Tapahtumia ja toimintaa

Seuran tilaisuuksista ja tapahtumista saa tietoa myös jäsenkirjeissä ja kaupunkilehti Ankkurin järjestöpalstalta.



Tulevia tapahtumia:

Seuran syyskokous pidetään torstaina 28.11.2019 klo 18.00 Helilän seurakuntatalolla, Suntionkatu 18. Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30.
Sääntöjen mukaisesti esillä on henkilövalinnat, toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2020.
Muista asioista johtokunnalle on tehtävä esitys vähintään 30 päivää ennen kokousta.
Kokouksen jälkeen klo 18.30 kaikille avoin tilaisuus: Kotkan Suljennolta lähtöisin oleva Kymen Veden entinen toimitusjohtaja Tapani Eskola on Seppo Eerolan haastateltavana.


Vanhoja tapahtumia v. 2019:

Kesäretki Kaakonkulmalle lauantaina 6.7.2019
Lähtö Kotkansaari ent. linja-autoasema klo 8.45, Karhulan ent. linja-autoasema klo 9.00 Retkiohjelma :
Virolahden bunkkerimuseo ( kahvit ja kahvileipä, opastus), käynti Virojoen keskustassa hapanvelli-markkinoilla
Lounas Vaalimaan Kala ja Herkku (lohikeitto, sämpylät/leivät, levitteet, juomat, kahvi/tee ja pulla
Käynti Virolahden kirkolla, vanhaa museotietä pitkin takaisin, käynti Harjun oppimiskeskuksessa :Kiessi-museossa opastus ja Kiessi-kesäkahvilassa omakustanteiset ostokset,
Klamilan kalasatamassa käynti, Haminassa käynti suurlippua katsastamassa, paluu Karhulaan / Kotkansaarelle n. 17.00


Kevätkokous seuratalo Sammolla, Karhulassa keskiviikkona 6.3. klo 18.00, kahvitarjoilu klo.17.30 alkaen. Esillä on sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen klo 18.30 kaikille avoin tilaisuus:
Kotkan Saaret Oy:n toimitusjohtaja Ismo Räty esitelmöi aiheesta "Elämyksellinen matkailu".

Keskiviikkona 30.1.2019 klo 18.00 Seuratalo Sampo, Karhula,
Kymen Vesi Oy:n edustaja Noora Liljanto kertoi vedentoimittajan arjesta.

Vanhoja tapahtumia v. 2018:

Seuran syyskokous pidettiin maanantaina 26.11.2018 klo 18.00 seuratalo Sammolla.

Kansallispukutuuletus!
5.8.2018 klo 11:00 – 14:00
Kansallispukutuuletuksia järjestetään elokuussa ympäri maata, ja Kotkassa kokoonnutaan iloisen yhdessäolon merkeissä Merikeskus Vellamoon. Pukeudu siis kansallispukuun tai sen osaan ja tule tuulettamaan pukuasi Merikeskus Vellamon kattoestradille sunnuntaina 5.8.2018 klo 11-14. Samana päivänä Vellamossa avautuu myös Kymenlaakson museon uusi Mosaiikki-pienoisnäyttely, jonka pääosassa ovat kymenlaaksolaiseen kansallispukuun kuuluvat tykkimyssy ja tanu.

Kesäretki sunnuntaina 15.7.2018.
3 h risteily Kotkan ympäristössä ja risteilyyn sisältyy käynti Kukourin linnakesaaressa. Laivan kapteeni kertoo ja opastaa. Mika Huusari viihdyttää haitarinsoitollaan merimatkailijoita.

Lähtö klo 11.00 Karhulan jokipuistosta. Lohikeitto (tai vaihtoehto kala-allergikolle) ja kahvit ja kahvileipä sisältyy retken hintaan. Paluu tapahtuu Karhulan jokipuistoon n. klo 14.00.

Matkan hinta jäsenet 30 euroa ja ei-jäsenet 35 euroa.

Jäsenilta huhtikuussa tiistaina 10.4.2018 klo 18.00 seurastalo Sammolla.
Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö vieraili tilaisuudessa.

Kevätkokous seuratalo Sammolla tiistaina 27.3.2018 klo 18.00. Esillä on sääntömääräiset asiat.
Kokouksen jälkeen klo 18.30 opetusneuvos Sakari Viinikaisen esitelmän aiheena: Sisällissotaa 1918 Kymenlaaksossa.

Vanhoja tapahtumia v. 2017:

Seuran syyskokous pidettiin maanantaina 27.11.2017 klo 18.00 seuratalo Sammolla.
Sääntöjen mukaisesti esillä oli henkilövalinnat, toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2018.

Kevätkokous seuratalo Sammolla tiistaina 28.3.2017 klo 18.00. Esillä oli sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen klo 18.30 Seppo Heininen kertoi Turpeen nostosta Turvesuolta Kymissä.

Jäsenilta keskiviikkona 26.4.2017 klo 18.00 seuratalo Sammolla. Maire-maito -ilta: hyvää Kymenlaaksosta, paikallisia maitotuotteita Kaslink-meijeristä, tuotteiden esittelyä, maistiaisia.

Kesäretki lauantaina 17.6.2017 Porvooseen.

