Toukokuisia tunnelmia ylös kirjasi kielitaiteilijat kitara ja basso.
Ennen matkaa oleva stressi...
Manageri/Kokki Sarkkinen lupasi hoitaa reissulle biilin. Lupauksien mittainen mies, vaikka sanalla sanoen tiukalle vähän menikin, sillä auton katsastus ja rekisterikilvet saatiin hoidettua vasta lähtöä edeltävänä iltana. Mobiilina ei ollut enää Opel "maantielaiva" Omega, vaan perhanan mukava Fiatin matkailuauto.
1.
Lauttamatkan jälkeen tourin eka veto joka napsahti Tallinalle. Alunperin keikan piti olla jossain toisella puolella viroa, mutta se peruuntui(niin kuin vähän väliä keikoilla on tapana). Onneksi päästiin Bhimalin & Disgrazia Legendin kanssa veivaamaan johonkin reggae-klubiin, jotta ei tarvinnut heti aluksi viettää välipäivää. Keikka oli hyvä, mitäpä sen syvällisemmin sitä analysoimaan. Yöksi suunnistettiin nukkumaan johonkin nuorisotilaan tms. Osa porukasta goijas autoissa, itte päätin mennä yöksi taloon, ku vielä oltiin melkoisen kylmillä leveyspiireillä. En oo ennen herännyt balettisalista, varsinkin uninen pärstä näyttää oudolta ku sitä tuijottaa sellaisesta 20 metrin peilistä. Onneksi ei ollut naurutalo-peili, muuten ois alkanut ahistaa.
2.
Keikka olikin sitten Latvian puolella, Liepajan kaupungissa. Kun saavuttiin paikan päälle, oli promoottori ihmeissään että te sitten tulittekin. Näköjään oli onnistunut jo buukkaamaan muita bändejä illalle. Yläkerrassa(a'la tavastia), jossa meidän piti vetää alunperin, nyt sitten vedettiinki heviä. Promoottori onneksi keksi melko onnistuneen ratkaisun ja potki meidät alakertaan jossa oli toinen stage(about semifinal). Yleisö piti enemmän yläkerran hevistä ku alakerran sorrycoresta & jpäähooceestä, vedot oli hyviä.
Puitteet oli tällä keikalla hyvät: meille annettiin rannekeet jolla sai metrin kokoisia pizzoja ja alkoholia, ja sen lisäksi hotelliin avaimet.
(juu, tää keikka oli sovittu jo 5kk ennen touria ja olin laittanu vielä viikkoa ennen viestin että tulossa ollaan, mutta ton päivän aamuna tuli viesti että ootteks tosiaan tulossa...heh, oli näemmä tuplabuukannut illan, eli ei mainostusta vaikka kovasti väitti että tolleen sen pitikin mennä...nooh ihan sama. Osa jäi kattelemaan heviä ja saivatpa nuo hurjat puristetuksi vielä pullon vodkaakin tuoppeihinsa suomicharmilla ja all access rannekkeella)
3.
Aamulla, tai no aamulla ja aamulla, sitten ku porukat oli selvinneet krapuloistaab, suihkuttanut ittensä ja niin päin pois, ni matka jatkui Riikaan. Illan keikka oli legendaarisella Depolla, jossa kuukausi aiemmin oli vetänyt mm. No Means No. Keikka oli perussettii, hiki tuli ja basso vaihteeksi otti vähän iskua. Mukavaa oli että tupa oli tuttuja täynnä, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia. Paikalla oli 3 suomalaista, jotka eivät kai ihan hirveesti lämmenneet meidän vedoille. Mutta voikos sitä aina voittaakaan, varsinkaan suomalaisia? Lämppäribändi(tai yksi niistä) hirtti lavalla pahvinuken. Myöhemmin saimme kuulla että se oli Latvian pääministeri, joka on kuulemma herra kusipää, vetää hillot välistä ja kusee kansalaisten muroihin. Pahvinukke ja hirttiköysi lähti meidän mukana matkaan.
