Oomme tulleet tänne kerraksi vaan ehkä siksi onkin samantekevää uskotko jumalaan vai saatanaan uuteen ihmeelliseen supernovaan vaiko tavalliseen hopeadollariin vaan joita kätesi pääsevät koskettamaan.
		Toiset elävät elämänsä vailla tarkoitusta joillekin tarkoitus on kuolema musta joku elämäänsä tarkoituksen saa sinusta toinen itselleen kokoaa monta pielusta maailma avara kuin laakea pusta voit kerätä toivoa tai ahdistusta.
		Omistamaan pystyt kaikenlaista roinaa voit sitä ostaa, myydä tai lahjoittaa myös varastaa voit jos ei tuntos soimaa mutta rahakaan ei ole kaikkivoipaa ei sillä sieluaan voi enää pelastaa ei sielutonkaan lisää elämää saa.
		Onhan hauskaa olla kuolevainen jos elää elämästä nauttien. Lähtökohtamme on kai jumalainen mihin uskotkin kai uskot sen? Ei kaameampaa kuin jos kuvittelet että täältä koskaan pois pääsis et?
		Jos Jumalaan tahdot sä uskoa saat toki Sakkeuksen puusta kiskoa turvallista matkaa pitkin vanhaa kiskoa. Mutta oletko ajatellut kirkkoja jotka otteessaan pitää tyhmää pirkkoa miks' naisen pitäis jotain virkkoa?
		Jos kuulut saatanan palvojiin uskot siis myös muihin jumaliin joo me kaikkihan henkiä manattiin ei riitä uskomme tekoihin todellisiin kiva että yhteys pelaa vainajiin pianhan teitäkin voimme nimittää niin.
		Jos sinä vielä uskoisit ihmiseen tiedän harhaluulosta parantavan teen: solmi suhde ihmiseen tavalliseen sama painotutko puoleen ruumiilliseen vaiko suhteeseen puhtaan platoniseen tiedän ettei se kanna huomiseen.
		Jos uskot mammonaan tavalliseen kuulut joukkoon taajalukuiseen et tahtonut katsoa tauluun omituiseen kunnes pörssihai sen otti sijoituskohteekseen vielä ehdit mukaan omistamiseen jos nyt investoit yhtiöön huomiseen.
		Jos omilla aivoillasi ajattelet kuinka täällä enää pammpailet kerro yhteiskunnalle mitä ajattelet se kertoo että niin tehdä voi sä et sinä kasvavat vanhukset turmelet siksipä lukkojen takana vanhenet.
		Ei voi maailmasta syyttää poliitikoita ne huoliis vastaa: 'Oi oi oi:ta, mikset itse mitään muuttaa koita mene valtaamaan vaikka ojitettuja soita'. Onhan surkeaa jos en näitä vaaleja voita onneksi tiedän pöydän missä riittää voita.
		Joillekin pelkoa aiheuttavat marsilaiset toisen painajaisia hallitsevat marxilaiset joku hirveimpänä asiana koki naiset töissäänkin helposti antautuvaiset. Vielä elät miksi siis ruumiilta haiset ei kai hautaan paina taakat maiset.
		Joku toivotti jäähyväiset aseille toinen niitä käyttäville aaseille ei kai loppua voi tulla sodille jos on ehjä paikka jossain kodille. Vielä monet heittävät helmiä sioille panevat painoa rauhansopimuksille.
		Eihän muste ehdi edes kuivumaan kun jo samalla kynällä kirjoitetaan montako ohjusta halutaan päästä ampumaan ennenkuin vihollisten pommit ne saalistaa. Myös tahdomme päästä harjoittelemaan miten tuo maa käytännössä valloitetaan.
		Vaikka tänään rauhaa kannatan huomenna hyökkäysryhmää kannustan. Tänään vääntynyttä auraa suoristan huomenna konekivääriä maastoutan. Tänään kaupungissa raflaan suunnistan huomenna napalmilla puiston uudistan.
		Jossain kaikuu Jumalalle ylistys myös mammona on palvottu ylimys monesta tavarasta köyhälle kieltäymys eikä hän ole silti pyhimys. Opetuslapsen ongelmana väsymys voi käydä ohi uuden option elämys.
		Onko ihmiselämä vain julmaa pilaa jota ikävystyneet jumalat huvikseen pelaa. Onko elämä vain suurta sattumaa kohtalon kylmän kouran koskettamaa. Onko elämäsi suljetun eristettyä tilaa vai etenetkö avaruuteen piirrettyä viivaa.
		Miksi tänään lukemassa istua taidan tahdon jättää kokematta turhan vaivan. Miksi istua vieressä elämän laidan tahdon laakongille nousta tulevan laivan. Ei mitään erikoista minkä tiedät tai taidat omalla matkalla yksin oot aivan.
		Laske ja lue kunnes himmenee polla tämän todistaa voit myös kauppalaskennolla kun kaiken tarpeettoman vähennät suosiolla jää nettotulokseksi pyöreä nolla ei elämän pääomaa hyvitetä osingolla siksi kerran on kaikkien pakko kuolla.
		Joku hierarkiasta selittää huvin vuoksi muistan jäniksen joka tien poikki juoksi tämä luokka on kuin katkennut suksi onko auki jäänyt tunteiden uksi ei tarvitse sanoa: korjaa luusi vaikka voisin karjaista: tuki suusi.
		On kaikki silloin samantekevää kun mennyt on kaikki, mitä jäljelle jää? Vain pikku pallo, jolla outo sää. Pienestä kolosta nyt pilkistää tuo pönäkkä aurinkoinen pellavapää joka sulle iskee kolmea silmää.
© Jarmo S. Rintamäki, kirjoitettu 16.1.1989, DTP-julkaisuna 1993, Internetissä 2001 Sivuja vieritetään näppärimmin nuolinäppäimillä
Sivun alkuun