.................................

                 Päivitys: 12.03.2005

   Samanaikaisesti austraalialainen harrastaja,  pastori  Robert Evans etsi  Supernovia  visuaalisesti
   kymmentuumaisella, liikuteltavalla teleskoopillaan. Hänelläkin oli aluksi vaikeuksia vertailukuvien
   kanssa.   Kun hänen ensimmäiset  SN-löytönsä kiirivät maailmalle ja uusia seurasi perässä oli se
   jo sensaatio alallaan. Hänen metodinsa oli havaita satoja galakseja yössä ja näin siitä kehittyi niin
   hyvä rutiini, että hän oppi muistamaan galaksit ulkoa ympäröivine taustatähtineen. Kun super-
   novametsästäjä Evans oli löytänyt vuoden 1983 loppuun mennessä jo kuusi supernovaa,
   arvasin tämän yllyttävän muitakin amatööriastronomeja etsintöihin.    Silloin vertailukuvillani
   voisi olla kysyntää!
   Koska  markkinoilla  ei  vastaavaa ollut,   julkaisin ensimmäisen osan omakustanteisena ja  toisen
   osan  vuotta  myöhemmin.   Pelkästään  valokuvaamalla  Suomen  oloissa  SN:n   löytäminen olisi
   ollut melkoista onnen kauppaa,  joten arvelin kortistoni olevan paremmin hyödyksi kaikkien  käy-
   tössä.  (Nykyisillä CCD-kameroilla valokuvaaminen alkaakin olla paljon realistisempaa).

  CHECK A POSSIBLE SUPERNOVA
   Markkinointimielessä lähetin ykkösalbumejani malliksi eri tahoille.  Sky & Telescope-lehden
   Deep-Sky Wonders-palstan monikymmenvuotinen palstan kirjoittaja WALTER SCOTT HOUSTON
   vastasi välittömästi pitkällä,  innostavalla kirjeellään,  jossa hän  kertoi pyytäneensä tähtivalo-
   kuvaajia ottamaan  galaksikuvia ohjelmiinsa juuri sopivasti  valotettuina,   mutta ilman tulosta,
   (kunnes sellaisen posti toi hänelle).
   Tuskin Scott-vainaa pahastuu, jos julkaisen hänen kirjeensä alkuperäisessä muodossa
  (Scott`s letter 1  sekä  2) ja kirjeen lopussahan hän antaa luvankin siteerata niin paljon  kuin
   haluan.   Hänen ohjeidensa  mukaisesti lähettelin  näytteitä  ja  sain paljon  hyvää  palautetta kaik-
   kialta.   Kortistoani myytiin ja mainostettiin  monien välikäsien  kautta  Euroopassa ja USA:ssa.
   Kirjeitä alkoi tulvia maailmalta  ja minulla oli kova työ vastailla niihin ja lähetellä yksittäisiä settejä.
   (Jenkit lähettivät usein henkilökohtaisia shekkejään, joiden lunastaminen pankista oli plus-miinus
   nolla.)  Agenttien välityksellä suuremmissa erissä sain sentään sijoittamani kulut  takaisin.
   "Sterne u. Weltraum"- lehti avusti esimerkillisesti ja antoi ilmaiseksi monta mainosta lehdessään.
   Valitettavasti oma kortistoni sisältää yhteensä vain 90 galaksia, sillä yöt eivät riittäneet enempään!

   Painokset olivat  2000 kpl Set 1 ja 1500 kpl Set 2. Seuraavaa settiä en enää tehnyt, vaikka kysyn-
   tää olikin.  Argentiinalainen Manuel Jopez Alvarez  halusi tehdä vastaavanlaisen kortiston eteläi-
   seltä p.puoliskolta ja kyseli neuvoja (v1986,may), kuinka olin tehnyt negatiivikuvani ja olisinko
   halukas yhteistyöhön  jatkamaan myös pohjoisen taivaan lisäosia.  Hänen teleskooppinsa  oli  8"
   Schmidt camera   f/1,5,  jolla oli kuvattu 120 galaksia leveyspiireiltä  - 20  /  -90 astetta.  Polttovälin
   ollessa vain 300mm,hän joutui suurentamaan kuvat 34 kertaiseksi.  Se onnistui, koska filminä oli
   TP 2415. Alvarez julkaisi atlaksensa siinä muodossa, kuin olin ehdottanut.  Yhteistyöhön en voi-
   nut ruveta kehnojen olosuhteittemme ja teleskooppituotantoni vuoksi. Ehdottamani  harrastaja-
   ystäväni Sveitsistä,  Gerhart Klaus,  ryhtyi tähän ja hänellähän oli samanlainen   kamerakin käy-
   tössään.  Vol. II (-20/+20 astetta) ja Vol. III  (+20 / +90) ilmestyivät vuosina 1989 ja 1993 ja yhteensä
   koko setissä on 1500 galaksia. Valtava,hatunnostonarvoinen työ sisältyy näihin atlaksiin ja ovat
   SN-metsästäjille hyvin tarpeellisia. Vol.III:n lopussa on hieno kokoelma Gerhartin 12" Schmidtillä
   otettuja kuvia, joiden resolutio on huomattavasti parempi, kuin 8":lla otetut kuvat.
 