Ilta päättyi kun pitkin riikaa ajaessamme pojille tuli nälkä ja sarkkinen päätti ryhtyä tuumasta toiseen. Hieman Jeltsin-vodkalla voideltu kokki löi kaikki ällikällä kokkaamalla liikkuvassa autossa pastaa. Apukäsiä hieman tarvittiin: yks tyyppi pitämään kattilaa lieden päällä ja toinen pitämään kokki pystyssä. Kukaan ei kuollut, joten kai se oli sitten onnistunut ruoanvääntö-proggis.
4.
Matka kohti Vilnaa. Vaihteeksi oli keikka siirtynyt paikasta a paikkaan bee. Ainoa ilmoitus oli netissä, joten se siitä promosta. Paikalla 12 henkeä, mutta myös myös yks diehard-tyyppi kalingradista, jonka täytyi hankkia viisumi ja matkustaa 300 kilsaa meidän keikalla. Eihän siinä muuta voinnut ku löydä LGW-stuffia kaverin käteen ja kiittää. Veto oli hyvä, jotenki oppinut sen että sama se on paljo sitä populaa siellä on, kun toimii niin toimii. Jos ne on maksanut ittensä sisään, ni silloin sitä vedetään täysillä niille.
(täällä oli muistaakseni yks parhaista BAL keikoista koko tourilla vaikkakin paikalliset olikin aika ihmeissään niin ainakin meikä ja belgian fäni dikkailtiin kovasti. Toi Gyvas Diy oli kyllä kiva paikka ja ihmiset hemmetin mukavia. Tulipahan vedettyä kännit eka kertaa elämässä oikeen kunnon 40oz ghetto bissestäkin, kuulemma liettuan halvinta mutta kyllä mulle kelpas! (muille ei..) )
5.
Sitten Puolaan. Polski on sellainen maa että ilmeisesti lähes poikkeuksetta kovin rokki-yleisö löytyy täältä. Eikä tän illan keikka ollut poikkeus. Saavuttiin paikalle vasta kello 22 aikaan, eli helvetisti myöhässä. Ikinä olla roudattu 10 minuutissa ja viritetty kamoja samalla, näköjään sekin onnistuu. Illaksi isäntä vei mei meidät syömään kaasulaitoksen lounastilaan ja siitä sitten nukkumaan homeiseen vierastaloon josta löytyi reissun kylmimmät lattiat mutta lämpöisin kissa.
(Tällanen aikataulu pitäis olla aina. Sisään ja ulos tunnissa, ei odotusta ei mitn. Vaikka olihan se harmi että paikalliset jätti soittamatta meidän töpeksittyä ruuhkassa, mutta kuitenkin. Huikee hikinen keikka jonka aikana meni kohtuu kivasti paitaa sun muuta, kuten kuvista voi tarkistaa...varmaan se sammunhut kaveri edes aamulla tiennyt että mikäs rätti sitä on tullut ostettua...tästä eteenpäin allekirjoittanut muuten viettikin sitten matkan kipeänä josta kotiviemisiksi jäi keuhkoputken tulehdus. Kissa oli kyllä puolan paras. Aamulla irrotteli hieman naamaa kun oltiin koko yö porukalla kuseksittu samassa talossa asuvan mummon ikkunan alle. Hirvee huuto ja mekastus johon syyt kerrottiin vasta autossa kun oltiin jo livahdettu paikalta...nooh, ihan paikallisen luvalla siihen kyllä pissittiin, sori(core) )
6.
Illan keikka Lublinissa, mukana oli myös oman kiertueensa aloittava Satura Lanx. Ainoa mitä tästä muistaa oli se että mitkään kortit eivät käynneet kaupassa ja sen että ulkona(ja sisällä) oli perkeleen kylmä.
(Lublinin keikka oli Tekturassa joka oli isohko treenikämppä/nuorisokerho kompleksi jossa tehdään kaikenlaista. Keikat lienee osittain kiellettyjä, sillä ainakin yhellä kaverilla siitä oli jotain tuntumaa. Aikaisin alotettiin ja lopetettiin, ei haitannut. Meininki ei tainnut olla ihan 110% meidän eikä yleisönkään osalta, mutta eipähän ollut huono tämäkään. Taisi tosiaan olla reissun kylmin keikka. Meikäläisellä kuume nousussa ja lääkkeitä turpa täys, mut jotenkin kummasti se venäläinenkin kalja taas maistui..)