Kymi-seura järjesti kaikille avoimen retken keskiviikkona 1.11.2017 Merikeskus Vellamoon Kotkansaarelle.
Tutustuttiin mm. ”Lasia kaikille – Karhula 1889–2009” näyttelyyn, myös museon muut näyttelyt avoinna.
Kuljetus ja tutustuminen Vellamoon on kaikille maksuton.
Vellamossa omakustanteiset kahvit.



Johtokunta

Kymi-seuran toimintaa suunnittelee ja johtaa johtokunta


Kymi-Seuran johtokunta ja toimihenkilöt v. 2019

Puheenjohtaja: Seppo Eerola puh. 040 417 9953 seppoeerola(ät)kymp.net

Jäsenet:

Varapuheenjohtaja: Timo Sunila timo.sunila(ät)gmail.com

Sihteeri: Johanna Kivelä puh. 050 321 2490 johanna.kivela(ät)kymp.net

Markku Eerola

Ulla-Maria Haikka

Henna Honkanen

Timo Mikkola

Pirjo Osola

Pertti Ylä-Kujala


Jäsenasiat:

Ilkka Sihvola, puh. 0504019280 ilkka.sihvola(ät)elisanet.fi


Rahastonhoitaja:

Christa Silvennoinen


Kymiläistä perinnettä

Vanhat kymiläiset häät niitä edeltävine menoineen (v. 1866) (Hääkuva vuodelta 1920 Kymin Kalliokoskelta)

Vanhat kymiläiset häät

Ennen kuin voi kuvata varsinaisia häitä, on ehkä paikallaan kuvata lyhyesti niitä erilaisia menoja ja pitoja, joiden loppupäätöksenä häät sitten vietetään. Näitä menoja ja pitoja on seuraavasti:

kysöjäiset, kosioiskäynti l. kihlajaiset, morsioiskeroo valmistus- ja erojaistalkoineen, kuulootus, paikan kattumiin l. naittajaiset, vihkimiin, äksiäiset, häät, viimeisenä l. sunnuntai-iltana kahvartanssit.

Kysöjäiset: Jos tyttö ja poika olivat jo ennakolta sopineet keskenään yhteen menosta ja poika antanut tytölle kihlarahan, ei varsinaisia kysöjäisiä tarvittu. Jos poika oli vasta katsellut jotakin tyttöä itselleen tietämättä kuitenkaan, kuinka tyttö ja varsinkin tytön vanhemmat hänen kosintaansa suhtautuisivat, pyysi hän jonkun vanhemman sukulaismiehen puhemiehekseen lähtiessään "kysöh tyttöö". Vanha piti puhemiehen olla ehdottomasti, "ettei ruven ittelläh naimah". Kysöösmiähet läksivät liikkeelle mieluimmin iltapimeän aikana välttyäkseen joutumasta heti kylän kielikellojen hampaisiin, varsinkin, jos rukkaset olisivat olleet pelättävissä. He ajoivat suoraan tytön kotitalon kartanolle, jättivät hevosensa siihen ja astuivat tupaan. Lakit otettiin päästä, mutta päällysvaatteita ei riisuttu. istuttiin ja juteltiin isäntäväen kanssa ilmoista, vuodentulosta yms. kunnes puhemies viimein nousi seisomaan, rykäisi ja esitti asian. Sulhaskokelas ei puhunut mitään. Jos vanhemmat katsoivat sulhasen soveliaaksi, antoivat he suostumuksensa ja tyttö kutsuttiin sisään. Sulhanen antoi nyt hänelle kihlarahan, hopearuplan. Sellaiset rahat olivat aika harvinaisia tavallisissa talonpoikaisoloissa ja niinpä niitä lainattiin ja vaihdettiin sellaisilta, jotka eivät enää tarvinneet niitä. Siten saattoi samalla hopearuplalla tulla useampia pareja kihlatuksi. Kysöösmiästen kestitys supistui kosioisryypön antamiseen ja senkin nautti vain puhemies, sulhanen ei. Jos hänkin olisi ottanut, olisi sitä pidetty huonona merkkinä sulhasen taipumuksista ja luonteesta. Kysöjäisissä nuoret sopivat. milloin lähdetään sormuksen ostoon. Määrä päivänä sulhanen ajoi sitten talon portaiden eteen, morsian nousi hänen viereensä ja niin mentiin Haminaan, lähempänä ei ollut ostopaikkaa.

Kun sulhanen oli näin käynyt sormustamassa morsiamensa, seurasi varsinainen kosioiskäynti l. kihlajaiset. Ne pidettiin yleensä talvella. Sulhanen, sulhasen isä, puhemieäs ja pari muuta vanhempaa sukulaismiestä tulivat morsiamen kotiin, tällä kertaa keskellä päivää ja avoimesti: asiahan oli jo varma. Riisuttuaan päällysvaatteet he astuivat muutaman askeleen ovensuusta keskemmälle tupaa. Morsian tuli seisomaan sulhasen isän viereen. Tulijat veisasivat virren, helluntaivirsistä. Sitten sulhasen isä antoi kosioiset; joita olivat mm. hamikangas (vihturiinia, kasimiiria t. villaa), villasaali, saksansaali, kihlasilkit (niitä oli kaksi, toinen päähän toinen kaulaan ja mitä koriampia ne olivat, sitä mieleisempiä), musta silkki (kirkkuriamu), virsikirja, rahakukkaro ja siinä rahaa kymmenen ruplaa, vyätasku, jossa oli peili, linkkoveitti ja neularasia. Kosioiset hankittiin joko Haminasta tai suuressa määrin myös laukkuryssiltä. Lisäksi sulhanen antoi morsiamelleen liittukengät, kyläsuutarin kotunahoista valmistamat, alkavan liiton merkiksi. Morsian antoi sulhaselle lahjaksi valmistamansa kaulariamun, itsekutomansa pukukankaan "nuarikkuvaattehiks", sekä koreakuvioisen liivikankaan sulhasliiveiksi.

