Rumba 18/06
"Tässäpä teille paras tänä vuonna kuulemani kotiaminen Rock-levytys.
16 minuuttia ja 7 stygeä tiukkaa emohenkistä punk rock kaahailua eikä mitään
anaalista trenditukkapunkkia, sillä biiseistä nousee häpeilemättä
esiin muistumia erilaisista nuoruuden rakkauksista. Tietysti Metallica on paska,
Offspring on paskaa ja smashing pumpkins on paskaa, mutta niiden kanssa
tämä kansa on kasvanut ja ilman niitä se ei voi elää"
4/5 © Juuso Paaso
Chambersmagazine
"Jo kolmannen pienlevynsä julkaiseva ilmeisesti Keravalta tuleva Life Giving Waters
on jäänyt jostain kumman syystä suhteellisen vähälle tutustumiselle ja nyt olikin jo
korkea aika saada käsiin jonkinlaista materiaalia bändiltä.
Hyvin lähtee 7 biisin minicd liikkeelle räväkällä ja räkäisellä Defender of Liberty
kappaleella ja samalla teemalla jatketaan koko tuotoksen ajan.
Tosin väliin hiukka rauhoitutaan ja hitaillaan, kunnes on taas aika räjäyttää pankki.
Aivan loistavia repäisyjä. Mukava kuulla, että joku uskaltaa tehdä tällaista räkäisellä
laululla varustettua hyvin tehtyä punk rockia hardcore vaikuttein. Joka tuutista kun on
viimeaikoina totuttu kuulemaan jos jonkinlaista metallicore tai vastaavaa yrittäjää.
Livenä en ole myöskään bändiä ehtinyt todistamaan, mutta eiköhän tuokin korjaannu
piakkoin, sen verta positiivisen vaikutelman orkesteri jätti. Keikkaa on muuten
tehty/tekemässä jonnin verran mm. Manifesto Jukeboxin ja Hero Dishonestin
kaltaisten bändien kera, ja siitä voisikin saada osviittaa bändin tyylisuunnasta.
Kitarat rämisee melodisesti ja laulu on kohdallaan.
7 biisiä menee ohi aivan liian nopsaan ja soitin onkin parempi jättää repeatille,
muuten joutuu ravaamaan play-nappia painamassa vähän väliä.
Ensi kerralla ehkä jo täysipitkää? Kuka tietää."
http://www.chambersmagazine.com/arviot.php?review=1577
© Sakke Kivihalme 05.10.2006
Skrutt
"Fast punkrock (with some emostyled influences) which I almost never have
heard a finnish band played before if we don´t take the old group Electric Blue
and Peggy sue or what they was called. 7 songs to brighten up your life with is
what the groups is given to us. I think about a whole lot of groups but I cannot
not get foreward which I think about in the first place. The singer have
a sore throat which I really like and I think this group could be really big
in the future. Do you get the chance to buy this record or listen to the group, do that."
7/10
© Peter Thorson 13.09.2006
Rokkizine
"Aika vahvasti punkiltahan tämä heti ensitahdeista haiskahtaa, mutta mikäs siinä.
Suomalainen Lifegivingwaters on saanut aikaiseksi melko tiukan
ja mukavan paketin hardcoreväritteistä punkia. Seitsemän biisin kokonaisuus
vaikuttaa suhteellisen tasaiselta, joskaan oikeastaan yksikään biisi ei koukuta
niin paljoa, että repeat-napille tulisi käyttöä.
Levy avataan jopa aika oudosti mielestäni ei-niin-hyvällä kappaleella ”Defender Of Liberty”,
joka jostain syystä jää melkein levyn tylsimmäksi raidaksi. Tuossa melko yksinkertaisessa
raidassa ei oikeastaan ole ainuttakaan koukkua, joita myöhemmissä kappaleissa luodaan
hieman moniäänisimmillä kitaroilla, hauskoilla rytmeillä sekä vilpittömän
kuuloisilla laulumelodioilla. Laulaja onkin tässä paljon vartijana sillä tausta jää
armotta turhan pelkistetyksi yhden kitaran sekä basson päästäessä ulos
jokseenkin samoja ääniä ja rumpalin soittaessa tyylille ehkä liiankin uskollisesti.
Onneksi laulajalla on sentään repertuaarissaan useampaa kuin yhtä
ulosantia – puhtaan laulun lisäksi löytyy huudon ja laulun rajamailla majaileva,
juuri ja juuri melodiat paljastava karhea ääni sekä melko kuivakan kuuloinen, tyylikäs huuto.
Bändi taiteilee punkmaisen kaahailun sekä hieman popimpien nykypunk-vaikutteisten
osien välimaastossa ihan mukavasti, joskin paikoin osien vaihtuessa tunnelma muuttuu
ehkä liiankin jyrkästi, kuten käy levyn viidennessä biisissä ”Burndownfast”.
Levyn parhaimmistoksi jäävät alkupään biiseistä ”Cutthroat”, ”Flags Waving”
sekä ”Modern Society Sickness”, jotka sellaisinaan ansaitsisivat
korkeamman arvosanan kuin mitä nyt on tarjolla.
Soundeista ei juurikaan moitittavaa löydy.
Kaikki kuulostaa melko luonnolliselta, mikä sopii tyyliin
paremmin kuin nyrkki silmään. Biisit itsessään kaipaisivat lisää väriä,
mitä voisi saada aikaiseksi esimerkiksi tuomalla mukaan sen toisen
kitaran tai vastaavasti kehittämällä sovituksia monipuolisemmiksi.
Toki paikoin on yhdellä kitarallakin onnistuttu, mutta käytännössä
sointu- ja melodiakulut jäävät usein liian yksioikoisiksi.
Punkin ystäville kuitenkin tutustumisen arvoinen paketti,
joka saattaa kuitenkin olla syytä katsastaa ensiksi livenä, kun sopiva tilaisuus koittaa."
http://www.rokkizine.com/arvostelut.php?id=3493
2,5/5 © Aleksi Teivainen 24.09.2006
<<back
|