7.
Nowy Sacz, Puolan vika keikka tällä tourilla. Hulluin veto, lyhyesti sanottuna. Tupa aivan täysi, ja osa jengistä katsoi keikat ikkuna-aukosta. Jokainen soittaja nostettiin ilmaan kesken soittojen. Samassa rytäkässä hajos bassokamat, joten vikat biisit piti vetää sielunveljinä, noitatanssii kalsarit jalassa ja huutamalla bassokuvioita mikrofoniin. No, eihän ne bassolinet menneet edes sinnepäin. Keikka päättyi rumpusetin, basson ja verhotelineiden tuhoon. Basso oli oma, muut eivät. Smile on, tekevälle sattuu...Ilta oli aika monelle vodkalla kyllästettyä, joten sammuminen autoon oli ihan looginen vaihtoehto. Yöllä lähdettiin kohti Unkaria. Jo slovakian rajalla homma meni aivan läskiksi: tullivirkailija yritti epätoivoisesti tarkastaa pärstiä ja passeja mikä oli hieman vaikeaa sammuneiden ihmisten kanssa, joten parin tyypin jälkeen tullisetä totes että ei tästä tuu vittujakaan, menkääs pois mun silmistä. Ja matka jatkui iloisesti taas "muutaman" tunnin.
(Keikka oli just niin sairas kun voi vaan olla, huikeen hikinen meno! Pitäs varmaan tehdä noita keikkoja pelkästään noille pöllöpäille. Olipahan tuolla tuttuja viime vuodeltakin mikä lämmitti. Manageri ja vokalisti joutuivat kumoamaan paikallisten kanssa vodkan jos toisenkin, aika tuhoisin seurauksin. Distro uitettiin kaljassa ja muutenkin meininki oli paikoitellen enemmänkin vaarallisen kuin hauskan puolella. Harmi kun täältä ei pahemmin taida kuvia kellään olla?
Puola Slovakia tais olla ainakin mulle reissun sairain ajopätkä, muistan että vähän väliä sai olla läpsimässä itteään naamalle tien poskessa että pysyi hereillä. Älyttömiä korkeuseroja ja upeita maisemia oli, jotka ikävä kyllä verhoutuivat osittain yön pimeyteen. Jossain kohtaa nukuin tunnin pari poski kaasupolkimella leväten, kun meinasin ajaa tieltä sivuun kun ei vaan aivot enää rekisteröiny muuta kuin ne vaaleanpunaiset elefantit keskellä tietä puhaltamassa trumpettiin...onneks nukuitte, käytiin nääs aika lähellä kolaria.)
8.
Unkarissa oleva keikkakaupunki, Ajka oli sellainen paikallinen Hakunila ostareineen päivineen. Lämpötila aivan liian korkea. Ei voinnut ku vetää siestaa koko päivän. Meidän emoalus oli parkkeerattu ravintolan taakse jossa oli sellainen tappaja-hurtta vapaana vartioimassa. Ennen vetoa joka oli joskus aamuyön tunteina, päätin mennä nukkumaan autoon. Omistaja kytki koiran siksi aikaa että pääsin autoon. Nukuttuani pari tuntia joose huutaa aidan toiselta puolelta että "virtanen, keikka alkaa". Siinä sitten unissani ja pelonsekaisessa angstissa tietämättä missä koira lymyää juoksen autosta ulos ja kitarapiuhojen kanssa hypin aitojen yli. Onneks ei törmätty sen piskin kanssa. Se olis syönnyt multa varmaan jalan, ja mä oisin hirttänyt sen kaapeleilla ja tunkenut säröpedaalin sille kurkkuun tai jotain muuta dorkaa. Oli kuulemma eräältäkin vieraalta syönyt käden poikki! Keikka oli vaihteeksi aika energinen, kuuleman mukaan mua vedettiin kaksi käsin turpiin keikan aikana. Täytyy sanoa että mä en muista(soberina vedin jokaisen vedon, mut adrealiinia ku on veressä, ni vaikea olla oikein tietoinen kaikista tapahtumista ympärillä), mutta toi selittäis ne kymmenen mustelmaa jota mun kehosta löytyy. Keikan jälkeen menin unisex-vessaan pesemään pärstääni ja samantien paikallinen pimp tuli parittamaan jotain kännistä teiniä mulle. Juu nej, onneks äijän kanssa löydettiin yhteinen keskustelun aihe(finntrollit & bodomit), joten ei tarttenut kieltäytymisen takia joutua tappelemaan. Paikallinen promoottori oli ihan ok, silloin ku se ei ollut vielä juonnut. Juomisen jälkeen se vastasi jokaiseen kysymykseen sorry.
