Alkuun Tähdistöt Aurinkokunta Tähtisumuja Linnunrata Tähden elämä Galaksit Maailmankaikkeus
In English Etelätaivas Revontulet Kuu Silloin ennen Menetelmät Mars Taivaalla nyt

Tähtikuvausmenetelmät

Tällä sivulla on yksityiskohtaista tietoa kuvausmenetelmistä ja kuvien käsittelystä. Meni vuoden verran että opin saamaan kaikki menetelmät ja ohjelmistot toimimaan niin että kuvista tuli riittävän hyviä.

Hyviä kuvausilmoja syvän taivaan kohteita varten vuoden varrella on aika vähän Kirkkonummella, ehkä 15-30 yötä. Taivaan pitää olla kuuton, jo puolikuu valaisee liikaa. Eli kuu vie puolet pois mahdollisista kuvausilmoista. Ja tietenkin pitää olla täysin pilvetöntä. Kuvauspaikkana on oma takapiha alle kahden kilometrin päässä Kirkkonummen keskustasta. Valosaastetta ja katulamppuja on alueella paljon. Ennen lumen tuloa vien kuvauskaluston silloin tällöin kauemmaksi asutuksesta ja valoista.

Tähtikuvauksen perusteita

Tähtikuvien otossa seurataan taivaan liikettä pitkän aikaa. Siksi on tärkeää että kaukoputken pyörimisakseli on suunnattu maapallon pyörimisakselin suuntaisesti erittäin tarkasti. Puolen asteen heitto suuntauksessa saa aikaan tähtien venymisen viiruiksi ja kuvat ovat käyttökelvottomia. Pohjantähti ei ole täsmälleen taivaan pohjoisnavalla. Se on siitä noin asteen verran sivussa. Celestron 8 kaukoputken CG-5 jalustan ohjelmistolla napasuuntauksen voi tehdä tarkasti. Pidän kaukoputkea sisällä ja kannan sen ulos joka kuvauskerralla.

Ennen kuvausten aloittamista jalustan suuntaukseen menee noin 15 minuuttia. Joskus ongelmia tuottaa se että maa antaa pikkuhiljaa periksi jalustan jalkojen alta ja aluksi hyvä napasuuntaus muuttuu. Ennen lumen tuloa tähän auttaa laudanpalat kaukoputken jalkojen alla. Kaukoputki varusteineen painaa noin 35 kiloa ja teräväkärkiset jalat uppoavat helposti pehmeään nurmikkoon. Maaliskuuhun 2013 asti olen kuvannut ilman autoguider laitteistoa. Käytännössä maksimivalotusajat ovat olleet siihen asti minuutin ja olen käyttänyt suurta ISO herkkyyttä 6400. Autoguider-laitteisto, joka mahdollistaa hyvin pitkät valotusajat tuli hankittua maaliskuun 2013 lopussa ja siitä lisää alempana.

Kamera Canon Eos 60Da on tähtikuvausta varten tehty kamera. Sen kennon suodin läpäisee infrapuna-alueen valon, jonka tavallisen digijärkkärin kennon suodin suodattaa pois. Infra-puna alueella on vedyn alfa-viivan (656nm) alue, jolla tähtitaivaan kohteet säteilevät eniten. Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Kun ottaa kuvasarjoja pinoamista varten niin ohjelmoitava kaukolaukaisin TC-80N3 on hyvä apuväline. Kameran asetuksissa olen ottanut pois kaikki automaattiset kuvanparannusasetukset. Eli kamera kuvaa muokkaamatonta raakakuvaa ja kaikki muokkaukset tehdään jälkikäteen tietokoneella. Kuvan tarkennus on helppoa kameran LiveWiev näytön avulla. Ennen kuvausten aloitusta suunnataan kaukoputki kirkkaaseen tähteen ja tarkennetaan kameran LiveWiev:ssä. Kuvausten aikana on syytä muutaman kerran tarkistaa kirkkaan tähden avulla että tarkennus on pysynyt terävänä.

