Kylmäkkö, psykologi vai toimittaja?

Sanoin koulun ammatinvalinnanohjaajalle, että haluaisin kylmäköksi, psykologiksi tai toimittajaksi. Hän pisti minut testeihin ja päätteli, että sopivin näistä kolmesta olisi toimittajan ammatti. Sitten kumminkin halusin ruveta äidinkielen opettajaksi, koska viimeisinä kouluvuosina olin saanut innostavan opettajan. Menin myös uusiin testeihin Yleisradiolle ja kolmen testipäivän päästä minut todettiin luovaksi ja pääsin Yleisradion järjestämään toimittajakoulutukseen yhdessä Eva Polttilan, Sinikka Heinin, Markku Jokipiin ja monen muun toimittajanalun kanssa.

Yliopistossa kantasuomen äännehistoria haukotutti, kirjallisuuden opiskelut sujuivat varsin pinnallisesti, opiskelin hieman draamakirjallisuutta, sosiologiaa ja kaikkea mikä kiinnosti, kunnes halusin tarttua johonkin käytännölliseen ja aloin opiskella fonetiikkaa, kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa. Koko ajan olin tehnyt pieniä juttuja radiolle ja opiskellut myös tiedotusoppia, jota kävin tenttimässä Tampereella. Pian tein säännöllistä toimittajantyötä, lähinnä Lasten Radiolle, jossa Lea Pennanen antoi minun kasvaa kaikessa rauhassa omaksi itsekseni. Niinpä minusta ei tullut kylmäkköä, äidinkielenopettajaa eikä puheterapeuttiakaan, mutta toimittaja minusta tuli. Ja toimittajan työssä kaikesta opiskelusta on ollut apua.

Tein yli 400 radio-ohjelmaa ja aika joukon tv-juttuja, kunnes jonkinlainen väsyminen sai minut jättäytymään kirjailijaksi. Mutta koska äänten maailma on minulle edelleen hyvin rakas, olen kahdeksan vuoden täydellisen tauon jälkeen ruvennut taas harvakseltaan tekemään ohjelmia radioon. Silloin tällöin innostun myös kirjoittamaan lehtiin.

Uskon, että radiotoimittajan työ on paljon vaikuttanut kirjoittamiseeni. Ensimmäinen kirjani Jos olet yksin ja salaa... oli jo muodoltaan kuin radio-ohjelma, siinä oli satuja, runoja ja lauluja. Kun kirjoitan, mumisen ääneen. Minulle on tärkeää kuulla lauseen rytmi ja sointi. Haluan että teksti mahtuu suuhun ja sitä on mukava lukea ääneen. Lastenkirjoissa tämä onkin välttämätöntä ottaa huomioon.

Myös kylmäkön hommia ja psykologin töitä on osunut kohdalle ihan liiaksi asti.

© Hannele Huovi 1998