Alkuun Tähdistöt Aurinkokunta Tähtisumuja Linnunrata Tähden elämä Galaksit Maailmankaikkeus
In English Etelätaivas Revontulet Kuu Silloin ennen Menetelmät Mars Taivaalla nyt

Image credits: NASA/JPL-Caltech, Hubble Space Telescope and ISRO/MOM.
Article in English: Life on Mars - Visual investigation and implications to Planetary Protection
Artikkeli PDF muodossa suomeksi tai englanniksi ( 27 megatavua, 141 sivua).
Artikkeli Scribd kirjana suomeksi tai englanniksi.

Elämää Mars planeetalla - Visuaalinen tutkimus ja seuraukset planeettojen suojelulle

Sivun tekstit: Harry Rabb, M.Sc., Kirkkonummi.
Sivu luotu 1.10.2013. Päivitetty 22.3.2019. (Mikä on uutta?).

Sisällysluettelo

1. Johdanto
2. Newberries - Rakenteelliset pallukat
3. Stromatoliitit ja mikrobitoiminnan jäljet
4. Mikrobeja Marsissa ?
5. Jäkäliä muistuttavat kohteet
6. Sieniä muistuttavat kohteet
    - Blueberries - Marsin sinimarjat
    - Pinnacle Island
7. Tiederyhmien julkaisuja 
    - Perkloraattia pelkistävä bakteeri ja Gale kraatterin pinnanalainen biologinen potentiaali
    - Rock Varnish - Mangaanipintaiset kivet
    - Methanogen mikrobien testaus Marsin oloissa
    - Jäkälien testaus Marsin oloissa
    - Biosignatuurit Marsissa
    - Orgaaniset aineet ja fosfaatit
    - Marsin erityisalueet
    - Elämän käsitteet Marsin yhteydessä
    - Kivien liukenemisonkalot
    - Mars meteoriitit
    - Muita julkaisuja

8. Fossiileja Marsissa ?
9. Esperance - Opportunity Sol-3230
10. Muita kohteita Marsissa
11. Mars kulkijoiden kuvien tulkintaa

12. Curiosity, Darwin, Vikingit ja Planeettojen suojelu
    - Curiosity ja Charles Darwin ... ja rivien väliin kirjoittaminen
    - Vikingit 1976 - Todisteet mikrobitason elämästä Marsissa
    - Klorofylli ja rasvahappo havainnot
    - Visuaaliset todisteet Marsin elämästä
    - Planeettojen suojelu ja etiikka

13. Lisää havaintoja
    - Kuvia Marsin kiertoradalta
    - Vesi, jää ja kosteus
    - Curiosityn renkaat ja kansi ja bio-korroosio
14. Astropaleontologia
15. Marsin värit
16. Epilogi: Mars - Elävä planeetta 

17. Liite A: Lähdeluettelo
    Liite B: Kuvien käsittelystä 
    Liite C: Ohjeita visuaaliselle etsinnälle
    Liite D: Fermi paradoksi
    Liite E: SoCIA 2018 Astrobiology conference, University of Nevada, Reno


Johdanto

Aurinkokuntamme syntyi noin 4.6 miljardia vuotta sitten. Alla on linkki Tähdet ja Avaruus lehden nettiuutisiin ja Universe Today uutissivuston artikkeliin elokuun lopulta 2013. Artikkelissa kemisti Steven Benner kertoo että aurinkokunnan synnyn jälkeisenä aikana, Mars-planeetalla oli paremmat olosuhteet elämän synnylle kuin Maassa. DNA-molekyylin edeltäjä RNA-molekyyli olisi syntynyt parhaiten Marsissa. RNA:ta on meidän jokaisessa solussa tekemässä töitä DNA:n kanssa. Mikrobit, joissa on RNAta ja DNAta, olisivat siirtyneet maapallolle asteroidien törmäyksissä Marsiin. Törmäys lennättäisi Marsin kiviä avaruuteen ja mikrobeja niiden mukana. Osa kivistä osuu myöhemmin Maapallolle meteoriitteina tuoden mikrobeja, elämän siemeniä, Marsista. Neljän miljardin vuoden aikana Maapallolle on osunut arviolta 5 miljardia meteoriittia, jotka ovat lähtöisin Mars planeetalta. Aurinkokunnan synnyn jälkeen Mars myös jäähtyi nopeammin kuin Maa ja siten hyvät olosuhteet elämälle oli Marsissa kauan ennen Maata.

Elämän synty Marsissa:
Tähdet ja Avaruus 29.8.2013: Steven Benner - saatamme olla marsilaista alkuperää
Universe Today 30.8.2013: Are We Martians? Chemist’s New Claim Sparks Debate

Elämän siirtyminen Maapallolle:
Tähdet ja Avaruus 17.9.2013: Tutkijat simuloivat elämän saapumista Maahan avaruudesta
European Planetary Science 13.8.2013: Could life have survived a fall to Earth?

Mielenkiintoinen artikkeli on myös Universe Todayn 29.7.2013:
Is Life On Mars Related To Life On Earth?

Maa ja Mars planeetat ovat laskennallisesti aurinkokunnan elämänvyöhykkeellä. Maapallolla keskilämpötila on +15 astetta C, vaihteluväli -80 ja +50 asteen välillä. Elämän kehityksen alkutaipaleella syanobakteerit ja kasvit muuttivat maapallon hiilidioksidi kaasukehän happipitoiseksi. Se mahdollisti eläinkunnan kehityksen ja vedestä maanpinnalle siirtymisen.

Mars oli aurinkokunnan synnyn jälkeen 1-3 miljardia vuotta lämmin planeetta jossa oli valtameriä ja kaasukehä huomattavasti paksumpi kuin nykyään. Jos RNA ja elämä syntyi siellä, niin evoluutio olisi voinut jatkua Mars planeetallakin.

Mars planeetalla on nykyisin ohut hiilidioksidista koostuva kaasukehä, paine 0.8% maan ilmakehän paineesta. Keskilämpötila on nyt -63 astetta Celsiusta. Päiväntasaajalla ilman päivälämpötila voi nousta +20 C asteeseen ja yöllä laskea -80 asteeseen. Päiväntasaajalla pintamaan lämpötila voi olla päiväaikaan useita tunteja +36 Celsius asteen tienoilla [63].Navoilla lämpötila -120 C paikkeilla. Marsilla on nykyäänkin suuret vesivarannot. Marsin kemia ja alhainen ilmanpaine pitävät Marsin suolaisen veden nestemäisenä lämpötila-alueella -70..+10 astetta Celsiusta [132,133]. Eli Marsin päiväntasaajan maaperässä on nestemäistä vettä lähes ympäri vuorokauden.

Painovoima pinnalla on 38% maan painovoimasta. Mars kiertää auringon 686 päivässä. Pyörimisakseli on 25 astetta vinossa, eli Marsissa on vuodenaikojen vaihtelut. Keväällä Marsin napajäätikkö sulaa ja kaasukehään nousee vesihöyrypilviä joka kulkeutuvat kohti päiväntasaajaa. Tämän jälkeen tummanvihreät alueet leviävät Marsin pinnalla. Tämä säännöllinen ilmiö on havaittu jo 1800 luvulta lähtien [ref.63, Mars – The Living Planet]. Mars ei ole pelkästään punainen planeetta kuten näkee Hubblen kuvista alla. Kuvassa alla on nuolilla merkitty Schiaparelli kraatteri Sinus Meridiani alueen vierellä, jotta muutosten hahmottaminen olisi helpompaa. On nähtävissä Hubblen kuvasta että kun eteläinen naapajää on pienimmillään vuonna 2005, niin tummanvihertävät alueet ovat laajimmillaan eteläisellä puoliskolla. Voi olla että värivaihteluiden syy ei ole pelkästään hiekkamyrskyt.

Kuva 1.1. Mars nyt ja ennen.

Tällä sivulla tutkitaan kolmen NASA:n Mars kulkijan Curiosityn, Opportunityn ja Spiritin ottamia kuvia ja mahdollisia entisen ja nykyisen elämän merkkejä niistä. Curiosity laskeutui Mars-planeetalle elokuussa 2012 ja Opportunity ja Spirit tammikuussa 2004. Tutustumme myös tiederyhmien tutkimuksiin, joissa on testattu maapallon mikrobeja ja jäkäliä Mars planeetaa simuloivissa olosuhteissa. Vuonna 1976 Marsiin laskeutui kaksi NASA:n Viking alusta, joihin Gilbert V. Levin ja Patricia Ann Straat kehittivät Labeled Release(LR) kokeen, jolla oli mahdollista havaita mikrobitason elämä. Tutustumme LR-kokeen tuloksiin. Tutustumme myös planeettojen suojelu (planetary protection) aiheeseen, jota Carl Sagan, Barry E.DiGregorio ja John D. Rummel ovat tuoneet esille. Steven Bennerin teoria elämän synnystä Marsissa ja siirtymisestä Maapallolle meteoriittien mukana on sukua Panspermia teorioille , joiden moderneja versioita kehittivät Sir Fred Hoyle ja Chandra Wickramasinghe.

Sol on Mars planeetan vuorokausi joka on 24 tuntia ja 40 minuuttia. Tällä sivulla mainitaan Mars-kulkijoiden kuvien ottopäivinä Marsin vuorokausi, jonka kyseinen kulkija on laskeutumisensa jälkeen ollut Marsin pinnalla (Sol-x). Tällä tiedolla pääset käsiksi alkuperäiskuviin kulkijoiden kuva-arkistoissa ( Curiosity , Opportunity , Spirit arkisto), joissa kuvia on yhteensä yli 800000. Jos kuvia on tiettynä päivänä otettu satoja, niin löytämisen helpottamiseksi olen maininnut myös kellonajan UTC. Kerron kuville myös täsmällisen arkistotunnuksen, joka Curiosityllä on muotoa 0304MH0265000016R0_DXXX, jossa 4 ensimmäistä digittiä on Sol numero. Tästä on mahdollista luoda suora linkki arkiston kuvaan näin:

http://mars.jpl.nasa.gov/msl-raw-images/msss/00304/mhli/0304MH0265000016R0_DXXX.jpg (MAHLI)
http://mars.jpl.nasa.gov/msl-raw-images/msss/00186/mcam/0186MR0927120000E1_DXXX.jpg (Mast Camera)

Opportunity ja Spirit kuville tarvitaan sekä Sol numero että kuvaidentiteetti. Esimerkkinä web-linkin muoto Opportunity Sol 88 Mast camera kuvalle 1P135994587ESF1409P2542L4M1:
https://mars.jpl.nasa.gov/mer/gallery/all/1/p/088/1P135994587ESF1409P2542L4M1.JPG

Aloitin Mars kulkijoiden kuvien systemaattisen läpikäymisen, kuva kuvalta, vuonna 2013. Työ on vienyt vuoteen 2017 mennessä noin 2000 tuntia. Tuloksena tällä sivulla esitellään noin 270 kohdetta, joille voi esittää kysymykset: Onko tämä elämää vai ei? Joko mennyttä tai nykyistä? Osan kohteista NASA on esitellyt aiemmin lehdistötiedotteissaan. Tässä esittämäni tutkimus parani huomattavasti kun aloitin yhteistyön biologi Dr. Lyall Winston Small:n kanssa lokakuussa 2015.
Vuonna 2017 sain kutsun esittää tämän tutkimuksen SoCIA 2018 Astrobiologia kokouksessa Nevadan Yliopistossa huhtikuussa 2018. Katso NASAn tapahtumakuvaus: Social and Conceptual Issues in Astrobiology (SOCIA 2018).


Kuva 1.2. Curiosity, Opportunity ja Spirit

Alla Opportunityn näkymä Meridiani Planum alueelta vuonna 2004, Sol 17 ja Curiosityn näkymä Gale-kraatterista vuonna 2012, Sol 538.

Kuva 1.3. Näkymät: Meridiani Planum ja Gale kraatteri.

Alla vasemmalla on kartta Marsista ja sinne laskeutuneista aluksista. Siniset alueet ovat Marsin muinaisen valtameren pohjaa. Vihreät rannikkoa ja punaiset ylänköjä. Curiosity ja Opportunity ovat vielä toiminnassa.
Oikealla näkymä Phoenix-laskeutujan alta keskeltä entistä valtamerta vuodelta 2008. Laskeutujan rakettimoottorit puhalsivat kymmensenttisen hiekkakerroksen pois. Alta paljastui jääkerros. Viimeisimpien tutkimusten mukaan Marsin jääkerrokset voivat olla satoja metrejä paksut: H.Kurokawa 2014: Thickness of Martian ground ice: Implication from multi-water-reservoir model. Curiosityn tulokset näyttävät että päiväntasaajalla on nykyäänkin nestemäistä vettä pintamaassa (lähde: Morten Bo Madsen, April 2015: Mars might have liquid water ).

Kuva 1.4. Mars laskeutujat kartalla.


Newberries - Rakenteelliset pallukat

Kuvassa alla on mielenkiintoisia näkymiä Marsista: rakenteellisia pallukoita Opportunity Mars-kulkijan kuvaamana 6.9.2012 (Sol 3064), paikassa joka on muinainen joenpenkka. Tämä Endeavour kraatterissa sijaitseva paikka on nimetty Kirkwoodiksi. Haljenneiden pallukoiden sisällä näkyy rakennetta. Linkki Nasan uutiseen pallukoista: Puzzling Little Martian Spheres That Don't Taste Like 'Blueberries'. Opportunityn Sol 3247 sisältää myös näitä samoja pallukoita. Huomaa että nämä rakenteelliset pallukat poikkeavat täysin pienistä Blueberries pallukoista joita on laajalti Marsin pinnalla.

Kuva 2.1. Newberries. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan(GooglePhotos albumissa).

Alla yksityiskohtia pallukoista Opportunityn Sol 3064 alueelta ja toisesta löydöksestä Sol 3247 alueelta. Samanlaiset hienorakenteet pallukoiden sisällä ja ulkopinnalla toistuvat kummassakin paikassa. Pallukoiden sisärakenteesta voi panna erityisesti merkille kaksisäikeiset ulokkeet joiden päässä on pieni pallukka (kuvat A, B ja C). Kuvissa C, D ja J näemme pallukoilla selkeän kuorikerroksen ja keskuksen. Pallukoilla E ja F näemme varren joka liittää pallukat johonkin. Eli näillä pallukoilla on varsin mutkikas, mutta toistuva ja säännöllinen rakenne. Voivatko nämä hienorakenteet kahdessa paikassa, jotka ovat kaukana toisistaan, olla sattumalta elottoman luonnonprosessin synnyttämiä ? Vai onko kyseessä fossiloitunutta entistä elämää ? Nämä pallukat on nimetty Newberries - Uusimarja nimellä ja voit lukea niistä lisää Opportunityn tiederyhmän artikkelista: A.G. Fairén 2014: Hollowed spherules identified with the MER Opportunity near and at Cape York, western rim of Endeavour crater, Mars

Kuva 2.2. Newberries, yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan(GooglePhotos albumissa).

Jos päättelemme Newberries-pallukoiden olevan Marsin muinaista fossiloitunutta elämää, niin sillä on evoluution myötä seuraukset Marsin muinaiselle ja nykyiselle elämälle. Jos elämä syntyi Marsissa, sen on täytynyt olla aluksi primitiivistä mikrobitason elämää. Mikrobit selviytyvät jopa avaruuden tyhjiön äärimmäisissä olosuhteissa[54]. Ja jos Marsilla oli mikrobitason elämää alkuhistoriassaan, niin sitä täytyy olla nykyäänkin, koska tietyllä syvyydellä Marsin maaperässä on aina ollut sopivat olosuhteet tietyntyyppisille mikrobeille , kuten esimerkiksi kemolitoautotrofeille (chemolithoautotrophs). Ja nykyään Marsin päiväntasaajan maaperässä on hyvät olosuhteet mikrobeille [12,18]. Maaperässä on kosteutta ja vettä 2-6 prosenttia [41] ja päiväaikaan maaperän lämpötila voi olla useita tunteja +36 Celsius asteen tienoilla [63]. Ja Marsin maaperässä on kaikki elämän tarvitsemat ainekset [17]. Eli jos Newberries-pallukat ovat Marsin muinaista elämää, niin on hyvin todennäköistä että Marsissa on nykyäänkin mikrobitason elämää.

Jos pidämme Newberries-pallukoita muinaisena fossiloituneena elämänä, niin on ilmeistä että ne ovat monisoluista elämää ja tulosta pidemmästä evoluutioketjusta. Se myös tarkoittaa että voimme odottaa löytävämme muitakin lajeja Mars kulkijoiden kuvista. Kun luet pidemmälle tätä artikkelia, huomaat että tämä pitää paikkansa.

On merkillepantavaa että NASA ehdottaa tällaisten fossiilin kaltaisten kohteiden etsimistä Marsista heinäkuussa 2014 julkaistussa artikkelissa: D.J. Des Marais,NASA Ames Research Center 2014: Concepts Of Life In The Contexts Of Mars. Suora lainaus ja suomennos: On etsittävä biogeenisia fyysisiä rakenteita, mikroskooppisista (mikrometri mittakaavasta) makroskooppisiin(metrin mittakaavassa), yhdistäen morfologiaa, mineralogiaa ja kemiallista informaatiota kun mahdollista. Biogeeninen rakenne on elämän prosessin tuottama rakenne.

Toinen kiintoisa artikkeli on Astrobiology Magazine webissä, 8.12.2014: Elizabeth Howell: How Did Life Become Complex, And Could It Happen Beyond Earth? Tässä artikkelissa Frank Rosenzweig, Montanan Yliopiston evoluutio geneetikko, pitää mahdollisena monisoluisen elämän kehittymistä Marsissa, Jupiterin kuussa Europalla ja Saturnuksen kuussa Titanissa.

Alla vasemmalla Curiosityn kuva Sol-132 (19.12.2012): simpukankuorta muistuttava kiiltävä kohde on kiinni kivessä. Se on nimetty Mars-kukaksi (Mars flower). Kandidaatti menneeksi elämäksi Marsissa? Keskellä (Sol-173) ja oikealla(Sol-186) valkoinen kohde joka kasvaa kokoa 13 Marsin päivän aikana. Kandidaatti nykyiselle elämälle Marsissa?

Kuva 2.3. Kandidaatteja elämälle Marsissa?

Muinaisessa merenpohjassa Antoniadi-kraatterissa on myös mielenkiintoisia koralliriuttaa muistuttavia muodostelmia.

Kuva 2.4. Muinaisia riuttoja? Vertaa tätä netin kuvahaun tulokseen "coral reef from air".


Stromatoliitit ja mikrobitoiminnan jättämät jäljet

Stromatoliitit ovat bakteerien muodostamia yhdyskuntia ja ne ovat usein tunnistettavissa muodostelmissa. Maapallolla stromatoliitteja on ollut jo 3.5 miljardia vuotta. Voit lukea niistä lisää artikkeleista Wikipedia: Stromatolite and J. William Schopf 2007: Evidence of Archean life: Stromatolites and microfossils. Kannattaa panna merkille artikkelien kuvista stromatoliittien muodot ja verrata niitä alla oleviin kuviin.

Seuraavat tiedeartikkelit ovat myös tutustumisen arvoisia:

Vincenzo Rizzo, Nicola Cantasano, International Journal of Astrobiology, September 2016: Structural parallels between terrestrial microbialites and Martian sediments: are all cases of ‘Pareidolia’?,
- Vincenzo Rizzo,Maria Eugenia Farias, Nicola Cantasano, Daniela Billi, Manuel Contreras, Francesca Pontenani, Giorgio Bianciardi, Cell Biology 2015: Structures/textures of living/fossil microbialites and their implications in biogenicity. An astrobiological point of view
- Giorgio Bianciardi, Vincenzo Rizzo, Maria Eugenia Farias and Nicola Cantasano, Astrobiology Outreach 2015: Microbialites at Gusev Crater, Mars.
- Vincenzo Rizzo and Nicola Cantasano 2009, International Journal of Astrobiology 8(4), Possible organosedimentary structures on Mars
-V.Rizzo and N.Cantasano 2011, Mem. S.A.It.Vol.82, 2011, Textures on Mars: evidences of a biogenic environment.

Rizzo, Bianciardi, Farias ja Cantasano ovat tutkineet samanlaisia muodostelmia Mars kulkijoiden kuvista ja todenneet niiden sopivan hyvin yhteen maapallon vastaavien muodostelmien kanssa. Heidän metodinsa oli suorittaa matemaattinen vertaileva analyysi Maapallon microbialities kuville ja Marsin vastaaville kandidaateille. Lopputulos oli että Marsin microbialities kandidaatit ovat biologisia 99.6% todennäköisyydellä. Tässä on suora lainaus vuoden 2011 artikkelin yhteenvedosta:

The inorganic sedimentary processes follow simple rules, whereas the structures we described denote complex products, congruent to the terrestrial biogenic environment: life has existed and is still alive on Mars.
Suomennos:
Epäorgaaniset kerrostumaprosessit noudattavat yksinkertaisia sääntöjä, kun taas rakenteet joita me käsittelimme ovat mutkikkaita tuotteita, vastaten maapallolla olevia biologisia ympäristöjä: elämää on ollut ja on vieläkin Marsissa.

Alla on Curiosityn ja Opportunityn kuvia mahdollisista muinaisista stromatoliittimuodostelmista Marsissa.

Kuva 3.1. Stromatoliitit. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Curiosity Sol 632 kuvassa on toistuvia kuusikulmio kuvioita. Samanlaisia kuvioita on myös Pilbara alueella Australiassa, mikrobitoiminnan tuloksena. NASA on aloittanut yhteistyöprojektin Australian Macquarie yliopiston kanssa vertaillakseen Pilbara alueen mikrobi fossiili muodostelmia vastaaviin Marsin kohteisiin. Katso web-sivusto, Dr. Simon George ja Dr. Carol Oliver: NASA Macquarie University Pilbara Education Project. Pilbara alueella on 3.4 miljardia vuotta vanha mikrobi fossiili riutta. Sol 632 havainnon teki Dr. Lyall Winston Small. Lue myös Dr.Small:n kirja Marsin stromatoliiteista: The Living Rocks of Mars (2015).

Kuva 3.2. Stromatoliitit. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Hyvä tutkimus aiheesta on myös Nora Noffke, Astrobiology Volume 15, Number 2, 2015: Ancient Sedimentary Structures in the < 3.7 Ga Gillespie Lake Member, Mars, That Resemble Macroscopic Morphology, Spatial Associations, and Temporal Succession in Terrestrial Microbialites. Samanlaiset havainnot esitetään artikkelissa Giorgio Bianciardi, Vincenzo Rizzo, Nicola Cantasano, 2014: Opportunity Rover’s image analysis: Microbialites on Mars?

Hieno esitys muinaisista maapallon mikrobitason fossiileista on Ph.D. Ian Westin tekemä: Fossil Forest, Lulworth Cove; Part 1: The Ledge and Strata, Geology of the Wessex Coast of Southern England. Olen käynyt keskusteluja Dr.Westin kanssa. Dr.West tukee näkemystä että tässä artikkelissa esitetyt kandidaatti kohteet ovat Mars planeetan muinaisia stromatoliitteja ja thromboliitteja. Kun Dr.Small kirjoitti ensimmäisen versionsa kirjastaan The Living Rocks of Mars, Dr. West luki käsikirjoituksen ja antoi arvokasta palautetta Dr. Small:lle. Toimin silloin välittäjänä kommunikaatiossa.

Dr. Ian West on pannut merkille että sekä Sol 528 kandidaatti tromboliitilla että vastaavalla maapallon fossiililla on keskelle suuntautuvia halkeamia, joka voi olla tulos hautautumisesta maakerrosten alle. Ja jos näin on Marsin thromboliitti kandidaatit ovat voineet hautautua ja sitten myöhemmin paljastua eroosion vaikutuksesta. Maapallon thromboliittikuvan (Englannista) oikeudet omistaa Dr.Ian West. Lyall Winston Small on esittänyt kiintoisan ajatuksen Opportunity Sol-251 kohteelle Wopmay[136]: Voisiko Marsissa olla nykyäänkin elossa olevia stromatoliitteja? Huomaa että kohteen pinnalla on Blueberryjä. Nimi Wopmay liittyy maapallon stromatoliittitutkimusten historiaan. Voiko Sol 1257 kohde sisältää tälläkin hetkellä elossa olevia mikrobikasvustoja? Sol 731 thromboliitti?

Kuva 3.3. Stromatoliitit, Wopmay. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Curiosity saapui 9.3.2016 (Sol 1276) paikkaan jossa on paljon stromatoliitteja muistuttavia kohteita. Curiosity pysähtyi tutkimaan niitä ja otti satoja kuvia MAHLI ja ChemCam kameroilla. Curiosity Sol 1433 kuvassa on samanlainen kohde.

Kuva 3.4. Stromatoliitit, Sol 1276. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla on Opportunityn mikroskooppikameran kuvia. Tässä voi pohtia stromatoliitteja ja bakteerikasvustoja. Näistä on hienoja pohdintoja Kanadalaisen Michael Davidsonin web-sivustolla: Mars Fossils, Pseudofossils, and Problematica. Hän teki nämä analyysit vuonna 2004 kun Spirit ja Opportunity olivat olleet vasta muutaman kuukauden Marsissa. Kuvissa A, B, C ja D mahdollisten stromatoliittien lisäksi, tyhjät alueet muodostavat mielenkiintoisia säännöllisiä kuvioita. Kuvan E kierteinen "Rotini" kohde herätti keskustelua mahdollisista fossiileista Marsissa.