Käytän seuraavia optiikkayhdistelmiä eri kohteiden kuvaukseen:
Optiikka Kuvakulma astetta Kuvauskohteet
Celestron 8 F10 0.5 Kaukaisten kohteiden kuvaus ja kuun ja auringon kuvaus. Auringon kanssa Baaderin aurinkosuodin kalvo.
Celestron 8 + Polttovälin lyhentäjä F6.3 1 Laajat ja himmeät kohteet, esimerkiksi Kolmion galaksi M33.
Celestron 8 F10 + 20mm Okulaarisuurennos 0.2-0.05 Planeetat.
SkyWatcher 80/600 ED F7.5 3 Hyviä kohteita on esimerkiksi Andromedan galaksi ja Orionin M42 alue.
Canon EF100-400L F4.5–5.6 telezoom objektiivi 10 - 4 400mm zoomauksella, jolloin näkökenttä on 4 astetta, hyviä kohteita on esimerkiksi Andromedan galaksi ja Horsehead nebula. 100mm zoomauksella näkökenttä on 10 astetta ja laajat linnunradan kohteet on kuvattavissa.
Canon EF-S 18-135mm f/3.5-5.6 IS objektiivi 74 - 11 Kohteina tähdistöt ja linnunrata.
Canon EF-S 10-18mm f/4.5-5.6 IS objektiivi laajakulma Kohteina tähdistöt, linnunrata, tähdenlennot ja revontulet.

Kaukoputken elektroniikan lämmitys talvipakkasilla

Kovat pakkaset voivat aiheuttaa ongelmia kaukoputken elektroniikalle, sillä nämä laitteet on yleensä tehty lämpien maiden olosuhteisiin. Yksi ratkaisu tähän on seuraavanlainen lämpövuoraus jalustan elektroniikalle. Partioaitasta 5 euroa: Tatonka pelastuslakana, lämpösäteitä heijastava, polyesteri- ja metallikalvoista koostuva hätäapupeite. Heijastaa 90 % lämpösäteistä takaisin.

Kaukoputken elektroniikat olen vuorannut tällä lämpövuotoa hidastavalla materiaalilla. Päälle teippasin ilmastointiteippiä vahvistamaan rakennetta ja estämään kalvon rikkoutumisen. CG-5 jalustan raskas metallinen napapää on myös vuorattu. Se toimii lämpövarastona ja luovuttaa lämpöä elektroniikalle. NexStar käsiosalaatikon sisällä on myös lämpimällä vedellä täytetty muovitaskumatti, joka pitää kotelon lämpimänä. Tällä virityksellä kahden tunnin kuvaukset -20 asteen pakkasilla onnistuvat hyvin. Virtalähteenä toimiva akku pysyy lämpimänä kylmälaukussa.

Kameraa ei pidä lämmittää, koska kameran kennon kohina vähenee ja herkkyys paranee pakkasella. Tosin digijärkkärin käyttö kovilla pakkasilla alittaa valmistajan suosituskäyttölämpötilat (alin suosituslämpötila 0 astetta). En kuvaa 20 astetta kovemmilla pakkasilla kameraa suojellakseni.

Erityisesti syksyllä, ja talvellakin, ongelmana on huurteen tiivistyminen optisten pintojen päälle. Tähän auttaa mustasta vaahtomuovista tehty huurreputki. Se on pituudeltaan noin 50 senttiä ja kiinnitetään kaukoputken eteen jatkeeksi. Samalla se estää hajavalon pääsyä systeemiin.