Kosiomiähet syötettiin ja juotettiin hyvin. Vieraita ei erikoisesti käsketty, jos joku naapuri sattui tulemaan, pääsi hänkin kestityksestä osalliseksi. Kosiomiästen lähtiessä morsian antoi heidän mukaansa sulhaspussit, joihin hän oli koonnut sulhastaloon tulevat lahjat. Toisessa pussissa oli sulhaselle itselleen kaksitoista valkoista pellava paitaa, kaksi villakankaista paitaa (toinen punamustaruutuinen kirveslänkeineen arki- ja toinen punainen pyhäkäyttöön), sekä lisäksi useampia pareja yksivärisiä punaisia ja valkeita ynnä koreaviiruisia harmaita polvisukkia - siihen aikaan ei käytetty ollenkaan pitkiä housuja, joten sukkien piti ulottua polviin asti. Toisessa pussissa oli paita jokaiselle sulhasen omaiselle. Kaikki tavarat olivat morsiamen omaa valmistetta, pellavat siemenestä ja villat hoitamistaan lampaista lähtien, kehrätty, värjätty, kudottu ja ommeltu omin taidoin ja tiedoin. Paidoissa oli hienon hienot ompeleet ja lisäksi nöyleellä tehdyt kirjuttelut ja nypylät kauluksessa ja hihansuissa.


Kuvassa kymiläinen morsiuskruunu Hurukselan museosta

Kymiläinen morsiuskruunu
Morsoiskeroo: Vaikka talon tyttärelle alettiin koota myötäjäisiä, "kirnonpohjallisii", jo heti syntymän jälkeen, niin että niitä naimaikään joutuessa oli aitanorret notkullah, läksi joka morsian , oli sitten rikas tai köyhä, kulkemaan kaason (joku sukkelasuinen ja rohkealuontoinen kylän naisista) kanssa morsioiskeroolla. Morsiammella oli korea kihlasilkki päässä ja valkea keroosnyytti käsivarrella siten, että yksi nyyttiliinan kulmista riippui pitkältä yli käsivarren; siitä nähtiin jo kaukaa, minkälaisia vieraita oli tulossa. Mielellään otettiin joka paikassa vastaan, sanottiin vain nauraen, että "sielthään ny koriit kerjäläisii tulee". Joka paikassa annettiin jotakin; villoja, pellavia, siteitä, sukkia kankaanpaloja, mitä kukin voi vain antaa. Kerääjät kävivät kaikissa pituläänin taloissa, jopa kauempanakin tutuissa ja sukulaistaloissa. Sulhasen kotiin ei menty eikä siellä oltu yötä keroon kestäessä, se ei olisi ollut sopivaa. Johonkin määrättyyn taloon koottiin kerookset, sieltä ne haettiin myöhemmin hevosella kotiin. Saaduista aineksista villat ja pellavat kehrättiin, langat kudottiin, kankaat ommeltiin. Morsiamen tyttöystävät olivat iltaisin auttamassa. Pojatkin kokoontuivat samaan joukkoon ja auttoivat osaltaan, jos ei muuta, niin ainakin nauha- l. sidepirtaa pitäen ja lankoja kerien. Viimeinen tällainen tilaisuus oli erojaistalkoot, silloin oli jo kaikki valmista, nyt leikittiin ja laulettiin ja pidettiin hauskaa.

Häät pidettiin aina joka juhannusviikolla, viikkoa ennen joulua tai uudenvuoden välissä, harvinainen poikkeus oli Marianpäivä. Kun oli sovittu, kumpaanko aikaan häät pidetään, menivät sulhasen ja morsiamen isä pappilaan "paneh kuulootuksih". Ensimmäisenä kuulootuspyhänä sulhanen haki morsiamen hevosella kotiinsa kattuh rukin paikkaa l. naittajaisiin. Morsianta kestittiin parhaan mukaan, varsinkin, jos hän oli mieleinen tulevalle muorille. Illalla kokoontuivat kylän nuoret sulhastaloon tanssimaan naittajaisia ja samalla vei sulhanen morsiamen takaisin kotiinsa. Kuulootustaan kuulemassa morsiusparin oli oltava välttämättä ensimmäisenä pyhänä ei naittajaisten vuoksi voinut mennä mutta toisena kyllä oli mentävä, jos ei halunnut lapsistaan tulevan kuuroja ja "ei kuul lapseh itkoo yällä jos ei men kuuleh". Ensimmäisenä kuulootuspyhänä sanottiin papin nostaneen morsiusparin ensimmäisen jalan "kirkun kattuh", toisena toisen ja kolmantena pyhänä "purutettih alaas katust ninet ropsaht". Sitten molempien isät menivät pappilaan sopimaan vihkimisajasta. Tästä toimituksesta sanottiin: "Ny ne tulivatten liitul". Nyt alkoivat läksiäisten ja häitten valmistelukiireet. Ensin käytiin kutsumassa häävieraat, joku kotiväestä kävi ympäri pituläänin, s.o. oman kylän ja osittain naapurikylienkin väet, aikojen kuluessa vakiintunut vieraspiiri. Sukulaiset kuuluivat ilman muuta kutsuttaviin, pitkämatkalaisille saatiin sana kirkkuväen mukana. Jos kutsuttu jäi tulematta häihin ilman pätevää syytä, katsottiin se loukkaukseksi.

