Sulle on sanoma täällä
Runokokoelma (1972)
Jerikossa ei viititty käydä, kun autokuski halusi ehtiä Beetlehemiin ennen iltapäivää. Minä olisin mieluimmin käynyt katsomassa Jerikon kiviä.
Jerikon ja Jerusalemin väliseltä tieltä näki miten kukkuloiden rinteillä oli ruostuneita tankkeja ja panssariautoja. Ne oli jätetty sinne muistoksi.
---------
sivu 9:
Katso, ihminen, kuuta. Näetkö? Tuo kellervä, härskin juustonvärinen pollukka, se on kuu, tuon hailean kaasupilviverhon takana. Aurinko paistaa sen läpi päivisin, sinä hengität tätä lyijynsekaista pakokaasua, sinun lapsesi leikkivät kaasussa asfaltilla.
Että etkö oikein näe kuuta, että se on valju? Niinkö vähän ihminen ajattelee?
Itse asiassa ihminen ei enää ajattele lainkaan.
---------
Se on niin että maasta maailma elää, ja merestä. Maa ei elä politiikasta, eikä vallasta.
(Ja on myös niin että maailmassa on lintuja ihmisen lisäksi.)
On niinkin, että ihmistä täällä ei tarvita.
Kaiken kaikkiaan on aika lailla kyseenalaista mennä vaatimaan keneltäkään mitään, uskomaan mihinkään, kun aina kesän jälkeen meillä Suomessa on tullut syksy, on nytkin. Ja on luultavaa että syksyn jälkeen tulee talvi.
Ei ole luultavaa että ihmiset täällä huinivat aina vaan.
(sivulta 11)
---------
Ohutta irtolunta menee jään päällä niin että pientä ääntä kuulee ihan jään pinnassa jää paksunee hitaasti pakkasen kourissa tuuli jäähdyttää jäätä haihtuminen lisää kylmenemistä ilma on kuivaa asfaltin päällä on pölyistä hiekkaa ja se pöllyää autojen pakokaasun seassa me vedämme sitä keuhkoon taivas raitsikkajohdon yllä on puhtaan sininen ihan luulisi sen olevan puhdasta
---------
Joesta lähtee jäät. Kaduilta tulee hiljainen kohina. Kuin maalla tuulenhenkäykset koivujen latvoissa ja talon nurkissa.
Heti kun alan kuunnella maailmaa siihen tulee kellon ääni.
Seuraava ote: 3.
Tikkasen tekstien valinta
Sivua kehitelty 3.1999 - 5.1999 - 3,6,7 & 8/2000 - 11.5.2002