     |
O n k o H i k i T o u r 2006 |
Heinäkuussa suunnattiin siis Life Giving Waters orkesterin kanssa kohti Baltiaa ja Puolaa. Matkaa taitettiin välillä 06.07-17.07.2006. Keikkapaikka oli sellanen vanharakennus, missä tuntu olevan kaikennäköistä toimintaa, korjauspajaa jne. Nikkaroinnin lisäksi pihaa komisti vanhoja armeija-autoja ja hienoja limusiineja?! Yläkerrasta sitten löytyi mustaksi maalattu rockiklubi, joka olikin ihan hieno mesta ja lavalla kaikki kamat valmiina, joten ei jouduttu pahemmin roudaamaan, vaan päästiin heti asiaan, terviseks! Saatiin myös aika pian paikallinen manageri mukaan illanviettoon, joka kieltelyistä huolimatta halusi myydä meidän levyjä ihmisille jo ennen keikkaa. Meitähän tämä ei tietenkään haitannut, mutta ihmeteltiin kuinka naikkonen sai myytyä niinkin monta sikaa säkissä? Ehkä se oli se runsas rintavarustus. Myöhemmin illalla managerin todelliset motiivit sitten alkoivat selvitä”tahtois elämän suomessa” jep jep, kukaan ei ollut kuitenkaan kovin innoissaan uudesta virolaismorsmaikusta. Huomionarvoista paikassa oli myös portsarin virkaa hoitanut ruosteinen mora ja kirves yhdistelmä. Paikalla oli bändejä sekä Virosta että Latviasta ja eipä niistä moni mieleen jäänyt. Virolainen Bus N:o 5 oli ihan hyvä nuorten miesten ja naisten grunge/punk/sonic youth rokitus ryhmä. Muuten illan anti oli ska-punk & punk-punk linjoilla. Me oltiin soitettiin joskus yöllä mut hyvin jengi jakso olla mukana ja vedettiin kyllä ihan ok pelinavaus Viroon. Keikan jälkeen myytiin vielä muutamat levyt paikallisten budjettiin soveltuvilla hinnoilla, mistä muuten tuli sääntö koko reissun ajaksi. Osa porukasta eksy vielä kuutamouinnille, kun osa meni nukkumaan ja sai jopa jossain vaiheessa hetken nukuttuakin. Ilmahan oli ku vauvan peppu, reilut +30 ja vesi lämmintä, kyllä kelpas peseytyä noissa espanjalaishenkisissä fiiliksissä! Näiden pesujen jälkeen tuli kyllä pian selväksi ettei näissä kuumuuksissa peseytymisestä juurikaan ole apua pidemmäksi aikaa, kun autossa on koko ajan +40, eikä ilmastoinnista tahi toimivista ikkunoista ole tietoakaan. Taisi olla tässä kohtaa kun alettiin matkustaa about alasti. Aika pian Zabadaksiin saavuttuamme ja pakollisten ruoka- ja nettiannosten jälkeen aloitti illan ensimmäinen akti Mona De Bo. Ihan liikaa ei tullut seurattua mutta kahdesta kaverista oli bändi koostettu ja psykedeelisillä linjoilla näytti menevän. Himmeesti pedaaleita ja härpäkkeitä. Kitaraa ja rumpua hitaasti ja välillä nopeesti. Ihan ok sekoilua, mutta seurustelu tuttujen kanssa vei meikäläisen enimmän huomion. Meiän veto oli lähes yhtä huikee ku viimeksikin, vaikka yleisöä ei ihan niin paljoa paikalle ollutkaan ahtautunut kuin keväällä. Koittivat laulaa myös messissä mikä oli **tun siistiä! Keikan jälkeen meidän bassotaiteilija koitti nopeaa itsemurhaa juomalla pullon vodkaa 7 minuuttiin. Tämä tempaus siis henkilöltä joka yleensä juo kerran vuodessa, jos sitäkään. Lopputulos olikin sitten aika selvä, instant-känni ja paljon oksennusta. Uz veselību! Ne jotka eivät nukkuneet tahi oksentaneet, harrastivat kulttuurivaihtoa saksalaisten travellerien kanssa. Paikka oli Cesiksen maakunnassa lähellä samannimistä isompaa kaupunkia. Ajoissa lähdettiin kun ajomatka tuplaantui ajatellusta.Löydettiin ihme kyllä päätieltä opasteet kohti Drustia. Tie oli päällystämätön hiekkatie, joka ei