Kuva 3.5. Stromatoliitit, Opportunity. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Katso myös Maan stromatoliiteista esitys, Richard Thieltges: Evolutionary research - Stromatolite Identification Site. Thieltgesillä on Pohjois-Amerikan laajin stromatoliitti fossiilikokoelma. NASA on lainannut kokoelmaa kouluttaakseen Mars kulkijoiden tiedetiimejä. Ja lue: S. Leuko, L. J. Rothschild, B. P. Burns, Halophilic Archaea and the Search for Extinct and Extant Life on Mars ja Mark Strauss October 17, 2016: NASA’s Bold Plan to Hunt for Fossils on Mars.

Mikrobeja Marsissa ?

Jos Marsissa on ollut elämää, niin voisi olla mahdollista että sitä olisi mikrobitasoisena vieläkin Marsin maaperässä. Tätä on spekuloitu yhtenä lähteenä Marsin kaasukehään ajoittain tulevalle ylimääräiselle metaanille, jota on havaittu maanpäällisillä kaukoputkilla. Myös Curiosity on havainnut metaanin määrän ilmassa ajoittain kymmenkertaistuvan normaalitasoon verrattuna (lähde: Christopher R. Webster, 16.12.2014: Mars Methane Detection and Variability at Gale Crater ja Christopher R. Webster et all, Science kesäkuu 2018 Background levels of methane in Mars’ atmosphere show strong seasonal variations). Maassa vain tietyt mikrobilajit tuottavat metaania, eivät kaikki. Marsin maaperästä Curiosity havaitsi metaania (lähde: S.Djordjevic 2014: Simulating Martian conditions: Methanogen survivability during freeze-thaw cycles ). Artikkelin methanogeenit ovat organismeja jotka voisivat hyvin Mars planeetalla. Ne eivät tarvitse ilmaa tai orgaanisia ravinteita, eivätkä ne yhteytä. Tutkimuksessa testattiin neljää eri methanogen lajia laboratoriossa jonne luotiin Mars planeetan olosuhteet, alhainen ilmanpaine, korkeampi säteilytaso ja Marsin suuret lämpötilavaihtelut +20..-80 C. Kaksi methanogen lajia selvisivät hengissä testeistä ja jopa lisääntyivät. Lue myös Italialaisen geologin Pietro Cambin artikkeli, maaliskuu 2017: There was life on Mars and not only on Saturday night ... (artikkeli on google kääntäjän kääntämä alkuperäisestä Italian kielisestä: C'era vita su Marte e non solo il Sabato sera…). Cambi esittää hyvät argumentit sille miksi Marsin metaanin täytyy olla bialogista alkuperää. Ei-biologiset hypoteesit eivät pysty tuottamaan lähelleekkään niitä määriä metaania, joita on havaittu Marsin kaasukehästä.

Toinen mikrobilaji jota on ehdotettu selviävän hyvin Marsin olosuhteissa on kemolitoautotrofit (chemolithoautotrophs). Maapallolla näitä kiviä ja mineraaleja syöviä mikrobeja on hyvin laajasti maan alla ja kivien ja kallioiden sisällä, jopa kilometrien syvyydessä. Kemolitoautotrofi mikrobeista hyvä artikkeli on myös Tiede lehden artikkeli L.Purkamo M.Nuppunen-Puputti 2012: Ne syövät kiveä. Maan sisällä asustavat mikrobit voivat muodostaa jopa 80 prosenttia maapallon biomassasta. On myös bakteereja jotka käyttävät ravintonaan sulfaatteja. Rikkiyhdisteiden kanssa (kuten sulfaatit) vuorovaikuttavat bakteerit voivat olla syy Marsin pinnan kausittaisiin värisävyn vaihteluihin [63].

Alla vasemmalla, Curiosity Sol 304 (14.6.2013), kivenkolossa on jotain valkoista. Curiosity pysähtyi ottamaan lähikuvia tästä Sol 303:ssa Mars Hand Lens Imager (MAHLI) kameralla. Oikealla Opportunity Sol 3392, mikroskooppikameran kuvassa on reikiä ja putkiloita kivessä ja jotain niiden päällä. Näemmekö tässä Marsilaisia organismeja jotka pohjautuvat kiviä ja mineraaleja syöviin Kemolitoautotrofi mikrobeihin?

Kuva 4.1. Curiosity Sol 304 ja Opportunity Sol 3392

Curiosity Sol-304 alkuperäisen kuvan saat tästä ja Opportunity Sol-3392 alkuperäisen kuvan saat tästä.
Alla on vertailukuvat Sol-303 ja Sol-304 ajalta kivenkolon valkoisista kohteista, erotus 26 tuntia.

Kuva 4.2. Curiosity Sol 304 suurennos. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Kun katsot Sol-303 ja Sol-304 kuvia, niin huomaat valkoisen kasvuston alta paljastuvat hienojakoiset hiekanjyvät. Voisi kuvitella niiden putsaantuvan pois tuulen mukana Marsin hiekkamyrskyjen aikana. Mast Camera kuvista Sol-305 ja 306 ajalta huomaa että Curiosity on täsmälleen samalla paikalla tämän kohteen vieressä mutta tältä ajalta ei ole MAHLI kameran kuvia arkistossa tästä kohteesta.

Alla on Sol-304 ja 306 kuvat samasta kiviseinämästä. Tässä voi pohtia mahdollista kehitystä, siten että vasemmalla olisi alkutilanne, jossa valkoista ainesta on pinnassa. Oikealla olisi tilanne myöhemmin. Oikean puolen kuvan A-nuoli osoittaa samaa kohdetta kuin yllä oleva Sol-304 kohde.

Kuva 4.3. Seinämä. Sol 305, Sol 306. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla toinen isompi esiintymä valkoisesta aineksesta kallion halkeamassa, Curiosity Sol-158. Huomaa Sol-158 kohteen samankaltaisuus Sol-304 kohteen kanssa.
Kuva 4.4. Sol 158. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla Opportunity Sol 3392 kuva kooste.

Kuva.4.4B. Opportunity Sol 3392. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Curiosityn tiede-ryhmät julkaisivat 6 merkittävää artikkelia Science lehdessä 9.12.2013.Pääset käsiksi kaikkiin alkuperäisiin julkaisuihin tästä linkistä (valitse Reprint). Niiden joukossa on Curiosityn päätutkijan John Grotzingerin ja 60 muun tutkijan 18 sivuinen artikkeli 'A Habitable Fluvio-Lacustrine Environment at Yellowknife Bay, Gale Crater, Mars'. Artikkelisarjan päätoteamus on että Mars planeetalla on ollut elämälle sopivat olosuhteet. Alla on muutamia poimintoja siitä.

Curiosityn tiederyhmän artikkelissa Science lehdessä 9.12.2013 kerrotaan että John Klein alueella on ollut säteilyltä suojaava kerros päällä vielä 60-100 miljoonaa vuotta sitten, eli äskettäin. Suojaava kerros on säilyttänyt orgaaniset ainekset niin että ne ovat löydettävissä Curiosityn kemiallisissa analyyseissä. Artikkeli: NASA Curiosity: First Mars Age Measurement and Human Exploration Help.

Monissa Curiosityn kuvissa on maassa näkyvissä valkeita rihmastoja, joissa on paikoin täpliä, kuten alla Sol-192 ja Sol-181 kuvassa John Klein alueella. Sol-181 kuvassa on harjattu pölyä pois valkoisen rihmaston päältä. Porauskuvassa Sol-270 (reikä porattu John Klein alueella Sol-182) on valkoista rihmastoa porausreiän seinämillä. Lue tämä kiintoisa NASA uutinen kemiallisen analyysin tuloksista tästä porausreiästä: NASA Rover Finds Conditions Once Suited for Ancient Life on Mars Porauskuvasta käy ilmi että punaisen pintapölyn alla on harmaata savimaata. Maaperään on sitoutuneena 2-3 prosenttia vettä, paikoin jopa 6 prosenttia. Eli maa on kosteaa, minkä huomaa myös visuaalisesti alla olevasta porauskuvasta. Mainio kasvualusta mikrobeille.

Kuva 4.5. Rihmastot, Sol 192. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Isomman resoluution kuvassa voit nähdä uudet valkeat rihmastot ja täplät. Ja voit nähdä myös jäänteitä vanhoista rihmastoista ja täplistä. Näistä valkoisista rihmastoista NASA ensimmäisen kerran antaa mahdolliseksi selitysvaihtoehdoksi mikrobikasvuston 9.12.2013 Science lehdessä julkaistussa artikkelissa "A Habitable Fluvio-Lacustrine Environment at Yellowknife Bay, Gale Crater, Mars".

Hyvä vapaasti luettava tutkimus mikrobitason elämästä Marsissa on Dr. Lyall Winston Small, Syyskuu 2015: On Debris Flows and Mineral Veins - Where surface life resides on Mars. Dr.Small muistuttaa kirjassaan kappaleessa 4.6 että Maapallolla mineraalijuonteet ovat useimmiten mikrobien kansoittamia.

Alla vertailu John Klein alueen rihmastoista ja täplistä. Eroa 78 päivää. Nähtävissä on muutoksia. Curiosity tutki John Klein aluetta 3 viikkoa ja tuli kahden kuukauden päästä tutkimaan aluetta uudestaan.

Kuva 4.6. Rihmastot, Sol 192-270. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Valkoisia rihmastoja ja niissä esiintyviä täpliä on hyvin laajasti Curiosityn ja Opportunityn kuvissa. Kuvissa on tuoreempia rihmastoja ja myös vanhoja rihmastoja ja täplien jäänteitä, joissa ei enää ole valkoista ainesta. Rihmastoja on maassa, maan alla, kivissä ja kumpareissa. Kuva-arkistoissa on kuvia joista voi nähdä että kivenpalasia on lohjennut irti isommasta kivestä paikassa jossa rihmastoja on kiven sisällä (esimerkiksi arkiston Sol-303 kuvissa). Alla on kaksi kuvaa lisää, joista voi tutkia muutoksia 78 päivän aikana.

Kuva 4.7. Rihmastot, Sol 192-270. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

John Klein alueella Curiosity porasi ensin testireiän ja sitten näytteenottoreiän. Molempien reikien seinämillä näemme valkoisia rihmastoja, joista NASA antaa yhdeksi vaihtoehdoksi mikrobikasvuston. Myös Cumberland reiän seinämillä on rihmastoja. Windjana reiässä niitä ei näy. Kemiallinen analyysi SAM laitteistolla indikoi orgaanisia yhdisteitä John Klein ja Cumberland näytteistä. Reikien leveys on 1.6 senttimetriä. Se että kolmessa porausreiässä neljästä on rihmastoja seinämillä, kertoo siitä että rihmastoja on Marsissa runsaasti. John Klein alueen reiät porattiin 182 tienoilla. Curiosity tuli uudestaan tutkimaan aluetta Sol-270 aikoihin. Näemmekö muutoksia rihmastoissa 78 päivän aikana? Kuvat D ja E ovat samasta John Klein näytteenottoreiästä kuin kuva C, mutta eri suunnista.

Kuva 4.8. Maanalaiset rihmastot. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla on lisää kandidaatteja mikrobikasvustoiksi. Curiosity käytti Chemistry kameraa Sol 608 ja 609 kohteisiin analysoidakseen niiden kemiaa. Nämä ovat vain noin 50 sentin etäisyydellä Windjana porausreiästä. Viimeisessä rivissä on tuoretta maa-ainesta epäonnistuneen porauksen jäljiltä. 11 päivän aikana on nähtävissä muutoksia. Huomaa erityisesti tumman vihertävät läiskät tai jyväset jotka ovat ilmestyneet Sol 880 kuvaan (nuolet B ja C). Tavalliset Marsin hiekanjyväset ovat punertavia sävyltään. Opportunityn Sol 3502 kuvassa on myös kiintoisa reikä alaoikealla. Pienestä Sol 3949 kuvasta voi nähdä että Sol 3502 jäkäliä muistuttavat kohteet ovat väriltään valkoisia.

Kuva 4.9. Kandidaatteja mikrobikasvustoiksi. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Kuvassa S-2 on kuin valkoinen aines olisi 'kasvanut ulos' kivestä. Kivellä on kiintoisa tummanvihertävä (sininen?) pinta, kuten myös sol 580 kivellä. Syanobakteereja ? Levää ? Sol 580 ja 305 kuviin olen tehnyt osan kuvasta valkotasapainotettuna ja se tuo esiin mielenkiintoisen sinisen värin. Sol-304 kohde on samassa kiviseinämässä kuin tämän web-sivun yläpäässä esitelty Sol-304 'kemolithoautotrofi' kohde. Sol 584 keltasävyiset muodostelmat ovat kiintoisia. Curiosityn tiederyhmä on tutkinut tarkasti Sol 1411 kohdetta, joka muistuttaa Sol-305 S-2 kohdetta. Samassa kivessä on näitä useampia, katso kokoelma kuva.

Kuva 4.10. Kandidaatteja mikrobikasvustoiksi. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Hyvä vapaasti luettava tutkimus mahdollisesta mikrobitason elämästä Marsissa on myös Dr. Lyall Winston Small, Syyskuu 2015: On Debris Flows and Mineral Veins - Where surface life resides on Mars. Lue myös Dr.Small:n kirja vuodelta 2012 In search of life on Mars. Hänen Mars kuvakokoelma SmugMug palvelussa on myös tarkistamisen arvoinen. Lyall on myös Mars Rover Blog sivuston perustaja. Katso esimerkiksi keskusteluryhmät Yellowknife Bay ja Mount Sharp - Extended Mission 1. Heinäkuussa 2016 Dr. Small teki uuden web sivuston The Cosmos, Mars and Life, jossa hän käsittelee päivittäisiä Mars löydöksiä, ja myös löytöjen filosofisia aspekteja.

Sol 2160 kohteen esittelee Dr.Small kirjassaan In search of life on Mars[137]. Tällä alueella on kivipinnoilla jäkäliä muistuttavia sinisiä kohteita. Alueella on myös Blueberryjä. Sol 925 alueen juonteet ovat kiinnostavia. Sol 1090 juonne näyttää hyvin tuoreelta. Se on pölytön ja kulkee geologisten kerrostumien päällä. Sol 1063 kuvan tuoreelta näyttävä vihreaä materiaali peittää vanhat geologiset kerrostumat.

Kuva 4.11. Juonteita. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Jäkäliä muistuttavat kohteet

Jäkälät ovat symbioottisia organismeja jotka koostuvat sienestä yhdistettynä levän tai syanobakteerien kanssa. Jäkälät ovat extremofiilejä. Ne voivat elää äärimmäisissä olosuhteissa. Lichen Buellia Frigida on laji joka elää kivipinnoilla Etelänapamantereella. Jäkälälajeja on maapallolla lähes 20000. Kuvissa alla on jäkäliä muistuttavia sinisiä kohteita Dr.Smallin havainnoista. Opportunity Sol 2144, 2145, 2147 ja Spirit Sol 327. Curiosity Sol 1433 kuvassa saatta olla samankaltainen kohde. Curiosity Sol 1433 alue on kokonaisuudessaan kiinnostava, katso tätä 1433MR0070800070702657E01_DXXX kuvaa.

Kuva 5.1. Jäkäliä? Sinistä pigmenttiä (K.L.)? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Sol 1345 kuvissa (19.5.2016) Curiosity on ajanut kivien päältä rikkoen ne. Rikkoontuneella pinnalla on kiintoisia valkoisen aineen muodostelmia. Rikkoontumattoman pinnan päällä on jäkäliä muistuttavia kohteita.

Kuva 5.2. Jäkäliä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Sol 890 kuvissa on mielenkiitoinen kohde. Curiosityn laser on puhaltanut pölyn pois kohteen pinnalta. Yleensä Curiosityn laser tekee siistin reiän kiveen tai hiekkaan. Mutta onko tässä tapauksessa kohteen materiaali laajentunut lämmöstä? Nykyään elossa olevia Marsin jäkäliä? Opportunity sol 3502 kuvassa on myös jäkäliä muistuttava kohde.

Kuva 5.3. Jäkäliä? . Click here to get high resolution picture.


Kuva 5.4. Jäkäliä Kirkkonummella. Katso myös kuvakokoelma Candidates for Lichens on Mars.

Lue myös perusteellinen esitys Marsin elämästä: Robert Walker, 2015: Places on Mars to Look for Microbes, Lichens, ... . Robert tuo esille sen että on pitkään pidetty -20 astetta Celciusta rajana elämän selviytymiselle maapallolla. Uudet tutkimukset osoittavat että tietyt bakteerit maapallolla elävät jäätiköiden sisällä -40 celcius asteen lämpötilassa. Ja on tutkimus jossa Colwellia psychrerythraea bakteerien 34H laji osoittaa aktiviteettia jopa -196 celcius asteen lämpötilassa.

Miinus 20 Celsius asteen rajalle elämän selviytymiselle, täytyy Suomalaisena esittää yksi erittäin yksinkertainen havainto. Suomessa meillä on pitkät talvet, jolloin lämpötilat voivat olla kuukausia välillä -30..-10 Celsius astetta. Sekä mikrobitason elämä ja makroskooppinen elämä on kehittänyt menetelmät selvitä helposti näistä pitkistä pakkasjaksoista. Esimerkkinä alla on kuva takapihaltani talvipakkasella ja kesän lämmössä.

Mielenkiintoinen äärimmäisiä olosuhteita kestävä laji ovat Karhukaiset ( Tardigrade). Ne kestävät lämpötila-aluetta -272C..+150C. Ne kestävät painetta alkaen avaruuden tyhjiöstä aina 6000 ilmakehän paineeseen. Ne kestävät 5700 grayn säteilyannosta, kun 5 graytä on tappava ihmiselle. Ne pystyvät pysäyttämään aineenvaihduntansa ja siirtymään kryptobioosiin. Täydellisiä avaruusmatkailijoita.

Sieniä muistuttavat kohteet

Alla Curiosityn kuva Sol 173, alueella joka on nimetty John Klein. Kivessä keskellä on jotain valkoista . Oikealla kuva samasta kivestä 13 Marsin päivää myöhemmin, Sol 186. Valkoinen aines peittää huomattavasti isomman alueen. Tällä alueella on näitä kohteita neljässä paikassa, joista yksi on tämän kuva oikeassa alakulmassa kiven alla. Ja yksi on kuvan keskeltä vasemmalle sivusuunnasta näkyvä. Kaikki ovat varjopaikoissa suojassa auringon ultraviolettisäteilyltä. Ja koska ne ovat kivipintojen alapinnoilla, ovat ne osin suojassa myös kosmiselta säteilyltä. Olisiko näillä valkoisilla muotoaan muuttavilla kohteilla yhteys valkoisiin rihmastoihin ? Pienistä kuvista on nähtävissä että kohde on olemassa 96 Marsin päivää myöhemmin, Sol-269 aikana, kun Curiosity tuli takaisin tutkimaan aluetta.

Kuva 6.1. Sieniä? Sol 173-269.

Alla on toinen samanlainen tapaus, noin puoli metriä oikealle yllä olevasta tapauksesta. Curiosityn ilman lämpötilamittaukset osoittivat yleensä päivällä +10..20 C ja yöllä -80 C. Mutta kahdesti yölämpötila oli jostain syystä vain -5 C (Lähde: S.Djordjevic 2014: Simulating Martian conditions: Methanogen survivability during freeze-thaw cycles ). Toinen näistä lämpimistä öistä osuu juuri Sol-190 tienoille joissa näemme näiden valkoisten kohteiden koon kasvua. Päiväntasaajalla pintamaan lämpötila voi olla päiväaikaan useita tunteja +36 Celsius asteen tienoilla [63]. Ja Marsin suolainen vesi on nestemäisenä lämpötila-alueella -70..+10 astetta Celsiusta [132,133].

Kuva 6.2. Sieniä?

Alla vertailukohde maapallolla kasvavaan samankaltaiseen kohteeseen: Vasemmalla ja keskellä: Sienikasvustoa omalla takapihallani. Kasvua 15 päivän aikana puupölkyn kyljessä. Pienessä kuvassa on samat sienet 5 kuukautta myöhemmin Suomen talven jäljiltä. Oikealla: Sienikasvustoa puun pinnassa Massachusetissa, USAssa. Vertaa tätä myöhemmin tulevaan Sol 1103 kohteeseen. Maapallolla on noin 5 miljoonaa sienilajia ja sieniä on ollut maapallolla vähintään prekambrikaudelta lähtien, 600 miljoonaa vuotta sitten. Maapallon vanhimmat löydetyt sieni fossiilit ovat 2.4 miljardia vuotta vanhoja. Löydön teki geologi Birger Rasmussen, Curtin University, Australia: Peter Dockrill, April 2017, The World's Oldest Fungus Might Have Just Been Found Buried Under South Africa

Kuva 6.3. Sieniä maapallolla.

Blueberries - Sinimarjat

Alla on pyöreitä pallukoita, jotka on nimetty Sinimarjoiksi, Blueberries (Sinimarja, Mustikka), Opportunityn kuvaamana. Sol 17 kuvasta näemme että Sinimarjat antavat tumman sinertävän värisävyn maisemaan. Voivatko Sinimarjat olla yksi syy Marsin isoihin tummiin alueisiin, kuten Sinus Meridiani? Huomaa myös että taivas on sininen. Marsin värejä käsittelen tämän artikkelin lopussa. Onko Sol 122ssa sinimarja-alueella näkyvissä hiljattain tapahtunut nestevirtaus? Onko virtaus syntynyt kun Opportunity ajoi kohdan yli? Katso myös Dr. Lyall Winston Small mielenkiintoiset havainnot Sinimarjoista hänen vuoden 2012 kirjassa In search of life on Mars. Kuvissa alla on Dr.Small:n esittämä kiinnostavia havaintoja.

Kuva 6.4 Sinimarjat värjäävät maiseman. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Kolmessa päivässä Sol 1145stä Sol 1148aan sinimarjojen koko on kasvanut ja niitä on tullut lisää. Huomaa myös että sinimarja C:n viereen hiekkaan on syntynyt aukko(ala vasemmalle). Onko sinimarja C tehnyt pientä liikettä kasvaessaan? Onko alla varsi? Eräs mahdollisuus voisi olla että tuuli on liikuttanut hiekkaa alueella ja näemme sol 1148 kuvassa sinimarjoista isomman osan. Tätä vastaan on seuraavat argumentit: Silloin hiekkamassan olisi pitänyt liikutella myös sinimarjoja, mutta näin ei ole. A, B, C ja N1 ovat säilyttäneet saman suhteellisen aseman. Samoin ne eivät ole pyörineet, koska niiden muodot ja pinnan yksityiskohdat ovat säilyneet samassa asemassa. Yleinen kysymys: Mikä on todennäköisyys sille että elottomat kivet kasvavat kokoa juuri kun Opportunity saapuu paikalle ja ottaa mikroskooppikamerallaan kuvasarjan niistä?

Kuva 6.5 Sinimarjat kasvavat kokoa. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Sol 88 kuvassa näemme osalla sinimarjoista varren.Vasemmassa alakulmassa on kiven hiotulla alueella sininen täplä. Sinimarjan rihmasto jatkuu kiven sisälle? Sol 221 kuvasta huomaa sinimarjojen pintarakenne. Maapallolla sienet voivat kasvaa yhteen kuten Sol 182 kuvassa. Sol 1103 hajonneella sinimarjalla on sisäinen rakenne, joka sopii huonosti hematiitti pallukka selitykseen.


Kuva 6.6 Sinimarjan varret ja rakenne. Sinistä pigmenttiä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Sol 1232 Opportunity on ajanut blueberryjen päältä ja keltainen nuoli osoittaa sinisiä tahroja yliajettujen sinimarjojen kohdalla. Sol 1289 kuvassa uusissa Mars kulkijoiden renkaanjäljissä ei ole ehjiä sinimarjoja pinnalla. Mutta saman Sol 1289 kuvan vanhoihin renkaanjälkiin (ajettu Sol 952ssa) on ilmestynyt sinimarjoja uudestaan!

Kuva 6.7 Sinimarjojen yliajo. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Vertaile Sol 143 ja 150 kuvien sinimarjoja. Sol 150 kuvassa on uusia sinimarjoja ja joidenkin koko on kasvanut. Sol 210 and 715: rikkoontuneita vanhoja sinimarjoja? Sol 546 kuvassa Opportunity on hionut maaperää jossa on ollut sinimarjoja. 3 päivää myöhemmin Sol 549 kuvassa paikkassa on huomattavia muutoksia. Curiosity kuvissa Sol 746, 1185, 1292 ja 1355 saattaa olla sinimarjojen kaltaisia kohteita.

Kuva 6.8. Sinimarjoja Click here to get high resolution picture.

Standardi NASAn selitys on tähän asti ollut että sinimarjat ovat miljardeja vuosia vanhoja merenpohjan elottomia hematiitti pallukoita. Mutta yllä olevat kuvat pakottavat esittämään toisen vaihtoehdon. Muista että Marsin maaperään on sekoittunut 2-6 prosenttia nestemäistä suolaista vettä ja ilmasta tulee päivittäin kosteutta. Maapallolla sienet käyttäytyvät kuten sinimarjat näissä kuvissa. Sienet kasvavat maasta. Sienet voivat kasvaa yhteen kuten Sol 182 kuvassa.

