|
Funny, Hippi, Peikko, Siili, Hullu Hilleri...
olit ja olet äärettömän
rakas!
Funny oli omapäinen ja vilkas
koira. Se saattoi yllättäen sännätä lentokoneen perään ja syöksyä
autojen sekaan 5-tielle tai jahdata jänistä pitkin junarataa.
En tiedä kuinka monta läheltä piti tilannetta
kohdalle osui tai kuinka monta niistä edes näin, sillä välillä Funny
katosi omille teilleen: yöpimeään Saimaan jäälle (jossa se olisi
voinut pudota avantoon) tai La Palman rotkoihin (joista monet ovat
niin jyrkkiä, että ihmisen on niissä mahdoton liikkua).
Funny eli omien sääntöjensä mukaan.
Se ei piitannut kielloista ja vapaus oli
sille liian tärkeää, jotta sitä olisi voinut pitää kahlittuna. Yritin kyllä
toisinaan, mutta Funny nousi välittömästi kapinaan.
Yksi esimerkki tulee mieleen Ranskasta: Olimme auton kanssa vuorilla ilman karttaa, asutusta ei
näkynyt missään ja ilta alkoi hämärtää. Funny halusi ulos juoksentelemaan.
Kun kieltäydyin, se nosti hirveän metelin. Se ulvoi, vonkui, huusi ja sanoi aivan
selvästi: "No niin, nyt riitti! AUTO YMPÄRI JA HETI TAKAISIN SUOMEEN,
HALUAN JAHDATA JÄNIKSIÄ!"
Vaikka Funny oli omapäinen, se oli rakastettava ja valtavan hauska otus,
jonka kanssa aika ei käynyt pitkäksi.
Funnylla oli hyvä sydän.
Jos Funny näkisi minut nyt, se kiipeäisi syliini, nuolisi kasvojani ja yrittäisi lohduttaa.
Funny osasi aina lohduttaa jos olin vähänkin murheellinen ja etenkin jos itkin. Enkä voi olla itkemättä nyt, sillä minulla on Funnya ikävä.
Nina
jonka kanssa Funny vietti suurimman osan
elämästään |