liiemmin kyntöpellosta eronnut. Auto hakkasi niin paljon ettei uskallettu yli 40km ajaa lainkaan ja melu autossa vaati korvatulppien ja peltorien asennusta. Loppujen lopuksi sieltä peltojen keskeltä löytyi keikka paikka joka oli sellanen pieni katettu lava härdelli lammen rannalla. Ihan hienot puitteet kyllä. Keikan järkkäsi jätkä nimeltä Nauris, mikä nauratti jostain syystä jo etukäteen. Liekö krapulaa ilmassa. Nauris ei pahemmin enklantia puhunut ja oli muutenkin hämillään meidän viime hetken kiinnittymisestä festarikalenteriin. Nauris ittekseen hoiti aikalailla kaikki juoksevat hommat, roudaukset jne. Ihan duracelina se siellä paino eikä pahemmin koittanut meille illan kuvioita selvittää. Istuskeltiin sitten autossa ja imailtiin tulikuumaa kaljaa ja ihmeteltiin mouhouksen määrää. Meidän oli tarkoitus saada kaljaa, ruokaa nukkumapaikka jne. mutta paikanpäällähän näistä ei ollut tietoakaan. Soittoaika piti ensimmäisen arvion mukaan olla klo 23, mutta Nauriksen sekoilun takia vedettiin klo 2.30, 15 min setti ku oli ”kiire”. Meidän pikku yleisö tykkäs/joras ja ois kuunnellu lisääkin, mutku mutku. Festareilla oli jotain +9 bändiä ja 4 niistä oli James ”crusti-nauris” hetfieldin omia virityksiä, ihan jees urpoilua? Muut bändit oli aikalailla nykyhoocee linjoilla. Joku vanhankoulun perusrokki bändikin veti, josta paikalliset näytti olevan tosi fiiliksissä, itelle ei pudonnut. Keikan jälkeen löydettiin nauriksen veli-poika joka osas bittiaksentin hienosti, joten saatiinpa ainakin bensavaluutat hommailtua. Jatkot olis ollu vielä Riikassa, jonne meitä odoteltiin, mutta kun veto oli tosiaan klo 2.30, ni ei paljoo huvittanu lähtee ajelee. Laitettiin teltta pystyyn ja nukuttiin osa autossa ja osa teltassa. Saxofons oli kiva pikku paikka jossa on kuulemaa ollut paikallisten intoilijoiden kanssa ongelmia, mutta eipä näkynyt ainakaan tänään. Taisivat olla kaikkien muiden tapaan kotona tahi muualla kattomassa jalkapallofinaalia. Pa-kamat oli menneet sopivasti rikki edellisiltana, mutta aika nopeasti saatiin kuitenkin vehkeet Deposta lainaan ja keikat käyntiin. Meitä ennen soitti Zoltan ja Chi Chong. Zoltanit oli sellasta pililtys-emo mitälie taking back sunday menoa, jota ei ihan liikaa jaksanut. Paikoitellen kuitenkin ihan makeita juttuja olivat säveltäneet. Chi chong oli jo virosta tuttu ska-punk ryhmä. Hitunen enempi vielä niitä choking victim vaikutteita, jos tollasta haluutte vetää, ja vähemmän sitä californian beverly skata, ni avot! Me soitettiin heti sen kuumottavan rankkariskaban jälkeen, jolloin tunnelma oli osalla katossa ja osalla maassa. Mä en oo ikinä tajunnu jalkapalloa.. Noh kuitenkin, vedettiin ihan ässä keikka niille kymmenelle jotka vielä jaksoivat katella. Kädet verillä ja ääni hajalle huudettuamme, saatiin vielä ihan järjettömiä ”mä en oo ikinä nähny näin hyvää keikkaa miltään bändiltä” kehusanoja osaksemme, eli kannatti. Keikan jälkeen peruskännit ja nukkumaan. Aamupalojen ja peruskikkailun jälkeen oli taas yllätys yllätys kiire kohti Liettuaa. Reissun ainoot rajaurpoilut muuten käytiin tässä kohtaa. Pudisteltiin vaan päätämme puutuvista dokumenteista, ni äijä päästi yli. Viuh. Ihan lepposasti meniki sit loppumatka motaria pitkin piereskellessä ja sitä ihanaa tullikuumaa kaljaa litkiessä. Suht helposti löydettiin taas keikkapaikka Vilnan vanhasta kaupungista. Keikka