(Mulla meni tosiaan tää ainoa hellepäivä kuumeen kourissa enkä cityä nähnyt, mutta pitsan toivat, kiitos siitä. Paikalliset bänditkin meni ohi kun seurusteltiin itävallan flikkojen kanssa, josta taisi järkkäri ottaa hieman nokkiinsa, tai tiedä häntä, tuntui vähänväliä kuin kaveri olisi syönyt aamulla vahingossa omat sukkansa puuron sijaan. Keikka meni aika rutiinilla ja kyllä siellä tosiaan kädet ja jalat viuhui vauhdikkaasti. Saatiin muistaakseni 10€ per bändi rahaa ja kupit keittoa jonka jälkeen tyytyväisenä hyvästeltiin isäntä ja ajettiin taas yötä vasten tsekkeihin, kun matka oli tosiaan aika pitkä. Myöhemmin mutkan kautta kuuliin kuinka meidät oli haukuttu järkkärin toimesta wannabe rokkitähdiksi ja ties mitä muuta paskaa...no joo, joillain vaan on aina välillä vaikeaa tämä elo. Kivaa oli kuitenkin. Täälläkin törmättiin muuten sattumalta random suomalaisiin?!)
9.
Sitten päästiin aamulla Tsekkeihin. Ja heti rajalla kysytään että missäs teidän moottoritie tarra on? Eipä ollut, joten sakkoa reilut 100€? about kaikki massit meni distrosta ja loput omista taskuista. Vitutti.
Onneksi Olomouc oli hieno mesta, yleisöä tupa täynnä, arvatenkin Abduktiota katsomassa, heh heh. Oma veto oli hikeä ja angstii, vaihteeks. Keikasta jäi mieleen että eturivissä oli aika turpiinottaneen näköisen kääpiö joka hoki ainoaa englanninkielistä lausettaan, "Don't be afraid" koko keikan ajan. No ei, ei...Tän keikan jälkeen olikin edessä mukava 1400 kilometrin ajomatka ranskaan.
(Olomouc oli tosiaan todella hieno kaupunki vanhoine taloineen sun muineen. Syötiin hyvin, suihkuttiin ja nukuttiin blumin luona ennen keikkaa mikä oli ihan taivaallista! Kiva oli tavata myös malarie martti joka meidät pulaan ajautuneelta Vrahilta tuonne hoisi. Turistiin niitä näitä juotiin vissiin vaihteeksi olutta ja kahvia? Keikka oli tosiaan oikeen hyvä, ottaen huomioon että kukaan ei meistä varmaan ollut ikinä mitään kuullutkaan. Jokunen levykin meni ja eräällekin herrasmiehelle meidän levy oli ensimmäinen 6 vuoteen ostettu äänite, kun ei kuulemma oikeen mitään hyviä bändejä oo..oltiin aika otettuja.
Ajomatka oli juu aikamoinen, vuoroteltiin kuskeja, je meikäkin nukkui läpi saksan, ni ei toi oikeesti niiiiin paha ollut, ku vois luulla. Tulleihin sorruttiin ranskassa kun aikaa oli vähän....huhuh niitä hintoja, ei voi suositella.)
10.