Auto Guider

Maaliskuun lopussa 2013 tuli hankittua Ursasta Orionin StarShoot AutoGuider. Se on järjestelmä joka pitää seurannan tarkasti kohdallaan vaikka useita tunteja. Tämä mahdollistaa erittäin pitkät valotusajat tähtikuvauksessa. Autoguider järjestelmässä on seurantakaukoputki, seurantakamera ja tietokone. Seuranta kamera kuvaa tähteä ja lähettää jatkuvasti kuvaa tietokoneelle joka analysoi tähden liikettä. Jos siirtymistä havaitaan, niin tietokone käskyttää autoguiderin kautta kaukoputken jalustaa tekemään korjausliikkeen.

StarShoot autoguiderin PHD-Guide ohjelmiston ja ajureiden asennus meni ongelmitta ja samoin käyttöönotto. Tietokoneena on miniläppäri Toshiba NB100 ( Intel Atom N270 1.6 GHz, 1GB keskusmuisti, USB2 väylät, Win XP). Läppäristä riisuin CCleaner ohjelmiston avulla pois kaikki turhat käynnistyvät ohjelmistot. Langaton netti kannattaa poistaa päältä ja näytönkirkkaus minimiin. Näin kone on mahdollisimman tehokas ja käyttää vähän virtaa. Kahden tunnin koekuvauksissa läppärin akku puoliintui, eli akkuvirta riittää neljän tunnin kuvauksiin. Läppäri on suojattu pakkaselta pizzat lämpimänä pitävällä vuorauksella.

Ensimmäisenä testikohteena 31.3.2013 oli sauvaspiraaligalaksi Messier 66 Leijonan tähdistössä. Etäisyys 35 miljoonaa valovuotta, Kirkkaus m 8.9, Kulmakoko 8x3 kaariminuuttia. Alla M66 autoguidattuna ja vertailukuva ilman autoguidausta. Valotukset 5 kertaa 6 minuuttia, ISO 1600. Kamera Canon Eos 60Da. Kaukoputkin Celestron 8 F6.3 polttovälin lyhentäjällä. Suotimena Baader UHC-S joka leikkaa valosaastetta pois. Pinottu DSS:llä ja jälkisäädöt Photoshopilla.

Testikuvan laidalla oli myös galaksi M65, josta löytyi yllätten 10 päivää aiemmin räjähtänyt supernova.

Seuraava harjoituskohde 2.4 ja 3.4.2013 oli Messier 51 Ison Karhun tähdistössä. Etäisyys 37 miljoonaa valovuotta, kirkkaus m8.4, Kulmakoko 11x7 kaariminuuttia. Tällä kerralla törmäsin ongelmiin joita käsitellään useilla autoguidausta käsittelevillä nettipalstoilla ja myös autoguiderin manuaalissa nämä on kerrottu: Differential flexure. Eli seurantaputken asennon muuttuminen suhteessa kuvausputkeen valotuksen aikana. Omassa tapauksessani jos liike on millimetrin 5 sadasosaa niin seurantavirhe on kaariminuutin, eli täysin pilalle mennyt kuva. Toinen todennäköinen virheen lähde on autoguiderin liitosjohtojen painon aiheuttama vääntö autoguiderin tai tarkennuslaitteen asentoon. Eli nämä ongelmat on ratkottava huomattavasti paremmilla kiinnityksillä.

Tuloksena kolmen tunnin kuvausjaksoista oli 15 valotuksesta vain 2 hyvää valotusta jotka pystyi pinoamaan. Galaksissa M51 on kyseessä kahden galaksin lähiohitus, jossa ylempänä oleva galaksi on 'rikkoontunut' enemmän. Sen entisten spiraalihaarojen tähdet ovat roiskahtaneet kirkkaan keskuksen yläpuolelle. Isommasta galaksista on spiraalihaara venähtänyt toiseen galaksiin.

