Aho: kuten selviää tutkielmasta, kohta 20

Ilkka Kanervan halu selviää tutkielmasta, kohta 19

Anneli Jäätteenmäki kuten on todettu edellisessä kappaleessa nro 4

Viiteryhmän noviisit:

Olli-Pekka Heinonen tuntee poikkeuksellista vetoa tähän viiteryhmään.

- Heti ministerinimityksen jälkeen hän ilmoitti kannattavansa koulujemme pakkoruotsia. (HS 11.2.94.) Käytännön toimenpiteenä hän palautti pakolliseksi ylioppilaskirjoitusten ruotsin kielen, jonka Uosukainen oli esittänyt valinnaiseksi.

Risto E J Penttilä
tutkija Elisabeth Rehnin ministeriössä

- Pakkoruotsin säilyttäminen kuuluu puolueen ohjelmaan, julisti puolueen johtaja Penttilä Nuorsuomalaisen puolueen perustamiskokouksessa. "Meillä on ollut erinomainen yhteistyö. Hän jotenkin oppi minun tapani sanoa asiat", kiitteli Rehn Penttilää. (HS 13.12.94)

Jukka Tarkka nuorsuomalainen kansanedustaja

Jukka Tarkka kuuluisi oikeastaan meinander- kekkosbrezneviläisen kulttuurin varsinaisten edustajien joukkoon, koska hän on antanut uskostaan näytön jo tämän kulttuurin kukoistusaikana 70-luvulla.

Itse keksityt dokumenttitiedot Tarkan väitöskirjassa 1977:

1. Tarkka väittää Paasikiven sanoneen, että "Suomi provosoi Neuvostoliiton talvisotaan". Paasikivi ei ole koskaan tällaista sanonut, todistaa Tuomo Polvisen Paasikiven elämänkerta.

2. Tarkka väittää, että Neuvostoliitto pakotti kesällä 1944. alivoimaisilla joukoilla suomalaiset vetäytymään ja lopuksi antautumaan ehdoitta.

Todellisuudessa NL:lla oli kaikissa aselajeissa 3-5 - kertainen ylivoima. Ja Suomi ei antautunut ehdoitta. Tätä mieltä ovat kaikki muut tutkijat. Meinander-kekkosbrezneviläinen kulttuuri tarvitsi tällaisia tutkimuksia. Ruskeakielisyys oli sen kantava voima. Sen Tarkka ymmärsi.

Ruotsinkielinen Carl Hugo Öhman, professori, tohtori, ritari, majuri ja Tampere-talon johtaja, on henkisesti Tarkan identtinen kaksoisveli.

Kirjailija August Strindbergin kirjeitä, joita Öhman käytti dokumentteina lisensiaattityössään, ei ruotsalaisen asiantuntijan mukaan ole olemassa. Kerran Öhman jo löysi ne Barbie-nuken patjan alta. Mutta asiaa selvittelevälle elimelle hän ei ole niitä esittänyt. (Kadonneet Strindberg-lähteet ovat edelleen hukassa, HS 4.1.96.).

Haastattelussa, jonka Öhman antoi tultuaan Tampere-talon johtajaksi, hän kertoi olevansa sotilasarvoltaan majuri. Mutta ylennyspäiväkäskyjä, viisi ylennystä kokelaasta majuriksi, ei ole löytynyt edes Barbie-nuken patjan alta.

Nämä meinander-kekkosbrezneviläiset aateveljet, Tarkka ja Öhman, ovat jokseenkin tasaveroiset. Olisiko Öhman vähän puhdaslinjaisempi.

Ruotsinkielisten väestöosuus on 5,6 %, mutta ruotsinkielisten lähetysten osuus Ylen TV-kanavien yhteisestä lähetysajasta on 30 %. Yksi viikko lokakuussa 1995: ruotsinkieliset TV1 + TV2 = 13,5 tuntia + TV4 80 tuntia; suomenkieliset ohjelmat TV1 + TV2 + 236 tuntia.

Vuoden 1995 ensimmäisellä puoliskolla ruotsinkielisen ohjelman katsojamäärä oli 2 %.

Suomalaisten moukkien lupamaksuilla tämä lysti kustannetaan.

Etuoikeutensa nämä öhmanit toki ovat ansainneet. Ei se ylioppilaslakin kultainen lyyra turhan takia ole suurempi kuin alempirotuisilla suomalaisilla.

9. Presidentinlinnan demokratia vuotaa

"Keskusteluun ryhdytään vasta, jos asianomaiset esiintyvät reilusti omilla nimillään."Näin sanoo tasavallan presidentin tiedottamisesta vastaava Jussi Lähde Aamulehden haastattelussa 15.1.1995.

Analysoituna tuon fraasin alkuperä ja ajatus on: säilyttää vallanpitäjän yliote, tukahduttaa arvostelu. Se on epädemokraattisuuden perusajatus. Se on yksinvaltiaan nyrkki, diktaattorin nuija: uskaltaako joku avata päänsä. Mitä heiveröisempi on henkilön kulttuuritausta, sen tukevammin hän tuon nuijan vartta puristaa. Juuri siksi siitä tuli meinander- kekkosbrezneviläi- sen kulttuurin perusase. Lähde on sanoutuvinaan irti nimenomaan tästä kulttuurista, mutta käyttää ensimmäiseksi sen pääasetta.

Nimimerkki on demokraattinen kilpi vallanpitäjän mielivaltaa vastaan. Se on demokratian perusoikeuksia