paikan edessä oli sen verta paljon yleisöä ettei niiden läpi voinut ajaa mitenkään ohi, peittivät siis kadun niin tehokkaasti ettei vaan mahtunu. Keikan järkkäs Sloppy Livin bändin laulaja miekkoen G. Hieno tyyppi, kuten myöhemmin saimme huomata. Hommat pelas hienosti heti kärkeen, saatiin olutta käteen, roudaus apua ja pian kamojen pystytyksen jälkeen myös ruokaa! I sveikatą! Soijamakaroonisalaatti härdelli maistui kaikille, eikä ikävä kyllä enää jaksettu heti kohta kadun varressa olleita food not bombs herkkuja. Mitään lavaa ei ollut, vaan bändit veti käytävän mallisessa tilassa jossa oli muuten kosteampaa ku viidakossa. Siihen päälle vielä järjettömän paljon ihmisiä ni kyllä kelpas happi aina välillä. Ilahduttavan hieno meininki maanantai illaksi, varmaan sellanen reilu 100 henkee vaihtelevasti ulkona ja sisällä. Bad Disposition & Netvarkoi! alottivat. Katu punkkia ja hardcoree muistelen. Ihmiset tykkäs näistä ku hullu puurosta. Me vedettiin samanlaiselle puurosta tykkäävälle yleisölle ja kyllä tästä tuli meidän historian hulluin keikka, noin niinku yleisön jorailun kannalta. Kamat ja kaljat kaatuili vähän väliä niin että siinä joutu tosiaan perääntymään siten että löyty joku kohta missä mahtu soittaa. Taisi laulajammekin saada jotain vartalo osumia ja kaatumisia kunnes Saksalainen kulkuri pelasti vokalistin ihmisten jaloista. Oli kyllä niin huikee keikka maanantaille että. Paras meno so far! Keikan jälkeen jäähdyteltiin kadulla kaljojen kanssa kun oven eteen kaarsi ei mistään, pakettiautollinen poliiseja. Me tietty ulkomaalaisina luikittiin takas sisään oluiden kanssa, kun ei maan lakeja niin tunnetta heh he, mutta muutama paikallinen tais saada jotain sakkojen tapaista. Eräs tyttönen myös pyysi kauniisti meiltä yhtä paitaa, ja lupasi tehdä mitä vaan sen saadakseen, suora lainaus; ”teen mitä vaan”. Siinä pojat hieman hämmentyi että jaa-a, ota vaan paita kunhan lupaat pitää sitä päällä. G vei meijät vielä yölliselle sight seeingille läpi Vilnan ja kertoili koko ryhmää hauskuuttavia keikkatarinoita Serbiasta. Sormi ja miehen perse, kyllä se vaan on lähes yhtä hauskaa ku pieru. Yötä oltiin jollain geen bändikaverilla, jossa vaihdeltiin levyjä ja paitoja jne. Jeps eli kyseessä oli meiän puolan keikat järkkävään Kropekin kotikylä, jossa niillä on sellanen bänditila/keikkapaikka kompleksi, joka alkaa olemaan kohta valmis, 5kk remonttien jälkeen. Hieno paikka kaikin puolin, suosittelen. Kropek tekee myös jotain punk rock ohjelmaa radiota varten ja halus nauhottaa siksi meiän keikan. Aluksi luultiin että vedetään normikeikka ja ne ottaa siitä jonku bootlegin tapasen, jollain mikki virityksellä, mut ei. Vaan, keikka vedettiin suoraan koneelle, jonka johdosta venkoiltiin niitten mikkien ja säätöjen kanssa ihan levottoman kauan. Alko jo fiilikset menee siitä sekoilusta, mutta kaljan voimin kerättiin intoa keikkaa varten. Kropekki oli sitä mieltä että ”fuck the show” kuhan soitto on hyvää, jep jep. Vedettiin sit koko reissun heikoin esitys tähän väliin. Eli meni just niinku pitikin. Noh eipä haitannut, sillä niin oli paskan kuulonen se nauhotuskin, eli just punk, hahhaha. Muuten oli kyllä kiva soittaa ja yleisöä oli ihan kohtuullisesti paikalla ja nekin tykkäs. Napit ja levyt teki kauppansa. Keikan jälkeen oltiin pakallisten kanssa dokailemassa meiän viinoja ja kaljoja pihalla, kunnes