Sinimarjojen biologista luonnetta tuetaan myös tiedejulkaisuissa:

- Vincenzo Rizzo and Nicola Cantasano 2009, International Journal of Astrobiology 8 (4), Possible organosedimentary structures on Mars
-V.Rizzo and N.Cantasano 2011, Mem. S.A.It.Vol.82, 2011, Textures on Mars: evidences of a biogenic environment.

Pinnacle Island - Opportunity Sol 3540

Alla Opportunity (Sol 3540 - 7.1.2014) kohde , joka 'ilmestyi tyhjästä'. Sitä ei ollut kuvassa joka otettiin Sol 3528:ssa. Voit lukea lisää artikkelista: The Rock that Appeared Out of Nowhere on Mars. Eräs vaihtoehto on että kun Opportunity kulki paikan ohi Sol 3528 aikana niin sen rengas olisi voinut irrottaa ja tönäistä tämän kohteen nykyiselle paikalleen. Tämä olisi hyvä teoria jos kyseessä olisi tavallinen Marsin kivi. Mutta seuraava mutkistaa asiaa: Opportunity teki kohteelle kemiallisen analyysin. Kohteessa on hyvin paljon rikkiä, magnesiumia ja mangaania. Kemiallisesti se poikkeaa kaikesta mitä Opportunity on 10 vuoteen analysoinut. Myös ulkoisesti ja väriltään kohde eroaa tavallisista Marsin kivistä. Kohteen nimeksi on annettu Pinnacle Island. Sol 3528 kuva vasemmassa alakulmassa on tarkin saatavilla oleva "ennen" kuva. Ongelma "kivi vierähti paikalleen" teorioissa on että kohteen lähellä ei ole mahdollisen vierimisen jälkiä, pölyä tai siirtyneitä pikkukiviä verrattuna Sol 3528 kuviin.

Kuva 6.9. Pinnacle Island. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla ensimmäisen rivin mustavalkokuvat ovat mikroskooppikameralla otettuja kohteen pinnasta. Pinnassa on muutoksia 10 päivän aikana (Sol 3541 - 3551). Toisen rivin mustavalkokuvissa Sol 3541 ja 3562 näkyy mahdollisesti kohteen keskustassa (siniset ympyrät) kolmiulotteisen muodon muutoksia 21 päivän aikana.

Kuva 6.10. Pinnacle Island, yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Opportunity tutki tätä kohdetta tarkasti 4 viikkoa. Tästä huolimatta mikroskooppikameran kuvia tästä kohteesta on laitettu kuva-arkistoon hyvin vähän. Ja mikroskooppikameran kuvat väliltä Sol 3552-3559 puuttuvat kokonaan.5.2.2014 Sol 3560 arkistoon lisättiin jälkikäteen alla olevat erittäin tarkat kuvat kohteen pinnasta. Ilmiselvää mikrobikasvustoa pinnalla? Myös pintarakenne on mielenkiintoinen. Näemmekö osaotoksessa A inteferenssikuvion? Olisiko osaotoksen B rakenne säilynyt ehjänä jos Opportunityn rengas olisi potkaissut Pinnacle Islandin maan sisältä?

Kuva 6.11. Pinnacle Island, yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Eräs ehdotus tästä kohteesta on ollut Apothecia tyyppinen yhdistelmä organismi, eräänlainen sienen ja syanobakteerien yhdistelmä ( Rhawn Joseph 2014: Apothecia on Mars? Life Discovered on the Red Planet). Ehdotuksen mukaan se olisi kasvanut tähän. Silloin kuva-arkistoista pitäisi löytyä lisää tämän kaltaisia kohteita. John Klein alueen Sol-173 muotoaan muuttavat kohteet ja Blueberryt kuuluvat tähän kategoriaan. Ja lisää kandidaatteja voisi olla Curiosityn Sol 538 (10.2.2014) ja Sol 533 kuvissa alla. Kuvissa on kaksi kohdetta joista on kuvat eri kuvakulmista. Kohteet ovat noin metrin päässä toisistaan.

Kuva 6.12. Lisää sieniä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Myös alueen Sol-395 kuvia kannattaa tutkia. Neljän viikon tarkan tutkimuksen jälkeen NASA antoi virallisen lehdistötiedotteen että "Olemme ratkaisseet tapauksen, Pinnacle Island on vain kivi". Olen pahoillani, mutta mielestäni tämä NASA:n virallinen lehdistötiedote ei pidä paikkaansa. Syyn pitäisi olla ilmeinen kun tutkii mikroskooppikameran kuvia Pinnacle Islandista. Ja lisää syitä käsittelen tämän nettisivun lopussa.

Kuvassa 6.13 alla on lisää kandidaatteja sienille ja jäkälille. Sol 617 K1..K5 kuvissa on kelta-sävyisiä pieniä kohteita lähellä toisiaan. Eli nämä eivät ole merkittävästi punaisen pölyn peittämiä. K-4 kuvassa kohteita on kaksi. Sol 617 X-5 punaisen pölyn peittämä kohde muistuttaa muodoltaan Pinnacle islandia ja kuvan K4 ylempää keltaista kohdetta. Curiosity Sol-647 kuvassa on kiintoisa vihertävä kohde keskellä punaisen pölyn peittämää aluetta. Sol 173 kuvassa on pieniä kellertäviä pyöreitä kohteita kivessä. Niillä on samankaltaisuutta Spirit Sol 822 valkoisten kohteiden kanssa.

Kuva 6.13. Sienet? Jäkäliä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Joukko biologeja ja geologeja on analysoinut Marsin sienenkaltaisia kohteita ja tuloksia esitellään artikkelissa: 2016-5-15 R. Gabriel Joseph: A Low to High Probability of Life on Mars: The Experts' Top Five Candidates. Osallistuneet 40 biologia ja 30 geologia puoltavat sitä että tutkimuksen Mars kuvissa olevat kohteet ovat elollisia.

Katoavat valkeat kohteet

Alla Vasemmalla Curiosityn kuva Sol 173, John Klein alueella. 'Kiven' alla on jotain valkoista. Oikealla kuva saman kiven alta 19 Marsin päivää myöhemmin, Sol 192: Valkoinen aines on poissa.

Kuva 6.14. Katoavat valkeat kohteet.Sol 173-192

Kohteesta on 2 Mast Camera kuvaa Sol-173ssa, ero 46 sekuntia. Mielenkiintoinen kysymys on että miksi Sol-192 kuvassa ei näy minkäänlaista jälkeä näistä kohteista ? Kohteille A ja B on mahdollista asettaa symmetriataso. Ja on hyvä tietää että noin 2 metriä oikealle tästä paikasta on maassa aukko, joka esitellään myöhemmin tässä artikkelissa kuvassa 13.5. Navigaatiokameran mustavalkokuvista voi mahdollisesti todeta: kohteet eivät ole tässä 9 tuntia aiemmin Sol 172:ssa. Ja ne ovat poissa 8 minuuttia myöhemmin, Sol 173 01:19:02 UTC. Kohteet ovat todennäköisesti poissa myös Sol-177 kuvassa, joka on tosin otettu kaukaa.

Kuva 6.15. Katoavat valkeat kohteet.Sol 173-192

Mielessä voi olla kysymys että voiko jotkin Sol-173 kohteista olla veden jäätymisen tai hiilidioksijään aiheuttamia ? Marsin päiväntasaaja-alueella, jossa Curiosity ja Opportunity kulkevat on lämpötila on päivällä +20 ja yöllä -80 astetta celsiusta. Hiilidioksidijään jäätymispiste on maan ilmakehän paineessa noin -79 astetta. Marsin alhaisemmassa ilmanpaineessa hiilidioksidijään jäätymispiste on vielä alhaisempi, eli kyseessä ei voi olla hiilidioksidijää. Vesi voisi olla jäänä yöaikaan Marsin päiväntasaajalla. Ja vettä Curiosity havaitsi jo 2-6 prosenttia Marsin maaperässä. Jos kyse olisi vedestä, niin silloin näitä sienimäisiä kohteita pitäisi olla näkyvissä hyvin paljon Marsissa, kaikissa varjoisissa paikoissa päiväntasaaja-alueella, mutta näin ei ole. Myös Sol-173 kohteiden muodot ovat sellaiset että niitä on vaikeaa mieltää jääksi tai lumeksi. Eräs mielenkiintoinen kohde on Sol-528 ja Sol-530 kuvassa alla, jossa valkoinen kohde on näkyvissä Sol-528 kuvassa ja poissa Sol-530 kuvassa.

Kuva 6.16. Katoavat valkeat kohteet.Sol 528-530.

Kun katsot tarkemmin Sol-530 kuvaa huomaat hiekassa tummia valumisjälkiä. Mutta mistä tämä neste on peräisin, jos ajatellaan tämän kertymis ja sulamisprosessin jatkuneen tässä tuhansia vuosia ? Sulaa vettä hyvin lähellä Marsin pinnan alla Sol-530 alueella ?


Tiederyhmien julkaisuja

45th Lunar and Planetary Science Conference (LPSC) kokoukseen (17-21.3.2014, Texas) osallistuvat planeettatutkimuksen, geologian ja tähtitieteen tutkijat. 45s LPSC kokous oli varsin Mars painotteinen. Siellä julkaistiin yli 300 Mars planeettaa koskevaa tutkimusta mm. Curiosityn ja Opportunityn tutkimusryhmiltä ja myös ryhmiltä jotka ovat testanneet mikrobeja laboratoriossa Mars planeetan olosuhteita simuloiden. Katso tätä agendaa jossa on linkit kaikkiin abstrakteihin.

46th Lunar and Planetary Science Conference kokous oli Texasissa 16–20.3.2015. Katso abstraktit sessioista 253: Exobiology: Prebiotic chemistry to extremophile biology.

47th Lunar and Planetary Science Conference kokous oli Texasissa 21–25.3.2016. Katso abstraktit sessioista 451: (Is there) Life On Mars? Martian exobiology tools, analogs, and environments, Exobiology session 702 ja Exobiology session 603.

Alla on linkit muutaman LPSC 45 ja 47 aiheen abstracteihin ja lyhyt kertomus sisällöistä.

Perkloraattia pelkistävä bakteeri ja Gale kraatterin pinnanalainen biologinen potentiaali

LPSC 47 kokouksesta:
K. F. Bywaters and R. C. Quinn, 2016: Perchlorate reducing bacteria: Evaluating the potential for growth utilizing nutrient sources identified on Mars.

Suora lainaus ja suomennos: Tuloksemme osoittavat että perkloraattia pelkistävä bakteeri, joka voi olla hyvä analogia Marsin mahdolliselle elämälle, on kyvykäs käyttämään Marsin pinnan nykyisiä saatavilla olevia ravinteita.

Aiheeseen liittyvä erinomainen artikeli on:
Joop M. Houtkooper, Dirk Schulze-Makuch, The Possible Role of Perchlorates for Martian Life

Tässä esitetään biokemiallinen malli Marsin elämälle nykyolosuhteissa. Mallissa Marsin ilmakehän kosteudesta saadaan tarpeeksi nestemäistä vettä nykyiselle pinnan mikrobielämälle, miinus 70 Celsius asteen lämpötilaan asti ja riittävällä vesiaktiviteetilla. Marsin elämä on saattanut adaptoida H2O-H2O2 nesteen solunesteeksi. Tämä estää jäätymisen hyvin alhaisiin lämpötiloihin. On hyvä lukea koko artikkeli, mutta tässä on muutama suora lainaus ja suomennos perusideoista:

Mielenkiintoinen ominaisuus jonka perkloraatti suolat jakavat vetyperoxidin kanssa on niiden vaikutus jäätymisen estona. Kun H2O-H2O2 seoksen sulamispiste[eutectic] on -56 C, niin vesi-magnesium perkloraatin sulamispiste on niin alhainen kuin -70 C.

Miksi organismit olisivat kehittyneet käyttämään vetyperoxidia solunesteessään? H2O-H2O2 seoksen fysikkaliset ja kemialliset ominaisuudet ovat eduksi elämän selviytymiselle Marsin lähi-pinnan vaativissa olosuhteissa. Mikä tahansa organismi Marsissa on ollut evoluutiopaineiden kohteena, kun Marsin pinta tuli kylmemmäksi, kuivemmaksi, ja korkeampien säteilytasojen kohteeksi, ja organismit ovat joutuneet kehittämään adaptaation H2O2:lle, samoin kuin Maapallon elämä adaptoitui 2.5 miljardia vuotta sitten vapaaseen happeen.

Marsin olosuhteita pidetään usein haitallisina elämän olomassaololle. Marsia pidetään liian kylmänä ja liian kuivana, maaperää liian oxidoivana, ilmakehää liian ohuena, auringon UV säteilyä on liikaa ja on liikaa kovaa säteilyä auringosta ja kosmisista lähteistä, koska magneettikenttä puuttuu. Kumminkin, jotkin maapallon organismit osoittavat huomattavaa UV säteilyn kestoa ja eri tyyppisten säteilyjen kestoa, ja mikro-organismien adaptaatiot oxidoiviin olosuhteisiin ja säteilyihin sisältävät useita samanlaisia vastustuskyky vasteita.

Mars Odyssey data indokoi vettä Marsin päiväntasaajan alueella: August 2017: Mars Probe Data Shows The Red Planet Is Hiding Water Where There Shouldn't Be Any ja Icarus 2017-07-028, Jack T.Wilson Equatorial locations of water on Mars: Improved resolution maps based on Mars Odyssey Neutron Spectrometer data . Pohditaan seuraavaa selitystä: Marsin nykyelämä on voinut adaptoida jäätymisen estona toimivan veden ja vetyperoxidin seoksen solunesteeksi. Marsin päiväntasaajan alueen mikrobit ja sienikasvustot sitovat vettä ja se näkyisi Mars Odysseyn datassa.

B. J. Rodriguez-Colon and E. G. Rivera-Valentín: Investigating the biological potential of Gale crater’s subsurface..

Suora lainaus ja suomennos: Meidän määritelmä [Marsin] erityisille ja epävarmoille alueille voi muuttua uusien biologisten löytöjen myötä. Todellakin, on vahvoja todisteita tietyistä metabolisista prosesseista alle 255 Kelvin asteen lämpötilassa, mutta DNA monistusta ei ole vielä dokumentoitu. Elämää sellaisena kuin sen tunnemme ei ehkä ole Gale kraatterissa alhaisen lämpötilan vuoksi, mutta meidän simulaatiomme osoittavat että nestemäinen vesi, riittävällä vesiaktiviteetilla, on mahdollista koska [Marsin maaperällä] on kyky imeä kosteutta [deliquescence]. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia Marsin elämälle.

Z.R. Harrold, E.M. Hausrath, C.L. Bartlett, A.H. Garcia, O. Tschauner: Bioavailability of mineral-bound iron to a Snow Algae community and implications for life in extreme environments.

Suora lainaus ja suomennos: Laboratoriotestit näyttävät että C. brevispina [lumilevällä] ja siihen liittyvälllä bakteeriyhdyskunnalla on kyky saada rautaa nontroniitista [nontronite]. Kenttähavainnot edelleen osoittavat että rautaa sisältävät mineraalit ovat tärkeä mikroravinteiden lähde lumilevä-bakteeri yhdyskunnille. Tuleva tutkimustyö selvittää raudan saantia bakteeri-levä vuorovaikutuksessa.

H. Yano, A. Yamagishi, H. Hashimoto: The first year operation and initial sample analysis and curation preparation of Tanpopo, the Japanese astrobiology experiment onboard the ISS-JEM-EF.

Kansainvälisellä avaruusasemalla on menossa Japanilaisten astrobiologia koe jossa testataan panspermia teoriaa. Tanpopo nimisessä kokeessa aero-geeliin kerätään avaruuden partikkeleita ja mikrometeoreja. Myöhemmin niitä tutkitaan ja katsotaan että löytyykö joukosta myös mikrobeja.

Katso myös panspermiaan liittyvä 46th LPSC 2015 artikkeli: Wright S. P: Microbial Diversity Analyses of Terrestrial Shocked Basalt and Shocked Basaltic Soil: Implications for Panspermia and Future Exobiology Measurements.

Rock Varnish - Mangaanipintaiset kivet

N. L. Lanza 2014, Manganese trends with depth on rock surfaces in Gale crater, Mars
Suora lainaus ja käännös artikkelista: Koska Mn mineraaleilla ja mikrobi toiminnalla on läheinen yhteys maapallolla, on Mn-oksideita ehdotettu biologisen toiminnan indikaattoreiksi Mars tutkimusmatkoilla [5, 13-14], tosin Mn-pinnoitteita voi syntyä myös ei-biologisesti [15-17].

Astrobiologi Barry E.DiGregorio havaitsi vuonna 1976 Marsiin laskeutuneiden Viking alusten kuvista että monilla Marsin kivillä on tummasävyinen pinta. Samankaltainen kivilakaksi (rock varnish) kutsuttu pinnoite on maapallon kivillä ja kallioilla, joita Barry alkoi tutkia tarkemmin. Barry pystyi osoittamaan että tämä mangaanipitoinen pinnoite syntyy mikro-organismien kuoltua kiven pintaan. Katso tarkempi uutisartikkeli aiheesta: Rock varnish may hold clues to life on Mars. Ja Barryn alkuperäinen vuoden 2001 julkaisu aiheesta: B.E.DiGregorio 2001, Rock Varnish As A Habitat For Extant Life On Mars (Extant life = Jäljelle jäänyt elämä). Kuvassa alla vasemmalla on tummapintaisia kiviä Marsissa Spiritin kuvaamana vuonna 2006. Oikealla on Caribou kohde jota Curiosity tutki.

Kuva 7.1. Rock Varnish - Kivilakka.

Curiosity on tutkinut tarkemmin Marsin tummien kivien pintaa. Tuloksista käy ilmi että Marsin tummapintaisilla kivillä on mangaanipitoinen pinnoitus jonka ominaisuudet ovat sitä mitä Barry on ehdottanut. Huomaa että tämä Curiosityn tiedetiimin Manganese Trends dokumentti antaa referenssin [14] yllä linkattuun Barryn tutkimukseen. Katso myös uutinen aiheesta 19.3.2014: Bare Earth Elements: Mars rocks wear manganese coats. Ja lue David H. Krinsley, Barry DiGregorio, Ronald I. Dorn, Josh Razink & Robert Fisher, March 2017: Mn-Fe-Enhancing Budding Bacteria in Century-Old Rock Varnish, Erie Barge Canal, New York.

Methanogen mikrobien testaus Marsin oloissa

R.L.Mickol and T.A.Kral 2014: Approaching Martian conditions: Methanogen survival at low pressure ja S.Djordjevic 2014: Simulating Martian conditions: Methanogen survivability during freeze-thaw cycles
Methanogeenit ovat organismeja jotka voisivat hyvin Mars planeetalla. Ne eivät tarvitse ilmaa tai orgaanisia ravinteita, eivätkä ne yhteytä.On tutkittu neljää eri methanogen lajia laboratoriossa jonne luotiin Mars planeetan olosuhteet, alhainen ilmanpaine, korkeampi säteilytaso ja marsin suuret lämpötilavaihtelut +20..-80 C. Kokeessa olleet mikrobit olivat: Methanothermobacter wolfeii, Methanosarcina barkeri, Methanobacterium formicicum, Methanococcus maripaludis jotka kuuluvat Archaea haaraan.

Kaikki testatut methanogen lajit selvisivät alhaisesta ilmanpaineesta, joka ei haitannut näiden mikrobien kasvua.

Methanothermobacter wolfeii ja Methanobacterium formicicum mikrobit selvisivät hengissä myös lämpötilatesteistä ja ne myös lisääntyivät. Curiosity havaitsi Marsin maaperästä metaania. Jälkimmäinen artikkeli esittää Curiosityn lämpötilamittaukset 500 päivän ajalta. Yleensä yölämpötila on -80 C paikkeilla. Mutta kahdesti noin Sol 190 ja Sol 210 aikana yölämpötila oli jostain syystä vain -5 asteen paikkeilla.

Katso myös 46th LPSC 2015 artikkeli: Sinha N., Kral T. A: Growth of Methanogens on Different Mars Regolith Analogues and Stable Carbon Isotope Fractionation During Methanogenesis.

Varsin kiinnostava tutkimus on: Dr. Vladimir S. Cheptsov, Lomonosov Moscow State University: 100 kGy gamma-affected microbial communities within the ancient Arctic permafrost under simulated Martian conditions . Ja katso aiheesta uutinen, Universe Today, Matt Williams , Marraskuu 2017 : Life on Mars can Survive for Millions of Years Even Right Near the Surface . Marsin pinnan olosuhteiden simuloinnissa mikrobit selviytyivät hyvin korkeista säteilyannoksista.

Jäkälien testaus Marsin oloissa

J.Jänchen 2014: Impact of UVC exposure on the water retention of the Lichen Buellia Frigida
Curiosityn tulosten mukaan olosuhteet Marsissa, alueella jolla Curiosity kulki, ovat sellaiset että tietyntyyppinen elämä on mahdollista. Tutkimuksessa laitettiin Maapallon organismi nimeltä Lichen Buellia Frigida Mars planeetan olosuhteita vastaavaan ympäristöön. Lichen on suomeksi jäkälä. Havaittiin että jäkälät selvisivät Mars-planeettaa simuloivissa olosuhteissa ja yllätykseksi havaittiin että UVC säteily paransi jäkälien kykyä käyttää vettä.

Jäkälät ovat symbioottisia organismeja jotka koostuvat sienestä yhdistettynä levän tai syanobakteerien kanssa. Jäkälät ovat extremofiilejä. Ne voivat elää äärimmäisissä olosuhteissa. Lichen Buellia Frigida on laji joka elää kivipinnoilla Etelänapamantereella. Jäkälälajeja on maapallolla lähes 20000.

Katso myös artikkeli: Chelsea Gohd, 12.2.2017: NASA Discovers an Organism That Can Survive 16 Months in Outer Space. Suora lainaus: "Scientists aboard the International Space Station (ISS) recently ran an experiment where they let algae loose into the vacuum of space for a full 16 months. And, surprisingly enough, the simple plants survived the harrowing journey. Despite extreme temperature variations, UV radiation, cosmic radiation, and incredible length of time, the algae were brought back aboard still alive.".
Tämä tarkoittaa että levän tyyppinen elämä selviytyy helposti Marsin nykyoloissa.

Biosignatuurit Marsissa

Perusteelinen artikkeli aiheesta on Biosignatures on Mars: What, Where, and How? Implications for the Search for Martian Life , PhD. Frances Westall et all, Astrobiology Vol.15. CNRS-OSUC-Centre de Biophysique Moleculaire, Orleans, France.

Lue myös Biogenic iron mineralization at Iron mountain, CA, with implications for detection with the Mars Curiosity rover.
Tässä on tutkittu mikrobien vuorovaikutusta mineraalien kanssa ja näistä jäävien biologisten tunnisteiden (biomarkereiden) syntyä ja niiden löytämistä Mars planeetalta. Todetaan että Curiosityn MAHLI kameran kuvissa on kivien pinnoilla nähtävissä kuvioita jotka sopivat artikkelissä tutkittuihin mikrobien aiheuttamiin biomarkereihin.

Orgaaniset aineet ja fosfaatit

A.Buch 2014: Impact of the sample preparation on the organic compounds detected on Mars at JK and CB.
SAM laitteiston analyysit indikoivat useita aromaattisia hiilivetyjä (aromatic, chlorinated hydrocarbons) ja vettä porausnäytteistä John Klein(JK) ja Cumberland(CB) alueilla. On esitettävä kysymys, ovatko nämä hiilivedyt eloperäisiä vai ei (endogenous = eloperäinen, lähtöisin organismeista tai soluista).

Lue myös: Universe Today, Tim Reyes on December 17, 2014: NASA’s Curiosity Rover detects Methane, Organics on Mars.

S.M.Som 2014: Reactive transport modeling of Phosphate mineral dissolution in high-P Martian rock
Fosfaatit (phosphate) ovat välttämättömiä kaikille tuntemillemme elämänmuodoille. Ne ovat komponentteja ATPssa, DNAssa, RNAssa , solukalvoissa (phospholipid cell membranes) ja fosfaatteja tarvitaan useissa biokemiallisissa reaktioissa. Fosfori joko fosfaatin tai fosfiitin muodossa pidetään tärkeänä esi-bioottisissa reaktioissa jotka ovat voineet johtaa elämän syntyyn Maapallolla. Määräävä tekijä Mars planeetan elämän kehitykselle ja säilymiselle on fosforin saanti. Mars planeetan maaperän fosfaattipitoisuus 5-10 kertainen Maapalloon verrattuna. ... Mars planeetan asuttavissa ympäristöissä fosfaatin saatavuus esi-bioottisiin ja bioottisiin reaktioihin on suhteessa suurempi Maapalloon verrattuna. Sillä on positiiviset seuraukset mahdolliseen Marsin entiseen ja nykyiseen elämään.