Torstai oli ensimmäinen hääpäivä, silloin tapahtui vihkiminen ja pidettiin läksiäisiä. Jo maanantaina tuli pituläänin erikoinen "pitukokki" taloon apulaisinaan lähitalojen emäntiä ja tyttäriä kokonainen liuta. Leivottiin hapanta ruisleipää ja ohrarieskaa, pantiin kaljaa ja "ryyvättih" olutta, makea viinikin tehtiin kotona. Miehet teurastivat vasikan limppiserpaa varten ja pyydystivät kalaa suolakalaksi sekä kalaserpaan. Ruokalista oli yleensä kaikissa pidoissa sama; kalaserpa, limppiserpa, uunipuuro, rusinasoppa, lisäksi suolakalaa, palvattu siankintoo pöyräs (vittalenkki viäl kii, mistä ol riippon palvoos), leipää, voita kaljaa ja olutta. Viinaa tarjottiin erinimisinä ryyppyinä. Viina ja rusinat oli hankittu Haminasta tai Viipurista, jossa ennen aikaan jouduttiin myös paljon asioimaan mm. lohikaupoissa. Kaiken muun tarjottavan suhteen oltiin omavaraisia.


Läksiäisten ja häitten toimihenkilöitä oli koko joukko:


- puhemiäs

- morsioismiäs, vanhempi morsiamen sukulaismies, hänen tehtävänään oli laulaminen ensin pappilassa ja sitten aterioilla

- laulomiäs, vastaava laulaja sulhasen puolelta, hän ei kuitenkaan tullut pappilaan eikä aloittanut laulua, hän vain avusti morsioismiästä

- kaaso

- rakentaja , morsiamen pukija

- kekkaneitsit, kaksi tai kolme morsiamen tyttöystävää

- pelimannit, kaksi viulunsoittajaa

- pitukokki, yliemäntä

- emännät l. apulaiset

- kahvar l. kenkkär, kertoon juottaja

- kutsarit, morsiussaaton kyytipojat ja kapioitten antajat

Torstaiaamuna rakentaja tuli läksiäistaloon, morsiamen kotiin, rakentamaan morsianta. Rakennukseen kuuluvat ruunu, rinta- ja selkäkoristeet. Puku sekä kengät olivat rakentajan omaisuutta ja hän lainasi niitä maksua vastaan - rupla rahaa ja sukat - joka morsiamelle. Puku ja kengät saattoivat olla morsiamella itselläänkin, puku tehtykihlakankaasta ja liittukengät jalassa, mutta ruunua ja koristeita ei ollut kuin yhdet pituläänissä. Puku oli yläosastaan vartalonmukainen, hame seitsenkaistainen, helman leveys seitsemän kyynärää, maahan asti ulottuva. Noin korttelin verran helmasta ylöspäin oli ympäri hameen ommeltu koukulliseksi parin sormen levyinen punainen (saattoi olla myös valkea tai keltainen) koristenauha. Saattoipa ylpeähenkisempi morsian neuloa kaksikin nauhaa rinnattain.


Kuvassa kymiläinen morsiuskruunu Hurukselan museosta

Kymiläinen morsiuskruunu
Kun puku oli saatu ylle, kierrettiin hiukset ensimmäisen kerran pannan ympäri ja myssy pantiin päähän. Rinta- ja selkäkoriste pujotettiin kaulavaatteineen paikalleen ja sidottiin kirjavalla siteellä "suolvyälle". Kaulavaate oli valkoista pellavakangasta, kaarrokkeen mallinen, reunoissa nypylät ja pitsit, siihen olivat rinta - ja selkäkoristeet kiinnitetty yläreunoistaan. Koristeet olivat kovikkeen päälle punaisesta tinapaperista tehtyjä, 25 cm korkeita, yläreunastaan 20 cm leveitä, alaspäin hiukan kapenevia levyjä. Keskellä koristetta oli peili ja reunoissa helmiä sekä punoksia. Selkäkoriste oli vähän rintakoristetta pienempi, muuten samanlainen. Viimeksi asetettiin ruunu päähän. Myssyn pitsit kaartuivat kauniisti keskeltä otsaa hiusrajasta kahden puolen ohimoiden ja korvien yli jääden näkymään ruunun alta. Ruunu oli komea n. 25 cm korkea, lähes 40 cm poikittain leveä, sivuille kaartuva teräväharjainen laitos. Se oli valmistettu myös punaisesta tinapaperistaja koristettu runsaasti helminauhoilla ja punoksilla.Siinäkin oli otsanrajassa peili, samoin takana. Ruunun sekä rintakoristeiden peilien tarkoituksena oli pahojen henkien karkoittaminen, kun ne yrittivät lähestyä morsianta, näkivät ne oman kuvansa peilistä ja pakenivat kauhistuneina.

Lopuksi rakentaja peitti koko komeuden valkealla liinalla, joka otettiin pois vasta pappilassa. Liinasta riippui osa kasvoillakin. Sitten lähdettiin pappilaan ja seurasi vihkiminen.