jossain vaiheessa sitten halusivat lähteä ostamaan meille lisää kaljaa, juotujen tilalle. Jostain syystä meikäläisen raahasi väkisin mukaansa pari paikallista ”oikeisto” punkkia? Tiedä sitten noista puolalaisista. Samaa porukkaa väittivät olevansa kropekin kanssa? Äijät ei puhunu sanakaan englantia ja olivat sellasia 150kg kokosia kaljuja, ni kyllä alko pitkätukkaa vähän jännittää kun pimeellä ratapihalla ainoot sanat mistä saa selvän on kurwa.. Jossain vaiheessa kyselivät vielä tiäänkö sellasia bändejä ku Klamydia ja Mistreat..joopa joo, aattelin että kohta tulee hipille lähtö, mutta eipä siinä loppujen lopuksi käynyt sitten kuinkaan. Toivat meille laatikon kaljaa ja poistuivat aika pian kuka mihinkin. Ilmapatja alkoi maksaa itteään takasin, hyvin nukutti. Lodz oli hieno paikka. Klubi löytyi helposti ja sisällä odotti sellaset falafel mätöt ettei mitään järkee. Kaikilla oli kyllä jo niin kova nälkäkin että oltais varmaan syöty vaikka soraa, mutta kyllä kelpas!Paikallinen streittari kertoili että viimesin suomibändi Lodzissa on ollu Manipoksit 2002. Kyl kandeis mennä muittenkin, hieno paikka tuo stereo. Järkkärin oma bändi Envisageklausbarbie avas, ihan ok anarkopunkkia vaik oli niitten eka keikka. Vedettiin oma keikka täysillä ja soitto kulki kyllä eilistä helvetisti hienommin. Liiemmin ei yleisö liikahdellut vaikka porukkaa hyvin olikin. Soitettiin sellanen perus 35min jonka jälkeen oltiin jo ihan piipussa, jolloin basisti / rumpali osasto pisti rummut remonttiin siinä määrin ettei mitään encoreja tarvinnut esittää. Keikan jälkeen joku paikallinen haastatteli meidät ja ihmetteli muun yleisön lailla suht. lyhyttä settiä. Olivat jopa hieman loukkaantuneita? Mitä helvettiä..Noh saatiin kuitenkin selvitetyksi kaverille että kovin paljon pidempään ei tällä kunnolla jaksa kun lämmöt on sitä +30. Kertoili ettei Lodzissa jengi koskaan keikoilla tanssi, ni oli hienoo ku muutamat rohkeet meidän aikana pikku pittiä piti ja laulo messissä. Keikan jälkeen annettiin nimmareita mikä nauratti vielä pitkään. Keikan järkännyt ridd oli ihan super outo kiukuttelija keikan jälkeen, eikä laittanut ku puolet sovituista bensamasseista, joten ei paljoo jatkot sen jäbän kanssa kiinnostanu, vaan päätettiin jäädä kaiman ja basson kanssa keskustaan ja autoon nukkuu. Jotain baari leidiä koitti Ile saada kolmen päivän hiki-näätä-charmilla autoon juomaan kuumaa kaljaa, ei natsannu. Joose ja Pete menivät Post Regimentin biisinikkarina kunnostautuneen Whistlerin kämpille nukkumaan, jossa kuulemma viina maistui pikkutunneille asti. Whistleri laitto meille vielä aamulla matkamusaa levylle, joka kelpasi paremmin ku hyvin! Pari paikallista bändiä oli, nimistä ei oo hajuu, mut toinen oli kova tanssi bändi. Haitarit ja kaikki. Kivasti kundit veti sellaset 1h 30 min setit. Koitettiin sit omaakin kasvattaa, ja pisin setti sitten tulikin mitä soitettiin koko aikana. Majesteetilliset 45min. Ja voe nahka taas sitä menoa siellä keikalla, ihan paras yleisö ikinä! Eivät antaneet sekuntiakaan aikaa hengittää, huusivat vaan että lisää ja ei saa lopettaa ollenkaan keikkaa ikinä ja silleen. Jossain vaiheessa Mikko koitti soittaa bassoa roikkumalla valopuomissa, joka yllättäen petti (oli muuten naruilla kiinni) ja putosi rumpalin päälle, joka menetti rytäkässä kapulan ja soitti loppubiisin jatkojohdon pätkällä. Basisti myös kaatui