Huoneessa, jossa on ovi

Muita otteita kokoelmasta:   1     2     4     5     6  

Osa 2 (KUN TYYNTYY, TULEVAT HYTTYSET)

s. 39:



Puu.
Kuusi tai mänty.
	Ei kataja.
Soistuvalla niityllä vielä nuori,
        mutta jo nähtävissä.
Maantieltä lentää harmaata pölyä
puun pikkuvanhalle oksistolle.
Puun alle ei näe.
Toisia puita,
   	kuusia, myös katajia,
	mäntykin.
Vesi ei juokse minnekään.
		Sammal.

s. 40:

3.

Mummo istuu kuopan reunalla.
Sataa lunta ja nuoret pitävät tansseja.
Mummo on ovela:
jos vähän tönäisisi mäntyä
se saattaisi kaatua kuopan pohjalle.



4.

Asutusalueella pienessä hirsiseinäisessä mökissä
mummo ja vaari keinuvat vanhassa keinutuolissa:
tiet ovat kuraisia ja on märkää.
Kuoppa on kiinni.







s. 41: 



Se syö muruja pöydän alta
ja on ihan punainen.
Siitä juorutaan, että se
varastaa öisin puruja sahalta.
Sitten se puhuu aina politiikkaa
ja se syö matojakin.
Se käy kerran kuussa nostamassa tukiaiset
ja kerrotaan, että se polttaa salaa viinaa.
Kuinka kylällä kerrotaan juttuja,
ja kaikki ne uskovat.








s 43.



Iso nainen kävelee hiljaa.
Vanha mies katolla näkee.
Hän kaipaa yhtäkkiä nuoruuttaan.
Nainen häipyy pajupensaikon taakse.
Vanha mies istuu katolla pitkän aikaa hiljaa.




s. 46:



harmaa taivas tyhjentyi metsälammen roskaiselle pinnalle
keltaiset haavanlehdet yhtä suurta valhetta

Seuraava ote: 4  

Paluu alkuun

(Viimeinen poisto 27.4.2002. Sivun ensimmäisin versio vuonna 1999. Lisää poistoja 24.1.2015)