Sulle on sanoma täällä
Runokokoelma (1972)
s. 66:
Rannalla on levää ja muutama kallionlohkare. Kaksi meduusaa ui tyrskyissä. Levien haju hivelee nenää, väristää, rauhoittavat mainingit kuiskivat runoja rantahiekalle.
He kävelevät käsi kädessä, rannalla, väistelevät lohkareita.
Kuuntele miten ilma on puhdas. Katso miten maininki kohisee. Mies, nainen, meri, yhtyivät kaikki.
Rantavahti kerää roskia. Hän kerää särkyneet lasinsirut pois. Illalla hän menee kotiin, juo kupin teetä? Nukkuu yönsä ikkuna auki. Kohiseeko meri hänen uneensa? Lukeeko hän lehden? Ostaako aamulla korpun? Osaako hän uida. Tai onkia kaloja.
Rantavahti menee kesällä Manchesteriin lomalle, siellä on niin erilainen ilma, kiehtovat tehtaat, loistava auringonlasku suoraan punervaan pölyyn, katujen taakse. Hyvää yötä. Sulje radio. Jätä ikkuna auki. Kuuntele miten pärtsärit kaahaa. Nauti kun ihminen elää, silti, kuitenkin.
Aamulla kastele nurmikko. Avaa radio, kuuntele mitä Gibraltar taas, ja Lady Langland juoksi niin kehnosti, maailma on sekaisin. Ja Uusi Seelanti voitti sittenkin kriketissä Pohjois-Vietnamin. Vai sanoiko uutinen että Vietnamissa oli pommi ja joku toinen hävisi. Hän seuraa aikaansa. Hän kuuntelee uutiset. Puhuu samat asiat mitä Daily Worker, ostaa pintin Guinnessiä, nostaa jalan tangolle ja lippalakki vierellään sanoo vakaasti, siihen uskoen: 'Britain, forever.'
Illalla tulee viimeksi uutiset. Verhot liikkuvat ikkunassa, avoin ikkuna puhaltaa, kadulla hiljenee, kevyt usvasavu nousee asfaltista ja liihottelee jokaisen ikkunasta sisään, luikertaa parran läpi suuhun nenästä keuhkoon, ja ulos.
Merellä lentää tiira tyyntyvän aallon yli ja kirkuu: Triii.
(Paluu Historia - sivulle. )
Seuraava ote: 14.
Paluu alkuun
Sivua kehitelty 3.1999 - 5.1999 - 3,6,7 & 8/2000 - 11.5.2002