Upeimman galaksikortiston  julkaisvat Gregg  D Thompson ja James T  Bryan Jr vuonna 1989.   Kokoelmassa on 126 karttalehteä (A4-kokoa)  sisältäen lähes 400  galaksia,  joista n. 100 nä-   kyy huonosti tai ei ollenkaan Suomessa sijaiten  eteläisellä pallonpuoliskolla.  Mahdollisen SN:n    kirkkauden arvioimiseksi karttoihin on merkitty muutamien vertailutähtien magnitudit. Kartaston   hinta (v. 2000) n.700 mk on varsin korkea,  mutta on se sen arvoinen.  Lähin puoti.   Myös    Cambridgen kautta voinee kartaston tilata. URSAn kirjastostakin se löytyy!

    Yhteyksiä maailmalta
   Vaikka ehdinkin  julkaista kortistoni  ensimmäisenä,   arvelin vastaavia olevan tekeillä muuallakin.
  James Bryan  lähettikin kirjeen,  jossa  hän  kertoi  yhteisestä  projektistaan  Gregg Thompsonin
   kanssa. Hän oli kiinnostunut SN:n etsimisestä jo 1974 lähtien ja alkanut  laatia kartastoja piirtäen.
   J. Bryan kertoi ostaneensa Set 1:n heti julkaisun jälkeen vanhalta ystävältään Jerry Sherliniltä.
   Jerry oli tuolloin ASTRONOMICAL LEAGUEN presidentti ja hän otti kirjamyyntiin kortistoni, jota
   on edelleenkin siellä myynnissä. Iowassa, Sioux Cityssä asunut Jerry kirjoitteli vuosien aikana
   pitkiä kirjeitä, joita oli tosi mielenkiintoista lukea.

    Austraaliasta sain rev. Bob Evansilta mielenkiintoisen ja pitkän kirjeen, kun olin ensin lähettänyt
    hänelle näytteeksi etsintäkortistoni. Hän olisi heti järjestänyt vierailun sinne ja käynnit tähtitornei-
    hin, sekä mahdollisuuden ei ainoastaan katsella eteläisiä galakseja vaan myös valokuvata niitä
    suurilla teleskoopeilla. Silloin se jäi toteuttamatta, mutta ehkä jonain päivänä...

    ASTRO CARDS ja George R Kepple  myi kortistoani monet vuodet, samoin Herbert A Luft, jonka
    massiivisessa Sky & Telescope-lehden pikku-ilmoituksessa "Check a Possible Supernova" oli
    esillä vuosia, vaikka hänen firmassaan Astronomical &  Scientific   BOOKS oli tuhansia muitakin
    kirjoja.   Herbert Luft oli aktiivinen aurinkohavaitsija nuoruudessaan Saksassa  (alkaen v.1923),
    joten kirjeenvaihtomme tapahtui hänen äidinkielellään.

    Ensimmäisenä Euroopassa  kortistoani ryhtyivät välittämään Englannissa THE  WEBB SOCIETY.
    Seuran presidentti Keneth Glyn Jones myös ystävällisesti kirjoitti asiantuntevan kirja-arvostelun
    tuotteesta.  Seuran silloisen sihteerin Steven J. Hynesin kesken meille kehittyi paljon kirjeenvaih-
    toa. Sitten vuonna 1987 THE ASTRONOMER aloitti kirjamyynnin ja Guy M. Hurst ilmoitti olevansa
    halukas SN-kartaston välittämiseen. Guy teki turistimatkan Suomeen (-90) perheineen ja poikkesi
    meillekin silloin. Hänen teini-ikäiset poikansa halusivat ehdottomasti kalastaa ja saatiinkin hauki
    uistelemalla veneellä Vesijärvestä. Olihan mukava vierailu, tietysti tornillakin käytiin.

    Saksassa Axel Brandenburg ryhtyi välittämään kortistoa (1984) ja pari vuotta myöhemmin hänen
    ystävänsä Norbert Zacharias Hamburista (harrastaja/tähtitieteilijä). Molemmille suurkiitokset
    aikaa ja vaivaa vaatineesta työstään varsinkin, kun molemmat valmistelivat väitöskirjojaan vähän
    myöhemmin. Axel tuli Helsingin yliopistoon ja väitteli Auringon dynamoteoriasta ja työskentelee
    nykyisin (v.2000) professorina Newcastlen yliopistossa.  Innokkaana Lapinkävijänä Axel löysi
    kauniin vaimonsa Sirkan Sevettijärveltä  ja S & T-lehdessä olleen artikkelini kohdosta hän otti
    yhteyden minuun ja siitä tapaamiset ja yhteistyö alkoi.

    Ranskassa Dr André Heck (Observatoire Astronomique de Strasbourg) kirjoitti oma-aloitteisesti
    positiivisen kirjaesittelyn "Ciel et Terre"-lehteen ja perään toisen Set 2:n ilmestyessä v 1985.
    Amatööriastronomi ja insinööri Patrick Martinez toimitti 2-osaisen kirjasarjan "ASTRONOMIE LE
    GUIDE DE L´OBSERVATEUR", jonka toisen osan SN-kappaleeseen sain lähettää kuva-aineistoa.
    Auringonpimennysmatkallaan Suomeen 1990 tapasin Patrickin seuralaisineen Lahdessa.