Marsin erityisalueet

D.W.Beaty ja J.D.Rummel 2014: Introduction to an updated analysis of planetary protection “Special regions” on Mars.
Avaruustutkimuksen alkuajoista lähtien on tiedostettu ongelmat joita voi syntyä kun siirretään elämää planeetalta toiselle. Seuraukset voivat olla arvaamattomat kun kaksi vierasta elämänmuotoa kohtaavat. Tarvitaan varovaisuutta kun tutkitaan uutta elämänmuotoa. Näistä asioista on sovittu Yhdistyneiden kansakuntien avaruussopimuksessa 1967 ja International Council for Science’s Committee on Space Research (COSPAR) Planeettojen Suojelu Ohjeissa (Planetary Protection Policy). Tällä pyritään estämään haitallinen biologinen kontaminaatio, elämänmuotojen hallitsematon sekoittuminen. Osa COSPARin ohjeita ovat Mars planeetan erityisalueet. Nämä alueet ovat sellaisia joissa maan organismit voisivat lisääntyä ja alueita joissa on suuri mahdollisuus olla Mars planeetan omaa elämää. Viimeaikaisten Mars löytöjen vuoksi, kuten Curiosityn löytöjen ja laboratorioissa tehtyjen kokeiden, YK:n ja COSPARin Mars planeettaa koskevia ohjeistuksia pitää päivittää.

Elämän käsitteet Marsin Yhteydessä

Mielenkiintoinen kokous oli myös The Eighth International Conference on Mars, July 2014 Pasadena California. Hyvä yhteenveto siitä on Valerie Fox, 8th Mars Report: Martian habitability. Kokouksesta voi erityisesti mainita abstractit alueilta Biosignatures, Habitability, and Preservation ja Rover-Scale Geology and Organics. Ja näistä artikkelit:

D.J. Des Marais, NASA Ames Research Center 2014: Concepts Of Life In The Contexts Of Mars. .
Tässä on suora lainaus ja suomennos artikkelista: Lopulta, todisteita muinaisesta elämästä pitäisi etsiä niistä ympäristöistä, joilla on todettu suuri mahdollisuus hyviin elinolosuhteisiin ja biologisten jälkien säilymiseen. Biologinen jälki (biosignature) on aine tai rakenne joka vaatii biologisen lähteen. Biologisia jälkiä voisi löytyä seuraavilla tavoilla [9]: "... (2) Etsien todisteita mahdollisista biologisista fyysisistä rakenteista, lähtien mikroskooppisista (mikrometri mittakaavasta) aina makroskooppisiin (metrin mittakaavassa), yhdistäen morfologista, mineralogista ja kemiallista informaatiota, missä mahdollista,..."

Tämä voidaan sanoa selkokielellä siten että meillä on lupa etsiä Mars kulkijoiden kuvista mahdollisia Marsin muinaisen elämän fossiileja.

Kivien liukenemisonkalot

Marsin kivien liukenemisonkaloista on uraa uurtava tutkimus: Barry E. DiGregorio 2002, Cardiff Centre for Astrobiology, Dissolution cavities in Upper Ordovician sandstones from Lake Ontario: Analogs to vesiculated rocks on Mars? Liukenemisonkalot (dissolution cavities) tarkoittaa tässä seuraavaa: Organismi kuolee ja hautautuu maahan ja ajan myötä fossiloituu. Myöhemmin hapokas vesi voi liuottaa fossiilin pois jättäen kiveen onkalon, eräänlaisen negatiivisen fossiilin. Barry osoittaa tässä artikkelissa että Marsin kivien onkalot ovat voineet muodostua näin kuten vastaavat maapallon kivien onkalot. Kuvassa alla on Viking 2 aluksen kuva Marsista, jossa on mahdollisia liukenemisonkaloita kivessä. Curiosity Sol-514 kuvasta voi pohtia miltä kivi näyttäisi ilman valkoisia osia.

Kuva 7.3. Kivien liukenemisonkalot

Mars meteoriitit

Marsista lähtöisin olevien meteoriittien tutkimus on antanut viitteitä elämästä Marsissa. Lue Astrobiology Magazine 19.8.2014 artikkeli vuonna 1911 Egyptiin Nakhlaan pudonneesta Mars-meteoriitista: Life on Mars? Implications of a newly discovered mineral-rich structure. ja alkuperäinen tiedejulkaisu Elias Chatzitheodoridis 2014: A Conspicuous Clay Ovoid in Nakhla: Evidence for Subsurface Hydrothermal Alteration on Mars with Implications for Astrobiology. Eliaksen ryhmä on tutkinut soikion muotoista rakenteellista kohdetta(kuva alla), jonka he löysivät tämän Mars-meteoriitin sisältä. Se voi olla muinainen primitiivinen Marsin elämänmuoto, jota käsitellään yllä linkatun Eliaksen artikkelin kappaleessa 4.4.

Toinen mielenkiintoinen artikkeli on Universe Todayn Matt Williamson 2014: Meteorite May Contain Proof of Life on Mars, Researchers Say. Artikkelissa Philippe Gillet, kertoo tutkimustuloksista Tissint meteoriitista joka putosi Maroccoon vuonna 2011. Tämä meteoriitti on lähtöisin Marsista 700000 vuotta sitten. Analyysit osoittavat sen sisältävän orgaanista hiiltä, joka on hyvin todennäköisesti lähtöisin biologisesta toiminnasta Marsissa.

Kuva 7.4. Mars meteoriitit

Yksi tunnetuimpia Mars meteoriitteja on ALH84001, jonka NASA:n tutkimusryhmä vuonna 1996 sanoi sisältävän mahdollisesti mikroskooppisia fossiileja.

Merkittävä tutkimus meteoriittien sisältämistä bakteereista on NASA:n astrobiologi Dr. Richard Hoover, 2011: Fossils of Cyanobacteria in CI1 Carbonaceous Meteorites.

Muita julkaisuja

Kiinnostavia vapaasti luettavia artikkeleita ovat myös:
Lindsay Hays et al.: NASA Astrobiology Strategy 2015

D. Glavin 2014: Origin of Chlorobenzene detected by the Curiosity rover in Yellowknife bay: Evidence for Martian organics in the Sheepbed mudstone?
J. Ronholm 2014: Mineralogical characterization of calcium carbonate polymorphs biologically precipitated during heterotrophic bacterial growth
M. Nachon 2014: Calcium sulfate characterized by chemcam/Curiosity at Gale crater, Mars
R.V.Morris 2014: Chemical composition of crystalline, smectite, and amorphous components for Rocknest soil and John Klein and Cumberland mudstone drill fines using APXS, CHEMIN, and SAM datasets from Gale crater, Mars
Onyilagha,J.C 2014: Further Investigation into the Biosynthetic Pathways of the 20 Standard Amino Acids of the Genetic Code
S.M.Som 2014: An integrative approach to assessing habitability of H2 metabolisms in hydrothermal springs
J. Audouard 2014: Water-equivalent hydrogen content of the Martian surface
J.E. Brandenburg 2014, Meteorite NWA 7533, the Confirmation of the CI-Mars Hypothesis, and The Mars Age Paradox
J.P.Grotzinger, and the MSL Science Team 2014: Habitability, Organic Taphonomy, And The Sedimentary Record Of Mars. .
P. G. Conrad 2014: The Present Habitability Potential of Gale Crater: What We Have Learned So Far From Mars Science Laboratory. .
N.L.Lanza 2014: High Manganese Observations With Chemcam in Gale Crater, Mars.
Jie Wei, Alian Wang 2014: Detecting Biosignatures on Mars: Lessons Learned from Mars Analog Site Studies.
R. Bhartia 2014: Combining Chemistry and Morphology to Assess Biosignature.
R. L. Mickol 2014: Methanogens as Models for Life on Mars.
Scott M. Perl 2014: Experimental Constraints on Martian Aqueous Environments and Biosignature Preservation: Simulating Fluid Flow Profiles and Microbial Development in the Shallow Subsurface.


Fossiileja Marsissa ?

Oletetaan että Marsin nykyisten mikrobien edeltäjät syntyivät Mars planeetalla yli 4 miljardia vuotta sitten kuten Steven Benner ehdottaa. Ja oletetaan että olosuhteet elämälle Mars planeetalla olivat hyvät Marsin alkuhistoriassa kuten Curiosityn tiede-ryhmä John Grotzingerin johdolla kertoo Science-lehden 9 joulukuuta 2013 numerossa. Mikä olisi pysäyttänyt evoluution mikrobitasolle ? Olisiko evoluutio voinut edetä pidemmälle Mars planeetalla ?

Curiosity kulkee Mars-planeetan muinaisen järven pohjalla. Erittäin mielenkiintoisia kuvia löytyy Curiosity kulkijan kuva-arkistossa: http://mars.jpl.nasa.gov/msl/multimedia/raw/. Valitse Mast camera ja sieltä etsi kuvat (avaa Full resolution kuvat):

Sol 186

Mastcam: Right 2013-02-13 07:39:13 UTC (Suora linkki)
Mastcam: Right 2013-02-13 07:38:27 UTC (Suora linkki)

Sol 109

Mastcam: Right 2012-11-25 23:09:11 UTC (Suora linkki)
Mastcam: Right 2012-11-25 23:09:56 UTC (Suora linkki)

Suosittelen että käyt hakemassa alkuperäiset kuvat Curiosityn arkistosta ja siten voit itse todeta kuvien aitouden. Kannattaa tallentaa kuvat tietokoneeseen ja sitten zoomailla niitä.

Tässä yhdistelmäkuvat edellä mainituista Curiosityn alkuperäisistä kuvista:
Sol 186, John Klein alueella:

Kuva 8.1. John Klein alue, Sol 186. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Sol 109:

Kuva 8.2. Sol 109. Kuvat 0109MR0684022000E1_DXXX ja 0109MR0684021000E1_DXXX Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan. Huomaa että isomman resoluution kuvassa on ilmeisesti toinen samankaltainen kohde oikeassa yläkulmassa.

Kun katsoo kuvia Curiosityn Sol-186 ja Sol-109 kohteista, niin hyvin nopeasti tulee mieleen että
'Tässä näen muinaisen eläimen fossiloituneita luita'.

Kuvat ovat niin selkeitä ja tarkkoja, että on erittäin vaikeaa kieltää näkemänsä ja sanoa:
'Elottoman luonnon prosessit voivat tuottaa kiviin sattumanvaraisesti tällaiset muodot'.

Ja sitten kun hyväksyy sen että tässä on eläinfossiileja Mars planeetalla, niin seuraukset ovat merkittävät. Se tarkoittaa että Marsissa on täytynyt olla erittäin pitkän ajan hyvät olosuhteet elämälle, niin että evoluutioprosessi on voinut edetä RNAsta DNAhan, siitä mikrobeihin ja aina monisoluiseen elämään, kasveihin ja eläimiin.

Ymmärrän että tämä väittämä on uskalias. Mutta se on toisaalta evoluution myötä luonnollinen seuraus mikrobeista ja yksisoluisesta elämästä, jos Mars planeetalla on ollut elämälle hyvät olosuhteet pitkän ajan.

Arvio ajankohdasta koska Mars menetti kaasukehäänsä ja olosuhteet muuttuivat huonoksi elämälle on vielä epämääräinen. Marsin geologisten jaksojen tarkempi ajoitus on vielä avoin, kuten seuraavista Emily Lakdawalla:n blogeista Planetary Society:ssa käy ilmi:

5-12-2013 Mars' chemical history: Phyllosian, Theiikian, Siderikian, oh my
25-10-2013 Noachian, Hesperian, and Amazonian, oh my! - Mars' Geologic Time Scale

On arvioita joissa Mars olisi ollut elinkelpoinen ehkä vain 300 miljoonaa vuotta. On myös tutkimus joissa käy ilmi että pinnalla virtaavaa vettä on ollut Marsissa vielä 500 000 vuotta sitten: T.de Haas 2015, Earth-like aqueous debris-flow activity on Mars at high orbital obliquity in the last million years. Mielenkiintoinen kysymys on myös että miten nopeasti evoluutio voi edetä lähtien mikrobeista ja päättyen eläimiin? Maapallolla kesti pari miljardia vuotta ennen kuin monisoluinen elämä alkoi kehittyä ja siitä eteenpäin tahti oli nopea. Jos planeetalla on sopivat olosuhteet voiko monisoluinen elämä alkaa kehittyä huomattavasti aiemmin? Voiko Marsin 5-10 kertainen fosforipitoisuus Maapalloon verrattuna olla yksi avaintekijä? Vuoden 2015 tutkimus Keck, VLT ja NASAn infrapunateleskoopeilla Marsin veden ja deuteriumin suhteesta(ref.222), osoittaa että Marsilla oli valtameriä vähintään 1.5 miljardia vuotta, joka on tarpeeksi pitkä aika elämän kehitykselle: Universe today: Bob King, March 2015, Mars Loses an Ocean But Gains the Potential for Life

Bennerin teorian sijasta panspermia teoria voisi selittää paremmin havainnot Marsista. Sillä säästäisi ehkä miljardi vuotta tai enemmän elämän kehityksen alkutaipaleelta. Samaan DNA:han perustuva mikrobitason elämä olisi heti saatavilla kaikkialla aurinkokunnassa planetaaristen kappaleiden jäähdyttyä tarpeeksi.

Alla yhdistelmäkuva Sol-173 Mast-Camera kuvista joka on vasemmalle Sol-186 kuvista. Tässä kuvassa näkyvät ylempänä esitellyt valkoiset kohteet (valkoiset nuolet) ja lisää mahdollisia fossiilin kappaleita (keltaiset nuolet).

Kuva 8.3. John Klein alue, Sol 173. Kuvat 0173MR0926138000E1_DXXX, 0173MR0926139000E1_DXXX, 0173MR0926139000E1_DXXX, 0173MR0926100000E1_DXXX, 0186MR0927120000E1_DXXX Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla maisemakuva paikasta josta Sol-186 ja Sol-173 kuvat(keltaiset nuolet) on otettu. Curiosity vietti noin 3 viikkoa tutkimassa tätä paikkaa, jonka nimeksi on annettu John Klein. Tästä kuvasta on mahdollista päätellä Sol-186 ja 173 fossiilikappaleiden mittakaava, vertaamalla niitä Curiosityn renkaan kokoon. Kappaleet voivat olla noin 5-10 senttimetrin kokoisia. Tämä kuva on osa ensimmäisestä Curiosityn omakuvasta (PIA16763). Olen upottanut kuvaan kaksi alkuperäistä otosta arkistosta (0177MH0226000019E1_DXXX ja 0177MH0226000043E1_DXXX) ja muuttanut niiden värit luonnolliseksi Gimp ohjelmiston automaattisella valkotasapainon asetuksella. Taivas on sininen.

Kuva 8.4. John Klein alue.

Näitä samankaltaisia kohteita löytyy lisää varsinkin Curiosityn Sol-107 ja Sol-109 Mast camera kuvista. Alla muutama. Sol 173 ja 109 kuvat ovat toiseen kertaan vertailun helpottamiseksi.

Kuva 8.5. Fossiileja? Sol 107, 109, 173. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.


Kuva 8.6. Fossiileja? Sol 107, 64. Kuvat 0107MR0682050000E1_DXXX ja 0064MR0285069000E1_DXXX Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.


Kuva 8.7. Fossiileja? Sol 107, 109. Kuvat 0107MR0682042000E1_DXXX, 0109MR0684015000E1_DXXX ja 0109MR0684013000E1_DXXX. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.


Kuva 8.8. Fossiileja? Sol 186. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Kohteessa 303 voi pohtia negatiivisia fossiileita. Sol 514 kohde on nimetty Harrisoniksi.

Kuva 8.9. Fossiileja? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Curiosity Sol-1922 kuvan trace fossiilikandidatteja käsitellään artikkelissa: Leonard David, Barry DiGregorio: Curiosity Mars Rover Investigates Eye-catching, Odd Features.

Fig.8.10.Trace fossiileja? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.


Esperance

Opportunity Sol-3230 ja Sol-3262 (28.3.2013) kohteesta nimeltä Esperance ovat tutkimisen arvoisia. Esperance sijaitsee Endeavour kraatterissa, paikassa joka on nimetty Matijevic Hill. Opportunity vietti kaksi kuukautta tutkimassa Esperancea. Katso NASAn artikkeli kohteesta: Guy Webster, toukokuu 2013, Mars Rover Opportunity Examines Clay Clues in Rock. Esperancessa on poikkeavat alkuainekoostumukset siihen verrattuna mitä Opportunity oli edellisen 9 vuoden aikana löytänyt. Tässä kohteessa on enemmän alumiinia ja piidioksidia ja vähemmän kalsiumia ja rautaa aiempaan verrattuna.

Kuva 9.1. Esperance Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Esperance kohde on hieman hämmentävä. Kohteessa on mielenkiintoisia symmetrisiä ja geometrisiä muotoja. Kannatta tutkia huolella Esperancen ison resoluution kuvaa. Siinä on löydettävissä useita hämmästyttäviä yksityiskohtia. Lue myöstämä Opportunityn tiederyhmän tarkka analyysi Esperancen kemiasta: B. C. Clark 2014: Espérance: Extreme aqueous alteration in fracture fills and coatings at Matijevic Hill, Mars Artikkelin kappaleessa Astrobiological Significance esiintyvä litho-bionts ovat organismeja jotka kasvavat kivipinnoilla, kuten sienet(Fungi) ja jäkälät(Lichens).

Alla kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Opportunityn mikroskooppikameran kuvia yllä oikealla olevan kuvan keskeltä. Vasemmanpuoleinen kuva muistuttaa fossiloitunutta kasvin tai levän lehteä. Harmaassa kuvassa keskellä Opportunity on hionut tätä kohdetta. Hionnan jälkeen on näkyvissä aivan kuin poikkileikkauksia kasvinvarsista.

Kuva 9.2. Esperance, yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla on kuvakooste mikroskooppikameran kuvista Esperancesta 60 päivän aikana, Soleilta 3239, 3262, 3264, 3267 ja 3298.
Kuva 9.3. Esperance, yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Esperancea tutkittiin ennätyksellisen pitkään, 60 päivää. Opportunityn päätutkija Steve Squyres sanoi: Esperance was so important, we committed several weeks to getting this one measurement of it, even though we knew the clock was ticking.


Muita kohteita Marsissa

Kuoret

Alla lisää mielenkiintoisia kohteita Curiosityn, Opportunityn ja Spiritin kuvista. Eräs kohteiden luokka ovat pallomaiset kuoret ja niiden palaset, mitä ne sitten ikinä ovatkin (Kuvat A-1..A-12). A-8 ja A-12 stromatoliitteja ? A-1 ja A-3 ovat tyhjiä, A-2 ja A-5 näyttäisivät sisältävän jotain. A-9 ohut kuori näyttäisi rikkoontuneen kasaan. On merkillepantavaa että nämä samankaltaiset kohteet sijoittuvat aika pienelle alueelle Sol-395..401, eli tietylle paljastuneelle geologiselle ajanjaksolle.

Kuva 10.1. Kuoret. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Sol-395 alue kokonaisuudessaan on mielenkiintoinen. Tutki kuvia 0395MR1626009000E1_DXXX, 0395MR1626016000E1_DXXX, 0395MR1626018000E1_DXXX, 0395MR1626020000E1_DXXX ja 0395MR1626023000E1_DXXX. Tai katso värikorjatut versiot Mars Today arkistossa.

Fossiloitunut metsä?

Luokittelen kohteet T-1..T-12 samaan luokkaan: samankaltaisuutta maapallon fossiloituneiden puiden kanssa? Kuvat T-2 ja T-3 ovat samoista kohteista eri kulmista. T-2 ja T-3 kuvissa on kaksi kohdetta vierekkäin. Kohteilla T2, T6. T10 ja T11 on samankaltainen pintakuviointi. Kohteilla T1 ja T3 on samankaltainen limittäinen sisärakenne. T-7 Sol 396 kuvan kohteiden pintakuviointia kannattaa tutkia tarkemmin isomman resoluution kuvasta. Jos T-9 olisi fossiloitunut puu, niin sillä olisi 17 vuosirengasta, eli se olisi saavuttanut 17 Marsin vuoden iän, eli 32 maan vuotta. Kokeile internetin kuvahakua 'fossil tree' nähdäksesi merkittävän samankaltaisuuden maapallon puufossiilien ja T-1..T-9 kohteiden välillä. Katso myös geologi Ian Westin puufossiili sivua: The Purbeck Fossil Forest - 2: The Trees. Sol 1101 oikean alakulman kuva: Tutki ison resoluution kuvasta kohteen oikean seinämän toistuvaa kuviota ja vertaa sitä T-2 ja T-6 pintakuvioihin. Vaihtoehto T-7 ja T-8 kohteille on thromboliitit. T-12 kohdetta, Opportunity Sol 4416, tutkittiin läheltä Soleissa 4429 ja 4430, heinäkuussa 2016.

Kuva 10.2. Fossiloituneet puut? Miksi Spiritin kandidaatissa on selkeä vuosirengaskuvio ja Curiosityn kandidaateissa ei? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Suomalainen S.Blomqvist on tuonut esille keskustelussa kanssani että Maapallon päiväntasaajalla sademetsissä puut eivät tuota vuosirenkaita. Vuosirenkaat ovat tulosta vuodenaikojen vaihtelusta korkeammilla leveysasteilla: kasvukausi ja lepokausi. Marsin pyörimisakseli on nykyään 25 astetta vinossa. Marsin eteläisen pallonpuoliskon talvet ovat kylmiä, koska silloin Mars on 19% kauempana auringosta kuin kesällä. Spirit Mars kulkija on leveysasteella 15 astetta etelään. Curiosity 5 astetta etelään ja Opportunity 2 astetta etelään. Spirit kulkijan Gusev kraatterissa on voimakkaammat vuodenaikojen vaihtelut kuin Curiosityn Gale kraatterissa. Aiemmin Marsin historiassa, pyörimisakseli on voinut olla enemmän vinossa kuin 25 astetta ( Universe today 2008, Fraser Cain Mars Tilt). Tämä lisäisi vuodenaikaefektiä. Blomqvist on kehittänyt tilastollisia analyysimenetelmiä puunäytteiden iänmääritykseen vuosirenkaiden variaatioiden perusteella.

Fossiloituneet simpukat?

Sol 132, 551, 3, 692, 1032, 1280 kohteet muistuttavat simpukan kuoria.

Kuva 10.3. Simpukat? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Fossiloituneet hyönteiset?

Eräs kohteiden luokka on kuvat B-1..B-4 (Sol 387, 72, 173): samankaltaisuutta maapallon hyönteisten kanssa?

Kuva 10.4. Hyönteiset? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Halkeamia ja kosteutta seinämissä

Sol 1104 kuvassa voi olla menossa aktiivinen prosessi. Näemme syvän pystysuuntaisen halkeaman seinämässä. Halkeamassa on myös valkoinen juonne. Keskellä juonnetta on iso reikä. Juonteen kummallakin puolella on vaaleat alueet. Sol 1429 kuvassa on samanlainen tapaus. Sen lisäksi näkyy virtausjälkiä halkeamien alla (keltaiset nuolet, mini RSL?) ja näemme että (uusi?) vaalea materiaali peittää vanhat geologiset kerrostumat. Sol 747: näemmekö märkää hiekkaa kuvan keskellä ? Miksi tämän alueen kuvissa valkoiset juonteet jakavat värialueet? Tuottavatko eri mikrobilajit tämän alueen juonteiden jakamille alueille eri värit? Geologiset kerrostumat ovat tässä vaakasuunnassa. Märkä alue, juonteet ja värialueet ovat pystysuunnassa. Samankaltainen tapaus on Sol 1048 kuvassa: Märkä kivi/hiekkaa(A)? Onko kuvassa juuri menossa oleva jonkin aineksen virtaus (B)? Sol 710, 528 ja 529 kohteissa on samankaltaisuuksia: ne ovat varjossa luolamaisessa halkeamassa. Onko Sol 710 kuvassa jälkiä hiekassa? Sol 1167 kuvassa Curiosity on ajanut kiven päältä niin että maan alla olleet osat ovat paljastuneet. Kosteutta? Huomaa maan alla olleen osan värit ja valkoiset kohteet.

Kuva 10.5. Halkeamia ja kosteutta seinämissä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Curiosity Sol 1495 kuvissa Murray Buttes alueella on seinämien varjopuolella valkoista materiaalia joka peittää vanhat geologiset muodostelmat. Sol 1489 kuvissa näemme samanlaisia muodostelmia Curiosityn vieressä.

Fig.10.5B. Valkoista materiaalia seinämillä. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Maanalaiset ötökät?

