Huoneessa, jossa on ovi

Muita otteita kokoelmasta:   1     3     4     5     6  

Osa 2 (HUONEESSA, JOSSA ON OVI)

---

s. 11:




Pihalle sataa, syksyn ensimmäiset pilvet, pölyisen ja
nokisen kaupunki-ilman läpi. Ikkunasta oikealle
minusta nähden on nuori koivu. Hampaitaan katsova
tyttö seisoo kolmannen kerroksen ikkunassa. Koska
on syksy, koivu pudottaa lehtiä, yksitellen, parvissa.
Lehdet putoavat piharakennuksen katolle. Syksymmällä
siellä on ruskeankeltainen lehtikate. Tulee tuuli,
irtonaiset lehdet leviävät ympäri pihaa. Ennen talven
tuloa koivu on aivan hampaaton.









s. 12:



Asunto tuntui vieraalta. Laskin salkun lattialle
komeron viereen ja panin sateenvarjon naulakkoon.
Ajattelin, että minä asun tässä huoneessa ja maksan
vuokraa, ja että en milloinkaan osaa sanoa tätä kodiksi.













s. 17:



Ikkuna on auki, kirkkaita ääniä. Lapset huutelevat.
Verhot ovat pitkät ja tupakansavun kellastamat.









s. 19: 



Pihalla on lunta. 
Se on vielä puhdasta. 
Tuiskutti viime viikon ja pyhän. 
Oli myrsky.
Kreikkalainen rahtilaiva
	haaksirikkoutui Pohjanlahdella.
Kymmenen miehen ruumiit on löydetty
   ja kolmen on kadoksissa.
Minä ajattelen että omaiset ovat Kreikassa.
Aurinko helottaa ja kylän raitti hohtaa valkoisena
    ja posti tuo kirjeitä.
Miesväki jäätyi pelastusliiveihinsä.
Sitä kirjeet eivät kerro.  


Piha on tasaisen valkea ja rauhallinen.   









s. 20: 



Katu on valkoisenaan uutta lunta
		vastasatanutta lunta
lunta lunta lunta 
lunta lunta lunta lunta lunta lunta lunta lunta lunta 
lunta lunta lunta lunta           lunta 
niin paljon lunta 
niin että neljäntoista bussi ei pidä ääntä.

Seuraava ote: 3  
Paluu alkuun