Ranska, Orleans. Paikka josta se Jeanne d'Arc tuli. Pariisista about sentin alempana kartalla. Lyhyesti sanottuna mahtava. Hikeä, voluumia ja raivoa. Paskat energiat saatiin muutettua positiiviseksi, ja mikäs sen mukavempaa. Harmi ettei ehditty tutustumaan tähän kaupunkiin juuri lainkaan, oikeastaan lähes kaikkia keikka-kaupunkeja koski toi ajan vähyys. Paitsi stockista, västeråsiä ja ajkaa(unkari). Tylsii ja helvetin paskoja mestoja.
Ranska on outo maa, hieno kait kylläkin, mut niitä tietulleja ei voi oikein hiffata, joka 5 kilmetrin välein motarilla on tulli, ja jokaisessa on eri hinnat. Ja öiseen aikaan ainoat aukiolevat huoltoasemat ovat motareilla. Oli aika zombia etsiä huoltsikkaa joka ois auki aamu 3:lta. Löytyi vasta Pariisista sellainen. Ei muuten sillä väliä, mut pimeillä teillä on kiva ajaa ku bensamittari näyttää nollaa. (Noita yksityisiä motareita ei ollut meillä enää varaa ajaa takaisin päin.
(Keikka oli about kilometrin merenpinnan alapuolella kellarissa, tai ainakin yhtä kosteeta niitten loputtomien portaiden alapäässä oli. Keikka oli hemmetin positiivinen yllätys noin niinku meiningin puolesta, nehän meni aika ape shit aina soittajia myöten, upeeta, kyllä karisi mun ennakkoluulot kertaheitoilla.
Aika hämmentävät huumeiden myynti yritykset oli kun yöllä roudattiin, ois ollu kokkelia herskaa ja vaikka mitä. Vokalistin kanssa turisivat tovin ja taisivat sille about käyntikortinkin antaa...härskiä menoa sanon minä. Moikkailivat kuitenkin ystävällisesti lähtiessään että soitelkaa millon vaan kun on tarvetta ottaa jotain olutta sakeampaa...juu, ei kiitos. Poliisitkin kävi meitä yöllä ihmettelemässä mutta passien näyttö kelpas niille huvitukseksi. Tosiaan aika tekniikan armoilla pyörittiin kun bensavalo oli nollilla. Gepsin mukaan koitettiin aukinaista huoltsikkaa löytää, mutta aina se ajatti meidät about keskelle peltoa. Yksi 24h bensis löydettiin ja onnistuttiin vieläpä paikallisen tankkaajan kanssa mittarille samaan aikaan, joka meidän onneksi lainasi luottokorttiaan rahaa vastaan.)
11.
Belgia, Antwerpen.
Paska keikka. Kamat hajos heti alkumetreillä, vaikea repiä fiilistä soittoon ku pitää koko ajan keskittyä kamoihin. Onneks kaupunki oli täynnä tuttuja, joten niiden seurassa aika nopeasti sai säällittävän vedon pois mielestä ja pystyi olemaan ihmisiksi tai ääliöiksi...joka tapauksessa helpotti.
(Sanctuary! Oli tosi kivaa nähdä tutut naamat jo ennen keikkaa. Päästiin sisätiloihin syömään ja nukkumaan ennen tuota reissun paskinta keikkaa..sääli sinänsä, sillä jäbät oli tehny tosi ison urakan hoitaessaan meille ton keikan ainoastaan 3 päivän varotusajalla, kun leuvenin squatti keikka peruuntui järkkärin istuessa linnassa. Aina ei vaan voi voittaa vai miten se oli? Olipahan silleen kuitenkin erikoinen keikka meilläkin että RDD:n Wim kävi laulamassa cut-throatin ilen kanssa. Kovasti ne meuhkas ja kai se hyvin meni. Bal oli taas kerran hyvä ja paikallinen akti oli muistaakseni tosi tekninen ja osaava, mutta musa olikin sitten pelkkä tuhnu. Ei lähteny. Kännit oli kovat ja biljardi sai kyytiä. Seuraavana päivänä tehtiin turistihommia jo tutuksi tulleessa antwerpissä. Mukaan lähti kirsikkabisset ja falafeljauheet.)
