Leonidiretki Kiinaan

Ni hao!
Itä-Aasiaan 17./18.marraskuuta 1998 ennustetun leonidimyrskyn innoittamana lähdin suunnittelemaan valokuvausretkeä Kiinaan. Matkan järjestelyjä helpotti se, että vaimoni sisar ja hänen avomiehensä asuivat tuolloin Pekingissä. Heiltä sainkin varsin merkittävää tukea käytännön järjestelyihin ja mm. kuvauspaikka löytyi heidän avustuksellaan. Omalta osaltani matkajärjestelyt jäivät kuitenkin melko viime tippaan, sillä viimeiset kaksi viikkoa ennen matkalle lähtöä olivat työn täyteisiä.
Matkalle lähdin Finnairin lennolla torstaina 12.11.1998 kello 19.50 ja Pekingiin saavuin perjantaina 13.11.1998 kello 9.10 sikäläistä aikaa. Pekingissä ilma oli vielä tässä vaiheessa leppoisa, mutta mitä pidemmälle viikko vierähti, sitä kylmemmäksi sää muuttui.

I Will Not Complain Ltd:n kurssikeskus Jinshanlingissä Kiinan muurin tuntumassa.

Kaksi ensimmäistä yötä vietin Pekingissä. Sunnuntaina iltapäivällä oli aika siirtyä noin 120 kilometriä koilliseen Jinshanlingiin Kiinan muurille. Siellä majapaikkana toimi I Will Not Complain Ltd:n kurssikeskus, jota mm. Nokian Pekingin ryhmä on käyttänyt omissa koulutustilaisuuksissaan. Paikka on pääsääntöisesti käytössä vain kesäaikaan, eikä siellä ollut mitään lämmityslaitteita. Tai totta puhuakseni, ensimmäisen vuorokauden jälkeen talonmies näytti, että toisessa sängyssä on sähköllä lämpiävä ohut patja. Niinpä vaihdoin punkkaa!
Paikassa oli kuitenkin elementit kaikkein tärkeimpään. Lounaassa näkyneitä Pekingin valoja lukuun ottamatta paikka oli varsin pimeä ja siksi erinomainen valokuvaustouhuille. Majapaikasta ylös muurille oli matkaa reilu kilometri – vaan ei mitään tasamaata! Kuvausvarustusta oli rahdattavana reilut 30 kiloa – kunnon muulikuorma – joten puuskutus matkalla oli melkoinen.

Kuvauspaikkana toimi etualalla näkyvä muurin tasanne, josta oli melko hyvä näkyvyys horisonttiin lukuunottamatta länsilounasta. Lounaasta kajastelivat Pekingin valot, mutta muutoin paikka oli varsin pimeä.

Yksi matkan onnistumisen kannalta keskeisiä asioita oli tietysti selkeä sää. Se pitikin melkoisessa jännityksessä, sillä ensimmäisenä iltana (sunnuntaina) oli pilvistä. Illan aikana pilviverho raottui sen verran, että päätin kivuta kuvauspaikalle. Sää meni kuitenkin tukkoon jo kahden aikoihin. Puolentoista tunnin roudauksen jälkeen olin saanut kaikki tavarani takaisin majapaikkaan.
Maanantaina kiertelin päiväsaikaan muurilla kuvaamassa ja totesin pilvien syntyvän vuoristo-osuuden reunamilla. Illemmalla majapaikan ikkunoista vilkuillessani sää näytti taas pilviseltä, mutta ulkona käydessäni taivas osoittautuikin selkeäksi. Niinpä alkoi tavaroiden rahtaaminen ylös muurille.
Kamerakalustoni laitoin kokonaisuudessaan valmiiksi varmuuden vuoksi, enkä turhaan, sillä tästä retkeni toisesta yöstä muurilla muodostuikin yllättäen paras leonidiyö. Touhun avasi pisimmän vanan jättänyt leonidi (ns. "Earth Grazer" eli "maapallonhipoja"), joka näkyi 5-10 sekuntia. Ennätin näet kivuta sen perään kymmenkunta porrasta ja seurata sen lentorataa itäisellä taivaalla. Tätä ennen oli jo tapahtunut koko retken suurin moka. Seurantalaitteessa olleeseen kameraan oli uusi filmi tullut ladattua huonosti, eikä se pyörinyt loppuyön aikana! Onneksi käytössä oli kolme muutakin kameraa. Mutta silti – arvaa harmittiiko!