On esitetty ajatuksia että maan alla Marsissa on sopivat olosuhteet pikkuötököiden ja matojen kaltaisille elämänmuodoille. Sol 765 A-kuvassa on maa-ainesta näyteporauksen jäljiltä. Tässä näemme kaksi kiiltävää ja läpikuultavaa kohdetta. Isompi niistä on selkeästi symmetrinen. Kuvassa D Sol 765 Curiosity on tehnyt kasan Marsin maanalaisesta aineksesta. Kuvat B,C,E ja F ovat tämän kasan keskeltä kahden päivän aikana. Sol 767 kuvissa B ja E on näkyvissä pieniä keltaisia kohteita joita ei näy kaksi päivää aiemmin otetuissa kuvissa C ja F, Sol 765. Kuvassa G, Sol 69 on samankaltainen maan alta paljastunut kohde. Sol 794 kuvassa on reikä seinämässä. Reiän alapuolella on kasa hienojakoista hiekkaa. Sol 826 kuvassa on sama kohde kuukautta myöhemmin. Mielenkiintoinen kysymys on: Kumpi oli ensin: reikä vai valkoinen juonne? Eräs päätelmä voisi olla että juonne oli ensin, koska se jatkuu reiän alapuolella. Eli reikä olisi syntynyt tavalla tai toisella myöhemmin. Sol 796 kuvissa on samantapaiset asetelmat. Sol 842 kuvissa on kaksi mielenkiintoista reikää hiekassa lähellä toisiaan. Voit verrata sitä Curiosityn laserin tuottamaan reikään Sol-271 pikkukuvassa.

Kuva 10.6. Ötököitä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Villiä spekulaatiota: Oletetaan hetkeksi että Sol-765 kohde olisi Marsilainen ötökkä. Mitä se söisi? Jos vaaleat juonteet ovat kemolitoautotrofi mikrobirihmastoja, niin se voisi olla yksi mahdollinen ravinteiden lähde. Ja se olisi syy miksi näemme tällä alueella reikiä valkoisissa juonteissa. Ötökät pysyisivät maanpinnan alla koska siellä säteilytaso on alhaisempi ja lämpötila yöllä on korkeampi kuin ilman lämpötila. Kuvan Sol-765 ötökkä voi olla kuollut Curiosityn poranterän vahingoittaessa sitä tai maanpinnan säteilytason tappaessa sen. Sol-765 MAHLI kamera arkistossa on kuvia tästä kohteesta kymmenen minuutin ajalta. Sinä aikana tämä kohde ei ole liikkunut. Eräs kiintoisa asia on että tämän alueen kivien ympärillä on saman väristä hiekkaa kuin itse kivi, kuten esimerkiksi Sol 842 kuvassa 0842MR0037460100500901E01_DXXX. Tämä voisi merkitä että hiekka on syntynyt näistä kivistä hiljattain. Villi spekulaatio loppui tähän.

Alla on lisää mielenkiintoisia muutoksia kuvan D hiekkakasassa 10 päivän aikana. Muutoksiin vaikuttavat ehkä seuraavat fysikaaliset prosessit: Hiekkakasan kuivuminen ja kasaan painuminen ja tuuli. Suurin osa kivistä on pysynyt täsmälleen samalla paikalla. Osa kivistä on toisessa paikassa 10 päivän jälkeen. Keskimääräinen tuulen nopeus Gale kraatterissa on noin 7 metriä sekunnissa [107]. Ongelma: Miten tuuli voi saada riittävän voiman kivien liikuttamiseen, kun ilmakehän paine on niin alhainen? Vai voisiko ilmanpaine Marsin pinnalla olla huomattavasti korkeampi?

Kuva 10.7. Hiekkakasat. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Sol 853 kuvissa, joulukuun 30 2014, on mielenkiintoinen muutos tunnin aikana. Sol 853 kuvasarjassa saattaa olla liikkuva kohde. Toisen rivin sol 869 (16.1.2015)ensimmäinen kuva on otettu päivällä. Toinen kuva on yöllä Curiosityn LED valossa. Kuvan kiiltävä kohde on muuttanut muotoaan 5ssä tunnissa. Yökuvassa kohde peittää isomman alueen. Sol 895: Ontto soikio??

Kuva 10.8. Ötököitä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö (ehkä asiaan liittyvä) on näkyvissä Curiosityn kannella Sol-765 ja Sol-1061 (2015-8-1) kuvissa. Alla näemme hiekkaa ja pölyä Curiosityn kannella. Pölyn seassa on pölystä vapaita valkoisia juovia. Joidenkin juovien toisessa päässä on pieni kohde. Voivatko pienet kannella olevat kivet saada aikaan nämä juovat? Jos tärinä liikuttaa pikkukiviä, niin miksi tärinä ei saa pölyä liikkeelle niin että juovat peittyisivät? Kivet ilmeisesti liukuvat pyörimisen sijasta. Sol 1065 MAHLI kuvassa on samankaltainen ilmiö Marsin pinnalla. Sol 1121 kuvassa nuoli osittaa juovan kohtaa jossa saattaa näkyä päivittäinen liike. Voiko olla että yöaikaan ilman kosteus tiivistyy kannelle ja aamulla lämpötilan noustessa kansi muuttuu liukkaaksi ja kivet liukuvat pienen matkan? Sol 1425 kuvaparissa näemme kohteen liikkuvan 3 minuutin ja 39 sekunnin aikana. Muut kivet pysyvät paikoillaan. Mutta tämä kohde liukuu paksun pölykerroksen läpi. Huomaa että varjot ovat lyhyet, eli aurinko on korkealla ja aamun liukkautta aiheuttavaa jäätä ei pitäisi enää olla. Sol 765, 1061 ja 1425 kohteiden jäljet ovat tasaisia. Sol 1121 epäsäännöllisen kohteen jälki on enemmän satunnainen.

Kuva 10.9. Liukuvia kiviä(?) Curiosityn kannella. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Samanlaisia havaintoja on myös Dr. Lyall Winston Small:n SmugMug Mars kuva arkistossa [143] Phoenix landerin ympäriltä vuonna 2008. Kuvat alla on otettu Winstonin arkistosta hänen luvallaan. Tutki Sol 40 ja 28 kohteita ja niiden jälkiä läheltä. Ja Sol 19 kohdetta jota ei ennen ollut siinä. ..ja mieti.. ja tutki tässä arkistossa Sol 137: mitä tapahtuu Marsin maaperänäytteessä Phoenixin mikroskooppikameran alla tässä kuvassa ja muissa vastaavissa arkiston kuvissa.

Kuva 10.10. Phoenix 2008. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Useantyyppisiä kohteita

Tässä kappaleessa on kohteita joitka on luokittelematta categorioihin. Sol 812 ja 809 kuvissa on kiinnostavia kuvioita pinnassa. Saman alueen Sol 886 porausreiän seinämillä näemme että kyseessä on kolmiulotteinen rakenne joka jatkuu syvemmälle. Sol 1489 kuvassa näemme läheltä kiinnostavia ohuita pintoja kiven päällä. Näitä on ollut muutamassa paikassa seinämillä aiemminkin.

Kuva 10.11. Useantyyppisiä kohteita Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Kuvissa Z-1 ja Z-2 on jotain poikkeuksellista verrattuna kaikkiin muihin Mars kulkijoiden kuviin. Sol 181 kuvassa on valkoisten rihmastojen lisäksi mielenkiintoisia samankokoisia pyöreitä painaumia muinaisessa merenpohjassa. Sol 65 kohteen on ehdotettu olevan lähtöisin Curiositystä itsestään. Sol 1095 on yhdistemä MAHLI kuvista ja Sol 1094 on sama kohde. Sol 1087 kohde on samankaltainen muodoltaan ja väreiltään ja on lähellä Sol 1095 kohdetta.

Kuva 10.12.Useantyyppisiä kohteita. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.


Mars kulkijoiden kuvien tulkintaa

Tulkintani tähän asti esitellyistä kuvista: Marsissa on ollut elämää ja on vieläkin.

Nämä löydökset ovat sopusoinnussa Steven Bennerin teorian kanssa että RNA, DNA ja mikrobit syntyivät alun perin Marsissa ja siirtyivät myös Maahan aurinkokunnan synnyn jälkeisessä runsaassa asteroidi ja meteori pommituksissa. Näin Marsin ja Maan elämällä voisi olla yhteinen samaan DNA molekyyliin pohjautuva alku ja se myös selittäisi miksi Marsin muinainen elämä muistuttaa sitä mitä oli Maapallon merissä ennen dinosaurusten aikaa. Myös mukaan linkatut tiederyhmien tutkimukset tukevat ajatusta että Mars on ollut asuttava ja siellä on mahdollisesti ollut elämää ja voi olla vieläkin.

Bennerin teorian sijasta Fred Hoylen ja Chandra Wickramasinghen panspermia teoria voisi selittää paremmin havainnot Marsista. Sillä säästäisi ehkä miljardi vuotta tai enemmän elämän kehityksen alkutaipaleelta. Samaan DNA:han perustuva mikrobitason elämä olisi heti saatavilla kaikkialla aurinkokunnassa planetaaristen kappaleiden jäähdyttyä tarpeeksi. Bennerin teoria on itse asiassa suppea versio panspermiasta.

Opportunityn löytämät rakenteelliset pallukat (Sol 3064) muodostelmissa näyttäisivät edustavan muinaisen Mars-elämän kasvimaailman fossiileita. Se miten pitkälle evoluutio eteni Marsissa näkyisi eläinmaailman fossiileissa (Sol-186, 107, 109). Marsin nykyisissä olosuhteissa mikrobi-tason elämän pitäisi voida hyvin (Sol 304). Mikrobit voivat olla tyypiltään kiviä ja mineraaleja syöviä Kemolitoautotrofeja. Valkoiset kohteet (Sol-173) joiden koko kasvaa ja Blueberryt voivat olla jotain sienten tapaista.

Tämän sivun kuvista voi laskea noin 20 lajia Marsin mennyttä elämää ja noin 16 lajia nykyistä primitiivistä elämää.

Alla yhteenvetokuva kandidaateiksi Marsin nykyisin elossa oleviksi lajeiksi( muistuttavat mikrobikasvustoja, jäkäliä ja sieniä. ..ja mahdollisesti pieniä ötököitä!).

Kuva 11.1. Kandidaatteja Marsin nykylajeiksi. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla yhteenvetokuva kandidaateiksi Marsin muinaisiksi lajeiksi( monisoluista korkeamman tason elämää, kasveja ja eläimiä).

Kuva 11.2. Kandidaatteja Marsin muinaisiksi lajeiksi. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Oletetaan hetkeksi että tämä tulkinta olisi oikein: Mars planeetalla on ollut korkeamman tason elämää ja valtameriä ja paksumpi kaasukehä. Jos näin olisi, niin onko Marsilla ollut historiassaan happipitoinen kaasukehä ? Maapallolla meren planktonit, syanobakteerit ja kasvit muuttivat kaasukehän happipitoiseksi. Tämä mahdollisti happea hengittävien eläinten kehityksen. Kun katsoo kuvia Marsin kasvi ja eläinfossiileista niin voisi olettaa että sama tapahtui Marsissa. Nykyään Marsilla on jäljellä enää ohut kaasukehä, josta 95% on hiilidioksidia ja vain 0.13 % happea.

Agnes Cousin (Research Institute in Astrophysics and Planetology, Toulouse, France) tuo esille että Curiosityn Mars kivien analyysit indikoivat suuria mangaani oksidi pitoisuuksia, joka on merkki siitä että Marsin ilmakehässä on ollut menneisyydessä paljon happea. Katso artikkeli: New Scientist, 22-4-2016, Andy Coghlan, First direct evidence of ancient Mars’s oxygen-rich atmosphere.

Curiosity, Darwin, Vikingit ja Planeettojen suojelu

Curiosity ja Charles Darwin ... ja rivien väliin kirjoittaminen

Kun Curiosity oli ollut muutama kuukauden Marsissa Curiosityn päätutkija John Grotzingerin ilmoitti että he pitävät tiedotustilaisuuden Curiosityn löydöksistä ja ennakkotietona oli että löydöt ovat "Maata järisyttäviä (Earth shaking) ja menevät historiankirjoihin (for the History books)" ( Universe Today 20.11.2012: Has Curiosity Made an ‘Earth-Shaking’ Discovery?). Kului viikko ja tiedotustilaisuudessa oltiin vaitonaisia mutta rivien välistä pystyi lukemaan asioita. Ilmeisesti NASA painoi viime hetkellä jarrua tiedotuksessa. Tilaisuudessa puhuttiin Curiosityn sen hetken tutkimuksista ja myös vihjattiin miten Marsin olosuhteet ovat sellaiset että mahdolliset elämän jäänteet säilyvät hyvin. Nyt asioita on prosessoitu pidemmälle. Meillä on Steven Bennerin ja muidenkin tutkimusryhmien teoriat selittämään löydöksiä, silloin ei ollut. Meillä on tutkimustietoa siitä miten mikrobit selviävät avaruusmatkasta Marsista Maahan. Meillä on nyt selitys sille miksi Marsin elämä muistuttaa Maan elämää.

NASA on edennyt oudon varovaisesti tiedotuksessa mahdollisesta elämän löytymisestä Marsista. Pelkästään tämän sivun kuva-aineiston perusteella voisi olla helppoa sanoa että Mars on ollut ja on vieläkin planeetta jolla on elämää. Ja että Mars on käynyt läpi pitkän evoluutio prosessin tuottaen korkeamman tason elämää, ei pelkkiä mikrobeja. NASAn julkistuspolitiikasta kertoo valaisevasti tämä John Grotzingerin haastattelu marraskuussa 2012: Big News From Mars? Rover Scientists Mum For Now. Eli NASAn tutkijat eivät saa puhua löydöistä ennen kuin ne on julkaistu tiedelehdissä, kuten Science tai alan kokouksissa kuten Lunar and Planetary Science Conference (LPSC). He eivät saa puhua asiasta edes perheenjäsenilleen kotona. Hieman outoja sääntöjä NASA:lla. Tieteeseen pitäisi kuulua avoin ja vapaa keskustelu.

NASA antaa melkein kaikki Mars-kulkijoiden kuvat julkisesti nähtäväksi kuva-arkistoihin. Curiosityltä tähän mennessä 481000 kuvaa, Opportunity 226000 ja Spirit 128000. Eli pelkästään valokuvien määrä on 835000. Curiosityn ja Opportunityn tiedelaitteistot tuovat valtaisan lisän näiden kuvien päälle. Näiden laitteiden tulosten työstäminen tieteellisiksi julkaisuille vie aikansa.

Joulukuun 9s päivä 2013 Curiosityn tiede tiimit julkaisivat 6 merkittävää artikkelia Science lehdessä. Julkaisujen päätulos on se että Mars planeetalla on ollut elämälle sopivat olosuhteet. Artikkeleissa kerrotaan myös orgaanisten yhdisteiden löytymisestä Curiosityn kemiallisilla analysaattoreilla ja annetaan yhdeksi selitysvaihtoehdoksi elollisen kohteen valkoisille rihmastoille ja täplille. Katso Science lehden Curiosity nettisivu: http://www.sciencemag.org/site/extra/curiosity/ ja siellä artikkeli New Results Send Mars Rover on a Quest for Ancient Life.

Joulukuun 30s päivä 2013 Curiosityn päätutkija John Grotzinger kirjoitti hienon blogin: Habitability, Taphonomy, and Curiosity’s Hunt for Organic Carbon. Artikkelissa puhutaan ensi kerran Marsiin liittyen fossiileista, Charles Darwinin evoluutioteoriasta ja käydään läpi historiaa siitä mitä vaikeuksia oli osoittaa Darwinin evoluutioteoria oikeaksi Maapallolla. Taphonomy on termi jota paleontologit käyttävät kuvaamaan miten organismit muuttuvat fossiileiksi. Charles Darwin julkaisi evoluutio teorian vuonna 1859 kirjassaan Lajien Synty (On the Origin of Species). Vei noin 100 vuotta että teoria tuli laajasti hyväksytyksi tiedeyhteisössä.

John Grotzinger myös selittää tässä Science lehden verkkosivun artikkelissaan 24.1.2014 Habitability, Taphonomy, and the Search for Organic Carbon on Mars että heillä on tietty lähestymistapa elämän etsintään Marsissa. Curiosity on täynnä tiedelaitteistoja ja kemiallisia analysaattoreita. Curiosityn analyysien pitää osoittaa että Mars planeetan kemia ja olosuhteet ovat olleet elämälle hyvät. Jos tilanne olisi se että analyysien tulos on että olosuhteet olisivat mahdottomat elämälle Mars planeetalla ja silti näkisimme fossiileja kuvissa, niin kyseessä olisi iso ristiriita. Nyt kumminkin 9.12.2013 Science lehdessä julkaistujen analyysien tulosten mukaan Mars planeetalla on ollut hyvät olosuhteet elämälle.

Merkittävä Marsia koskeva kokous oli 17-21.3.2014, Texasissa pidetty 45th Lunar and Planetary Science Conference. Tässä kokouksessa julkaistiin yli 300 Mars planeetta koskevaa tutkimusta. Esitellään Curiosityn ja Opportunityn tiedeinstrumenttien tuloksia ja kemiallisia analyysejä. Ja esitellään testituloksia siitä miten mikro-organismit selviävät Mars planeettaa simuloivissa olosuhteissa. Tästä linkistä pääset käsiksi kokouksen kaikkiin abstrakteihin.. Katso myös kansainväliseltä avaruusasemalta testitulokset, joissa havaittiin mikrobien selviytyvän 1.5 vuotta avaruuden äärimmäisissä olosuhteissa: Space Station Research Shows That Hardy Little Space Travelers Could Colonize Mars.

Syyskuun 28 päivä 2015 NASA piti lehdistötilaisuuden jossa kerrottiin nestemäisen veden löytämisestä nykypäivän Marsissa. Avauspuheessaan astronautti John Grunsfeld sanoo:
”Me yritämme vastata peruskysymyksiin..olemmeko yksin.. ..me lähetämme astrobiologeja ja planeettatutkijoita Marsiin.. tutkimaan kysymystä onko Marsissa nykyistä elämää.. ”
Merkittävä asia on että Marsin kemia ja alhainen ilmanpaine pitävät veden nestemäisenä lämpötila-alueella -70..+10 astetta Celsiusta. Eli Marsin päiväntasaajan maaperässä on nestemäistä vettä ympäri vuorokauden. Ja Marsin ilmakehässä on kosteutta. Tämä antaa hyvät edellytykset elämän olemassaoloon nykypäivän Marsissa. Eli nyt entinen NASAn virallinen näkemys että Mars on kuiva ja eloton planeetta on pyyhitty pois. Tämän vaikutusta elämän todennäköisyyteen Marsissa ja planeettojen suojelu (planetary protection) aihetta käsiteltiin tilaisuudessa useaan otteeseen. Nestemäinen vesi todennettiin tutkimalla toistuvia virtausjälkiä ( Recurring Slope Lineae,RSL). Myös Gale kraatterista, lähellä Curiosityä, on havaittu RSL virtauksia: Icarus 2015, Colin M. Dundas, Alfred S. McEwen, Slope activity in Gale crater, Mars. Katso artikkelit Universe Today 28.9.2015: NASA Discovers Salty Liquid Water Flows Intermittently on Mars Today, Bolstering Chance for Life ja NASA, 28.9.2015, NASA Confirms Evidence That Liquid Water Flows on Today’s Mars. Ja katso blogi kirjoitus 7.10.2015 Patrick Rowan's Skywatch: Mars has liquid water, could it have life?.

Vikingit 1976 - Todisteet mikrobitason elämästä Marsissa

Vuonna 1976 kaksi NASAn Viking alusta laskeutui Mars planeetalle. Ne olivat ensimmäiset alukset joilla oli laitteistoa mahdollisen mikrobitason elämän etsimiseen Marsissa: Labeled Release (LR) experiment.Laitteiston pääsuunnittelija oli Gilbert V.Levin. LR kokeen periaate on että näytteelle annetaan radioaktiivista ravinnetta. Jos näytteessä on mikro-organismeja, niin siitä vapautuu radioaktiivista kaasua joka voidaan havaita. Molemmat Viking laitteistot 7000 kilometrin päässä toisistaan antoivat positiivisen tuloksen mikrobitason elämälle Marsissa. Siitä lähtien nämä tulokset ja koejärjestely ovat olleet jatkuva keskustelun aihe. Ja jostain syystä NASA on vuosikausia yrittänyt selittää LR kokeen tuloksen pois ja julistaa Marsin kuolleeksi planeetaksi. Nyt kun meillä on Curiosityn ja Opportunityn uudet tulokset, niin on varsin todennäköistä että Gilbert V.Levin ja Patricia Ann Straat havaitsivat LR-kokeen datasta mikrobitason elämän Marsissa vuonna 1976. Nobelin arvoinen suoritus.

Barry DiGregorio, Gilbert Levin ja Patricia Ann Straat kirjoittivat vuonna 1997 astrobiologian klassikon MARS The Living Planet ja siihen vuonna 2011 päivityksen The Microbes of Mars. Lue myös: Gilbert V. Levin: Chapter Nine - Life After Viking: The Evidence Mounts ja Barry E. DiGregorio: The Viking Labeled Release experiment controversey: Why does it exist and when will it end? ja Gilbert V. Levin 2016, Extant Life on Mars: Resolving the Issues

Kuva 12.1. Viikingit.

Vikingeillä oli 4 pääkoetta elämän havaitsemiseen: LR koe, GEx ja PR koe ja kaasukromatografi GCMS. Näitä kaikkia testattiin näytteillä jotka olivat peräisin Antarktikselta, Death Valleyn autiomaasta ja Kuusta. LR koe oli herkin. Se kykeni havaitsemaan 10 mikrobia näytteessä. GCMS olisi tarvinnut miljoona mikrobia näytteessä havaitakseen mikrobit. Ja LR oli ainoa joka havaitsi elämän Antarktiksen jäänäytteistä. GCMS laitteella oli ongelmia jo testeissä maapallolla ja Marsissa se pääosin oli toimimatta. Varmuutta ei ollut edes siitä menikö näyte GCMS:n sisälle. Siitä huolimatta NASA on perustanut väitteen että "Viking ei löytänyt elämää Marsista", sille että GMSC ei havainnut orgaanisia aineita. Sen sijaan Curiosity on löytänyt runsaasti orgaanisia aineita Marsista[32, 108]. Dr. Jennifer Eigenbrode Curiosityn tiederyhmästä on todennut “organics are all over Mars, all over the surface, and probably through the rock record" . Lue Jennifer L. Eigenbrode, et all , Science kesäkuu 2018: Organic matter preserved in 3-billion-year-old mudstones at Gale crater, Mars. Myös Phoenix laskeutujan 2009 tulokset indikoivat että myös Vikingin GMSC:n tuloksissa näkyy orgaaniset aineet[109]. Lue myös artikkeli Universe Today, Paul Patton, tammikuu 2015: Defining Life II: Metabolism and Evolution as clues to Extraterrestrial Life. Lainaus ja suomennos artikkelista koskien Vikingien kokeita: ..Kaikki kolme koetta näyttivät tuottavan positiivisen tuloksen [elämälle]. Kumminkin useimmat tutkijat hylkäsivät tämän tulkinnan koska monet tulokset voitiin selittää olettamalla kemiallisten hapettavien aineiden olevan Marsin maaperässä elämän sijasta, ja koska Viking[GCMS] ei havainnut orgaanisia aineita Marsin maaperässä. Tämä tulkinta, erityisesti Labeled Release koe, on kiistanalainen vielä nykyäänkin ja se pitää ottaa uudelleentarkasteluun viimeaikaisten löytöjen vuoksi.

LR teki Marsissa 9 koetta. Ne kaikki antoivat selkeän positiivisen tuloksen mikrobitason elämälle. LRssä oli myös menetelmä varmentaa ettei kyse ole kemiallisesta reaktiosta. Vertailunäyte kuumennettiin 160 asteeseen. Tämän pitäisi tappaa mikrobit mutta jättää kemialliset yhdisteet ehjäksi. Kuumennuksen jälkeen tulos oli negatiivinen indikoiden Marsin mikrobien kuolleen. Mielenkiintoinen tulos tuli testeistä jossa näytteet kuumennettiin vain 46 ja 51 asteeseen. 51 asteen kuumennuksen jälkeen näyte antoi 10 prosentin positiivisen tuloksen verrattuna kuumentamattomaan näytteeseen. Ja 46 asteen kuumennus antoi 30 prosentin positiivisen tuloksen. Tämä viittaa siihen että Mars näytteen mikrobit alkavat kuolla noin 50 celsius asteen lämpötilassa. Samankaltainen tulos saadaan maapallon E.Coli bakteereilla. Eräs aliarvioitu GEx tulos on se että näyte sitoi hiilidioksidia ja vapautti happea. Marsin ilmakehän 0.13 prosentin happipitoisuus vaatii uusiutuvan lähteen sillä Marsin happi vuotaa hiljalleen avaruuteen. Tarkemmat kuvaukset kokeista ja tuloksista löytyy kirjasta MARS The Living Planet [63]. Carl Sagan aikoi kirjoittaa arvion kirjasta, mutta hän kuoli ennen kuin ehti kirjoittaa sen.

Yksittäisten huomattavien tiedemiesten näkemyksen LR kokeesta voi lukea artikkelista: Gilbert V. Levin, Astrobiology 2015: The Curiousness of Curiosity. Lue myös Gilbertin analyysi alustavasta Curiosityn datasta: 8 July 2013, SPIE Newsroom: Evidence for microbial life on Mars?. Ja Universe Today artikkeli 22.7.2015 Mars, jossa Matt Williams, referoi Gilbertin analyysiin: "The results of the biological experiments on board the Viking landers were inconclusive, but a reanalysis of the Viking data published in 2012 suggested signs of microbial life on Mars.". Ja artikkelin lopussa Matt toteaa Mars kulkijoiden ja kiertolaisten ottamista kuvista: "..They have also shown that organic life can and most likely did live on Mars at one time."