12.
Aachen, ensimmäinen saksan veto tältä bändiltä.
Aikamoinen bunkkeri, varmaan koko kylä mahtuu sinne ilmasuojaan. Perikato-elokuva ei ollut kovin kaukana tosta tilasta, onneks seiniä oli vähän nykyaikaistettu graffoilla etc. Keikka oli todellakin onnistunut, vaikkei nyt mikään yleisöennätys mennytkään rikki. Aina on mukavaa veivaa ku saa sellaisen vauhdin päälle ku vetäis elämänsä vikaa keikkaa. Ja kiitos marshallille että virtasen kestävän kaapin ovat tehneet ja squierille p-bassosta joka ei hajoa muuta kuin moottorisahalla.
Buried veti melkein kotiyleisönsä edessä(rumpalin suku oli hyvin edustettuna yleisössä), ja hemmetin hyvin vetikin. Aikalailla jokainen niiden veto kiertueella oli kova. Illan pääbändi Colina olikin sellaista oluen väärinkäyttöä että oksat pois. Vähän niiku formulakisojen palkontojen jako, mut x 1000 kertaa ja sit alkaa tulemaan oikea kuva. Bändi oli shown jälkeen aivan kaljassa. Kaikilla oli kuitenki erittäin hauskaa...muistaakseni. Ainakin jokainen oli tarpeeksi päissään.
(Tänne oli meidän bändillä ilmeisesti jokin jäänyt edellisillasta hampaankoloon, sillä niin hyvin kulki soitto, rok!! Harmi tosiaan että järkkäri oli liimaillut kaikki keikkajulisteet omalle keittiönpöydälleen, sen sijaan että olisi läiskinyt niitä kadunvarteen. Kaikki paikalla olleet kuitenkin tykkäs ja yks true fänikin voitettiin puolellemme, eli mission accomplished! Tosi kiva paikka, hienoa porukkaa, ruokaa ja bändejä, eipä vois enempää pyytää.)
13.
Berliinin Tommy's house oli mahtava paikka, harmi että yleisö oli kotonaan kattomassa telkkaa tai tekemässä jotain muuta mielenkiintoista. Puitteet oli hyvät, hienot soundit ja mukava henkilökunta.
Tästä alkoi taas mega-ajo numero 2, eli abouttiarallaa reilu 1000 kilsaa. Ei muuta vaihtoehtoa ku lähteä yötä vasten ajamaan kohti Ruotsia.
(Tommyhaus on tosiaan vierailemisen arvoinen paikka, vaikket olisi siellä soittamassakaan. Tosi hieno squatti kerrostalo missä asui paljon porukkaa ja koiria. Onhan tuo ollut olemassa jo joitakin kymmeniä vuosia. Oispa suomessa tollanen mesta, huh hui. Juu, kyllä tänne saksan päästadiin oltais tarvittu joku paikallinen tuomaan yleisöä, sillä niin oli hiljaista meidän keikalla. Julisteita kuitenkin keikasta poikkeuksellisesti oli seinillä. Hienoa että tällaisia meikäläisiä kuitenkin huolivat tykönsä ottaa ja järjestää. Tosi tosi tosi paras paikka koko reissulla. Keikat soitettiin hyvin ja hyvillä soundeilla. Muutama paikalle eksynyt oli ihan että mitäs vittua, näin kova meno eikä yleisöä missään. Luvattiin soitella kun tullaan taas kylään, eli nekin pari voitettiin, en garde! Kroisperin falafel mätöistä kuultiin jo paria päivää ennen sellasia ylisanoja että kyllä vitutti aivan suunnattomasti kun yhtäkään aukiolevaa kenabmäysää ei kohdalle yöllä sattunut..)
14.
Västeråsin veto oli oppikirjamainen ruotsi-keikka: yleisö pelkkää rockpoliisia. Toivottavasti tästä keikasta joku sai fotoja, sillä meidän lineuppi oli kyllä kuvan arvoinen: ike puolikuolleena mustaakin mustemilla silmänalusina, hyvärinen tukka räjähtäneenä keulakuvana, joose viidakkomiehenä torso paljaana kannujen takana ja allekirjoittanut wifebeaterissa valmina tappamaan jonkun-ilme päällä aivan kuin spiidipää. Ehkä pitäis opetella hymyilemään, emmä tiedä.