6.4.2013 kuvauksiin rakensin uuden metallisen kiinnityksen autoguiderputken ja kuvausputken väliin. Autoguiderin johdot kiinnitin siten että ne eivät aiheuta vääntöä fokusointilaitteeseen. Tämä ratkaisi ongelmat. Alla kohteina M106 ( valotus 5x6minuuttia, UHC-S, ISO1600) ja M101 (3x6minuuttia, UHC-S, ISO1600). M106 on Ajokoirien tähdistössä. Etäisyys 25 miljoonaa valovuotta, kulmakoko 19x8 kaariminuuttia. M106 on Seyfert tyyppinen galaksi jossa on aktiivinen ydin, iso musta aukko jonne syöksyy materiaa. M101 on Ison Karhun tähdistössä, etäisyys 27 miljoonaa valovuotta, kulmakoko 22 kaariminuuttia.

Kameran ISO herkkyys

Netin keskustelupalstoilla yleinen aihe on se mitä ISO herkkyyttä kamerassa pitäisi käyttää. Alla on testikuvat pallomaisesta tähtijoukosta M13. Alkuperäisistä 5200 x 3500 pikselin kuvista on rajattu pieni osa 350x260 pikseliä, jotta kohinakuviot erottuisivat. Ylärivin kuvat ovat raakakuvia ilman minkäänlaista käsittelyä.
Kuva vasemmalla on ISO herkkyydellä 6400 ja valotusaika 30 sekuntia.
Kuva oikealla on ISO herkkyydellä 3200 ja valotusaika 60 sekuntia.
Alarivin kuvat ovat pinottuja ja jälkikäsiteltyjä.

Vertailemalla kuvia huomaa että ylärivissä oikeanpuolimmaisessa kuvassa on pienempi kohina. Eli on parempi ottaa kuva pienemmällä herkkyydellä ja pidemmällä valotusajalla. Tämä tietenkin vaatii että seuranta on hyvin toimiva ja esimerkiksi autoguiding laitteisto käytössä. Kameran kennoilla on oma ominaisherkkyytensä, jota käytettäessä kennon kohina on pieni ja lopputulos tähtikuvauksessa on parhain. Canon Eos 60Da ominaisherkkyys on ISO 1600.

Kuvien pinoaminen Deep Sky Stacker(DSS) ohjelmistolla

Pinoamisen tarkoituksena on vähentää kohinaa tähtikuvista. Kohinaa aiheuttaa esimerkiksi kameran kennon lämpökohina ja katulampuista heijastuva hajavalo. Näitä luonteeltaan satunnaisia kohinoita voidaan poistaa kun kohteesta otetaan monta kuvaa ja niitä verrataan keskenään.

Alla on esimerkki pinoamisen vaikutuksesta tähtikuviin. Kohteena on Andromedan galaksi M31. Vasemmalla on yksi alkuperäinen 2 minuutin valotus Canon Eos 60Da kameralla, ISO herkkyydellä 1600. Kuva on otettu 6.8.2013 Kirkkonummella omalla takapihalla valosaasteen keskellä. Kaukoputkena SkyWatcher 80/600, käytetty Autoguideria. Oikean puoleinen kuva on tulos kun 6 alkuperäistä kuvaa on pinottu DSS:llä alla kuvatulla menetelmällä.

Kuvien pinoaminen(stacking) parantaa kuvien signaali kohina suhdetta. Kun tämä suhde paranee, niin sitten myös kuvan jälkikäsittelymahdollisuudet kasvavat. Pinoaminen parantaa erityisesti galaksien ja sumujen näkymistä. DSS ei sovi planeetta ja kuu-kuville, niille on olemassa Registax-ohjelmisto.

Signaali-kohina suhde paranee kuvien määrän neliöjuuressa. Eli 4:n kuvan pinossa on kaksi kertaa parempi signaali-kohina suhde verrattuna yhteen kuvaan. Paras tulos tulee kun kuvat on otettu samalla valotusajalla ja ISO herkkyydellä. Pinoaminen ei lisää kohteiden kirkkautta. Eli 3 x 40sek valotukset on kirkkaampi kuin 6 x 20sek valotukset.