kuolettavan näköisesti selkä edellä lavan reunaan, ja vaikka ilmat menikin, yleisö vaan nosti kaverin ylös että antaa mennä saatana. Luulin tosiaan et nyt se kuoli. Paskan vitut, naarmut ja lihasvauriot tempusta vaan jäi. Porukka tosiaan daivaili ja laulo messissä ja oli muutenki ihan kipeetä, ei tämmöstä ois osannu kuvitellakkaan. Pari kaveria oli printannut Ilen sanoja paperille jota sitten arvon vokalisti joutui paikallisille suu hymyssä suin selvittelemään. Kaljat joku onnellinen onnistui heittämään distron päälle. Ei kyl paljoo muutaman vinyylin menetys haitannu, ku oli niin hieno keikka muuten. Keikan jälkeen saatiin Danielin kaverin kämpillä lisää aiemmin herkuteltua merimies ruokaa, bigosia, joka kelpasi heti sen tärkeimmän jälkeen, suihkun. Neljä päivää ilman suihkua noissa ennätyshelteissä, voitte vaan kuvitella. Kuvat todistaa sen paskan määrän mikä meistä altaan pohjalle irtosi, ihan sairasta. Helpotti kyllä. Vihdoinkin myös kuski sai maistaa viinaksia ja mikäs siinä kun aamulla ei mikään kiire ollutkaan. Banaanikiljua, vodkaa ja mitä lie riitti pitkälle yöhön. Täällä sitten odoteltiinkin pitkään ja todistettiin reissun sekavimmat järjestelyt. Pariin kertaan oltiin kasaamassa kamoja kunnes meidät ajettiin pois. Take it easy sano. Noh mitäs siinä sitten muutakaan ku olutpurkit auki, na zdrowie! Jossain vaiheessa sinne tuli sitten toinenkin bändi jolla olikin omat kamat, eli miks mekin säädettiin kaikki omat kamat sinne, on mysteeri. Bändi oli kuitenkin ihan kova, Amanita Muscaria,melodisempaa hardcore punkkia puolaksi. Encorena tuli Agnostic Frontia. Rumpalin paidanvaihdot kesken keikan vähän hymyilytti. Ensin oli From Ashes Rise paitaa ja puolen välin paikkeilla jätkä vaihto Tragedy paitaan, no mikäs siinä, olihan sitä näytöstä siinäkin. Amanitan jälkeen meijän kamat pystyyn ja vielä mitä, kyllä, soundcheck malliin ison maailman meno, hoh hoijaa. Sitten ku olivat väännelleet nipukoita ja napukoita ni kysyttiin että kyllä varmaan näistä kamoista (joita oli lava niin täynnä että sinne hädin tuskin mahtui) saa monitoreihinkin noita omia soittimia ja lauluja, jep, arvasit oikein, ei saanu. Soundit lavalla siis ihan paskat kuten yleensä aina kun ruvetaan pelleillee liikojen laitteiden kanssa. Kaikki kamat seinälle, laulu pa:sta meno olis ollu paljon parempi, mut nyt oli näin. Kohta sammui valot ja ne sano että antaa palaa, ni mehän alettiin kiskoo kympillä kunnes eka biisin jälkeen jäbä laittaa valot päälle ja huutaa ”kick drum” ja samaa diu diu diu säätöä kuin aiemmin chekissä. Rok. Noh tämän jälkeen keikka kuitenkin alko oikeasti ja jengi tuli sisään asti. Parisen kymmentä ihmistä joista innokkaimmat pitivät myös pittiä yllä. Ile pääs yleisön käsien päälle surffaamaan. Onnistuhan se laulaminen sieltäkin. Hieno yleisö taas kerran, joka piristi paskoista lavasoundeista kärsineen keikan taas yhdeksi hienoimmista hetkistä tässä yhtyeessä. Keikan jälkeen jaettiin taas niitä ”nimmareita”. Kuski kirjoitti nimeään myös. Vinyyleitä myytiin enemmän täällä kuin muissa mestoissa yhteensä. Hyvin teki kauppansa myös muu krääsä. Roudausten jälkeen otettiin vielä parit oluet paikallisen vanhankoulun punk äijän kanssa ja juteltiin bändeistä, kunnes jossain vaiheessa oli vaan tartuttava maantielaivaa sarvista ja alettava ohjastamaan sitä kohti edessä odottavaa 24h ajoa ja Tallinnaa. |