Viisi runominuuttia,
kolmesataa sekuntia.
Turussa 12.8.1993
1 Viisi runominuuttia,
2 kolmesataa sekuntia
3 Turussa.
4 12. elokuuta 1993.
5 Ihmisille,
6 heidän äänellään.
7 Kyllä sen kestää.
8 Seisoo vain, ja lausuu
9 runoa
10 yhden rivin kerrallaan.
11 Nyt jo yksitoista riviä,
12 Nyt kaksitoista.
13 Tämä on kolmastoista rivi.
14 Kaksikymmentä pitkää runosekuntia.
15 Neljäkymmentäkahdeksan
16 vuotta
17 atomipommista.
18 Oi Hoover, pölynimureiden valtias!
19 Kuulkaa, runokello käy!
20 Voi hurja,
21 näin helppoa
22 on runon lukeminen.
23 Kuulkaa holvit
24 runo kaikuu!
25 25!
26 26!
27 Montako sekuntia
28 on kellarissa?
29 Mitä on hyllyjen takana?
30 Miksi tuorekurkku
31 oli joskus ennenvanhaan
32 karvas?
33 Tomaatti maistuu nykyisin ohuelta
34 Ne ei ole runontekijän vihanneksia.
35 Ei.
36 Runot tehdään ajasta
37 rivi kerrallaan.
38 Sekunti.
39 Toinen sekunti.
40 Loputon aika.
41 Jos runo olisi kapakka
42 ja rivit kaljatuoppeja
43 niin olisinko minä
44 nyt jo humalassa?
45 Humaltunut runo?
46 Kirjoittanut Juhani Tikkanen.
47 Suomeksi kääntänyt
48 aika,
49 viisarit,
50 lahjomattomat.
51 Pitäkää huoli ajastanne, ihmiset.
52 äänestäkää oikeita johtajia.
53 Missä on tämän runon
54 ensimmäinen sekunti,
55 juuri nyt?
56 Kello on nyt 21.27
57 Nyt 21.27 ja
58 kaksi sekuntia päälle.
59 Mihin häipyi aika 21.27.00?
60 Kuka sen vei?
61 Alan epäillä
62 huijausta.
63 Pankkitukea ajalle.
64 Kellot VM.n holviin
65 rukattaviksi.
66 Käyvät liian runsaasti.
67 Maatalous ei ehdi saamaan
68 osaansa
69 rattijuopon nauriista.
70 Tämä on rivi nr 70 tätä runoa.
71 Nyt 71.
72 72.
73 73.
74 Terveisiä kaikille tutuille.
75 Puutuvatko minun jalat?
76 Väsyvätkö käteni?
77 Onko tukka hyvin?
78 Kestääkö rakennus?
79 Kasvaako heinä kedolla?
80 Synnyttävätkö äidit
81 lapsia?
82 Onko ruokaa ruokkia,
83 talvella lämmin?
84 Ihmisillä on hyvät vaatteet
85 päällään.
86 Tulee hyviä ihmisiä
87 kun panee kauniit vaatteet.
88 Ottaisitko
89 mieluimmin
90 tuopin olutta?
91 Minä makaisin sohvalla
92 ja haaveilisin
93 kesäyön ohimenneistä
94 kärpässienistä.
95 Suppilovahveron
96 sympioosi
97 ajan kanssa.
98 Mustikan varpu
99 on riisuttu alasti,
100 marjat on pussissa.
101 Mustikan aika on odottaa
102 räntäsadetta.
103 Minun asia olisi
104 saada minun aikani
105 mahtumaan taskuun.
106 Pöydän alta pitää
107 imuroida
108 sämpylän muruset,
109 kun ei ole kissaa
110 ei koiraa.
111 Runoilija on itselleen kissa,
112 muruilla elävä,
113 ajan armosta.
114 114.s rivi.
115 115.
116 116.
117 117.
118 Kuulkaa
119 kattoholvit!
120 Aika kaikuu!
121 Katsokaa kellarit!
122 Umpiotölkeissä
123 on monta
124 hyvää
125 sekuntia.
126 Kestäkää
127 hyllyt
128 huomenna
129 tulee
130 siivooja!
131 Jos kesällä tulee haava
132 ja se tulehtuu,
133 niin tuore piharatamon lehti
134 parantaa.
135 Jos runoon tulee
136 rikkinäinen rivi
137 niin kuka lohduttaisi
138 maanviljelijää?
139 EU ei kuuntele
140 jollei kurkut kasva
141 suorina!
142 EU ei kuule,
143 jos tomaatit
144 ovat liian makeita!