    Näinä  parina  vuosikymmenenä  kansainvälisiä  tuttavuuksia  on  tullut  paljon.   Automatkoilla
    Euroopassa  on käyty  tapaamassakin  muutamia: Claus Beiroth,  ent. Itä-Saksassa,   Marion ja
    Norbert Zacharias Hamburgissa, Gerhart Klaus ja Erich Wolf  (JURA-STERNWARTE) Sveitsissä
    Beppe Ellena Italiassa, Danny Cardoen (Puimichel) Ranskassa ja Ruotsin Mariestadissa monia
    harrastajia, kuten Sven O. Rehnlund  tai Rune Fogelquist, jolla on oma suuri tähtitorni.

                  Vuosien varrelta kuvattuja SuperNovia galakseissa

           SN in M 66

Supernovan 1989D löysi Reverend Bob Evans tam-   mikuun 31. 1989 ja kirkkaimmillaan se oli mag 12,2   1.2.-89.  Torstaina 9.2.-89 sää oli utuinen ja seeing=   3 sekä pakkasta -9 C.  Kuvattu 22,10 UT, exp 9min   Kodak TMax 3200-filmi.

              SN in M 81

SN 1993J kuvasin alkaen 5.4-93   mutta tämä on otettu 10.4.-93.   SN oli kirkastumassa tällöin.   Sen löysi visuaalisesti 23.3.-93   espanjalainen F. Garcia  Dias   250 mm teleskoopilla.	Galaksissa M 81 SN kirkastui 10.5  magnitudiin. Tässä 20.4.-93 otetus-  sa kuvassa satelliitti on kulkenut  yli kuvakentän.  Kuvattu Kodakin TMZ-filmille.	SN 8.9.-93  21.35 UT,  exp:15 min.   SN oli vielä havaittavissa vähän   kirkkaampana kuin viereinen 14,0   magnitudin tähti.

              SN in M 51

Valitettavasti tarkennus epä-  onnistui 31.3.-94 ottamassani  klo 22.05 UT  kuvassa, jolloin   SN jo piileksi tässä galaksissa!  Filmin kehityksen jälkeen  tarkistin sen löytämättä mitään  epäillyttävää. Paha moka!  (Suomen aika 1.4.-94, 01.15)	M 51: SN 1994 I    2.4.1994 Tim Puckett ja Jerry   Armstrong löysivät ensimmäisinä   M 51:stä SN:n,  jolloin se oli 13,5   magnitudia ja kirkkaimmillaan se   oli mag 13,05.	SN oli vielä 27. 4. 1994 hyvin    nähtävissä, vaikka galaksin    kirkas keskusalue jo vaikeut-    ti havaitsemista.   Valotus oli    vain 6 min alkaen 22.00 UT,    koska Kuu oli nousemassa.

SN 1999by galaksissa NGC 2841    Etelä-Suomen yötaivas ei ole enää pimeä huhtikuun lopulla.     Kokeilin kuitenkin SN:n kuvaamista PJM-filmille hyvin va-     loisalta taivaalta 8.5.-99. Vielä valoisampaa 16. 5.  oli,   kun     kuvasimme Vaaniassa samaa kohdetta Jorma Kosken CCD-     MX5-C kameralla keskiyön jälkeen.

   Visuaalisesti supernovien etsintä vaatii  paljon työtä  ja on  siinä  enemmänkin  onnenkauppaa.
   Austraalian hyvissä olosuhteissakin B. Evansin havaintojen koko määrään suhteutettuna löytö-
   prosentti on ollut vain noin 0,027 (kts,T&A 5/2000, Risto Heikkilä). Kannattaa kuitenkin seurailla
   muutamia kirkkaita lähigalakseja, jospa  sittenkin onnistaisi. M 31 Andromedan galaksissa lei-
   mahti viimeinen SN yli sata vuotta sitten, joten valoviestejä sieltä on varmasti matkalla meille!

   CCD-kameroiden vallankumous on jo tosiasia. Löytöjen määrä on räjähtänyt aivan uusiin luke-
   miin. Vuonna 2000 raportoitiin 173 löytöä, eli löytö jo lähes joka toinen päivä. Nykyisin harrasta-
   jien kaukoputket varustettuna CCD-kameralla tekevät niistä tehokkaita laitteita  juuri galaksien
   kuvaamiseen.  Jopa 19 magnitudia himmeämpiä SN-kohteita voidaan jo kuvata ja siksi löytöjen
   määrä yhä vain kasvaa!

                                 _______________________________________________

                                                   Y SUPERNOVALINKKEJÄ  Y

                                     Jyväskylän Siriuksen hienot kuvalliset SN-sivut
                                               Jukka Mikkolan  ohjeita kaikille SN-metsästäjille
                                               Viimeisimmät supernovat (kts. sieltä linkit)

index.htm