Sulle on sanoma täällä
Runokokoelma (1972)
Talo, hirsinen laite, rajattua asumistilaa: tupa, iso kuin aseman odotushuone, uuni, kuten linnoituksen varustus, kuusi metriä pitkä penkki ja tuvan pöytä. seinäkello seinällä lyö tunteja kaikumaan ikkunasta ikkunaan, kolmeen ilmansuuntaan: pohjoiseen, itään ja etelään. Ovet ovat länteen: eteiseen ja takakamareihin. Peräkamarissa ikkunat etelään ja itään. Ovet eteiseen ja maailmaan. Iso uuni. Kalkattava vaimo. Useimmin iloinen. joskus hykertää. Lipaston päällä on papereita, radio. Seinässä puhelin ja Siionin virsiä. Ja ulkona pohjoisessa vaaran selkä taittuu ja taitse näkyy metsää, saloa, sen takana suo. Idässä on järvi. Koko matkalla järvi siintää sineä, hohtaa hopeaa, kesällä vilpoista, talvella kylmää. Perämoottori pörisee, keula kohisee aaltoja, katse tähyää väylää, etsii ja löytää kohon: verkot. Verkoissa potkii jokunen muikku. Hopeakylkinen suussasulava kala, rasvaevät hentoina nykeröinä verkkoon takertunut parvi. Heti lentelee suolet, ritisee tuli hellalla. Idässä on myös aarniot ja suot, jokunen peninkulman mittainen salo, mitä lie erämaata. Ja etelässä navetta, metsää, koivikkoa, ja se sama järvi saartaa maisemaa, puita puita, metsää siis. Etelässä on päivällä leppeä aurinko, sieltä tuulee joskus, sieltä tulee tie kylältä, sinne menee polkuja, vanhoja kapulapolkuja. Ja suo, ja saloja, korpia, myös lähin naapuri, ja sivistys se siellä myös saastaa levittää. Radioin telkkarein ja kokoomuksen lehdistöin. (Vasemmiston lehtiä ei enää ilmestykään joka päivä, paitsi Kansan Uutiset.) Elämä kiertää pohjoisesta etelään, lännestä itään. Kesästä talveen, vähän väliä, muuttuen koko ajan. Kohisevat puut, heiluvat heinät, vehreä ruohikko. Lahoava maailma. Räjähtävä pommi.
Seuraava ote: 4.
Paluu alkuun
Sivua kehitelty 3.1999 - 5.1999 - 3,6,7 & 8/2000 - 11.5.2002