Deep Sky Stacker versio 3.3.2 ei tue Canon Eos 60Da RAW formaattia, joten pitää käsitellä TIFF (tai JPEG) kuvia sen sijasta. DSSssä voi käyttää Dark Frameja vain RAW ja TIFF formaatille, ei JPEG:lle, eli TIFF formaatti on oikea valinta. RAW kuvien muunto 16bit TIFF kuviksi käy Canonin Digital Photo Professional (DPP) ohjelmalla. Kun 25 megatavun RAW:n muuttaa TIFF:ksi on TIFF:n koko 100 megatavua. RAW kuvien tiedostopääte on CR2. DSS:n versiossa 3.3.4 on tuki 60Da:n RAW formaatille, jolloin alkuvaiheen TIFF konversiota ei tarvita.

Käsitteitä:
Light frame on varsinainen kuva tähtitaivaan kohteesta. Mitä enemmän näitä kuvaa sen parempi kuva syntyy
Dark frame on pimeä kuva, jota on valotettu linssinsuojus päällä saman ajan samassa lämpötilassa ja samalla ISO herkkyydellä kuin tähtikuvaa. Se sisältää kameran kennon ominaiskohinan joka sitten vähennetään DSS ohjelmassa oikeasta kuvasta. Näitä voi ottaa yhden sarjan kuvausillan aikana.
Bias frame (=offset) käytetään poistamaan kameran kennon luvun aiheuttama häiriösignaali. Ne tehdään kuvaamalla lyhimmällä mahdollisella valotusajalla, esim 1/8000s, linssinsuojus päällä, musta ruutu. Käytetään samaa ISO herkkyyttä kuin varsinaisissa tähtikuvissa(=ligth frame). Lämpötilalla ei ole väliä. Noin 10-20 kuvaa on ok.
Flat framen avulla poistetaan vinjetointi(=optiikan aiheuttama keskusalueen kirkkaus verrattuna laitoihin). Flat frame kuvataan laittamalla esim valkoinen lakana optiikan eteen ja kuvataan sitä valaistuissa olosuhteissa. Optiikan yhdistely ja tarkennus pitää olla sama kuin varsinaisessa tähtikuvassa. Eli omassa tapauksessani kuvat esim C8F10, EF100 ja EF400 systeemeille. ISO herkkyys pitää olla sama. Kameran pitää määrittää valotusaika, eli Av-mode kamerassa sopii tähän. Lämpötilalla ei ole väliä. Noin 10-20 kuvaa on ok.

Törmäsin ongelmiin Bias ja Flat framien kanssa. Sen vuoksi en niitä tällä hetkellä käytä. Erityisesti EF400 objektiivin flat frame toi ongelmia.

Nykyisin käyttämäni tapa pinota ja käsitellä kuvat on seuraava:

Alla vaihtoehtoiset stepit 3 ja 4. Tällä menetelmällä tosin GIMPin tekee 16 bit tiff muunnoksen 8 bit formaattiin, jossa menetetään informaatiota:

Kuvan käsittely on mahdollista tehdä ilmaisilla ohjelmistoilla. Deep Sky Stacker on harrastajavoimin tehty ja ladattavissa netistä ilmaiseksi. GIMP on monipuolinen netistä ladattava ilmainen kuvankäsittelyohjelmisto. Windows käyttöjärjestelmän mukana tuleva Windows Live Photo Gallery:n kuvan muokkausohjelmistolla on helppoa säätää tasoja.

Registax kuu ja planeettakuville

Registax ohjelmisto on tarkoitettu kuu, aurinko ja planeetta kuvien ja videoleikkeiden pinoamiseen. Pinoaminen laskee isosta kuvajoukosta keskiarvokuvan, joka on tarkempi kuin yksittäiset ilmakehän vääristämät otokset. Ohjelmiston käyttö vaatii harjoittelua.

