Vapaus
Runoja kokoelmasta, ote 6
Vapaus s. 67, osia tekstistä:
... Kullankeltaisen ja kuparinpunaisen auringon noustessa on laiva saanut lastinsa ja vaiteliaina merimiehet kiertävät viimeiset venttiilit kiinni, sulkevat kaikki pienet tankkiluukut ja paksut touvit vedetään laivaan pieneltä laiturinpätkältä keskellä aavaa merta.
Ylhäällä sillalla kapteeni ja perämies pienen matkan päässä toisistaan ja ruorimies kaiken keskellä odottaa omalla paikallaan. Luotsin komennon mukaan ruorimies pyöräyttää ruoriratasta ja perämies työntää käskynvälittimen vipua pykälän alaspäin.
Hetken odotuksen jälkeen konehuone herää eloon ja tärinä siirtyy perästä keulaan ja takaisin ja jää välikierroksilla vapisuttamaan pitkää ohutta mastoa. Perämies työntää vivun aivan alas ja kun kone saavuttaa täydet kierroksensa se rauhoittuu ja masto lakkaa vapisemasta.
Vähitellen alkaa keulan molemmilla puolilla kohista kun väistyy kuuliaisesti laivan tieltä.
Taakse jää valkoisia pyörteitä vihreään veteen.
Vanaveden poikki liitää isoja lintuja.
Olin M/T Nunnalahdessa vuonna 1963 muutaman matkan Amaya Bayssa ja Maracaibossa, Venezuelassa. Joillakin niistä reisuista kohtasimme Karibialla pyörremyrsky Beulahin. Yritin ottaa pyörremyrskyn sotkemasta Karibian merestä valokuvaa, mutta ilma oli niin sakeana kovan tuulen ilmaan sotkemaa merivettä, että oli oikeastaan vaikeata olla edes ulkona kannella. Toisaalta tuuli oli senverran kova, että se jo tasoitti aaltojen harjoja. Ulkona kannella piti myös pidellä kaiteista kiinni, että pysyi pystyssä eikä lähtenyt liukumaan tuulen mukana. Merellä oli aika harvoin todella kivaa.
Seuraava kokoelma: Huoneessa, jossa on ovi
Paluu alkuun
Sivua päivitelty 3.2000 - 8.2000 ja 26.4.2002, lisää 24.1.2015