145 Belgiassa kasvaa valjuja marjoja!
146 Saksassa kasvaa moottoriteillä
147 tyrnimehua,
148 luontaisesti.
149 Oi Suomi,
150 runoilijan savinen sänkipelto!
151 Antaisiko EU.n direktiivit
152 lohtua
153 ohi kuluneelle
154 ajalle,
155 menneelle runolle?
156 Voiko kattoholvien
157 korkeutta
158 hyödyntää
159 metallimiehen
160 keittiön jakkaralla?
161 Metallimiehellä on
162 korkea jakkara,
163 se pitää miehen
164 lattian yläpuolella.
165 Maanviljelijällä
166 on korkea traktori,
167 se jyrää pellon tiukempaan,
168 että sänki kestää
169 syksyn sateet.
170 Runoilijalla on monta
171 lyijykynää,
172 ja paperia,
173 ja pöytä ja tuoli.
174 Runoilijalla on
175 aikaa
176 kirjoittaa
177 runoja
178 rivin
179 kerrallaan,
180 monta riviä.
181 Kuulkaa holvit,
182 kaikukaa kellarit,
183 heliskää
184 olutkuppilan muovituopit,
185 minä käytän kosmos-kynää,
186 Jakke kenties ilmalaivaa,
187 minä en lennä,
188 minä käytän siipiäni
189 liitämiseen ajassa.
190 Katsokaa miten sekunnit
191 havisevat!
192 Kuulkaa, miten aika
193 pysähtyy.
194 Tylsistyyköö runo
195 kun kynän kärki pyöristyy?
196 Voiko ajalta kysyä,
197 että hei, miten menee,
198 eli ruottiksi: Hur mår du,
199 tiden snälla?
200 Tai intiaksi: "Haudi?"
201 tai turuksi: "Moro!"
202 Jos runo terävöityy
203 kun käy teroittamassa
204 kynän
205 kärjen
206 kärkeväksi,
207 niin kasvaako rypsi keltaisemmaksi
208 jos aurinko saa
209 paahtaa otsonin ohi?
210 Tämä rivi on numero 210.
211 Se on runoilijan tusina,
212 kolmekymmentä x seitsemän.
213 Seitsemän sivua
214 kolmekymmentä riviä.
215 Se on pitkä sivu
216 runoksi.
217 Minä en ole kovin pitkä,
218 olen alle kaksi metriä.
219 Ja lyijykynällä en kirjoita,
220 koska lyijykyniä vainotaan.
221 Minä käytän Faber Castell
222 kosmos-kynää.
223 Hei holvit!
224 Minä olen runoilija
225 joka hallitsee ajan.
226 Minä olen holvien
227 alla
228 suojassa
229 aurinkotuulen puhallukselta
230 aurinkopilven säteiltä.
231 Minä olen
232 viisas runoilija,
233 minä luen hyviä runoja
234 varjossa.
235 Eikö kukaan
236 soita pianoa?
237 Miksi ihmiset
238 korkeintaan
239 kohteliaasti
240 taputtavat
241 kun heidän aikaansa
242 viedään
243 EU-hallituksen
244 kellarittomaan pankkiin,
245 holvittomaan
246 rakennukseen,
247 jossa katto
248 on Pariisissa
249 Jim Morrisonin,
250 kenraalin pojan
251 haudan yllä.
252 Seinät on Pietarissa,
253 missä d'Antes
254 murhasi Aleksandr Sergejevitsin.
255 Toinen seinä on
256 Vinlandin tylyillä kallioilla,
257 missä valkoinen
258 maailman poliisi
259 pelasti keltaisen heimon
260 itseltään.
261 Minkälaisen runon
262 minä kirjoittaisin
263 tänä päivänä
264 EU-hallituksemme ylistykseksi?
265 Minkälaista lyijykynää
266 saa käyttää
267 että syntyy normien mukaisia
268 EU-runoja?
269 Tähän maahan,
270 jossa nyt alkaa syksy,
271 jolla on kellarissa
272 unohtuneita runoilijoita
273 suojassa valkohomeelta.
274 Nyt juuri
275 on menossa rivi nr. 275.
276 Ei siitä kannata
277 riemuita,
278 ei taputtaa.
279 Mutta älkää unohtako
280 lyijykyniä,
281 sillä lyijykyniä vainotaan.
282 Kiitos nyt kuitenkin.
283 (Tämä on 283.s rivi.)
______________________________________________
SaatteeksiJuhani Tikkasen runoelmaan:
Viisi runominuuttia, kolmesataa sekuntia.
Ensiesitys oli Turussa Taiteiden Yössä Kirjastotalolla alkaen klo 2120.