Ensimmäisellä hevosella ajoivat morsoismiäs ja rakentaja, toisella morsiain ja kaaso. Häätalosta olivat pappilaan jo tulleet odottamaan sulhanen, puhemiäs ja pelmannit. Sulhasella oli päällään laskinkipuku, valkea paita, sulhasliivit, valkoinen kaulariamu, punaiset polvisukat ja matalat kengät. Pappilassa kaaso otti pois peitteen morsiamenruunun päältä, morsioismiäs laulaa helluntaivirren säkeistön ja morsiuspari astui vihittäväksi. Pappi tekee kysymykset ja saa niihin vastaukset, morsioismiäs laulaa häävirren virsikirjasta ja sen jälkeen jatkaa pappi toimituksen loppuun asti.

Sitten lähdettiin takaisin läksiäistaloon viettämään läksiäisiä seuraavassa järjestyksessä: ensimmäisellä hevosella puhemiäs ja kaaso, sitten sulhanen ja morsiain, morsioismiäs ja rakentaja sekä viimeiseksi pelmannit. Kesällä käytettiin parivaljakoita, talvella vain yhtä hevosta reen edessä teitten kapeuden ja lumisuuden vuoksi.Joka ajopelissä oli oma kutsarpoikansa ja joka hevosella aisassa kauas kuuluva hääkello, sitä käytettiin vain häissä. Nyt ajettiin lujaa vauhtia, kutsarpoikien hatut lensivät tien oheen ja vesi tiukkui silmistä, mutta kovasti piti päästä.


Lähde: LYYLI LUKKARI


Pullojen tarina

Se alkaa lasin keksimisestä. Tämä taas tapahtui n. 4000 vuotta sitten. Silloisista Egyptin hautalöydöksistä tuli esiin mm. lasihelmiä. Kesti kuitenkin noin 2000 vuotta kun keksittiin lasinpuhallus. Tästä todennäköisesti alkaa PULLON tarina.

On tultu vuoteen 1983. Valtiovallan suosituksella Laajakosken Simolan talon omistajat – Selma ja Olavi päättivät luopua karjan pidosta ja siirtyä viljanviljelyyn. Eläkeikäkin alkoi jo lähestyä. Tästä kaikesta oli seurauksena, että mm. rehuvarastotilat jäivät tyhjilleen. Kun vielä isännän harrastuksiin oli kuulunut vanhojen esineiden tallentaminen, tuli sittenkin tilaisuus mielekkäälle harrastukselle.

Tavaroita kootessa yli 100 neliön tilaan huomattiin, että erilaisia pulloja oli aikamoinen määrä. Niille löytyi paikka seinille ripustetuille hyllyille. Kun tästä tieto levisi kylälle, alkoi pullopostia tulla Simolaan, usein postinkantaja kiikutti muovikassillisen laatikolle tuotuja pulloja. Uteliaat kurkistelijat kuin myös kaikki tuttavat käydessään toivat erikoisemmat pullonsa.

Huutokaupat ja vanhantavaran kaupat ovat myös kiinnostavia löytöpaikkoja. Myös ulkomailta on mukaan tarttunut, etenkin upeita karahfeja. Käyntipaikkoja vilahteli – Jerseyn saaret, Pariisi, Amsterdam, Praha, Tallinna.

Melkein 20 vuotta jatkuneen keräyksen tuloksena on saldo yli 4000 erilaista pulloa, suurta ja pientä. Olavi Simola elossa ollessaan toivoi jotain asiantuntijaa paikalle, että löytyisikö jotain harvinaisuuksia. Vielä muutama vuosi sitten Kotkan Maakuntamuseon tutkija ei ollut kuullutkaan Simolan kokoelmista! Entä mikä kokoelman vaikutus on sitten tavalliseen saventallaajaan, se pitää itse kokea. Varsinkin 30 vuoden pullot aiheuttavat ihastuneita ja joskus vakaviakin muisteluja.

Esimerkiksi suuri happopullo (A.I.V.) toi mieleen sen tapauksen, jossa happoa ruiskuttavan miehen eteen vahingossa tipahti nuorukainen. Ruiskuttajan refleksi oli – kannu äkkiä ylös – seurauksena pojan kastuminen alhaalta kainaloon. Pikapesu pelasti pahemmilta vaurioilta pojan, vaatteita ei mikään.

Entä sitten pienimpiin kuuluva Nikit, känsänpoistoon voidetta sisältävä pullo. Nyt vain ihmettelee, kun Nikit mainoksia ei tapaa enää missään. Vai eikö känsiä ole enää olemassakaan.

Kolmekymmenluvun lapsenmaailmaani kuului ainakin kolme pullomallia: ”Pertussiini” erittäin hyvänmakuinen yskänlääke. Pulloon kuului myös koristeellinen korkinsuojus. Yskän tulo ei pelottanut. Toinen myös litteänomainen pullo oli kalanmaksaöljy. Täysin edellisen vastakohta. Sen nauttimisen uhatessa, täytyi teeskennellä olevansa terveempi kuin mitä oli. Kolmas litteänpyöreä oli oxygenoli. Sillä parannettiin pakottavat korvat plus kaikki haavat, aikana jolloin antibiootteja ei tunnettu.

