Huoneessa, jossa on ovi

Muita otteita kokoelmasta:   2     3     4     5     6  

s. 5-8:

HUHTIKUU

Huhtikuulla lähtevät jäät. Harhailen öisin 
kaupungilla. Tämä ei ole minun kotikaupunkini.
   Istun rannalla ja poltan piippua. Kun katson 
merelle, en uskoisi jäitten häviävän noin vain.
   Vanha kolmikerroksinen rakennus, jossa asun, 
on kallellaan mereen päin. Katto pitäisi tervata, 
rappukäytävässä on ummehtunut haju. 
Ulko-ovi on aina lukossa.
   Kestää kauan kevään saapua portaikkoon.
   Yöllä on kirkas ilma ja pakkasta. Saarten väliin
auennut railo jäätyy umpeen. Aamulla siihen voi 
upota, yönvahva jää ei kestä painoa.
   Vuokraemäntä alkaa kurkkia ovenraosta ja narista
kaikesta. Käsken hänen painua pois. Hän nalkuttaa
ja kävelee pienessä eteisessä ja uhkaa heittää minut
kadulle.
   Ostan koko palkalla punaviiniä ja makkaraa. 
Makaan veneen alla kevättä. Talven roskat takertuvat
joka paikkaan.
   Teen rannalle nuotion ja käristän makkaraa ohuen
tikun nenässä. Sininen savu nousee suoraan taivaalle. 
Saarten takana kulkee laiva. Se on uusi laiva. 
Se on purjehtinut valmistumisestaan asti 
milloin missäkin.
   Ränneistä lirisee vettä kadulle. Autoja ajaa ohi:
rapa roiskuu renkaissa, se tarttuu auton alle 
koloihin ja ruostuttaa kaiken. 
Katuoja on täynnä vettä, viemäri on tukossa. 
Vesi juoksee matkailukeskuksen ohi satamaan päin. 
Se solisee baariin.
   Kävelen lakkaamatta rannalla. Öisin näkyy 
laivojen valoja kaukaa mereltä.
   Vaelsin niemen käkeen. Siellä ei ollut ketään.
Niemi aleni mereen ja jatkuisi jään alle vaikka 
kuinka kauaksi.
   Menin satamaan katsomaan laivoja. Siellä piti 
näkyä merta, mutta se on täynnä lauttoja 
ja turisteja. Eikä meri ole siellä kovin syvääkään.
   Jäinen sora ratisee askelien alla. Seison hiljaa, 
jottei kuuluisi ääntä. On tyyntä ja aivan hiljaista. 
Iso kissa pujahtaa kadun yli tyytyväisen näköisenä.
   Soitan pölyä pois levyiltä. Kerään sitä muovi-
pussiin.
   Pöly on kovempaa kuin timantti.
   Joutsen soittaa pitkä kaula suorana. Venäläinen
joutsen lienee kuuluisampi kuin englantilainen. 
Minun joutseneni on emigrantti-joutsen, se soittaa 
Lontoon Filharmonisen Orkesterin levyillä. 
Kerään siitäkin pölyä antistaattiseen harjaan. 
Kaikkein vaarallisin pöly on syvällä näkymättömissä. 
Se ei pidä mitään ääntä eikä se leijaile huoneessa.
   Yritin kirjoittaa pienet joutsenet paperille: 
paperi on liian kiinteää. Pienet joutsenet leijuvat 
kevyesti ikkunasta lammelle, ne liitävät 
tummien kuusten yllä. Metsää ja laakeita niittyjä, 
pilviä. Joutsenten kevyet siivet viuhuvat ukkoseen. 
Ukkonen on heikko kohta levyllä, 
mutta on tanssin jotenkin päätyttävä. 
Levy loppuu ja neulanvarsi siirtyy levyn keskustaan. 
Joutsenlampi on jäässä. Samanlaista vettä on kaikkialla:
viskilaseissa, katuojissa, sateessa ja meressäkin. 
Samaa vettä tulee putkista.
   Kaukana meren takana on vielä ilta. Baari on
täynnä väkeä. Ilma on sakeana tupakansavusta ja 
levyautomaatti soi yhtenään. Siellä ei ole suurtakaan
eroa talvella ja keväällä, talvi on yhtä syksyn 
jälkeistä kevättä.
   Vanha talo ei ole tietääkseenkään keväästä: rappu
on pimeä ja eteisessä tuskin näkee eteensä. Heitän
piiput pois ja ruiskutan morfiinia käsivarteen, nukun
kevään ohi, tulee kesä. Kesän jälkeen tulee syksy ja
pitää taas maksaa asuntokeinottelijoille ja 
välittäjille huonosta huoneesta: ei saa keittää, 
ei saa tuoda vieraita, on kuljettava hiljaa ovissa. 
Pitää taas lukea kaikkea, historiaa, kieliä, 
laskettava, opiskeltava, juostava teattereissa, 
kutsuissa, ovissa ja toimessa.
   Mutta senkin jälkeen tulee kevät uudelleen ja 
huhtikuu, elämä on yhtä ja samaa huhtikuuta. 
Kuu nousee rauhalliselle merelle. Vesi on syvää. Hankin 
uusia piippuja ja kenties skootterin, mutta vuokra-
emännälle haistatan kevättä ja kolistan ovia, jätän
ulko-oven selälleen ja annan eteisen lampun palaa
koko huhtikuun.
   Huhtikuussa perustan perheen ja saan pienen 
pojan ja joskus tytönkin. Hankin oman asunnon ja
vuokraan aluksi yhden huoneen pois. Kurkistan
oven raosta, rähisen kolinasta ja sähkön tuhlauksesta
enkä huomaa kevään edistymistä. Huomautan talon-
miehelle avonaisesta ulko-ovesta ja vuotavasta 
katosta. Teen pankkiin velkaa ja ostan oman veneen.
En näe huolenpidoltani enää merta, ostan 
voimakkaan moottorin päästäkseni nopeasti selän yli 
mökille, ajan kevään ohi.
   Nuotion kohdalla on lumi sulanut. Rantakivet
paistavat paljaina.
   Päivä päivältä jää ohenee. Jonakin iltana ei enää
ole jäitä.
   On vain laineiden liplatus rantakiviin.

---

Seuraava ote: 2  


Paluu alkuun