Tervetuloa  komeettojen maailmaan!

Pyrstötähtien rakenne:
Komeetat ovat Fred Whipplen teorian mukaan ns. "likaisia lumipalloja". Luotaintutkimukset ovat
tukeneet tätä ajatusta. Komeetan ydin koostuu löyhästä vesijäästä, pölystä, kivistä ja jäätyneistä kaa-
suista.  Pinnan peitossa on  tumma hiilipölykerros tai jotain hyvin tummmaa orgaanista ainetta. Komeetan lähestyessä aurinkokunnan sisäosia ydin lämpenee Auringon säteilystä. Vesi sekä kaasut höyrystyvät ja ytimen ympärille syntyy koma - komeetan pää.  Aurinkotuulen ja säteilyn paine työntävät haihtuvia kaasuja ja ainehiukkasia poispäin Auringosta muodostaen pyrstön. Lämmön ja purkausten lisääntyessä ytimestä irtoaa myös hiekkaa ja kiviä, jotka jäävät kiertämään komeetan radalle. Jos rata sattuu leikkaamaan Maan radan (tai sen läheltä), voidaan myöhemmin vuosittain nähdä enemmän tai vähemmän komeita tähdenlentoparvia.

Komeetan ydintä ei voida nähdä maanpäällisillä teleskoopeilla, koska ne suurimmillaankin ovat vain kymmeniä kilometrejä. Koman halkaisijat ovat kymeniä tai satoja tuhansia kilometrejä ja vastaavas- ti pyrstöt kymmeniä tai satoja miljoonia km. Lisäksi koman ympärillä on havaittu laajoja vetyhaloja.
Pyrstöjä voidaan nähdä yksi tai useampia. Plasma- eli kaasupyrstö on melkein suoraan Auringosta
poispäin ja väriltään sininen. Yleensä kellertävänä näkyvä pölypyrstö jää hiukan jälkeen kulkusuun-
taansa nähden ja erottuu kaarevana riippuen katselusuunnasta.

Toisen vuosituhannen viimeinen kirkas komeetta Hale-Bopp oli hyvä esimerkki. Sillä oli kuitenkin harvinaisen aktiivinen ydin jo Jupiterin radan tuolla puolen. Valokuvasin komeettaa elokuun 7.-96, jolloin oli vielä liian valoisaa, mutta pyrstön alku oli jo selvästi havaittavissa.

Komeettojen valokuvaaminen:
Ensimmäisen komeettakuvani otin Arend-Rolandista 24. huhtikuuta 1957, jolloin se näkyi hienosti pohjoistaivaalla vastapyrstöineen. Maahan nähden komeetta nähtiin jyrkässä kulmassa ja voimak-
kaasti kaareutunneen pölypyrstön häntäpää voitiin havaita näkölinjassa pään etupuolella. Arendin jälkeen komeettojen kuvaamien on "jäänyt päälle". Kymmenittäin on häntätähtiä valotettu, eikä niillä kaikilla ole aina ollut pyrstöäkään. Näiden kohteiden kuvaaminen ei ole helppoa, sillä ainakin himmeiden kohteiden kuvaaminen vaatii pitkiä valotuksia ja tarkkaa seurantaa sekä valovoimaista teleskooppia. Sen lisäksi komeetat liikkuvat tähtien suhteen jo muutamassa minuutissa niin paljon, että itse kohdetta on seurattava kaukoputkella.  Taustatähdet tulevat kuvaan viiruina, mutta kohde terävänä. Kirkas Hale-Bopp oli kuitenkin helppo kohde. Tavalliset kameran objektiivit riittivät tähän ja jopa puolen minuutin valotuksella voi ottaa siitä kuvan kiinteltä jalustalta. Kaukopuken seuran-
taan kiinnitetyllä kameralla ei tarvinnut välttämättä seurata itse kohteen liikettä taustatähtiin, mutta kaukoputken läpi kavattaessa tietenkin täytyi.
(klikkaa kuvia)

H-B: 16.10.1996  H-B:13.02.1997
Pyrstö näkyy jo, vaikka Aurinkoon on 2,7 AU:a.    Kaasupyrstö  erottuu. M 27 näkyy kuvan alareunassa.
12" Newtonilla 400 ASA:n dialle, val:14 min.       200 mm telellä  8 min Gold 200 ASA:n  filmille.

Sää suosi keväällä kuvauksia aika hyvin. Kaikkiaan 35 illan ja yön aikana tein yhteensä noin 230 valotusta tästä komeetasta ja muut kohteet päälle!

H-B: 1. 4. 1997, 20.30  H-B: 3.4.1997
Kiinteältä jalustalta, objektiivi 1,8/55, val: 40s         Samat tiedot, mutta valotus 60 s. Anromedan galaksi oikeassa reunassa.

H-B: 28.2.1997, 20.10  H-B: 4.3.1997
200 mm teleobjekt. val: 7 min, EktaPress Multisp.     200 mm tele, 6 min klo 4.18!  Koko kasvaa nyt silmissä.

Hale-Bopp ohittamassa P-Amerikkasumua                 H-P: 12.03.1997 klo 2.56 val: 6 min
4.3.1997 klo 4.39, val: 7 min, obj. 1,8/55                      200 tele f/3,5;.

   Lisää komeettakuvia:  Hale-Bopp...........sivulla 2
                                                     Hyakutake..........sivulla 3
                                                       Muut komeetat    ........sivulla 3