Katso myös Gilbert V.Levinin ja Barry DiGregorion YouTube videot:
28.8.2015 Dr. Gil Levin - 18th Annual International Mars Society Convention (30 minutes)
3.8.2014 But Wait! We've already Found Life on Mars! (24 minutes)
21.6.2010 Life on Mars Interview with Barry DiGregorio and Dr. Gilbert Levin (9 minutes)
3.9.2010 Gilbert V. Levin commentary on the book MARS: THE LIVING PLANET (8 minutes)

Ja lue Patrick Rowanin (USA) artikkelit jotka perustuvat Gilbert V.Levinin haastatteluun, 5s heinäkuuta 2016: Patrick Rowan's Skywatch: 40 years after Viking landing questions remain about life on Mars ja elokuu 2016: Patrick Rowan's Skywatch: Is NASA running away from life on Mars?

Lokakuussa 2016 Gilbert V. Levin and Patricia Ann Straat julkaisivat artikkelin Astrobiology:ssä: The Case for Extant Life on Mars and Its Possible Detection by the Viking Labeled Release Experiment. Dr.Levin ja Dr.Ann Straat, saavat tukea Dr. Chris McKay:ltä (Senior Editor of Astrobiology ja astrobiologi NASA Ames Research Centerissä) artikkelissa: Mary Ann Liebert, lokakuu 2016: Microbial life on Mars: The possibility must be considered conclude researchers in Astrobiology . Gilbert ja Patricia tekevät loppupäätelmissä suosituksen tulevalle Mars tutkimukselle: We strongly recommend that life-seeking experiments be considered for future missions. These should include the continued search for organic molecules of biological importance (e.g., amino acids, simple carbohydrates, lipids, DNA, protein); the conduct of further metabolic experiments, including a search for chiral preference in metabolism; the close examination of any tantalizing surface features; and perhaps even microscopic examination of martian soil with and without the addition of water or water vapor, reminiscent of the experiments of Antony van Leeuwenhock, who discovered the phenomenon of cryptobiosis approximately 300 years ago (Clegg, 2001).

Pidän erityisesti maininnasta "the close examination of any tantalizing surface features", joka on tämän visuaalisen tutkimukseni pääsisältö ja sisältönä myös Dr. Lyall Winston Small:n tutkimuksissa.

Curiosityn pidennetty tutkimusohjelma 2015-2019

Curiosityn pidennetty tutkimusohjelma alkoi lokakuussa 2015 ja jatkuu vuoteen 2019 asti. Britannian avaruusjärjestö ( UK Space Agency) tuki (ja oli valmis rahoittamaan) uutta Dr. DiGregorion ja Dr.Levinin ehdottamaa elämän havainnointi ohjelmaa Curiosityn jatkotutkimuksille: “A search for extant endolithic and hypolithic microbial communities”. Jatko-ohjelma käyttää Curiosityn instrumentteja ja kameroita mikro-organismi tason elämän löytämiseen ja tutkimiseen. Lue alkuperäinen tiedote:

July 23 2015 University of Buckingham Astrobiologists Endorsed by UK Space Agency to Look for Life on Mars

Päivitys 12.3.2016: Jatko-ohjelmaan tuli 89 tutkimusehdotusta. Kuusi valittiin. DiGregorion ja Levinin ehdotusta ei valittu. Siitä huolimatta Curiosity tiimi käytti ehdotusta Toukokuussa 2016: Barry E. DiGregorio: 1st of June 2016: New NASA close-up images of freshly broken open rocks by the Curiosity rover wheels could incidentally verify that the 1976 Viking Mission found microbial life.

Klorofylli ja rasvahappo havainnot

Vuonna 2002 Dr.Carol Stoker (NASA Ames Research Center) havaitsi Mars Pathfinder 1997 datasta että kahdessa paikassa Pathfinderin lähellä spetrianalyysi indikoi klorofylli molekyylejä. Lue: David Whitehouse, BBC News 2002: Life on Mars hopes raised. Klorofylli eli lehtivihreä on orgaaninen molekyyli, jonka avulla kasvit yhteyttävät. Klorofylliä on myös syanobakteerien pigmenteissä.

Näitä tuloksia ei valitettavasti julkaistu, syystä jota käsittelen myöhemmin kappaleessa Marsin värit. Samankaltainen julkaisun peruminen tapahtui Dr.Daniel Glavinille, joka havaitsi rasvahappomolekyylejä Curiosityn tuloksissa 2015. Lue: Paul Rincon , BBC News 2015: Possible fatty acid detected on Mars.

Sekä lehtivihreä että solujen rasvahapot ovat vahvoja bioindikaattoreita ja niiden havaitseminen Marsista on sopusoinnussa Vikingin LR kokeen positiivisten tulosten kanssa.

Visuaaliset todisteet Marsin elämästä

Tässä artikkelissa esittelen Mars kulkijoiden kuvia jotka mielestäni selvästi ovat visuaalisia todisteita nykyiselle ja menneelle elämälle Marsissa. Kuvissa näemme kohteita jotka ajan myötä muuttuvat, kasvavat, ovat pinnaltaan pölyttömiä ja selkeästi näyttävät elämältä. Ja jos ajattelemme Steven Bennerin teoriaa elämän synnystä Marsissa tai Panspermia teoriaa niin nämä kuvat vain varmentavat näitä teorioita.

Kuva 12.2. Visuaaliset todisteet.

Mielestäni eläinfossiilien (Curiosity Sol-109,Sol-186) ja rakenteellisten pallukoiden (Opportunity Sol 3064,Sol 3247) tulkinta elämäksi on suoraviivaista. Pallukoiden sisäinen ja ulkoinen hienorakenne toistuu kuvissa jotka on otettu kaukana toisistaan. On mielenkiintoista nähdä Marsin eläinfossiileista (Sol-107 ja Sol-109) että eläimille on kehittynyt kaksi silmää niin kuin Maassa. Kaksi silmää tarvitaan stereonäköön ja siitä on selvä etu kolmiulotteisessa maailmassa selviytymiseen. Pysyikö elämä Marsissa meressä, vai oliko jo siirtymistä maalle? Sol 109 fossiili tällä sivulla muistuttaa meren elävää. Sol 186 fossiilissa saattaa olla yksi veden yläpuolisen elämän piirre.

Valkoiset kohteet jotka muuttavat muotoaan(Sol-173) ja Blueberryt voivat olla jotain sienten tapaista. Sol 304 kohde voi olla kiveä ja mineraaleja syöviä mikrobeja luokitukseltaan kemolitoautotrofit. Rihmastot ja niihin liittyvät valkoiset täplät (Sol-192, Sol-270) voivat olla oma lajinsa. Curiosityn porauskuvassa (Sol 270) näyttäisi pinnalla näkyvien rihmastojen jatkuvan syvemmälle. Näistä valkoisista rihmastoista ja täplistä NASA ensimmäisen kerran antaa mahdolliseksi selitysvaihtoehdoksi mikrobit 9.12.2013 Science lehdessä julkaistussa artikkelissa 'A Habitable Fluvio-Lacustrine Environment at Yellowknife Bay, Gale Crater, Mars'. Tuoreet Curiosityn tulokset ja laboratoriotutkimukset antavat viitteitä myös Methanogen tyyppisistä mikrobeista Marsin maaperässä. Mitä tahansa Marsin nykylajit ovatkin, niillä on ollut pitkä aika sopeutua ja muuttua Marsin nykyolosuhteisiin. Mikrobitason elämä muokkaa Marsin pinnanmuotoja vuosimiljoonien aikana. Se on myös eroosiota aiheuttava voima. Marsin pinnanmuodot ovat yllättävän tuoreen näköisiä. Ja pinnalla on näkyvissä hyvin vähän pölyä, erityisesti kuvissa jotka on oikein valkotasapainotettu. Mikrobitason elämän jäljet ovat käytännössä näkyvissä lähes kaikissa Mars kulkijoiden ottamissa kuvissa.

NASA on yrittänyt painottaa että Curiosityä ei ole varustettu löytämään elämää. Ja myös että valokuvat eivät todista mitään Marsissa (..tosin muilla planeetoilla ne ovat erittäin tärkeitä: Pluto,..). Nyt kun Marsin pinnalla näyttäisi olevan makroskooppista helposti havaittavaa elämää, niin mielestäni Curiosity ja Opportunity ovat hyvin varustettuja elämän löytämiseen ja tutkimiseen. Niillä on erinomaiset kamerat. Ja niiden lisäksi monipuoliset instrumentit. Kuten Dr. Levin sanoi 18sta vuotuisessa Mars Society tapaamisessa, elokuussa 2015: If You want to find life, then look for life! - Jos haluat löytää elämää, niin etsi sitä!.

Marsin luonnonvaroista: Mielenkiintoinen asia on että jos ja kun Marsissa on pitkä elämän historia, niin onko syvällä Marsin pinnan alla fossiilisia polttoaineita ? Öljyä ja maakaasua (=metaania)? Vettä maaperässä on jo 2-6 prosenttia, eli sitä ei tarvitse viedä maasta Marsiin tulevilla miehitetyillä lennoilla. Mielenkiintoinen artikkeli nestemäisestä vedestä Marsin päiväntasaajalla on tämä Universe Todayssä 11.12.2013 julkaistu: Is There Martian Salty Water At The Red Planet’s Equator? These Lines May Be The Smoking Gun.

Opportunity Sol 17 kuvassa alla näemme että sinimarjat värjäävät maiseman tumman sinertäväksi. Marsin kiertoradalta näemme että laajoja tummia alueita, kuten Sinus Meridiani. Opportunity on tällaisella tummalla alueella. Voiko olla että nämä Marsin isot tummat alueet ovat sinimarjojen, mahdollisesti elollisten kohteiden, aiheuttamia? Jos näin olisi, niin silloin tummat alueet kertoisivat suoraan missä on Marsin suurimmat nestemäisen veden varannot. Tummissa alueissa on vuodenajasta riippuvia muutoksia. Ne ovat laajimmillaan keväällä ja kesällä kun Marsin napajää on sulanut ja luovuttanut suuret määrät kosteutta ilmaan. Seuraavan kerran, kun otat kaukoputkesi ja suuntaat sen Mars planeettaan ja näet Marsin tummat alueet, voit mielessäsi pohtia: "Näenkö nyt omin silmin Marsin sinimarjamaat, maan ulkopuolisen elämän?"

Kuva 12.3. Blueberry fields - Sinimarjamaat.

Hyvät vapaasti luettavat kirjat ovat myös Dr. Lyall Winston Small:n Syyskuu 2015: On Debris Flows and Mineral Veins - Where surface life resides on Mars ja 2012 In search of life on Mars. Ja vuoden 2015 kirja The Living Rocks of Mars

Planeettojen suojelu ja Etiikka

Curiosityn ja Opportunityn löydösten myötä pitää miettiä onko järkevää tuoda Marsista näytteitä maapallolle? Tai ihmisten tehdä edestakaista matkaa Marsiin ? Marsin mikrobit ja bakteerit ovat olleet eristyksistä Maan elämästä. Voiko niillä olla haitallisia seurauksia Maan elämälle jos ne pääsevät vapaaksi laboratoriosta? Maapallon elämänmuodoilla, me ihmiset mukaanlukien, ei ole vastustuskykyä Marsin mikrobeille, viruksille ja bakteereille. Ne voivat olla täysin tappavia meille. Voiko mukanamme viemät mikrobit maasta vahingoittaa Marsin nykyistä elämää ? Nämä ovat peruskysymyksiä planeettojen suojelu ( planetary protection) aiheessa, joita toi esille Carl Sagan jo vuonna 1973. Onko steriloinnista huolimatta nykyiset avaruusalukset jo vieneet Marsiin Maan mikrobeja, jotka voivat vahingoittaa Marsin nykyelämää ? Vuonna 1971 Venäjän (silloinen Neuvostoliitto) Mars2 törmäsi ja Mars3 laskeutui Marsin pinnalle. Neuvostoliitto ei silloin välittänyt COSPARin kansainvälisestä avaruusalusten sterilointi sopimuksesta. Kun Kolumbus löysi Amerikan, niin sotia suurempi tappaja (90%) Amerikan intiaaneille olivat taudit joita Eurooppalaiset veivät mukanaan. Voit lukea lisää tästä aiheesta sivulta International Committee Against Mars Sample Return, jota johtaa astrobiologi Barry E.DiGregorio.

Kuva 12.4. Planeettojen suojelu.

Marsin nykyiset elämänmuodot voisivat muuttaa maapallon biologiaa radikaalisti. Ne voisivat jopa aiheuttaa lajien joukkotuhoja, mukaanlukien me ihmiset. Nyt järkevintä olisi siirtää eteenpäin suunniteltuja miehitettyjä Mars lentoja. Sen sijaan ensin pitäisi tutkia tarkasti Marsin nykyisten elämänmuotojen ominaisuuksia. Tämän voisi tehdä esimerkiksi Marsin kiertoradalle tai Kuuhun sijoitetussa laboratoriossa, jossa sekä maapallon että Marsin elämänmuotoja voitaisiin laittaa kontaktiin. Näin estettäisiin kummankin planeetan kontaminaatio. Tuoreiden Mars löytöjen vuoksi maaliskuussa 2014 on ehdotettu päivityksiä kansainvälisiin sääntöihin koskien Mars planeetan erityisalueita: Introduction to an updated analysis of planetary protection “Special regions” on Mars. Huolimatta valtaisasta riskistä, NASA valmistelee näytteiden tuontia Marsista Maapallolle Mars 2020 aluksellaan, jonka tarkoitus on kerätä näytteitä myöhempää maapallolle tuontia varten. NASAn täytyy olla täysin tietoinen riskeistä, vaikka tällä hetkellä NASA vähättelee riskiä. NASAn virallinen näkökanta on edelleen "Ei ole varmoja todisteita Marsin elämästä, joten riskiä ei ole".

Olisi mahdollista väittää että Marsin mikrobien aiheuttama riski on pieni, koska mikrobivaihto Maan ja Marsin välillä meteoriittien mukana on ollut käynnissä kaiken aikaa. Mutta koska oli viimeksi merkittävä mikrobivaihto? Silloin kun dinosaurukset kuolivat maapallolla? Meidän pitäisi edetä varovaisesti. Ajattele miten virukset, kuten Ebola, voi muuttua muutamassa vuosikymmenessä. Ja ajattele millainen riski voi olla tuoda Marsista miljoona mikrobia jotka jakaantuisivat vaikkapa tuhanteen uudentyyppiseen virus ja bakteerilajiin, joiden ominaisuuksia emme tunne. Epäonnistumisen riski mikrobien tuomisessa turvallisesti laboratorioon maahan voi olla jopa 30 prosenttia. Sen sijaan voimme vahingossa levittää Marsin mikrobit ilmakehäämme, mereen tai maaperään, missä ne voivat aloittaa lisääntymisen. Meidän teknologiamme ei ole vielä riittävän varmatoimista.

Kun ajatellaan Marsin mikrobien aiheuttamaa riskiä maapallolle, mainitaan usein että Marsin mikrobit eivät selviydy maapallolla, jossa on korkeampi keskilämpötila. Tämä oletus voi olla täysin väärä. Marsin keskilämpötila on alhainen. Mutta Marsin ekvaattorilla maa-aineksen lämpötila voi olla useita tunteja +36 astetta celsiusta. Eli Marsin mikrobit ovat adaptoituneen isoon päivittäiseen lämpötilavaihteluun -80 C - +36 C. Ne pärjäisivät todennäköisesti lähes kaikissa maapallon ympäristöissä. Maapallon olosuhteet voivat ollakin erinomaiset Marsin mikrobien aggressiiviselle leviämiselle biosfääriimme. Bakteerien nopeasta sopeutumisesta muuttuviin olosuhteisiin voi lukea artikkelista: Science Alert Oct 2017, Fiona MacDonald: One of The Biggest Evolution Experiments Ever Has Followed 68,000 Generations of Bacteria.

Permi ja Trias kausien välillä 250 miljoonaa vuotta sitten maapallon elämä koki joukkotuhon jossa 70 prosenttia maanpäällisestä ja 96 prosenttia merissä olevasta elämästä tuhoutui. Vei 10 miljoonaa vuotta että maapallon elämä toipui. Viimeaikaisien tutkimusten mukaan on mahdollista että uudentyyppiset methanogen bakteerit ja rikkiyhdisteiden kanssa vuorovaikuttavat bakteerit ovat voineet olla pääosassa tässä joukkotuhossa. Ne olisivat muuttaneet maapallon biosfäärin kemian tehokkaasti (Katso wikipedia: Permian–Triassic extinction event). Voimmeko sallia NASAn ottavan riskin ja tuoda Marsista suoraan Maapallolle mikrobeja joiden ominaisuuksia emme tunne ?

NASA, SpaceX ja MarsOne yhtiöt aikovat lähettää ihmisiä Mars planeetalle 2020-2030 luvulla. Ensimmäiset ihmiset Marsissa eivät voi välttyä kontaktista Marsin virusten ja bakteerien kanssa. Tämä voi lyhentää heidän odotettua elinikää Marsissa dramaattisesti. Ihmisten tuottama biologinen jäte sisältää maapallon mikrobeja, jotka alkavat levitä ja lisääntyä Marsissa, muuttaen Marsin nykyistä ekosysteemiä. On aihetta esittää kysymys SpaceX yhtiön ja NASA:n toiminnan eettisyydestä. Onko meillä oikeus viedä maapallon elämää Marsiin, jos siellä on jo elämää? NASAn johto ja SpaceX voivat pitää suunnitelmansa Marsin valloituksesta ilman eettisiä ongelmia vain väittämällä edelleen että Marsissa ei ole elämää. SpaxeX:n omistajan miljardööri Elon Muskin suunnittelema vilkas kaksisuuntainen liikenne Maan ja Marsin välillä sekoittaa varmuudella kahden planeetan elämänmuodot. Miten on mahdollista että Musk saa rikkoa kaikki COSPARin ohjeistukset planeettojen suojelusta? Elon Musk, herää!

Kansainvälisen lain mukaan, YK:n avaruussopimuksen ( United Nations Treaties and Principles on Outer Space(2002 Update)) ja COSPAR:n Planeettojen suojelu ohjeiden( COSPAR Planetary Protection Policy (2011 Update)) nojalla, NASA ja SpaceX eivät saa itse tehdä päätöstä näytteen palauttamisesta Marsista tai ihmisen lähettämisestä toiselle planeetalle, jossa on jo elämää. Näistä asioista pitää sopia YK:ssa. On tietenkin harmi että NASA ja Mars One ovat jo käyttäneet miljardeja dollareita tuleviin Mars ohjelmiin, joita pitäisi nyt muokata uusiksi. Myös USA:n poliittinen johto on hyväksynyt NASA:n suunnitelmat miehitetyistä Mars lennoista [111]. Tällä hetkellä NASAn johto rikkoo YK:n avaruussopimuksen osaa yksi, kappaletta E, artiklaa 5, lausetta 3:

In carrying out activities under this Agreement, States Parties shall promptly inform the Secretary-General, as well as the public and the international scientific community, of any phenomena they discover in outer space, including the Moon, which could endanger human life or health, as well as of any indication of organic life.
Suomennos: Toimiessaan tämän sopimuksen mukaisesti, osallistuvat valtiot ilmoittavat välittömästi YK:n pääsihteerille, julkisuudelle ja kansainväliselle tieteelliselle yhteisölle, ulkoavaruudesta tai kuusta löytämänsä minkä tahansa ilmiön, joka voisi vaarantaa ihmisten elämän tai terveyden, kuten myös minkä tahansa viitteen orgaanisesta elämästä.

Mielenkiintoinen ja perusteellinen artikkeli vuodelta 2016 on linkattuna alla. Kirjoittajista: Dr. John D. Rummel oli NASA:n Planetary Protection Officer vuoteen 2006 saakka. Hän on ollut vuodesta 1999 lähtien COSPAR:n Planetary Protection ryhmän vetäjä. Dr. Catharine A. Conley on ollut NASA:n Planetary Protection Officer vuodet 2006-2017. Dr. Margaret S. Race työskentelee SETI instituutissa, erikoisalueena planetary protection.

Mission to Mars: The Integration of Planetary Protection Requirements and Medical Support, 2016 by
John D. Rummel, Ph.D, Institute for Coastal Science and Policy, East Carolina University, Greenville, NC
Margaret S. Race, Ph.D, SETI Institute, Mountain View, CA
Catharine A. Conley, Ph.D, Science Mission Directorate, NASA Headquarters, Washington, DC
David R. Liskowsky, Ph.D, Office of the Chief Health and Medical Officer, NASA Headquarters, Washington, DC

Kertooko tämä artikkeli muuttuneesta tiukemmasta suhtautumisesta planeettojen suojelussa? Toivottavasti. Tammikuussa 2018 NASAn uudeksi planetary protection officeriksi valittiin Lisa M. Pratt. Planeettojen suojelu asioita Euroopan avaruusjärjestössä(ESA) hoitaa Planetary Protection officer Gerhard Kminek. Lue artikkeli: Scientific American, November 30, 2016: NASA Outlines Planetary Protection Priorities. Ja lue workshop raportti: M.Race, J.Johnson, J.Spry, B.Siegel ja C.Conley: Planetary Protection Knowledge Gaps for Human Extraterrestrial Missions . Myös J.D.Rummel osallistui tähän workshoppiin. Toivottavasti NASA:n ja ESA:n planeettojen suojelu-upseerit Conley ja Kminek tekevät hyvää työtä. Lue myös perusteellinen artikkeli, Robert Walker, 2016: Can We Risk Microbes From Human Crashes - On Mars? If Not, What Happens To Dreams To Colonize The Planet?. Ja lue Dr. Kelly Smith, Toukokuu 2016: Do no harm to life on Mars? Ethical limits of Prime Directive. Dr. Kelly Smith on filosofian ja biotieteiden professori Clemsonin yliopistossa. Hän organisoi kokoussarjaa Social and Conceptual Issues in Astrobiology.

Euroopan komission rahoittama EURO-CARES projekti , suunnittelee bioloaboratoriota jonne tuodaan astromateriaaleja, jotka voivat sisältää maapallon ulkopuolista elämää. Näytteet Marsista on tarkoitus tuoda sinne. On huolestuttavaa nähdä tällaisia suunnitelmia. Katso asiaan liittyvä artikkeli: Neel V. Patel November 17, 2016 Inverse: Alien Lifeforms Will Have an Apartment in Europe

Mars planeetan muuttamista ihmiskunnalle sopivaksi Maan kaltaiseksi planeetaksi (Terraforming = Maankaltaistaminen) on tutkittu jo pitkään. Aiheesta hyvä yhteenveto on Christopher P. McKay artikkeli vuodelta 2007: Planetary Ecosynthesis on Mars: Restoration Ecology and Environmental Ethics. Raportin mukaan Mars voidaan lämmittää superkasvihuonekaasuilla sadassa vuodessa. Hengitettävä happikaasukehä saadaan aikaan mikrobeilla ja kasveilla muutaman tuhannen tai sadantuhannen vuoden aikana. McKay:llä on hienoja ajatuksia etiikasta ja siitä mitä tehdä jos löydämme elämää Mars-planeetalta. McKay työskentelee Curiosityn tiedetiimissä.

Kuva 12.5. Terraforming - Maankaltaistaminen.

Eräs mahdollisuus on että elämä ei syntynyt Mars planeetalla, vaan Mars sai elämän siemenet meteoriiteista, jotka ovat lähtöisin jonkun toisen tähden planeetalla, jolla on elämää. Tämän teorian nimi on panspermia. Ajatus ei ole uusi. Ensimmäisen kerran tämän kaltaisen ajatuksen esitti kreikkalainen filosofi Anaksagoras 500 eKr. Panspermian nykyversioita ovat kehittäneet Svante Arrhenius, Sir Fred Hoyle ja Chandra Wickramasinghe. Chandra on Buckinghamin yliopiston Astrobiologia keskuksen vetäjä. Kiinnostavia artikkeleita panspermiasta ovat W.M.Napier and N.C.Wickramasinghe 2010: Mechanisms for Panspermia ja Rhawn Joseph and Rudolf Schild 2010: Origins, Evolution, and Distribution of Life in the Cosmos: Panspermia, Genetics, Microbes, and Viral Visitors From the Stars. Mielenkiintoinen artikkeli on: Rhawn Joseph 2014: Life on Mars? Evidence for Moisture, Algae, Fungi, and Lichens on the Red Planet?. Lue myös Chandra Wickramasinghe, 7.5.2016: Evidence of life outside the Earth. Tässä artikkelissa Wickramasinghe antaa hyvän kuvan maan ulkopuolisen elämän tutkimuksen nykytilasta.

