Tavallisten toimistossa käytettävien tietokoneohjelmien käyttäjälle voi tulla eteen jokin uusi asia josta ei ole aikaisemmin kuulutkaan. Esimerkiksi johonkin suppeaan postitukseen saatettaisiin tarvita osoitetarrat, mitä ei välttämättä käydä läpi perusopetuksessa. Kaikkien työpaikalla mahdollisesti vastaantulevien asioiden läpikäyminen koulutuksessahan on mahdotonta - ja tarpeetontakin. Tärkeämpää on opastaa oppijat käyttämään itsenäisesti esimerkiksi tietokoneohjelmassa olevia ohjetiedostoja, joiden avulla he voivat selvittää kuinka asiat tehdään. Oli aika mielenkiinoista kuulla palautetta sellaisista tehtävistä, joihin olin kirjoittanut jonkin osan ohjeeksi vain "Etsi ohjelman omasta ohjetiedostosta kuinka tämä tehdään". Jotkut oppijat olivat sitä mieltä että "eihän tässä tehtävässä neuvota lainkaan miten tämä pitäisi tehdä" ja toinen ääripää tietysti piti aisan etsimistä itsestäänselvyytenä. Tehtävätyyppi taisi kuitenkin olla hyödyllisimmillään niille, jotka totesivat "ei mulle olis tullu mieleenkään etsiä sitä tuolta". Käytännössähän yksittäisen uuden asian tekeminen opitaan yrityksen ja erehdyksen vuorottelevassa kehässä.
		Oppijoiden keskeisenä toimintana on ulkoa oppimisen sijasta tiedon rakentelu ja tiedon käyttäminen silloin, kun he selvittävät itsenäisesti ohjetiedostojen avulla kuinka esimerkiksi jokin ohjelman ominaisuus toimii. Yksilöllisessä työssä oppija tottuu itsenäisesti suunnittelemaan työtään, toteuttamaan ideansa ja arvioimaan lopputulosta. Varsinaisena tavoitteena on oppijoiden itseohjautuvuuden ja muiden metakognitiivisten taitojen kehittäminen, vaikka se tapahtuukin näennäisesti jonkin yksittäisen ohjelman ominaisuuden toimimisen varjolla. Asiantuntijalle ominaiset tiedonkäsittelytaidot kehittyvät vain kun oppija ottaa vähitellen kantaakseen perinteisesti opettajalle kuuluneita metakognitiivisia prosesseja, kuten toiminnan suunnittelua, ohjausta ja arviointia. Oppimaan oppimisessahan ei ole kyse pelkästään teknisistä tiedonhankkimistaidoista vaan syvemmistä metakognitiivisesta taidosta, jonka avulla säädellään omaa oppimista ja muuta toimintaa.11
		Käyttäessään ohjetiedostoja, internetistä löytyvää materiaalia ja kirjallisuutta käytännön harjoitustyössä olevan ongelman ratkaisemiseksi, oppijat tulevat soveltaneeksi tutkivaa oppimista jolla tarkoitetaan prosessia, jonka aikana ongelmaan, jonka ratkaiseminen aikaisemman tiedon varassa on mahdotonta, haetaan vastausta etsimällä järjestelmällisesti merkityksellistä uutta tietoa erilaisista tiedonlähteistä. Prosessi on yleensä hidas ja työläs, mutta oppimisessahan on keskeistä kyky sietää asioiden monimutkaisuutta, moniselitteisyyttä ja elämän yleistä ennakoimattomuutta, joten oppiminen on tietyssä mielessä sopeutumis- ja uudistumiskykyä. Aikuisenakin on joskus vaikea kestää sitä, ettei useimpiin asioihin ole tarjolla yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta.12
		Yhteisöllisten oppimistapojen käyttöä perustellaan työelämässä tarvittavien monialaisen yhteistyön ja tiimityön taitojen kehittämisellä sekä toisaalta oppimisen näkökulmasta erilaisten teorioiden, selostusten, laajempien raporttien ja esitysten tuottamisessa kun oppijoiden tavoitteena ei ole mieleenpainamisen ja muistamisen avulla saavutettavat oppimistulokset. Tällaisten yhteisten tietotuotteiden tekemisen prosessilla on opiskelijoille sosiaalista, emotionaalista ja episteemistä merkitystä. Sosiaalisten taitojen ja ryhmäsolidaarisuuden kehittymisen lisäksi oppijat sosiaalistuvat toimintakulttuuriin, tunnepuolella ilmenee mielihyvän tunnetta jonkin konkreettisen aikaansaamisen vuoksi ja tiedon käsittelyn suhteen monimutkainen tiedon muokkaamisprosessi auttaa hankitun tiedon ymmärtämisessä ja syventämisessä. Ryhmässä työskentelyn merkittävimpänä etuna on pidetty oppijoiden mahdollisuutta ulkoistaa ja siten kehittää edelleen ideoitaan ja käsityksiään.13
		Niin paljon kuin ryhmätyötä eri nimillä ilmaistuna toisinaan korostetaankin, on hyvä pitää mielessä että kaikki oppimisen ja ongelmanratkaisun muodot eivät ole tehokkaimmillaan ryhmässä, jossa opitaan tehokkaasti brainstorming-tyyppissä tehtävissä, kun taas itsenäisessä työskentelyssä suoriudutaan paremmin suunnittelua, synteesiä ja koordinointia vaativista tehtävistä14. Brainstorming tarkoittaa ajatuksenvirtatekniikkaa, jota käytetään esimerkiksi ideoinnissa kirjoittamalla kritiikittä ylös kaikki mitä asiasta tulee mieleen. Ryhmätyön yhteydessä puhutaan aivoriihestä. Muistan aikaisemmalta koulu- ja opiskeluajoiltani, kuinka ryhmätyöt tulivat muotiin jolloin työskentelytapa tungettiin surutta kaikkiin asiayhteyksiin, olipa se toimiva ratkaisu tai ei.
© Jarmo S. Rintamäki 2003
Sivun alkuun