Esityksen kesto on rauhallisesti luettuna viiden ja kuuden minuutin välillä. Käsillä olevassa tulostusversiossa on nimiö mukaanlukien 25 liuskaa. Itsenäiseksi teokseksi runoelma on siis suppeahko, edustaen tavallaan japanilaista perinnettä, missä tämäntapaiset esitykset luetaan kirjoittajansa yksittäiseksi teokseksi. Tätä mallia minäkin noudatan.
Taustaa:Minulta oli Taiteiden yötä varten tilattu Turun murteisia runoja noin viisi minuutillista. Olen näitä kirjoittanut ja esittänyt Turku - seuran sinisissä illoissa pariin otteeseen. Jälkimmäisestä sain osin negatiivista palautetta, josta syystä arvelin pitäväni niiden osalta välimatkataukoa.
Aukko oli kuitenkin paikattava, ja Taiteiden yö on mielestäni tilaisuus mihin ei kannata vanhojen kaluttujen tekstien kanssa mennä.
Uutta!Se oli haaste. Mietin takavuosina julkaisemaani lyhyehköä proosarunoa missä numeroilla oli merkittävä sisältö ja tekstin kantava voima. Numerot kiehtovat minua, numerot pitävät meitä vallassaan, kuten esimerkiksi pankeille survottavat suruttomat miljardit todistavat. Näin tein itselleni kehyksen: viisi minuuttia. Ajattelin että se on kolmesataa sekuntia. Jos yksi rivi olisi yksi sekunti niin kolmesataa riviä, niin esitettävä runo on valmis. (Alunperin aikalaskelmissa käväisi 5 minuuttia / kuusisataa sekuntia. Se oli olevinaan vitsi, josta luovun nyt, vuonna 1999, sillä 2000 - vuosi eli Y2K, ei laske leikkiä ajalla.)
Rupesin työstämään tekstiä rivi kerrallaan runosekuntien krahinaa joka kynänraapaisulla laskien.
Mitä on aika, kuka pankkiiri sen meiltä vie?
Tulin testiosan (rivit 1-14) riville 13 ja luin ääneen sekuntiosoitinta samalla vilkuillen. Yksi rivi on lähempänä kahta kuin yhtä sekuntia. Ensimmäinen paha moka. Silti muutin otsikon kuusisataa sekuntia kolmeksisadaksi, vaikka kuusisataa oli siis lähes oikein. Runossa yksi sekunti on vähintään aina kaksi.
Runoelman Prologi ja alustusosassa (rivit 15-29) asetan runon aikaan ja maisemaan: 48 vuotta Hirosimasta, saasteet = pölynimuri, holvit = esitystilan kattokupolit ja elämän ikuisen arvoituksen esilletuominen: aina on jotain mitä ei näe, nyt kirjaston hyllyjen takana voinee olla jotakin merkittävää.
Runoelma pääsee vasta käyntiin riveillä 30 - 40: Otan osaa päivänpolitiikkaan osallistumalla keskusteluun, kuten kaikkien runoilijoiden aina kuuluu tehdä. Aika tikittää, ei taustalla, vaan etualalla.
Rivit 41-52 asettuvat rauhaisesti aikakultturelliin maisemaansa; kosin jopa kevyesti viihteenomaisesti yleisöäkin: rivi 45: 'Humaltunut runo?' Missä on Rimbaud ja hänen kaksi eri tavalla loistavaa suomeksi kääntäjäänsä! Loppu kuitenkin sivalletaan takaisin järjestykseen; äänestäjät ovat vastuussa vallastaan. Rivien välissä on moite hallitukselle: se on väärä. Kirjastossa esitettynä hallitus on vahvemmin kaupunginhallitus. Valtakunnan hallitus EU- kusetuksineen on hivenen etäämpänä, tosin yhtäaikaa läsnä.
Rivit 53 - 66 tarkistavat kellot. On hätä kuka aina vie meiltä kaiken meidän aikamme. Veisivät rahamme, mutta aika on meidän omaa. VM = valtionvarainministeri.
Rivit 67 - 78 ottaa osaa ja osallistuu maan sisäpoliittiseen tilanteeseen.
Kestääkö rakennus = Turun savinen maaperä ja joenvarsien rakentajien painajainen että savipenkat alkavat liukua joskus jokeen. Historialla on Brinkkalan tapainen taipumus toistua.
Rivit 79 - 87 huolestuu tulevaisuudesta, kulutusyhteiskunnasta huolta ja rivien välissä moite: ihmiset eivät ole kaikki oikein hyviä. Vaikka onkin vaatteet.