Selvästi miehillä ja naisilla on erilaiset huomion kohteet. Joku äiti huomaa juuri sellaisen tuttipullon, jolla on lastaan syöttänyt – se on muuten ensimmäinen pullo jota ihminen yleensä koskettaa. Toinen aihe on hajuvesiryhmä johon naiset pysähtyvät. Viinapullojen lähelle taas miehet mieluusti pysähtyvät. Hihityksestä päätellen se onkin tärkein paikka. Olihan tuo Alkon vanha pitkäkaulainen puolikas juuri sopiva eväspulloksi. Ennen termospulloaikaa se sopi siihenkin tarkoitukseen. Kuuman kahvipullon päälle eristävä sukkapari. Siinä se kesti jotenkin lämpimänä vaikka heinäpellolle vietäväksi. Voisi kuvitella sen kaulansa ansiosta sopivan vaikka Molotivin coctailiin.

Tanskalaisen meijerin maitopullo tuli taas laivamuonituksen kautta Kotkan meijerille, jossa ei sopinut kiertoon. ”Kantvärtti” pulloakaan ei kodeissa enää tapaa.

Vanha Hartwallin pullea limsapullo kuuluu harvinaisuuksiin, josta taas tulee mieleen kymiläisukkojen vapaa-ajan vietto. Neljän desin limupullo täytettiin kylän lähimmässä toimipisteessä. Pirtu jaettiin jonkun kotona. Puolisokea jäi laseineen kyökin puolelle. Ehkä joku naapuri ei tykännyt moisesta menosta, koska kohta oli poliisit pihassa. Siitä suoraan kyökkiin – toinen nuuhkaisee täyteen lasiin, kiirehtii kamariin. Lait luetaan miehille. Porukka hajaantuu, paitsi se yksi vaikuttaa väsyneeltäkin. Koti ei ole kaukana. Saikka – pitäjän vahvin poliisi – nostaa miehen olkapäälleen ja kantaa tämän kotiinsa.

Näiden tarinoiden lisäksi on vielä tuhansia muita. Lasitaiteilija Sarpanevakin sanoo, että – lasi on lumoava aine. Jos missä niin Simolan vintillä sen huomaa.


Sakari Griinari

(Julkaistu Eläkeliiton Kymenlaakson piirin Joulutervehdyksessä 2002)


Kymituotteet

Kymituotteita voi ostaa

- Silmäoptiikka Oy:n myymälästä, os. Karhulantie 5, Karhula

- Kymi-seuran tapahtumista

- johtokunnan jäseniltä


(Tiedot saa näkyviin viemällä hiiri kuvan päälle)

Kymikorut

Kymi-seuran nimikkokorun äyriäistä muistuttava koristeaihe on jo esihistorialliseen aikaan ajoittuva ja peräisin sen aikaisesta vyöstä. Sille ei ole löytynyt vastinetta muusta suomalaisesta lyöteaineistosta. Korun valinmuotti on löydetty Kymin Ylänummelta. Lyötteestä on tehty erilaisia hopeisia Kymi-koruja.

Korvakorut

40 €

Saatavana myös rintakoru 22 €

Riipus

35 €

Saatavana myös rintaneula 12 €

Murrekirjat

Vuonna 1994 julkaistiin Kymi-seuran toimesta Kymin murteen sanakirja Siit myö luvetah. Kirjan toimitti maisteri Lasse-J. Solanterä ja se perustui Lyyli Lukkarin laajoihin murresanojen kokoelmiin. Ensimmäisen painos myytiin loppuun ja uudessa painoksessa on nyt noin 10 % enemmän sanoja. Lisäksi entisiin sanoihin on lisätty selityksiä ja esimerkkejä.

Kymin murteen sanakirja

"Siit myö luvetah" Hinta nidottuna 21 €

Kymiläinen sananparsikirja

"Entot ereelt toret perääs" Hinta nidottuna 17 €

Perinne-elokuvat

Videokuvaaja Toivo Pitkä on tallentanut kesällä 1983 Kaarniemen kylällä rukiin korjuuta, riihikuivatusta ja puintia sekä kesällä 1985 suurianvetoa -vanhaa kymiläistä kalastustapaa Kymijoen Korkeankosken haarassa. Myös Kymin kirkkopitäjän 350 vuotisjuhlan tapahtumia on tallennettu videofilmille vuonna 1994.

"Riihkuivaa" ja "Suuria"

samalla videolla

Hinta 30 €

Kymin kirkkopitäjän 350 juhlavuosi

video

Hinta 30 €

Alkava Karhula Karhula kasvaa

video

Hinta 30 €

Kymi dokumentti

dvd

Hinta 30 €

Muut

Alla muita Kymi-Seuran myytävänä olevia tuotteita.

Salkoviiri

pituus 4 metriä

Hinta 45 €

Suruadressi

8,50 € kpl

Pöytästandaari

Hinta 45 €

Erkki Sandbergin piirtämä 6 postikortin sarja

Hinta 4 €


Kansallispuku

Pukuhankkeen taustayhteisö on Kymi-seura ry. Alustava kokonaissuunnitelma käsiteltiin Suomen kansallispukuneuvoston asiantuntijaelimen, kansallispukuraadin kokouksessa 1/97 5.3.97, jolloin puvun asiantuntijaksi valittiin Leena Stenberg. Stenbergin toivomuksesta asiantuntijaa vaihdettiin ja uudeksi asiantuntijaksi nimettiin raadin kokouksessa 4/97 1.12.97 tekstiiliopettaja Inga Pihlhjerta. Kymin naisen kansallispuku esiteltiin ja hyväksyttiin kansallispukuraadin kokouksessa 1/2004 3.6.04. Puvun esikuva-aineisto on Suomen kansallismuseon, Kymenlaakson maakuntamuseon tai yksityisen omistajan kokoelmissa. Tutkimuksen tukena on käytetty alan kirjallisuutta ja perunkirjatietoja. Pukukokonaisuus on vanhakantainen, 1800-luvun alkupuolelle ajoittuva kymiläisen vaimon asu.