Registaxin viimeisin versio 6.1.0.8 on vuodelta 2011. Ohjelmisto ei toimi suoraan käyttämäni Canon Eos 60Da kameran suurimman koon(5184x3456) kuvien ja HD videokuvan(H.264 MOV) kanssa. Registax tukee AVI ja MPEG2 videoformaattia. Mutta ongelma on se että AVI ja MPEG2 videoformaateissa on suuri määrä variaatioita ja oikean formaatin valinta ei ole triviaalia.

Registax pystyy käsittelemään maksimissaan 4096x4096 pixelin kuvaa. Eli kameran asetuksissa on valittava kuvan koko tämän rajan mukaan. Tai vaihtoehtoisesti kuvat pitää pienentää tai kropata alle 4096 pixeliin. Videokuvaformaatin suhteen registack on vaativa. Canonin HD video ei suoraa käy Registaxille. Videoeditoriohjelmien Pinnacle Studio ja Adobe Premiere avulla alkuperäisen Canonin HD videon voi konvertoida AVI tiedostoksi. Toistaiseksi en ole löytänyt oikeaa MPEG2 formaattia joka sopisi Registaxille. Pinnacle studiosta löytyi AVI tiedostolle manuaalinen asetus, jossa valitaan kompressoimaton AVI, joka sopii Registaxille. Toinen keino tuottaa jonkinlainen AVI registaxille on konvertoida Pinnacle Studiosta tai Adobe Premierestä saatu kompressoitu AVI ilmaisella Virtualdub ohjelmistolla vanhaan kompressoimattomaan AVI formaattiin.

Ensimmäisen vaiheen alignment pisteiden valinta on tärkeä. Sen voi tehdä itse tai laittaa ohjelmiston valitsemaan alignment pisteet. Jos lopullinen kuva sisältää virheitä kannattaa koittaa uudelleen alignment pisteiden asetuksia. Koko prosessi menee näissä vaiheissa:
1. Select (avaa pinottavat tiedostot)
2. Set Alignmentpoints ( kohdistuspisteiden valinta, vie lyhyen hetken)
3. Align (kohdista kuvat, vie hetken)
4. Limit (rajoita kuvajoukkoa, vie lyhyen hetken)
5. Stack (pinoa, vie minuutteja)
6. Save (tallenna lopullinen kuva)

Ensimmäisen kierroksen jälkeen voi tehdä yhden parantelukierroksen: Wavelet, DoAll, RelignWithProcessed, Align, Limit, Stack, Save.

Aloitin Registaxin opettelun joulukuussa 2016, joten nettisivustollani ei vielä ole kuvia joissa olisin täysin hyödyntänyt Registaxia.

Katso myös Kokkolan Ursan registax ohje.

Alla muutama onnistunut Registax pino (liian) pienestä joukosta kuvia.

Lähiotoksia Kuun kraattereista videopinoamismenetelmällä, Registax ohjelmiston avulla. Jokaisen kuvan korkeus on 103 kaarisekuntia, eli noin 183km Kuun pinnalla. Prosessi toimii näin:
A: Kaukoputkena Celestron 8, F10 fokus ja 20mm okulaarisuurennos. Canon Eos 60Da kamerassa valitaan video-mode ja crop-video 640x480 pikseliä. Otetaan noin 30-60 sekunnin video kuusta. Videon valotus pitää säätää niin että kirkkautta on riittävästi lopullisessa videossa.
B: Syntynyt mpeg4 videotiedosto konvertoidaan 640x480 AVI tiedostoksi esimerkiksi Pinnacle studio ohjelmiston avulla. Videoeditorissa leikkaan alusta ja lopusta pienet pätkät pois, koska niissä on kuvan heilahdus kun kameran kuvaus painiketta on painettu.
C: AVI tiedosto käsitellään Registax ohjelmistossa kuten yllä on kuvattu. Default asetuksilla Registax valitsee noin 10 prosenttia parhaita videoruutuja pinoamista varten.