(Oltiin tosiaan ennakkoluulojemme kanssa vielä tuon oman koomavedon ajan 100% kohdillaan, kunnes bongattiin Luleån tutut ja paikalliset mukaan baariin, niin kylläpä karisi viimeisetkin luulot ruottin pelleistä. Helvetin hienoa porukkaa ne on. Känni oli iiso ja maailma parannettiin muistaakseni taas moneen kertaan ennen kuin heitin jalat ketaralleen aamuyöstä.)
15.
Stockiksen veto oli vaihteeks hieman surrealistinen: vallattu talo jonka autotallissa soitettiin vain crustii. Joten LGW ja Buried At Last oli vähän väärässä paikassa vetämässä keikkaa. Mutta ei siitä paskaa vetoa tullut ku molemmat vedettiin aika kiukulla. Bassot ja rummut meni vaihteeksi pitkin lattia-osastoa. Eka keikka jonka oon soittanut villasukat jalassa, oli sen verran kylmä, ja kipeeksihän sitä siltikin tuli(yskänlääkkeenä koko kiertueen ajan toimi muuten vanha kunnon rumpalin jemma jägermeisteri, niin kuin kaikilla :). Keikan jälkeen aamuöyllä Lastin mikko ja mä lähettiin hakemaan kasvisburgereita tukholman snakareilta, matkan varrelta löydettiin mm. Venomin ja NIN:n keikkajulisteita, joita piti ottaa tuliaisiksi. Hienoin löytö oli the who:n maalitaulujuliste, mutta joku ruotsalainen urpo rypisti sen just ku oltiin saatu se vaivalla irti seinästä. Halusi haastaa riitaa, eipä valitettavasti onnistunut ku vastassa oli melko flegmaattisia kavereita, joita ei vähempää ois voinnut ruotsalaisten urpojen machoilut kiinnostaa.
(Mulle tuli fullerstalla hirveesti sellanen vuoritalo olo, yhtä kiva mesta ellei kivampi! Hyvin me sinne pulttitakkien sekaan sovittiin ja huikee tallikeikka tuo olikin. Ilmassa viuhui niin keesit, rastat kuin puolialastomat suomalaisetkin.)
16.
Lautalla kotiin. Juuri kun oltiin päästy tullin lähtöselvityksestä sisälle tajuttiin että joose puuttuu. Jätkä oli mennyt paskalle terminaaliin. Alettiin miettimään että mitenköhän tässä nyt käy, sillä meillä on sen passi ja liput. No, Hose kovana jätkänä kiipes aivan pokkana tullin aidan yli ja käveli autolle. Kukaan ei onneks ei huomanna, kait...tai ainakaan rajavartiat.
Jos helvetti on olemassa, ni se löytyy tukholma-turku -lautalta. Kaikki ovat saatanan känisä ja puhuu turkusee. Jokainen syyttää toista että miks sun piti juoda niin paljon, molemilla samat promillet...huh...lähtevät laivalle ryyppäämällä ryyppämään ja ihmettelevät miksi ovat niin soseessa?
Turun saaristoon saavuttaessa en enää jaksanut turkulaisten pahaa-trippiä seurata ja menin kannelle kattelemaan maisemia. No maisemat jäivät 20 nuoreen jotka iloisesti laiturin päässä näyttivät housut kintuissa paljasta persettään siististi rivissä. Eli viking line on siis anaalista?
(Pisteet kaikille jotka noilla helvetin kusipaskalaivoilla pystyy olee töissä, mä en pystyis. Sauna oli kuitenkin ihan ok vaikka jouduttiin sekin rentouttava puolituntinen jakaa yhdessä keskisuomen lippatukka armeijan edustajiston kanssa vitunmoista teinikäkätystä kuunnellen. Ens kertaan, UGH!)
<<back
|