 
Kirkas bolidi (arviolta -8 mag tai jopa kirkkaampi) Kiinan muurin siluettien
yläpuolella 16.11.1998 kello 1946 UT seurassaan toinen leonidi.

Useat yön aikana (ja vielä aamuhämärässäkin) näkyneistä leonideista oli melko kirkkaita, osa jopa tulipalloja eli bolideja. Koska kokemukseni ei riitä meteorien kirkkauksien arvioimiseen, en edes yrittänyt sitä. Valokuvaustouhun vuoksi jätin myös laskemisen syrjään. Yhden tunnin mittaisen jakson kuitenkin laskin kuvaamisen ohessa (4.45-5.45 Kiinan aikaa eli 2045-2145 UT). Tuona aikana havaitsin 95 leonidia. Ensimmäisten 45 minuutin aikana näin 81 leonidia. Muutamat leonidit näyttivät vihertäviltä ja osa jätti taivaalle jopa useiden minuuttien ajan näkyneen savuvanan. Valokuviin tarttui mm. yksi komea bolidi Kiinan muurin siluettien yläpuolella. Sama bolidi osui sekä kalansilmäobjektiiviin että 50-milliseen normaaliobjektiiviin. Viimeiset leonidit näin kello 6.10, 6.20, 6.25 ja 6.36. Auringon nousuaika oli pian kello 7 jälkeen.
Retken toinen yö enteili vielä tässä vaiheessa hyvää seuraavaa, varsinaiseksi myrsky-yöksi ennustettua yötä ajatellen. Todellisuudessa leonidien huippu tulikin noin 16 tuntia etuajassa, eikä mitään varsinaista meteorimyrskyä koettu lainkaan. Myöhemmin matemaatikkojen laskelmissa selvisi, että tulipallot aiheutti pölyvana, jonka komeetta Tempel-Tuttle oli jättänyt vuonna 1333! Nämä samaiset laskelmat johtivat myös uuteen, paljon tarkempaan ennustusmenetelmään, jossa lasketaan maapallon kulku jokaisen erillisen pölyvanan suhteen.

Tekstiviesti toimi Kiinan muurilla puheluja paremmin. Viesti kulki niin Kiinaan kuin Suomeenkin.

Suomesta GSM:ään tullut puhelu herätti ristiriitaisia epäilyksiä. DX-kuuntelijaystäväni Jukka Kotovirta kertoi, että radiohavaintojen perusteella tiistain aamuyö ja aamupäivä olivat olleet Suomessa ja muualla Euroopassa "yhtä rytinää". Englannista kantautui tieto, että siellä meteoreja oli nähty joka toinen sekunti (lyhyt otanta vai pidempi jakso, siitä ei ole tietoa). Niinpä kolmanneksi yöksi samaan paikkaan saapuneiden ursalaisten (Marko Toivonen, Kalevi Inkinen ja Markku Nissinen) kanssa aloimme epäillä pahinta. Olisiko huippu jo sivuutettu? Todellisuudessa näin myös oli. Oman retkeni kolmas yö tarjosi enää rippeitä, meteorit olivat selvästi edellisyötä harvemmassa, eikä kirkkaita näkynyt enää samassa suhteessa. Marko Toivonen arvioi kirkkaimman leonidin magnitudiksi –7. Kalevi Nissisen kanssa näimme yhden hieman kirkkaamman, joten se lienee ollut –8. Sään puolesta yö oli kuitenkin hyvä, alkuyöstä jopa erittäin hyvä (Marko Toivosen arvioin mukaan rajamagnitudia oli 6,5 luokkaa!).

