Kiitokset

Kun saa aikaan jotain mielestään suurta, esimerkiksi tohtorinväitöskirjan, on tapana esittää kiitokset niille, jotka sen toteuttamisessa ovat edesauttaneet. Siispä:

Kiitokset äidilleni, joka opetti minut tuntemaan luontoa ja nauttimaan kävelyretkistä, sekä isälleni, joka perehdytti minut eräretkeilyn riemuun ja vaivaan, mäkäräpilviin ja retkiruokiin.

Kiitokset Heiko Riedelille Ibex Sportista retkeilyvarusteista ja kannustavasta asenteesta, samoin kuin Joppe Rannalle Helsingin Partioaitasta.

Kiitokset Alma Medialle, jonka tarjoamat joustavat pätkätyöt tekivät retkeni mahdolliseksi, sekä Mauri Mattssonille, jonka idea tämä Aamulehti.fi:ssä julkaistu matkapäiväkirja oli ja joka järjesti käyttööni kommunikaattorin sekä paluulipun etelään. Lämpimät kiitokset Aamulehti.fi:n ihanille naisille, jotka ovat uskollisesti päivittäneet matkapäiväkirjaa teidän luettavaksenne ja lähettäneet minulle kannustavia viestejä.

Quo Vadis -teatterille kiitos kävelyn kehittämisestä taiteeksi ja lähestulkoon uskonnoksi sekä pohjakuntoni luomisesta vuosia sitten Pyreneiden vuorilla ja Atlantin aalloissa.

Kiitokset kaikille lukijoille, jotka ovat kävelleet kanssani kuka lyhyemmän, kuka pidemmän matkan, ja erityisesti kaikille niille tutuille ja tuntemattomille niin Suomessa kuin merten takana, jotka sähköpostein, tekstiviestein, huiluin, harpuin ja kantelein ovat tehneet kulkuni kevyemmäksi.

Haluan myös kiittää kaikkia matkani aikana kohtaamiani avuliaita ihmisiä vedestä, ruoasta, yösijoista, reittiohjeista ja ystävällisistä sanoista.

Generalissimus Stalinille ankarat nuhteet Suomen nykyisistä rajoista, sillä olisi toki ollut vielä komeampaa kävellä Hangosta Petsamoon kuin Helsingistä Näätämöön. Toisaalta sotiemme veteraaneille nöyrimmät kiitokset siitä, ettei synnyinmaani ole niin suuri että joutuisin kävelemään Helsinskistä aina Vladivostokiin asti.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ihmettelevät kiitokset jaloilleni, tämän tarinan hiljaisille sankareille, jotka toteuttivat sen, mikä päähän kerran pälkähti.

Ivalon lentoasemalla 31.7.2000

Erkki Lampén