Puku

Silmiriemu voidaan taiteltuna ripustaa kulmastaan vyötärölle. Mallipuvun silmiriemun valmisti Ella Mussalo.

Takana museossa säilytettävän kansanpuvun ja edessä kansallispuvun liivi. Mallipuvun liivin kankaat kutoi Sirkka Rissanen, liivin ompeli Tuula Tanttula-Murto.

Taidokasta ronkkausta kansallispuvun paidan hihansuussa. Mallipuvun paidan ompeli Tuula Tanttula-Murto.


Paita

Esikuvana on Ella Mussalon omistuksessa oleva paita Kymin Kurittulasta. Pitkän paidan pystykaulus on yhdistetty edestä ns. kissanpitsillä, rannekkeet on korjutettu eli kirjottu ronkkauksin ja taitteessa on hammasrivireikäompeleella aikaansaatua ”nypyy ja näppyy” Samantapainen paita on taltioitu Kymenlaakson maakuntamuseoon Haapasaaresta.


Liivi

Esikuvana on Suomen Kansallismuseon kokoelmissa oleva liivi KM:KE A2224 Lapträsk. Liivi on kiinteä ja etureunat suljetaan päällekkäin kolmella messinginvärisellä hakasparilla. Selässä on pyörövollit eli läppäkörtit. Päällinen on pellavaloimeen ohuella villalangalla kudottua ripsiä. Ruosteenpunaisella pohjalla on kapeita punaisia, valkoisia ja sinisellä ja valkoisella kierrettyjä raitoja.

Vuori on karkeaa pellavapalttinaa.


Hame

Esikuvana on hame KM:KE A2233 Kymi. Hame on siniseen pellavaloimeen luonnonmustalla villalla kudottua ripsiä. Se on ommeltu viidestä 65 cm levyisestä pietimestä. Vyötärön väljyys on koottu pienille laskoksille. Esiliinan alle asettuvassa halkiossa on nyörikiinnitys Helmapäärme on vahvistettu nurjalta indigonsinisellä pellavakaitaleella. Samanlainen löytyi Hurukselan museossa olevasta sinisenmustasta 1800-luvun alun ripsihameesta.


Röijy

Esikuvana on naisen röijy KM:KE A2215 Kymi. Kangas on luonnonmustaa kotikutoista sarkaa. Päätie on soikea, ylälantiolle ulottuvaan helmaan antavat leveyttä takasaumoihin ja keskitaakse, ehjään kankaaseen ommellut kiilat. Etureunat suljetaan vierekkäin messinginvärisin hakasin. Röijy on yläosastaan vuoritettu pellavalla.

Samankaltainen röijy on myös Kymenlaakson maakuntamuseon kokoelmissa.


Esiliina

Esikuvana on esiliina KM:KE A2245 Kymi. Esiliina on valkea, leveähkö ja materiaaliltaan pellavaa. Helmapäärme on kämmenen levyinen ja sen yläpuolella on reikäommelraitoja. Väljyys on koottu pienille laskoksille kapeaan vyötärönauhaan, jonka päät muodostavat silmut.


Vironvyö

Esikuvana on Kymin seurakunnan omistuksessa oleva punavalkoinen, poimintakuvioinen pirtanauha. Nauha on 1,7 cm leveä ja hapsuineen noin 170 cm pitkä. Vironvyö pujotetaan esiliinan silmuihin, kiedotaan vyötärölle ja solmitaan sivulle riippumaan.


Päähine

Päähineeksi puetaan tyypillinen kymiläinen tano eli tanu, jonka pesä on kookas ja kokonaismuoto pitkänomainen. Muotoa tukee hiuksiin kiinnitettävä panta eli luokki. Pitsiä reunustaa toinen kapeampi pitsi, uti ja tanun nauhat ovat pielikka- eli lautanauhaa. Asukokonaisuuteen liitetään kolme eri tanuvaihtoehtoa:

- Konuilla eli suurilla verkkosilmillä kuvioitu verkkopitsitanu, jonka esikuva on Kymin Kalliokoskelta ja on Kymenlaakson maakuntamuseon kokoelmissa (n:o 525-1).

- Kangaspuissa kudotulla pitsillä koristettu tanu, jonka esikuva on Kymin Pernoosta ja on yksityisessä omistuksessa.

- Kirjotulla tyllipitsillä varustettu tanu, jonka esikuva on esim. Kymin Sutelasta museoviraston kokoelmiin tallennettu tanu KM:KE 6837:64 Kymi.