Olosuhteet muurilla? Lyhyesti sanottuna: äärevät! Etenkin viimeinen yö oli kylmä. Lämpötila lienee laskenut –10 asteen paikkeille. Kylmyyden purevuutta lisäsi kova tuuli varsinkin alkuillasta. Kamerajalustat oli pakko ankkuroida muuritasanteelle narujen ja kivien avulla! Edellisenä yönä tuuli kaatoi yhden Manfrotton jalustan kameroineen, joten ankkurointi ei ollut liioittelua!
Näissä oloissa kunnollinen vaatetus oli enemmän kuin tarpeen. Kerrospukeutuminen on kaiken A ja O. Alavartalossa minulla oli pitkien kalsareiden lisäksi kahdet verkkahousut ja yhdet farkut (=neljä vaatekertaa). Ylävartalossa T-paidan lisäksi tarvitsi kaksi college-puseroa, untuvatoppatakin sekä sen päälle vielä tuulitakin. Kolmanneksi yöksi lisäsin vielä yhden collegen eli vaatekertoja oli kuusi! Jalassa oli nokialaiset, joihin mahtui tavallisten sukkien lisäksi kahdet villasukat. Viimeisenä yönä tämä ei tahtonut riittää, vaan varsinkin vasemman jalan varpaat uhkasivat kohmettua. Onneksi Kalevi Inkisellä oli mukanaan makuupussi, jossa vartin elvytys sai varpaat lämpiämään nippa-nappa riittävästi.
Aamun valjettua ursalaiset pääsivät hetimiten lähtemään ennakkoon tilaamallaan taksilla Pekingiin. Itse jouduin järjestelemään oman kyydin "isolle kirkolle", mutta se järjestyi onneksi näppärästi. Pekingiin päästyäni, arvatkaapa, oliko kuuma kylpy nannaa!! Reilun vartin lämmittelyn jälkeen 66 tunnin muuriseikkailun kylmyys alkoi kaikota jäsenistä!

Pekingin antiikkinen observatorio.

Pekingin Planetaario.

Meteorikivi Pekingin Planetaarion seinustalla.

Muurilta palattuani vietin vielä kaksi vuorokautta Pekingissä. Niiden aikana ennätin tutustua mm. Kiellettyyn kaupunkiin, Pekingin vanhaan observatoriin ja käydä planetaariossa. Jälkimmäisestä tuli ostettua kymmenen kiinalaisten tähtikartastoa ja saman verran planisfäärejä. Kun tähtikarttojen huonot kopiot maksoivat vanhalla observatoriolla 20 "rahaa" (1 "raha" n. 0,68 mk), sai planetaarion kulmalta samoja karttoja alkuperäisinä 7 "rahalla". Planisfäärit maksoivat 2 "rahaa".
Kun "suuresta leonidimyrskystä" ei muuallakaan koettu mitään supermaksimia, täytyy loppujen lopuksi olla tyytyväinen oman matkansa tuloksiin. Suomessa sää oli laajoilla alueilla pilvinen, lisäksi moni havainnoitsija menetti kaikkein aktiivisimman jakson nukkumalla maanantain ja tiistain välisen yön. Retkeni toisen yön aikana näin ehkä 300-400 meteoria ja valokuviinkin niitä tarttui kohtalaisesti, vaikka moni menikin linssien ulottumattomissa. Paperifilmille leonidieja osui kahdeksaan ruutuun, yhdessä meteoreita näkyy kuusi. Lisäksi sain talletettua pari komeaa savuvanaa. Diafilmeillä meteoreja on noin 70 ruudussa yhteensä yli 150, parhaimmassa näkyy olevan kymmenen samassa ruudussa, kahdessa kahdeksan, kahdessa seitsemän ja monessa muussakin useampia. Mitään Kansasin bolidin (ks. Astronomy Picture of the day 25.11.1998) kaltaista "supertykkiä" ei kuviini tarttunut, mutta useat leonidit ovat joka tapauksessa näyttäviä. Näin ollen omaan matkani antiin täytyy olla tyytyväinen!

Tässä poseerataan Kielletyssä kaupungissa aurinkokellon edessä (Kuva: Paula Hytönen).

Ennusteiden mennessä melko pahasti metsään lienee melko vaikea ennakoida, missä ja millainen mahdollisesti on leonidien meteoriparvi vuonna 1999. Pitääkö lähteä uudelleen Kiinaan, olisiko Kanarian saaret otollinen paikka vai…??

Tässä yhteydessä haluan kiittää seuraavia Kiinaan suuntautuneen leonidiretkeni onnistumiseen vaikuttaneita tahoja:
Kalevi Rönnqvist (Finnair), Aimo Hautanen (Finnair), Matti Julin (Olympia Matkatoimisto), Hyvinkään Musta Pörssi, Orvo Välilä ja Paula Hytönen (Nokia), "Alex" ja Lao Shi (I Will Not Complain Ltd.). Kiitokset myös teknisistä neuvoista Pekka Parviaiselle ja kaluston huollosta Erkki Vikgrenille (Evep Oy).

Zaijian!
Timo Leponiemi