Väinö Valtteri Linna syntyi 20.12.1920 teurastajan poikana Urjalassa. Perheeseen syntyi kaiken kaikkiaan kymmenen lasta. Hänen isänsä tunnettiin kotiseudullaan luottamuksestaan luontoon ja rehellisyyteen. Nämä piirteet saattoivat johtaa Perheen talouden romahtamiseen isän kuollessa vuonna 1927, jolloin omaisuudesta ei ollut enää muuta panttaamatta kuin vaimo ja seitsemän lasta.
		Käytyään kuusivuotisen kansakoulun, Linna oli maa-, -metsä- ja sahatyöläisenä. Syksyllä 1938 hän muutti Tampereelle, jossa hän työskenteli Finlaysonin puuvillatehtaassa vuosina 1938–1940. Tampereella hän vietti vapaa-aikaansa kirjastoissa, lukien muiden muassa tšekkiläisen satiirikon Jaroslav Hašekin (1883–1923) kirjoittaman Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa (1920–1923).
		Linna astui armeijaan 1940, jossa hän palveli neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta vapautuen sodan loputtua. Linna otti osaa talvisotaan, jonka päätyttyä hänet lähetettiin huhtikuussa 1940 aliupseerikouluun. Jatkosodan aikana hän toimi Syvärillä konekiväärikomppaniassa ryhmänjohtajana, kunnes sai komennuksen koulutuskeskukseen, jossa toimi kouluttajana sodan loppuajan.
		Kirjoittamisen Linna aloitti varsinaisesti Syvärillä vuonna 1942. Hän oli reservissä etulinjan takana ja alkoi kirjoittaa komppaniansa senaikaisia vaiheita. Yritelmä, joka Linnan omien sanojen mukaan oli ”naiivi sotaromaani”, muistutti lähinnä reportaasia. Kustantaja kuitenkin palautti käsikirjoituksen.
		Palattuaan armeijasta Linna palasi Tampereelle tehtaaseen ja solmi avioliiton. Linna oli liittynyt Tampereella vaikuttaneeseen Mäkelän piiriin, johon kuului sellaisia kirjallisia kykyjä kuten Harri Kaasalainen, Veikko Pihlajamäki, Reino Mantere ja Lauri Viita. Myöhemmin Linna on kertonut, että Tuntemattoman sotilaan kirjoittamisen aikoihin hän alkoi jotenkin irtautua Mäkelän piiristä. Vaikka Linna ei enää käynyt Mäkelässä kovinkaan usein, tämän piirin jäseniä kävi hänen luonaan ja syntyneissä keskusteluissa virisi monia uusia ideoita, joten Mäkelän piirin merkitystä Linnan Tuntemattoman sotilaan muotoutumisessa ei ole syytä väheksyä.
		Tuntematon sotilas ilmestyi vuonna 1954 ja seuraavana vuonna Linna jätti kehruukoneiden kokoamisen tehtaassa siirtyen vapaaksi kirjailijaksi. Seuraavaksi Linna alkoi kirjoittaa Pohjantähti-trilogiaansa. Linnan kirjoittamisen motiivina oli Suomen kansan elämän erään alueen kuvaaminen ja hänen mielestään aikaisemmin väärin ja epätodenmukaisesti esitettyjen olosuhteiden paljastaminen. Hänen peruslähtökohtinaan olivat aikaisempia esityksiä todenmukaisemman kuvauksen antaminen ja tietty moraalinen suuttumus, joka hänelle syntyi aineistoon tutustumisen aikana. Tältä pohjalta voidaan ymmärtää Linnan näkemys kansalaissodasta torpparisotana, jota tukee paikallisesti se tosiasia, että hänen synnyinseudullaan maanomistusolojen epäkohdat olivat räikeimmät koko maassa.
		Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1959, toinen osa seuraavana vuonna ja kolmas osa vuonna 1962. Seuraavana vuonna Linnalle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto ja vuonna 1965 Tampereen yliopiston kunniatohtorin arvo.
		Omien kirjojensa ajankohtaisuudesta Linna kertoi 12.12.1978 antamassaan haastattelussa seuraavasti: ”Niiden yhteiskunnallinen ajankohtaisuus on ohi. Toisin sanoen, Tuntematon ei enää herätä kiistelyä siitä, minkälainen suomalainen sotilas oli tai mikä oli meidän sotamme luonne, miten miehet suhtautuivat sotaan ja propagandaan, upseereihin, kuriin, koko siihen ideologiaan johon sota peitettiin. Eikä myöskään Pohjantahti vaikuta enää välittömästi suomalaisten yhteiskunnallisiin käsityksiin. Sen esittämä näkemys on muitakin teitä lyönyt itsensä lävitse, koska ne kansankerrokset, jotka ovat lähellä punaista perinnettä ja edustavat sitä - heidän vaikutusvaltansa yhteiskunnassa on noussut ja he ovat voineet vaikuttaa siihen, että myös esimerkiksi historiankirjoitus on nyt toisenlaista kuin ennen, opetus näistä asioista on toisenlaista kuin ennen, ja siksi kirja on menettänyt ajankohtaisuutensa. Jos kirjoissani on elämää, niin ne elävät sitten kirjallisuutena. Ellei ole, eivät niitä pidä enää nämä yhteiskunnallisetkaan ongelmat hengissä.”
		Monia askarruttavaan kysymykseen uuden kirjan kirjoittamisesta Linna vastasi: ”Viisitoista vuotta tuo kysymys on ollut todellakin vaikea vastattavaksi. Kasvoin kai kirjailijana hieman vääriin asenteisiin, silla uskoin aina, että jos kirjoittaa, pitää olla myös asiaa ihmisille. Ammattimaisempi suhde kirjailijantyöhön olisi varmasti ollut helpompi. Silloin voisi etsiä pennin kysymyksiin tuhannen taalan vastauksia, eikä koko ongelmaa olisi. Yksi syy tilanteeseeni on varmasti sekin, että kuljin parikin kertaa kirjojeni mukana niin voimakkaiden subjektiivisten elämysten läpi, ettei rutiinityö helpolla vedä mukaansa. Tarvitaan todellakin voimakas 'sanottavan' paine - tai sitten ainakin kova rahapula.”
		Sivuja vieritetään näppärimmin nuolinäppäimillä
© Jarmo S. Rintamäki 1995
Sivun alkuun