Tanuliina

Tanun päällä käytetään ainakin kirkossa huivia, riemoa, joka on kooltaan noin 100 x 100 cm. Valkoinen huivi on pellavaa. Reunoissa on 1,7 cm:n levyiset päärmeet. Esikuva KM:KE A 2212 Kymi


Puolisormikkaat

Esikuvana on Miina Knuuttilalle kuulunut puuvillalangasta neulottu puolisormikas, jonka koristeena on lovireikäsiä eli pitsineuletta. Esikuvakäsine on kuvattuna Vanhoja kauniita käsitöitä –kirjassa (sivu 289) ja löytyi sattumalta keväällä 2003 ja on Ella Mussalon omistuksessa.


Silmiriemu

Käsiliinan eli silmiriemun esikuva on KM:KE 6816:111 Sippola. Puolipellavainen liina on valkoinen, punaisella ja valkoisella kirjonnalla koristettu ja sitä reunustaa punainen iskuhapsu. Silmiriemua on käytetetty esimerkiksi psalmikirjan suojana kirkkomatkoilla.


Sukat

Punaiset polven yläpuolelle ulottuvat sukat on neulottu villalangasta ohuilla puikoilla. Ne sidotaan polven alta punavalkoisilla yksinkertaisilla pirtanauhoilla.


Jalkineet

Jalkineiksi käyvät läntisiin kansallispukuihin sopivat mustat kengät eli yksinkertaiset, koristeettomat nauhakengät tai avokkaat.


Toimeksiantosopimuksen mukaisesti Kymi-seura luovutti mallipuvun Suomen kansallispukuneuvostolle. Mallipukua esitellään messuilla ja näyttelyissä ja sitä kuvataan mahdollisesti aikakauslehtiä varten ja opetustarkoituksiin. Puku liitetään Suomen kansallispukuneuvoston mallipukukokoelmaan, jota säilytetään Jyväskylässä Suomen käsityön museossa. Mallipuvun tekeminen on dokumentoitu tarkoin (esikuvat, työkuvat, kokeilut, pöytäkirjat ja muistiot) ja näin aikojen päästäkin voidaan tarkistaa, minkälainen Kymin naisen kansallispuvun kuuluisi olla. Dokumentteja säilytetään Suomen kansallispukuneuvoston toimistossa. Mallipuvun liivin, hameen, esiliinan ja röijyn kankaat on kutonut Sirkka Rissanen. Paidan, liivin, hameen, esiliinan ja röijyn on valmistanut Tuula Tanttula-Murto. Silmiriemun on valmistanut Ella Mussalo ja tanuliinan ja pitsipoimintakoristeisen tanun Pirjo-Liisa Osola. Pirtanauhan kutoi Taina Toropainen. Syksyllä 2004 puvun puuttuvia osia viimeistellään ja puvun valmistusohjeet ja kaavasarjat ovat tekeillä.


Inga Pihlhjerta Suomen kansallispukuneuvoston nimeämä pukuasiantuntija.


Kuvia Kymistä

Nuotanvetäjiä Korkeakosken alapuolella. Takana on tukkiränni.

Nuotanvetäjiä Korkeakosken alapuolella. Takana on tukkiränni.

Tunnelmia Kolmikulmasta.

Tunnelmia Kolmikulmasta

Suulisniemi

Suulisniemi

Näkymä Karhulan keskuskentälle

Näkymä Karhulan keskuskentälle

Niittymäen kylä

Niittymäen kylä

Helilän keskusta

Helilän keskusta

Liity jäseneksi

Jo ensimmäisenä toimintavuonna seuraan liittyi 240 jäsentä. Vuoden 2004 alussa oli jäseniä 418. Toiminnan alkaessa kutsuttiin kunniajäseniksi neljä aikaisemmin kotiseututyössä ansioitunutta henkilöä. He olivat Väinö Leisti, Lyyli Lukkari, Viljo Päärnilä ja Paavo Tapio, jotka ovat kaikki jo edesmenneet.


Kymi-seura on toimintansa aikana antanut kotiseututyössä erityisen ansioituneille henkilöille kunnianimen Tupensyöjä. Se on alunperin ollut kymiläisten haukkumanimi mutta nykyisin siis kunnianimitys.


Tupensyöjän arvonimen ovat saaneet Väinö Leisti, Lyyli Lukkari, Ella Mussalo, Pentti Hinttula, Sven Olsson, Mikko Lecklin, Pauli Aatola, Sakari Griinari, Martti Korhonen, Sirkka Päiviö, Pirjo Sunila ja Pirkko Räsänen.


Yhdistyksen jäseniä ovat varsinaiset-, kannattaja- ja kunniajäsenet. Varsinaisia jäseniä voivat olla 15 vuotta täyttäneet henkilöt, kannattajajäseniä oikeuskelpoiset yhteisöt. Kannattajajäsenillä ei ole äänioikeutta yhdistyksen kokouksissa. Varsinaiset jäsenet ja kannattajäsenet hyväksyy johtokunta, kunniajäsenet kutsuu johtokunnan esityksestä yhdistyksen kokous. Jäsenmaksu on 10 e.


Jäsenyyttä voi hakea vapaamuotoisesti lähettämällä sähköpostin sihteerille osoitteeseen johanna.kivela(@)kymp.net. Viestistä tulee ilmetä koko nimesi (kaikki etunimet), osoitteesi, puhelinnumerosi ja syntymäaikasi. Hyvä olisi olla myös sähköpostiosoite. Kerro myös haluatko hakea henkilöjäsenyyttä vai yhteisöjäsenyyttä. Jäsenasioissa voi olla yhteydessä myös muihin johtokunnan jäseniin.