Sulle on sanoma täällä
Runokokoelma (1972)
s. 55:
Watch
Nipin napin tasalta ehdin kahvilta radiohyttiin. Napsautin viidensadan mölyapinat vastaanottimeen, kuuntelen pari minuuttia, en huomaa mitään erityistä, normaalia liikennettä, ei ole hätää missään. Veivaan toosan pätkille, sieltä se tulee, Helsinkiradion tasaista narua, 'traffic list coming, oottakaas poijjat'. Radiohytti tulee kotoiseksi. Helsinkiradion puhdas ääni tulla mölyää ämyristä. Lista alkaa tulla. Laivoja, kutsuja. Nyt tuli Tramontana, missähän se on? ja kappas, antaa minun kutsun, joo, olihan se tietysti siellä. Väännän lähettimen päälle, starttireleet rapsivat päälle, valot syttyy ja mittari näyttää mukavaa arvoa. Tuosta vehje piipitykselle, millähän se menee, 16 tietty, siittä kide, tosta muut hanikat sinnepäin, antennin tarkistus, oli hyvin, ja sieltä se Helsinki jo kutsuu, pyytää suoraan uppiin. Väännän anodeita päälle, viritys löytyy nopeasti, tarkistan ja lisään tehoa, hyvin menee, vahva lähetin, panen muutaman kutsun ja se vastaa heti, toivotetaan terveiset ja heti sieltä alkaa tulla kaapelia tasaista varmaa tahtia. Kirjain kerrallaan sanoma siirtyy paperille, sanoma syntyy, loppui. Kuittaan ja kiitän, kerron vielä missä ollaan ja panen terveisiä. Hän myös, ja roiskasemme tämän yhteyden kiinni. Helsinkiradio jää noukkimaan toisia ylös. Minä heitän asteikon takaisin viidellesataa. Kierrän pari sanomakaavaketta kirjoituskoneeseen, rapsuttelen sanoman puhtaaksi ja kiikutan pomolle. Kippari lojuu salongissa, lukee kirjaa, katsoo kun tervehdin, ottaa sanoman. Minä jatkan vahtimista, lojun pallilla, kuuntelen konserttoa viidelläsataa. Lähetin on vielä kuuma, anodit pois päältä, mutta hehkut yhä. Mietin pitäisikö soittaa. Väännän 500 KC:n varavastaanottimeen ja veivailen myllyä Helsinkiradion puhepuolelle. Sieltähän se kuuluu, aika huono? Virittelen vielä, sieltähän se tuleekin, kas mikä keli! Melkein puhtaana kaikuu suomen kieli hyttiin. Väännän lähettimen puheelle, virittelen hissukseen, ja heti Hesa kysyy: - Kuka kutsui Helsinkiradiota? Se tietenkin kuuli vastaanottimeni äänen kun virittelin. - Kuuluuks tämä, sanoin kun kutsuin lyhyesti. - Hyvin se kuuluu, onks sulla mitään erikoista. Jaa, sulle on sanoma täällä. - Ei kai, vasta mä yhden sain sieltä. - Jaa ei sitte ole. Mitäs kuuluu? Otin puhelun kotiin, vaimolle. Vaimo, voi vaimo. Kaipaan. Tietenkin- Kippari tuo vastaussähkeen. Saan sen heti perään sisään. Kuuntelen sitten puolella korvalla viittäsataa. onko ketään pulassa? Tarvitseeko ken mitä? Kutsuuko kuka minua? Välillä otan säätiedotukset, kuuntelen muutaman liikenneluettelon, lopuksi siistin pöydän, tarkistan että Auto Alarm toimii, kytken sen taas päälle, Auto Alarmin punainen silmä valvoo nyt viittäsataa, väsymätön hädänkyttääjä, kuuntelee transistorit herkkinä, kestää kaikki ukkoset, valvoo. Minä suljen myllyt, täytän päiväkirjan, panen kynät laatikkoon, siirrän tuolin siististi pöydän viereen, ja hiukan väsyneenä huokaisen, kahden tunnin päästä taas sama juttu, pari tuntia piipityksiä ja roiskeita. Menen punkkaan, oikaisen kinttuni suoriksi, ojennan väsyneen selän ja katselen kattoon.
Seuraava ote: 10.
Paluu alkuun
Sivua kehitelty 3.1999 - 5.1999 - 3,6,7 & 8/2000 - 11.5.2002