Syyskuussa 2015 julkaistiin seuraava varhaisen Maapallon elämää koskeva tulos:
Elizabeth A. Bella, 2015: Potentially biogenic carbon preserved in a 4.1 billion-year-old zircon ja
UCLA Newsroom October 19 2015: Life on Earth likely started at least 4.1 billion years ago — much earlier than scientists had thought Tutkimuksen mukaan elämä Maapallolla alkoi hyvin pian aurinkokunnan synnyn jälkeen. Ja Maapallo ei ollut aluksi kuuma tulivuoriplaneetta kuten on tähän asti ajateltu. Tämä tutkimus ja havainnot Mars planeetalta viittaavat panspermia teorian suuntaan. Elämän siemenet, mikrobit, olivat heti saatavilla aurinkokunnan synnyn jälkeen. Ajatellaan hetki seurauksia jos panspermia pitää paikkansa. Se tarkoittaa että mekanismi on vieläkin olemassa ja maapallon ilmakehään pitäisi vieläkin saapua tähtienvälisessä avaruudessa kulkevia mikrobeja, muun muassa meteoriittien mukana. Tämä on asia jota voisi yrittää havaita. BCAB:n tutkijat ovat keränneet näytteitä yläilmakehästä ja tuloksen näyttäisivät olevan positiivisia: Milton Wainwright, N Chandra Wickramasinghe, Christopher E Rose, Alexander J Baker 2014, Recovery of Cometary Microorganisms from the Stratosphere. Kansainvälisellä avaruusasemalla on myös menossa Japanilaisten Tanpopo astrobiologia koe, jolla yritetään havaita mahdollisia planeettojen välisiä mikrobeja.

Curiosityn ja Opportunityn löydöt ovat maailmankuvaa muuttavia, verrattavissa 'Maa onkin pyöreä' ja 'Maa kiertääkin aurinkoa' sarjaan. Löydöt antavat mahdollisuuden pohtia vastausta kysymykseen ”Olemmeko yksin ?”. Galaksissamme Linnunradassa on arviolta 100 miljardia planeettaa elämän vyöhykkeellä. Meidän aurinkokunnassa on laskennallisesti kaksi planeettaa (Maa ja Mars) elämän vyöhykkeellä. Jupiterin kuun Europan valtameri on myös mielenkiintoinen paikka elämän kannalta, kuten myös Saturnuksen kuut Enceladus ja Titan.

Kuva 12.6. Europa, Enceladus ja Titan.

Aikoinaan elämän syntyä arvioitiin niin epätodennäköiseksi tapahtumaksi että luultiin että maapallon elämä on ainoa maailmankaikkeudessa. 1960 luvulla Draken yhtälön avulla arvioitiin että galaksissamme linnunradassa on noin 10 sivilisaatiota jotka olisivat tasolla jossa kehitetään teknologiaa. Vuosi sitten arvio oli Claudio Macconelta 4590 sivilisaatiota , jolloin lähin niistä voisi olla 2700 valovuoden päässä meistä. Jos on niin että elämän siemenet ovat sitkeitä ja siirtyvät helposti elinkelpoiselta planeetalta toisille meteoriittien mukana, niin mikä onkaan uusi arvio sivilisaatioiden määrälle näiden löydösten myötä?

Luettuasi tämän artikkelin huolenaiheesi voi olla että voiko maapallo menettää ison osan ilmakehästään niin kuin Mars-planeetalle on käynyt ? Voiko ilmastonmuutos aiheuttaa sen ? Vastaus on: Ei. Mars planeetan halkaisija on puolet maapallon halkaisijasta ja sen painovoima on paljon pienempi (pinnalla 38% Maan painovoimasta). Se ja magneettikentän puuttuminen Mars planeetalta on todennäköisin syy siihen että Mars hiljalleen menetti kaasukehänsä avaruuteen. Maapallon isompi painovoima pitää ilmakehämme paremmin paikallaan ja Maan magneettikenttä suojaa ilmakehäämme aurinkotuulen vaikutukselta. Toinen asia on sitten se mitä tapahtuu noin miljardin vuoden päästä kun aurinkomme siirtyy seuraavaan kehitysvaiheeseen. NASAn MAVEN avaruusluotain saapui Marsin kiertoradalle syyskuussa 2014 selvittämään tarkemmin mitä Marsin kaasukehälle tapahtui.

Kuva 12.7. Mavenin tuloksia. Atomaarisen hiilen, hapen ja vedyn jakaumat Marsin ympärillä. Ja Marsin pilviä ultraviolettivalossa kuvattuna.


Lisää havaintoja

Kuvia Marsin kiertoradalta

NASA:n Mars Reconnaissance Orbiter (MRO) luotain on kiertänyt Mars planeettaa vuodesta 2006 lähtien. Se toimii myös radiolinkkinä Curiositylle. MRO:lla on suuren erotuskyvyn kamera ( HiRISE = High Resolution Imaging Science Experiment), jolla se voi kuvata Marsin pintaa jopa 30 senttimetrin erotuskyvyllä. Kuviin merkittyjen ESP ja PSP arkistotunnusten avulla saat alkuperäiset ison resoluution kuvat tekemällä internet haun, esim. ” hirise PSP_010854_1325”. Newton kraatterissa näemme aktiivisia suolaisen veden virtauksia. Ne on nimetty Recurring Slope Lineae (RSL), eli toistuvat virtausjäljet. Tämä kuva on uudelleenprojektio HiRISE kuvasta joka on otettu 30s toukokuuta 2011. Toisessa RSL kuvassa keskellä vasemmalla tummat alueet ilmestyvät ensin mustana ja sitten niiden sävy vaalenee ajan myötä.

Marsin pinnan alla on jotain mustaa ainesta. Korkeammilla leveysasteilla hiilidioksidijään sulaminen keväällä nostattaa mustaa ainesta pinnan alta esille. Gusev kraatteri on lähempänä päiväntasaajaa. Maapallolla bakteerit jotka vuorovaikuttavat sulfaattien kanssa tuottavat mustan värisiä metalli sulfideja. Eräs mielenkiintoinen elämänmuoto jota voi pohtia Marsin olosuhteisiin on Lumilevä (Snow Algae), joka maapallolla viihtyy kylmissä olosuhteissa.

Kuva 13.1. Kuvia kiertoradalta. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla on Hubble Avaruuskaukoputken kuvat vuodelta 2005 ja 2016 ja Intian Mars Orbiter Mission (MOM) luotaimen kuvat vuosilta 2014 ja 2015. MOM:n kuvassa tumma alue keskikohdan alapuolella on Sinus Meridiani ja tumma alue keskeltä oikealle on Syrtis Major. Kuvassa "P" kirjaimella merkitty pyöreä pilvimuodostelma on kiinnostava. Oikean puolen kuvan keltaiset sävyt ovat myös kiintoisia.Kyseisessä kuvassa on myös Marsin pieni kuu Phobos. Vikingin kiertorata-aluksen Elysium kuva on esimerkki tummista alueista jotka voivat ilmestyä Marsin pinnalle, ilman että hiekkamyrskyt olisivat vaikuttamassa niiden syntyyn [63]. Elysiumin tumma alue on päiväntasaajalla ( latitudi 0..30 astetta, longitudi -180.. -135 astetta). Copyright for the MOM 2014 image is by ISRO/MOM/India.

Kuva 13.2. Kuvia kiertoradalta. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Vesi, jää ja kosteus

Curiosity mittasi Marsin maaperässä olevan 2-6 prosenttia vettä ja Marsin oloissa vesi on nestemäisenä lämpötila-alueella -70..+10 astetta Celsiusta [132,133]. Silloin tällöin Curiosity tulee alueille joissa näkyy aivan kuin tuoreita veden virtausjälkiä, kuten tässä Sol 389 ja 661 kuvakoosteessa. Vai onko kyseessä vuoroin jäätyvä ja vuoroin sulava maa (= routiminen) ja siitä jäävät jäljet ? Tai molempia - virtausta ja routimista ? Sol 387 kuvassa näyttäisi maassa olevan aukko, josta jotain on virrannut ulos (vai sisään ?). Nestettä vai kaasua ?

Kuva 13.3. Routimisjälkiä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan. Samanlainen tapaus on tässä Sol 538 törmäyksenestokameran kuvassa 2014-02-10 00:35:32 UTC. Kiinnostava kuva on myös 0580MR0024071220400117E01_DXXX.

Sol 529 kuvassa alla on hiekka tarttuneena Curiosityn renkaisiin. Syynä kosteus hiekassa? Yleisvaikutelma on että Marsin maaperä on kosteaa. Tämän voi huomata visuaalisesti myös John Klein alueen porausreikäkuvista. Sol 1168 kuvassa Curiosity on ajanut kivien päältä. Maa-aines käyttäytyy kuin muta kun kivet painavat sitä. Jotkut kivet ovat rikkoontuneet heikoista kohdista, joissa valkoinen juonne on ollut kiven sisällä paljastaen valkoisen pinnan.

Kuva 13.4. Märkää maata? Virtausjälkiä? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla on kaksi kuvaa John Klein alueen reiästä maassa. Ensimmäinen Sol-183 ja toinen 88 Marsin päivän myöhemmin, Sol-271. Keltainen nuoli oikean puoleisessa kuvassa osoittaa rihmastoa ja täplää, jota ei näy Sol-183 kuvassa. Sol 271 kuvassa reiän yläpuolelta lähtevä sarja pikkureikiä on Curiosityn laserilla ammuttuja. Laserin höyrystämälle ainekselle ChemCamilla tehtiin kemiallinen analyysi. Sol 589 vasemman puolen navigaatiokameran pikkukuvassa näkyy kirkas välähdys. Eräs ehdotus tälle on ollut kosmisen säteen osuminen kameran kennolle koska välähdystä ei ole oikean puolen navigaatiokameran kuvassa. Mutta laukaistaanko oikean ja vasemman puolen kamerat täsmälleen samaan aikaan? Toinen ehdotus tälle on ollut maan alta tullut metaanipurkaus ja sytytysmekanismi ja hapen lähde on kuvattuna lähteessä [142].

Kuva 13.5. Reikä maassa John Klein alueella. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Curiosityn renkaat ja kansi ja bio-korroosio

Curiosityn alumiinista valmistetut renkaat ovat kärsineet aika paljon vaurioita. Voit lukea siitä Universe Today artikkelista: Ken Kremer, December 26, 2013: Rough Red Planet Rocks Rip Rover Curiosity Wheels . Onko kuvissa alla tämän oikean puolen keskirenkaan renkaan sisäpinnalla näkyvissä valkoisia läiskiä ? Onko kyseessä valon heijastumista renkaan sisäpinnasta ? Jäätä ? Sienikasvustoa ? Kuvasta Sol 591, jossa aurinko valaisee hyvin renkaan sisäpinnan, voisi päätellä että kyse on vain valon heijastumisesta. Tosin muut kuvat laittavat miettimään. Sol 521 kuvassa renkaan sisäpinnassa on myös punaista hiekkaa. Sol 177 kuvassa rengas on vielä hyvin puhdas. Ylärivin kuvia on parannettu säätämällä tummien alueiden kirkkautta isommaksi. Alarivin kuvat ovat ilman kuvanparannusta. Voiko olla että kosteus tiivistyy jääksi renkaan sisäpinnalle ? Ja Sol-591 kuvassa auringon valo joka osuu renkaan sisäpinnalle höyrystää jään pois ?

Kuva 13.6. Curiosityn renkaat. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Eräs pohdittava asia tuleville miehitetyille Mars lennoille on seuraava: Jos Marsissa on laajalti levinneitä kemolitoautotrofi mikrobeja, niin millaisia rakennusmateriaaleja olisi valittava ihmisasutuksia varten ? Materiaalien on oltava sellaisia että Marsin mikrobit eivät pidä niistä. Savimineraalien sisältämä kevyt alumiini, jota käytetään Curiosityn renkaissa, ei välttämättä ole paras valinta. Mahdollista bio-korroosiota Mars kulkijoissa käsitellään artikkelissa: Rhawn Joseph( assisted by Harry Rabb), December 2016: Contamination and Damage to the Mars Rovers by Martian Fungi and Bacteria. Mikrobiologisia ongelmia ja biokorroosiota avaruudessa käsitellään myös artikkelissa: Institute of Biomedical Problems of the Russian Academy of Sciences doctors Natalia D. Novikova, Elena A. Deshevaya and Svetlana V. Poddubko, April 2016: Long-term spaceflight and microbiological safety issues.

Kuvasarjassa alla saatamme nähdä mikrobikasvustoja Curiosityn kannella. Ja jos näin on on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat joko Marsin tai Maan mikrobeja. Jälkimmäinen vaihtoehto on huonompi sillä se tarkoittaisi että tällä hetkellä Curiosity levittää Maan mikrobeja Marsiin. Jos nämä ovat mikrobikasvustoja niin näemme että päivittäinen UV ja kosminen säteilyannos ja lämpötilavaihtelut Marsin pinnalla eivät haittaa niiden kasvua. Pinnoille tiivistyvä ilta ja aamukosteus antaisivat näille tarvittavan veden. Oma arvaukseni on että nämä olisivat Marsin mikrobeja.

Kuva 13.7. Mikrobikasvustoja Curiosityn ja Opportunityn kannella? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Samanlaisia havaintoja kun kuvassa yllä on Dr. Small:lla Opportunityn ja Spiritin kannelta [143]. Esimerkki sellaisesta on Sol 2813 kuva yllä Opportunityn kannelta: Tummansinisiä tahroja.

Kuvassa alla näemme muutoksia Opportunityn kannella 12 vuoden aikana. Sol 3 ja 13 kuvissa kansi on hyvin puhdas ja värit kirkkaat ja aurinkopaneelit mustat. 12 vuotta myöhemmin joulukuussa 2016 näemme että kannella on sinertävä värisävy, sama sininen kuin maastossa blueberryalueilla. Oikean puolen instrumentin valkoinen alusrinkula on kohonnut irralleen. Eri lämpölaajenemiskerroin kuin ympärivällä materiaalilla?

Kuva 13.8. Muutoksia Opportunityn kannella 12sta vuodessa.

Eräs kiinnostava todennäköisimmin fysikaalinen ilmiö on nähtävissä Sol 720 MAHLI arkiston mustavalkokuvissa. En ole varma onko ilmiö todellinen. Luulisin että kyse ei ole kosmisten säteiden osumisesta kameran kennolle. Aamuaurinko on alhaalla ja valaisee mahdolliset ilmassa olevat hiukkaset, maasto toimii tummana taustana. Kuvissa on 1-6 pixelin kirkkaita pisteitä. Kun katselet kuvasarjoja peräkkäin näyttää kuin Marsin ohuessa ilmassa leijuisi jotain. Pölyhiukkasia? Esimerkkisarja on 0720ML0030640000304930D01_DXXX, 0720ML0030640010304931D01_DXXX, 0720ML0030640020304932D01_DXXX. Ongelma tässä on se että ilmoitettu ilmakehän paine on niin alhainen, että miten tämä olisi mahdollista?

Astropaleontologia

Eräs määritelmä Astropaleontologialle (tai Astropaleobiologialle) on artikkelissa: Sherry L. Cady (Portland State University, USA), Malcolm R. Walter (Macquarie University, Australia) ja David J. Des Marais (NASA Ames Research Center, USA): Astropaleobiology in the 21st Century.

John Klein alueen fossiilit

Eläinfossiilin kaltaisten kohteiden löytyminen Marsista on vaikea asia. Löytö on täysin uskomaton, odottamaton ja jopa mieltä järkyttävä. Useimmat tiedemiehet eivät halua keskustella näistä julkisesti ja myös NASA on ollut tästä hiljaa tai kieltänyt asian kokonaan. Tosin yksityisesti Mars fossiileista on keskusteltu ja niitä ei ole poissuljettu. Eräs hyvä 'melkein yksityinen haastattelu' on NBC uutisten John Grotzinger ja Cristopher McKay haastattelu, jossa McKay pohtii mahdollista nopeampaa evoluutiorataa monisoluiselle elämälle Marsissa: James Oberg 2004: Avoiding the 'F Word' on Mars. . Tämä on vuodelta 2004 kun Opportunity ja Spirit olivat olleet Marsissa vasta kaksi kuukautta. Ja tässä NASAn heinäkuun 2014 julkaisussa on nähtävissä asennemuutos tässä asiassa: D.J. Des Marais,NASA Ames Research Center 2014: Concepts Of Life In The Contexts Of Mars.

Mielestäni on virhe olla välittämättä mahdollisista fossiileista Curiosityn kuvissa. Ne voivat olla voimakkain todiste menneestä elämästä Mars-planeetalla. Ja niitä on äärimmäisen mielenkiintoista tarkastella ja pohtia. On myös hämmästyttävää nähdä että jos Maan ja Marsin elämä pohjautuu samaan DNA molekyyliín, niin evoluutio on kulkenut samoja polkuja tuottaen samankaltaista elämää kummallakin planeetalla. Tällä on myös filosofisia seurauksia kun mietitään millaista elämä saattaa olla muilla eksoplaneetoilla, varsinkin jos oletamme DNA-molekyylin olevan elämän perusmolekyylin kaikkialla maailmankaikkeudessa. Tutkijoilla jotka ovat lähestyneet teoreettisesta näkökulmasta maan ulkopuolista elämää, käyttäen nykytietoa biokemiasta ja todennäköisyyksistä, on vaikeaa hyväksyä havaintoja monisoluisen mutkikkaan elämän fossiileista Marsissa. Tavallisella kaduntallaajalla ja lapsilla taasen on näiden fossiilien visuaalinen tunnistus ja hyväksyminen helppoa ja suoraviivaista.

Fossiilien kieltämisen ja piilottelun sijasta teen nyt päinvastoin. Yritän kuvailla John Klein alueen fossiileja(Sol-173, 186) tarkemmin. Sol-109 alueen fossiili(kuvaus alempana) on yhtenäinen ehjä eläimen luuranko. Mutta John Klein alueen luut ovat hajallaan noin metrin alueella ja ne eivät näytä sopivan suoraan yhteen.

Kuva 14.1. Fossiileja John Klein alueella? Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Alla on kuvia John Klein alueen luista, kuvat A-L. Kahden ensimmäisen rivin luut A-G ovat mielestäni selkeästi luita. Viimeisen rivin H-L kohteet ovat epäselvempiä ja L kaikkein epäselvin. Voi olla että nämä luut eivät ole vain yhden eläimen luita, vaan lähtöisin useasta eri yksilöstä tai lajista. Jos voisimme kaivaa maata tässä, niin ehkä löytäisimme lisää kappaleita.

Kuvan A luu on hyvin mutkikas ja minulle se on vakuuttavin kohde tulkita luuksi. On vaikea kuvitella miten ei-biologinen prosessi tuottaisi kivelle tällaisen rakenteen. Kohteesta A on kaksi kuvaa A-1 ja A-2 joissa Auringon valo tulee eri suunnista.

Kuvan B kohde (B-1, B-2 ja B-3) voisi olla pään kappale.Onko kappaleen yläosassa kaksi silmänreikää ? Huomaa että kuvan B-1 ja B-2 vasemmassa laidassa on kierteinen kappale joka on mahdollisesti irronnut pää-kappaleen laidalta. Sarvi? Mihin merieläin tarvitsee kierteistä sarvea? Maapallolla joillakin maan päällisillä eläimillä on kierteiset sarvet. Huomaa myös että pää-kappaleen pinnassa on samansuuntaisia uurteita ylhäältä alas. Tämä on useista tuhansista näkemistäni Mars kuvien kohteista ainoa, jolla on tällainen uurteinen pinta. Tulee vaikutelma että tässä ei ole pelkkä fossiloitunut kallonpala, vaan myös pintanahka on fossiloitunut. Koko kappale on hyvin symmetrinen.


Kuva 14.2A. Fossiilien yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Kuvan C luulla on ontto keskus. Luuydinkanava kuten maapallon eläimillä ? Kappale on myös hyvin symmetrinen. Se näyttää selkänikamalta. Onko luun pinnassa kaksi samansuuntaista naarmua ? Maapallon fossiileilla naarmut luun pinnassa voidaan tulkita siten että saalistaja on tappanut kyseisen eläimen. Ja tällaisessa tapauksessa syödyn eläimen luut voivat olla hajallaan tietyllä alueella (Katso Scientific American, Summer 2014 Special Issue: Dinosaurs!, artikkeli Raymond R.Rogers, David D.Crause: A 70-milloin Year-old Murder Mystery). Kuvan D-1 ja D-2 luu on myös hyvin symmetrinen. Ja sen keskellä on rakennetta. Kuvan E luu on symmetrinen, mutta kappale on kärsinyt eroosiosta. Kuvan F luu on symmetrinen ja sen oikealla puolella on mielenkiintoinen iso tasopinta.

Kuvan G kohde on sellainen että jos näkee tämän yksistään, niin sitä ei tunnista luuksi. Mutta kun näkee ympärillä olevat selkeät luut ja havaitsee että värisävy on sama, niin on selvää että tämä on luu. Huomaa että tämän luun yläosassa varjopaikassa on valkoiset puolikaaret. Samaa sienimäistä kasvustoa (kasvun alkuvaiheessa), kuin tämän sivun alussa esitelty Sol-173 valkoinen kohde ? Kuvan H kohteella on symmetria akseli, mutta se ei ole niin selvä.


Kuva 14.2B. Fossiilien yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan. Kuvien I, J ja K kohteet ovat selkeiden kohteiden vieressä ja värisävy on sama. Kuvan L kohteella on symmetria-akseli, mutta mielestäni tämä kohde on epäselvin.

Kuva 14.2C. Fossiilien yksityiskohtia. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Mainitsin tämän kappaleen alussa että fossiilien löytyminen Marsista on jopa mieltä järkyttävä asia. Syy on tämä: Näemme että Mars, kerran kukoistava ja elämää täynnä ollut planeetta on menettänyt kaiken. Esille tulee kysymys: Voiko näin käydä maapallolle? Käsittelen tätä asiaa enemmän kappaleessa Appendix D: Fermi paradox.

Kuvaus Sol-109 ja Sol-107 alueen fossiileista

Kuvaus fossiilista A Sol-109 kuvissa. A1 on pää. Sillä on selvä symmetriataso. Silmänreikien pohjalla on pienet reiät. Näköhermokanavat silmänpohjalta aivokoppaan, kuten maapallon eläimilläkin on ? Kappaleet A2-A7 ovat niskanikamia. Ne ovat peräkkäin ja niilläkin on symmetriataso, joka on erityisen selvä A2 ja A3 luun kohdalla. A5 nikama on kääntynyt sivuttain paikaltaan. Kappaleet A8 ja A9 voivat liittyä tähän kohteeseen ja jos niin on ne voivat liittyä ruuan keruuseen. Kappaleet A10 ja A11 ovat tämän otuksen vartalo, jossa on myös näkyvissä symmetria taso, joka on erityisen selvä A10 kohdassa. Jos kohde A12 on osa tätä otusta se voisi olla raaja. Kohde C1 on epäselvempi. Se on lähellä kohdetta A. C1 voisi olla samaa lajia kuin A, mutta takaapäin nähtynä.

Kohteesta D on pääosin kallonpala jäljellä. Tämä otus on eri lajia kuin kohde A. D1 ja D2 ovat silmänreiät. D3 ja D4 reiät ovat paikassa, jossa maapallon eläimillä on reiät jotka liittyvät hengitykseen. D5 on mielenkiintoinen kaari joka jatkuu otsa-alueelle. D7 ja D8 ovat kaarenmuotoiset luut lähellä kallonpalaa.

Kohde E voi olla samaa lajia kuin kohde D. E on kallonpala joka on vahvasti eroosion kuluttama. Kohteen E silmänreikien sisällä voi olla valkoista ainesta, jota on esitelty tämän sivun alkupäässä. Vai näemmekö tässä reikien läpi taustan maaperää?

Kuva 14.3. Sol 107 ja 109 fossiilit. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Kun Sol-109 kuvat tulivat arkistoon alkoi netissä kiertää villejä huhuja otuksesta A. Tämän havaittuaan NASA poisti nämä kuvat arkistosta. Mutta koska kuvat olivat jo nettilevityksessä, NASA päätti laittaa Sol 109 kuvat takaisin arkistoon. Menevätkö kaikki Curiosityn ja Opportunityn kuvat tällä hetkellä arkistoon ilman ennakkosensuuria? Mars kulkijoiden kuva arkistoissa on useita kymmeniä aukkoja.

Toinen Sol-186 alueen fossiili

Kuva tästä kohteesta on varsin tarkka ja yksityiskohtainen. Olisi hyvä saada ammattipaleontologi tutkimaan tätä. A1 on pää. Vertaa tätä maan eläin fossiilien pääkalloihin. A2 ja A3 kaula. A4 keho. Kappaleeseen A4 on helppo asettaa symmetriataso, jonka kautta puoliskot peilaantuvat. Kuvassa on toinen pienempi kohde B. B1 pää ja B2 keho. Nämä fossiilit ovat vain muutaman metrin päässä ylempänä esitellystä sol 186 fossiilista.

Fig.14.4.Sol 186 fossils. Klikkaa tästä saadaksesi isomman resoluution kuvan.

Marsin värit

Meillä ihmisillä on värinäkö. Sen avulla voimme tunnistaa helpommin luonnosta elävät kohteet, kasvit ja eläimet. Jos meillä olisi harmaasävyjen näkö, niin elollisten kohteiden tunnistaminen olisi huomattavasti vaikeampaa. Opportunityn ja Spiritin kuva-arkistoissa on kuvasarjoja punaisen, vihreän ja sinisen suotimen läpi otettuina. Näistä kuka tahansa voi tuottaa todellisen värin kuvia esimerkiksi ilmaisen, netistä ladattavan ImageJ ohjelmiston avulla. Curiosityn arkistossa on vain NASAn kuvatiimin tuottamia ’tasaisen pölyisiä’ värikuvaversioita. Curiosityn arkiston värikuvat voi muuttaa luonnolliseen sävyyn Gimp ohjelmiston automaattisella valkotasapainon säädöllä.

