Alkuun Tähdistöt Aurinkokunta Tähtisumuja Linnunrata Tähden elämä Galaksit Maailmankaikkeus
In English Etelätaivas Revontulet Kuu Silloin ennen Menetelmät Mars Taivaalla nyt

Silloin ennen..

Tällä sivulla on 1980 luvulla ottamiani kuvia filmikameralla Sepänkylässä, lähellä Vaasaa.

Vasemmalla: Meteori Kassiopeian tähdistössä 21.8.1982. Meteorit ovat kivenmurikoita jotka palavat syöksyessään maan ilmakehään 20-30 km/s nopeudella.
Oikealla:Revontulia. Revontulet syntyvät Auringon hiukkaspurkausten osuessa maan magneettikenttään. Kenttä ohjaa hiukkaset maan napa-alueille, jossa ne törmäävät ilmakehän molekyyleihin tuottaen valoa.

Vasemmalla:20 minuutin aikavalotus pohjantähden ympäriltä 10.10.1982. Maapallo pyörii ja tähdet venyvät viiruiksi ilman seurantalaitteistoa.
Keskellä:Venus ja Jupiter 30.10.1980. Tämä kuva julkaistiin aikoinaan Ursan Tähdet ja Avaruus lehdessä.
Oikealla: Haloja Auringon ympärillä 16.6.1982. Halot syntyvät auringon valon taittuessa ilmakehässä olevista jääkiteistä.

Piirrokset auringosta heinäkuun 16, 19 ja 21 päivä vuonna 1980 pilkkumaksimin aikaan. Kuvissa näkyy miten aurinko kiertyy oikealta vasemmalle ja pilkkujen muoto muuttuu ja pilkkuja syntyy ja katoaa. Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden jaksoissa. Toisessa rivissä piirroksia kuusta ja käytössä ollut kaukoputki Carl Zeiss Telementor 63/840. Ennen digikamera-aikakautta piirtäminen oli helppo ja halpa tapa taltioida havainnot.

Kesäharjoittelijana Genevessä CERNssä 1989. Kuvassa LEP-kiihdyttimen Delphi detektori, 100 metriä maan alla. 27 kilometriä pitkässä ympyrän muotoisessa tunnelissa kiihdytettiin elektronit ja positronit (materiaa ja antimateriaa) lähelle valon nopeutta. Hiukkasten törmäytykset tehtiin neljässä pisteessä, joista yksi oli tämä Delphi detektori, johon myös Suomalaiset tekivät laitteistoja. Törmäyksessä olosuhteet ovat lähellä sitä mitkä olivat maailmankaikkeuden alkuräjähdyksen ensimmäisen sekunnin aikana. LEP-kiihdyttimellä tuotettiin heikon ydinvoiman Z ja W bosoneita ja määritettiin niiden massa. LEP:n seuraaja LHC on nyt toiminnassa ja sillä on löydettiin heinäkuussa 2012 Higgsin bosonia muistuttava hiukkanen, joka maaliskuussa 2013 on varmistumassa Higgsin bosoniksi.

Perusvoimia tunnetaan neljä:

Sähkövoima: Sähkövaraukselliset hiukkaset kuten elektronit ja protonit vuorovaikuttavat toistensa kanssa. Välittäjähiukkanen on Fotoni (valo).

Painovoima: Massalliset kappaleet vetävät toisiaan puoleensa. Hiukkasten massan antajaksi oletetaan Higgsin bosoni.

Vahva ydinvoima: Pitää atomiytimet kasassa. Ydin koostuu protoneista ja neutroneista, jotka ovat kolmen kvarkin yhdistelmiä. Ne pysyvät kasassa kvarkkien välisen värivoiman avulla. Välittäjähiukkanen Gluoni.

Heikko ydinvoima: Heikko ydinvoima voi muuttaa alkeishiukkasen toiseksi. Välittäjähiukkaset Z ja W bosonit.

Alla tuloste ensimmäisestä Delphi detektorin havaitsemasta Z-nolla hiukkasesta. Ryhmässä, joka tunnisti tämän, oli mukana suomalainen fyysikko Paula Eerola. Kuvassa näkyy Z-nollan hajoamisen tuottama hiukkasparvi joka kaareutuu voimakkaassa magneettikentässä. Tähän paperiin fysiikan nobelisti, silloinen CERNin pääjohtaja, Carlo Rubbia on pyynnöstäni kirjoittanut onnittelunsa. Carlo on kuvassa yläoikealla. Suomalaisten tiederyhmää veti Risto Orava.

Copyright (c) for pictures, 2017 Harry Rabb. All rights reserved.

Linkki alkusivulle.