Valosaaste

Alla on kuva valosaasteen vaikutuksesta tähtikuviin. Vertailukohteena on Joutsenen harsosumu joka on kuvattu valosaasteessa ja kunnon pimeydessä samoilla kameran asetuksilla ja samalla valotusajalla: ISO3200 ja valotus 2 minuuttia. Kuvat ovat originaaleja ilman minkäänlaista käsittelyä. Ero on huomattava.

Merlin matkajalusta

Alla kuva pieneen kokoon menevästä kuvauslaitteistosta, joka on helppo ottaa matkalle mukaan ja voi kuvata Suomessa näkymättömiä etelätaivaan kohteita lomamatkoilla. Systeemi mahtuu käsimatkatavaraan lentokoneessa. Seurantalaitteena ja jalustana on Sky-Watcher Merlin. Ensitestissä havaitsin että EF100-400 tele ja kamera, jotka yhteensä painavat 2.2 kg pysyvät hyvin Merlinissä aiheuttamatta luistoa pystysuunnan akseliin. Kestää noin 30-60s että seurannan mekaaninen klappi on poissa kun uusi kohde on suunnattu. Oli mahdollista saavuttaa 400mm telellä 30 sekunnin seuranta, niin että tähdet olivat pistemäisiä. Punapistetähtäin on kiinnitetty kameran päälle metallisesta henkarista leikatulla ja taivutetulla kiinnikkeellä.

Harrastin tähtikuvausta filmikameralla 1980 luvulla. Kaukoputkena oli Carl Zeiss Telementor 63/840. Kamerana Canonin järkkäri. Yleensä kamera oli normaaliobjektiivilla varustettuna kiinni kaukopuken päällä ja seuranta tehtiin käsin ruuvaammalla ja pitämällä tähti näennäisesti kaukoputken näkökentän keskellä.

Kuvausharrastus alkoi uudelleen vuonna 2010. Aluksi laitteina oli SkyWatcher 127/1500 ja Helios SkyLiner 200/1000 ja satunnaisia kokeiluja digipokkareilla. Sitten havaitsin että pääosin kotivideokuvauksissa käytetty Canon Eos 550D toimi yllättävän mukavasti tähtikuvauksissa. Pitkään käytin EQ-3-2 jalustaa seurantamoottorilla varustettuna. Seuraavaksi piti saada parempi seuranta aikaan, eli Celestron 8 CG-5 GoTo jalustalla. Ennenkuin pääsin aloittamaan laajempaa kuvausta Celestron 8 putkella, oli uuden kaukoputken CG-5 jalustan seuranta-elektroniikka kaksi kertaa huollossa Englannissa. Aluksi deklinaatio-moottori oli täysin mykkä. Toisen kerran kun oli muutama kuvausilta tehty, niin NexStar kapula jäi peruuttamattomasti 'Transmit Data..' roikkumistilaan. Näiden huoltojen jälkeen joulukuusta 2011 lähtien CG-5 on toiminut hyvin. Takana maaliskuuhun 2017 mennessä on noin 120 kuvauskertaa, noin 2-4 tuntia per kuvauskerta. Puolet pakkaskeleillä.

Eräs merkittävä ongelma ilmaantui noin puoli vuotta autoguider laitteiston hankinnan jälkeen. CG5 jalustan rattaiston sisälle on ilmeisesti päässyt roska tai metallijyvä joka aiheuttaa heilahduksen seurantaan noin minuutin välein. Heilahdus on niin iso että autoguider menettää seurantatähden. Seurantalaitteiston rattaisto pitäisi purkaa ja puhdistaa. Joko itse tai huollossa. Tästä syystä nettisivustollani on autoguidattuja otoksia varsin vähän. Eli teknisiä haasteita on riittävästi tässäkin harrastuksessa.

Copyright (c) for pictures, 2013-2017 Harry Rabb. All rights reserved.

Linkki alkusivulle.