Kun katsoit kuvia Pinnacle Islandista huomasit että toisessa kuvassa keskus oli vihreä (Sol-3540) ja toisessa keskus oli punainen (Sol-3567). Kuvassa jonka keskus oli vihreä Marsin pinta on tasaisen punasävyinen ja toisessa kuvassa pinnassa on enemmän värisävyjä ja sitä myötä enemmän yksityiskohtia. Kummassa kuvassa on oikeat värit ? Tähän liittyy surullinen tarina jonka voi lukea kokonaisuudessaan kirjasta Mars The Living Planet [63], sivulta 140 alkaen.

Kuva 15.1. Marsin värit.

Vuonna 1976 Viking alukset laskeutuivat Marsiin. Ensimmäinen värikuva näytti Marsissa kauniin sinisen taivaan ja laajan väriskaalan Marsin pintamuodostelmissa. Vikingin kamerat oli hyvin kalibroitu ennen Marsiin laskeutumista. Fysikaalisen ilmiön Rayleigh sironnan vuoksi, Marsin taivas on oikeasti sininen kuten Maapallon taivas. Kaksi tuntia ensimmäisen värikuvan saapumisesta Vikingin kuvateknikko sai puhelun NASAn pääjohtajalta James C. Fletcheriltä (The NASA Administrator) ja käskyn tuhota kuva ja muokata värisävyt siten että taivaasta tulee punainen ja pinnan värisävyt ovat tasaisen punertavia. Vikingin tiederyhmissä tämä herätti tyrmistystä. Tätä väärää värikarttaa on käytetty systemaattisesti vuoteen 1996 asti ja vielä tänä päivänäkin. Pinnacle island tapauksessa (vuosi 2014!) NASAn tiedemiehet sanoivat keskustan olevan tumman punainen mutta erehdyksessä julkaistiin kuva jossa keskus on vihreä ja sävyt vanhaan malliin väärät.

Kuvissa oikealla on Opportunity Sol 17, arkistotunnus PIA05588, vuodelta 2004. Ylemmässä kuvassa Blueberry (=Sinimarja, Mustikka) pallukat värjäävät maiseman siniseksi ja myös taivas on sininen kuten pitää. Kumminkin NASA sanoo ylemmän kuvan olevan väärävärikuva (False color image). Ja alemman kuvan jossa maisema, sinimarjat ja taivas ovat tasaisen punertavia, NASA sanoo olevan 'lähes oikean värin' kuva (approximate true color image). Curiosity Sol 538 kuvassa NASA sanoo ylemmän kuvan valkotasapainon olevat maapallon valaistusolosuhteita vastaavan ja alemman kuvan Marsin valaistusolosuhteita vastaavan. Curiosityn kameran kalibrointikohteella on kirkkaat ja selvät värit maapallolla. Mutta Sol 3 kuvassa värit ovat jotain muuta. Kaikki Curiosityn arkiston värikuvat ovat alemman rivin mukaisia. Miksi?

Opportunity tutki Pinnacle Islandia 4 viikkoa ja sitten NASA antoi lehdistötiedotteen että se on vain kivi. Kuten huomaat tämän artikkelin Pinnacle Island kappaleesta, niin NASAn tiedote oli täysin paikkansapitämätön. Nähdäkseni NASA osti aikaa tiedotteellaan jotta he voivat jatkaa tutkimuksia ja joskus myöhemmin julkistaa elämän löytymisen Marsista. Toivottavasti he tekevät sen ennemmin aiemmin kuin myöhemmin. NASAlta on useita muita paikkansa pitämättömiä lehdistötiedotteita Marsin kohteista, kuten esimerkiksi Curiosity Sol-304 kohteesta. Lehdistötiedotteissa NASA välttää viimeiseen saakka antamasta elollista kohdetta vaihtoehdoksi.


Kuva 15.2. Marsin värit, Curiosity 2016. Huomaa myös että MRO HiRISE kuvassa, joka on kohdistettu Curiosityyn, värit ovat yhteneväiset ylemmän rivin kuviin.

Toinen valitettava asia on että kunnioitetun Science lehden artikkeleiden tarkastajat (reviewers) ovat 1960 luvun puolivälistä lähtien hylkineet artikkeleita jotka tukevat ajatusta että Marsissa on elämää. Eli tässä aihepiirissä puhdas tiede ei ole etusijalla vaan uskonnolliset näkemykset, politiikka ja likaiset pelit jylläävät. Tässä on lainaus kirjasta MARS The Living Planet[63], sivu 97. Kokouksessa vuonna 1961 koskien avaruus biologiaa, johon myös Dr. Gilbert V.Levin osallistui, Science lehden editori Phil Abelson sanoo:

“- Let’s get out of here, this is talking about looking for life on the other planets! The Bible tells us there cannot be any life on other planets - this is a waste of time!”

Suomennos: ”- Lähdetään pois täältä, tämä puhuu elämän etsimisestä toisilta planeetoilta ! Raamattu sanoo meille että muilla planeetoilla ei voi olla elämää - tämä on ajanhukkaa !”

Myöhemmin Abelson hylkää kaksi Dr.Levinin tiedejulkaisua koskien mahdollista elämän löytymistä Mars planeetalta. Mikä on muuttunut vuoteen 2014 mennessä ? Jotta saisi julkaisun läpi Science lehdessä, pitää asettaa kaikki ei-biologiset hypoteesit väkisin ensisijalle ja selkeästä biologisesta vaihtoehdosta sanoa "..we include this only for the sake of completeness." [17, Grotzinger] (=”..otamme tämän mukaan ainoastaan täydellisyyden vuoksi.”)?

Tieteen ja uskonnon ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään kuten voit lukea Paavi Franciscuksen lausunnosta lokakuussa 2014: Paavi Franciscus: Alkuräjähdys ja evoluutio ovat totta.

Hyvä artikkeli Marsin väreistä on: Barry DiGregorio, 2012 Contact in Context, Mars – No longer the Red planet but rather, the Golden Brown planet .

Vuosina 2014, 2015 ja 2016 tiedemiehet, jotka ovat tutkineet Elämää Marsissa aihetta, ovat olleet verkkohyökkäysten kohteena. Läppäreihin on murtauduttu ja verkkosivustoja kaadettu ja häiriköity. Myös tiedemiesten (tappo)uhkailu ja uhkausten toteutukset ovat keinoina (tapaukset Rhawn Joseph 2014 ja Richard Hoover 2011). Samaan aikaan NASAn turvallisuuspäällikkö tekee uhkaavia puheluita (esim.16.5.2016) tiedemiehille, jotka esittävät todisteita Marsin elämästä. Onko turvallisuuspäällikkö NASAn organisaation paras astrobiologi? Miksi NASAn johto haluaa tappaa vapaan keskustelun aiheesta? Dr. Hoover on arvostettu NASA:n astrobiologi. Hän teki merkittävän löydön ja julkaisi sen artikkelissa: Journal of Cosmology, 2011: Fossils of Cyanobacteria in CI1 Carbonaceous Meteorites.

Lue myös Patrick Rowanin artikkeli joka perustuu Gilbert V.Levinin haastatteluun, elokuu 2016: Patrick Rowan's Skywatch: Is NASA running away from life on Mars?. Tässä erinomaisessa artikkelissa käy ilmi että NASAn tiedemiehiltä on kielletty julkaisut koskien elämää Marsissa. Ja on useita tuoreita tapauksia joissa NASA on pakottanut tiedemiehensä peruuttamaan aiotun tiedejulkaisun. Ensimmäinen perusuhkaus NASAn sisällä on lopettaa tiederyhmän rahoitus, jos he tekevät julkaisun. Se on tiedeuran loppu. Dr. John Grotzingerin piti perua "Maata järisyttävät" uutiset 2012. Dr. Carol Stokerin piti perua klorofylli tuloksensa 2002. Dr. Daniel Glavin joutui perumaan aikomansa julkistuksen solukalvomolekyyleistä Curiosityn tuloksissa 2015. Curiosityn orgaanisen analyysin tuloksiin on rajattu pääsy jopa Curiosityn tiederyhmien sisällä! Nora Noffken(2015) ja Giorgio Bianciardin(2014) microbialities tuloksista ei lopulta välitetty. Nykypäivän inkvisitio!

Tällaiset rikolliset toimet tiedemiehiä kohtaan eivät voi olla peräisin NASAn organisaation alatasoilta. On aiheelista kysyä: Mikä on NASA johtajan, armeijan ex-kenraalin, Charles Boldenin rooli? Onko niin että herra Bolden määrittelee mitä tiedemiehet saavat sanoa ja julkaista? Tämän seuraukset planeettojen suojelulle, Marsin ja Maapallon elämälle, ovat vakavat. Tiedemiehien ja tiedetoimittajien, joilla on vielä moraalia ja rohkeutta jäljellä, olisi hyvä miettiä kannattaako hiljaisuutta jatkaa. Jatkammeko julkista Elottoman Marsin paradigman puolustamista, kuten NASAn johto haluaa? Vai käytämmekö omaa järkeämme uusien todisteiden edessä? On surullista nähdä median, jopa tiedelehtien suomessa, toistavan sokeasti NASAn ja SpaceX:n tiedotteita miehitetyistä Mars lennoista. Planetary Protection aihe unohdetaan täysin. Missä on tutkiva journalismi?

Hyvä poikkeama Suomessa on professori Heikki Ojan Tiede-lehden 1/2017 artikkeli: Miksi Mars kiehtoo meitä? Artikkelin kohta 5 on hyvä kannanotto Marsin elämän puolesta juuri oikeilla perusteilla. Turun yliopiston astrobiologia ryhmän Kirsi Lehto ja Harry Lehto kirjoittavat Elämän keitaita blogia tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan nettisivuilla. Myös he ovat todenneet ristiriidan miehitettyjen Mars lentojen ja planeettojen suojelun välillä. Olen käynyt pari kertaa Turussa keskustelemassa Mars havainnoista Kirsin kanssa. Helsingin yliopiston Dogmatiikan lehtori Olli-Pekka Vainio on ollut syyskuusta 2016 alkaen NASAn pyynnöstä Princetonin yliopiston tutkimusryhmässä pohtimassa astrobiologian vaikutusta maailmankuvaamme.

Kun Galileo Galilei suuntasi kaukoputken ensi kertaa taivaalle, hän teki joukon maailmankuvaa muuttavia löytöjä. Kirkon inkvisitio halusi hänen kieltävän löydöt. Nyt meillä on ollut ja on Marsissa joukko laskeutujia ja kulkijoita, joilla on erinomaiset kamerat ja instrumentit. Ne ovat tehneet odottamattomia löytöjä: Elämää Mars planeetalla, nykyistä ja mennyttä, näkyvissä kuvissa jopa pinnalla. Ja tälläkin kertaa meillä on inkvisitio joka haluaa kieltää löydöt hinnalla millä hyvänsä. Nykytilannetta Marsin suhteen voi hyvin verrata Hans Christian Andersenin satuun Keisarin uudet vaatteet. Totuus on helposti nähtävissä, mutta juuri kukaan ei uskalla sanoa sitä, koska Keisari NASA on hiljaa. Muistatko mitä Keisarille tapahtui sadun lopussa? Hyviä ajatuksia aihepiiristä kirjoittaa Patrick Rowan Skywatch blogissaan, lokakuussa 2016: Searching for life, whether its microbes or megastructures.

Kirjoittamalla vuoden 2016 artikkelin Mission to Mars: The Integration of Planetary Protection Requirements and Medical Support näen että tohtorit John D. Rummel( ex COSPAR PP, ex NASA PPO), Margaret S. Race(SETI, PP), Catharine A. Conley(NASA PPO) ja David Liskowsky (NASA Medical Officer) tekevät samalla kannanoton tieteen vapauden puolesta ja myös perustavan ihmisoikeuden, sananvapauden puolesta. Heidän artikkelinsa sanoo asiat kuten ne ovat. Se antaa oikean kuvan, joka on täysin erilainen kuin NASAn julkinen Hollywood tyylin elottoman Marsin valloitus. Kiitos John, Margaret, Catharine ja David. Artikkeli kuuluu sarjaan "If Life is Discovered on Mars" Cosmology.com:ssa. Sarjan muut artikkelit ovat:

Gilbert V. Levin: Extant Life on Mars: Resolving the Issues
Robert J.C. McLean: Planetary Protection and Missions Between Earth and Mars
Mihai G. Netea, Frank L. van de Veerdonk, Marc Strous, Jos W.M. van der Meer: Infection Risk of a Human Mission to Mars
S. Leuko, L. J. Rothschild, B. P. Burns : Halophilic Archaea and the Search for Extinct and Extant Life on Mars
Rhawn Joseph: A Low to High Probability of Life on Mars: Biologists' Top Five Candidates For Martian Life.
Rhawn Joseph (assisted by H.Rabb): Contamination and Damage to the Mars Rovers by Martian Fungi and Bacteria.

Toukokuussa 2017 Dr. Kelly Smith kutsui Harry Rabb:n, tämän artikkelin kirjoittajan, SoCIA 2018 konferenssiin: Social and Conceptual Issues in Astrobiology Nevadan yliopistoon( Reno, USA) huhtikuussa 2018. Näen tämän kutsun tunnustuksena henkilöille jotka ovat osallistuneet tähän työhömme viime vuosina ja vuosikymmeninä. Dr. Smith on filosofian ja biotieteiden professori Clemsonin yliopistossa. Lue myös Smith, Toukokuu 2016: Do no harm to life on Mars? Ethical limits of Prime Directive. Edellliseen kokoukseen SoCIA 2016 osallistui henkilöitä NASAsta, SETI instituutista ja useista yliopistoista. Katso myös NASAn tiedoite: Social and Conceptual Issues in Astrobiology (SOCIA 2018).

Uumajan Yliopiston Professorit Natuschka Lee ja Asta Pellinen-Wannberg organisoivat lokakuussa 2017 astrobiologia kokouksen Life on Earth and in the Universe Current State & Future Visions. Kokouksen sisältö oli varsin mielenkiintoinen.

Vuonna 2015 muutoin loistava elokuva The Martian, antoi väärän kuvan elottoman Marsin valloituksesta miehitetyillä lennoilla. Vuonna 2017 on tulossa hieman realistisempi elokuva LIFE Sony Pictures Entertainmentiltä. Siinä aiheena on Planetary Protection. Marsista tuodaan näyte joka sisältää Marsin elämää ja homma ei suju kuten on suunniteltu. Tämän uuden elokuvan kautta Planeettojen Suojelu aihe tulee konkreettisesti esille suurelle yleisölle. Dan Brownin kirja Alku (2017, The Origin) tuo myös mukavasti esille astrobiologian aiheita.

Vuoden 2019 tammikuun astrobilogia conferenssi New Mexicossa on varsin mielenkiintoinen. Katso abstractit: Mars Extant Life: What’s Next?. Paikka on National Cave and Karst Research Institute, Carlsbad, New Mexico, January 29–February 1, 2019. Mukava nähdä esittäjinä Gilbert V.Levin ja Barry DiGregorio ja useita muita astrobiologeja, joita referoin: Beaty, Schulze-Makuch, Eigenbrode, Lanza, Des Marais,…. Oikea suunta! Jopa paleontologiaa käsitellään abstracteissa.

Epilogi: Mars - Elävä planeetta

NASA on ylläpitänyt paradigmaa kuivasta ja elottomasta Marsista 40 vuotta syyskuun 28 päivä 2015 asti. Syyskuussa 2015 NASA esitti uuden paradigman: Nestemäistä vettä ja ehkä mikrobitason elämää. Mutta ei muuta. Kauanko kestää että Marsin mennyt ja nykyinen makroskooppinen elämä, joka näkyy sadoissa kuvissa myönnetään? Onko seuraavan paradigmamuutoksen ”Mars – The Living Planet” aika vasta 2030 kun ensimmäinen ihminen on jo kävellyt Marsissa ja planetary protection ’vahinko’ tehty? "Anteeksi, emme tienneet...".

Mielestäni ihmiskunnan pitää jatkaa avaruusmatkailun kehittämistä ja ehkä lopulta tehdä myös siirtokuntia Marsiin. Meidän pitää opetella planeettojen välinen ja tähtien välinen matkailu. Mutta ennen kuin menemme jo valmiiksi asutulle planeetalle pitää tehdä varovaisia välivaiheita. Miehitettyjen Mars lentojen sijasta meidän pitäisi jatkaa Mars tutkimusta robotti-aluksilla, kunnes olemme varmoja että Maan ja Marsin elämänmuotojen sekoittumisesta ei ole haittaa. Välisteppinä miehitetty Marsin biologian tutkimuslaboratorio Marsin kiertoradalle? Planeettojen suojelu (Planetary Protection) on nyt ykkösasia! Robert Walker kirjoittaa hyvin siitä miten nykyisiä suunnitelmia Marsin suhteen on muokattava, Lokakuu 2016: President Obama, Why Humans On Mars Right Now Are Bad For Science . Robert Walker, filosofi ja keksijä Britanniasta, esittää oikean tiekartan tulevalle Mars tutkimukselle, lyhyesti: Miehitetyt lennot Marsin kiertoradalle, hyvin steriloidut robotti avatarit suorittamaan Marsin biologian tutkimusta pinnalla.

Alla on yksityiskohtia Esperance alueelta, Opportunity. On luonnollista esittää seuraava kysymys: Opportunity käytti 60 päivää tutkiessaan tarkasti tätä äärimmäisen kiintoisaa kohdetta. Miksi kuva-arkistossa ei ole yhtäkään tarkkaa kuvaa näistä kiinnostavimmista kohteista vaikka ne kaikki ovat mikroskooppikameran ulottuvilla ? Saman kysymyksen voi esittää monesta muusta kohteesta, joita on tällä web-sivulla esitelty. Onko Mars kulkijoiden tiederyhmien oletus ollut että Marsissa voi olla korkeintaan mikrobitason elämää? Ja jos he näkivät kulkijoiden kuvissa kohteita, jotka viittasivat kehittyneempään elämään, niin he vain jatkoivat matkaa tutkimatta kohteita, koska niiden ei pitäisi olla mahdollisia? Vai onko kohteita tutkittu, mutta kuvat ja data pidetään toistaiseksi salassa? Vai ei ole tutkittu koska elämän löytäminen Marsista ei ole nykyisellä tavoite listalla (Mission objectives)? Näistä asenneongelmista saa käsityksen lukemalla artikkelit: NASA 2014-8-21, Bone up on Mars Rock Shapes ja Universe Today, Elizabeth Howell 2014-9-4, NASA Curiosity Rover Missing ‘Scientific Focus And Detail’ In Mars Mission: Review .

Kuva 16.1. Esperance, yksityiskohtia.

Taustastani: Takana on yli 40 vuotta tähtitieteen harrastusta ja tiedekirjallisuuden lukemista. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri (Teknillinen korkeakoulu, nykyinen Aalto yliopisto). Tällä nettisivulla esitetyt kohteet löytyivät pääosin käymällä kolmen vuoden ajan systemaattisesti Curiosityn ja Opportunityn kuva-arkistoja läpi. NASA on tuonut esille vain pienen osan tällä sivulla esitellyistä kohteista. Motivaatio kuva-arkistojen systemaattiselle läpikäymiselle tuli tästä: Vuonna 2013 Steven Bennerin teoriaa elämän synnystä Marsissa tuotiin laajalti esille uutisissa. Samaan aikaan löysin netistä kuvia ja kirjoituksia Sol-109 kohteesta. Ensimmäinen reaktioni oli että "Tämä ei ole mahdollista; täytyy olla pilaa tai väärinymmärrys. NASA sanoo Marsin olevan eloton.". Halusin tarkistaa kuvien aitouden ja etsin alkuperäiset kuvat Curiosityn arkistosta. Sitten tarkistin kuvat lähi Soleilta. Ja sen jälkeen aloitin systemaattisen läpikäynnin Curiosityn arkistoissa. Prosessin aikana minulla on ollut onni keskustella sähköpostitse Marsista, astrobiologiasta ja planeettojen suojelusta usean eturivin tiedemiehen kanssa. Ensimmäinen ihminen joka teki systemaattisen visuaalisen tarkistuksen Mars kuville oli Dr. Gilbert V. Levin. Hän kävi läpi kaikki Viking laskeutujien kuvat ja löysi joistakin paikoista vuodenaikojen mukaan vaihtuvia vihertäviä kohtia [63].

Olen siinä suhteessa hyvässä asemassa että tähtitiede on vain harrastukseni. Voin vapaasti ja rehellisesti sanoa mitä on nähtävissä Mars-kulkijoiden kuvissa. Curiosityn ja Opportunityn tiederyhmien artikkeleissa jotka on linkattu mukaan tällä web-sivulla on sekä otsikoissa että sisällössä ilmaisuja sille että nyt he tutkivat Mars planeetan elämää. Tämä käy myös erittäin selväksi kun olet viettänyt pari ensimmäistä kuukautta Mars kulkijoiden kuva-arkistoissa ja näet miten Mars kulkijoita ohjataan kiinnostaviin kohteisiin. Mutta silti puuttuu NASAn virallinen ilmoitus, että "Kyllä, olemme löytäneet elämää Marsista". Ja koska tämä puuttuu on voimassa NASAn entinen virallinen näkökanta "Ei ole varmoja todisteita Mars planeetan elämästä" (?). Tämä väärä virallinen näkemys johtaa vaarallisiin seurauksiin kun Marsista tuodaan vieraan elämän mikrobinäytteitä Maapallolle 2020 luvulla. Meidän on oltava varovaisia avatessamme Pandoran lippaan Marsista.

Kuva.16.2. Artikkelin kirjoittaja kesäharjoittelijana Genevessä CERNssä 1989. Kuvassa LEP-kiihdyttimen Delphi detektori, 100 metriä maan alla. 27 kilometriä pitkässä ympyrän muotoisessa tunnelissa kiihdytettiin elektronit ja positronit (materiaa ja antimateriaa) lähelle valon nopeutta. Hiukkasten törmäytykset tehtiin neljässä pisteessä, joista yksi oli tämä Delphi detektori, johon myös Suomalaiset tekivät laitteistoja. Törmäyksessä olosuhteet ovat lähellä sitä mitkä olivat maailmankaikkeuden alkuräjähdyksen ensimmäisen sekunnin aikana. LEP-kiihdyttimellä tuotettiin heikon ydinvoiman Z ja W bosoneita ja määritettiin niiden massa. Kuva oikealla: Ensimmäinen Delphin havaitsema Z-nolla hiukkanen. Löydön teki suomalainen fyysikko P.Eerola ja tulosteen allekirjoitti pyynnöstäni CERNin johtaja Carlo Rubbia. Suomalaisten tiederyhmää veti R.Orava.

Kiitokset: filosofian tohtorit Lyall Winston Small, Ian West, Barry E.DiGregorio, Gilbert V. Levin ja Rhawn Joseph. Kiitokset ystävälle, joka asuu Massachusettsissa USAssa,perusteellisista keskusteluista ja avusta. Samoin kahdeksalle muulle tunnetulle tiedemiehelle/naiselle USAssa, Britanniassa, Venäjällä, Australiassa, Ruotsissa ja Suomessa keskusteluista. Kiitos Kelly Smith:lle joka järjesti tutkimukseni SoCIA 2018 agendalle. Ja kiitokset SETI instituutin Margaret Racelle unohtumattomasta kahdenkeskisestä keskustelusta Nevadan yliopistossa SoCIA2018 astrobiologia konferenssin esitykseni jälkeen. Kiitokset vaimolleni keskusteluista biologian peruskysymyksistä. Hänen tutkimuksensa ja väitöskirjansa koski ympäristön kemikaalien vuorovaikutusta DNA:n kanssa. Kiitos sedälleni ja hänen vaimolleen, jotka opettivat minut havaitsemaan suppilovahverot syksyisestä metsästä. Ilman sitä tietyt havainnot Marsista olisi jäänyt tekemättä. Ja kiitokset siskolleni avusta tässä työssä.

Otan täyden vastuun tässä artikkelissa olevista mahdollisista virheistä. Olen kirjoittanut tämän yksityishenkilönä ja en edusta yhtäkään yliopistoa, yhteisöä tai yritystä. Sinä, hyvä lukija, voit vapaasti jakaa linkkiä tähän artikkeliin ja tallentaa itsellesi tämän artikkelin pdf muodossa.

Kirkkonummella 2013-2019, Harry Rabb, M.Sc.

Liite A: Lähdeluettelo
Liite B: Kuvien käsittelystä
Liite C: Ohjeita visuaaliselle etsinnälle
Liite D: Fermi paradoksi
Liite E: SoCIA 2018 Astrobiology conference, University of Nevada, Reno

PDF-kirja Scribd kirja Tähtitiede sivusto Mars slideset 2018 In English: Life on Mars
Arkisto: Mars Today Arkisto: Mars images YouTube kanava SoCia 2018 esitys Helsingin observatorion esitys

Yhteydenotot koskien tätä sivua: harryrabb.space (at) gmail.com

Vierailut tällä sivulla tammikuusta 2014.