Rivit 88 - 97 on runoelman lyyristä tukirakennetta. Ajan tikitys poisti yhden verbin, josta syystä rivit eivät kanna yksikseen.
Rivit 98 - 105 sensijaan vahvistaa lyyristä ydintä ja liuska kestää yksikseenkin, muissakin yhteyksissä. Rivien välissä ei ole erotiikkaa. Vihjeet ovat lihallisempaa, ihminen on himoissaan todella alasti. Taskun voi mieltää edellä olevaan vihjeeseen perustuen.
Rivit 106 - 120 ilmaisee runontekijän sosiaalisen paineet ja on realistisuudessaan edelleen runoelman vankkaa ydintä. Aika menee myös, ohi.
Rivit 121 - 130 alkaa kietoa alun teemoja 'umpiotölkkiin' eli ihmisen aivoihin hautumaan. Kuoleman odotusta. ( = siivooja).
Rivit 131 - 138: Rivien välissä hätä hulvattomaksi päästetystä valtakunnan tilasta. Taustalla vahva vihjaus että vain runoilijat voivat pelastaa maailman!
Rivit 139 - 150 osallistuvat taas vahvasti maailmaan, sen hermoilla sormenpäitä pitäen. Ollaan kuitenkin vankasti jalat maassa; turkulaisessa ja suomalaisessa savessa.
Rivien 151 - 164 taustalla on STTK.n ja SAK.n taistelu sieluista, ja rivien välissä lievää kritiikkiä SAK.hon päin. (Metalliliitto = SAK.)
Rivit 165 - 180: Kritiikkiä Suomen virallista maataloutta kohtaan. Runoilija on läsnä ajassa, jolle tukiaiset olisivat yhtä lailla tarpeen.
Rivit 181 - 193 ovat runoelman lyyrisempiä osia; pitävät runoelmaa koossa niin rakenteen kuin sisällön suhteen. Rivi 186: runoilija Jarkko Laine käyttää ilmalaivaa.
(Ilmalaiva = esim. Zeppelin, aiemmin vedyllä, nykyisin kai heliumilla taivaalla pysyvä hökötys.) Huomattava rivien 192-193 viesti: kaikki loppuu joskus. Aika itsekin.
Rivit 194 - 201: runoelma ei ole pelkästään Turun taiteiden yön tilausrunoelma, vaan se aukenee Eurooppaan, niin ajassa kuin kulttuuritaustansa osalta. (Intiaksi = Intiassa puhutaan englantia, jota puhutaan myös USAn syvässä etelässä, mistä rivin 200 sitaatti itseasiassa on mieleeni jäänyt.) Edelleen rivin 198 ruotsinkieli on myös siksi, että olen suorittanut tutkinnon virkamiesruotsin taidoista arvosanalla hyvä. Sillä kelpaan valtion virkoihin vaikka Ahvenanmaalle, kun kaksikielisiin lääneihin, kuten Uudenmaan lääni, kielitaidoksi riittää vain tyydyttävät taidot. Rivien väliin en ole isompia kieliriitoja tarkoittanut haudata, pikemminkin päinvastoin ihastelen kielellisiä rikkauksia maailmassa.
Rivit 202 - 216 tarkoittaa ilkamoida, onhan maailma kuitenkin joskus oltava kivaa ja saahan välillä leikkiäkin. Loppuriveissä (215-216) on kuitenkin omaehtoinen moite, tai pelko olla pitkästyttävä.
Rivit 217 - 230 jatkuu mielleyhtymänä edellisistä, ja liittyy toiseen runoelmatekstiin: 'Vainotut kynät', jonka olen kirjoittanut yhdessä Kimmo Koiviston kanssa Porissa 1993. Loppurivit liittävät sisällön takaisin ajan ja avaruuden kosmisiin teemoihin. Sisällöllinen asiaristiriita: aurinkotuuli kuulemma itseasiassa suojelee koko aurinkokuntaa vahingollisilta kosmisilta säteilyiltä. Mutta maata ajatellen aurinkotuulen kanssa yhtä aikaa on liikkeellä UV säteet jotka otsonin suojakerroksen puuttuessa nekään eivät ole kovin terveellisiä maapallolle.
Rivi 231 - 236: liittyy edelliseen ja on lisäksi lyyrinen osuus. Pitää tekstiä kasassa ja antaa sille ryhtiä. Myös terveiset Raimo Hartzelin runokokoelmalle: 'Kuka soittaa pianoa?'
Rivit 237 - 251: Pohjustaa runoelman loppumista. Palauttaa muutaman teeman ja niiden toistolla tuetaan runoelmaa. Runoelma alkaa olla vahva rakennus, se kestää pystyssä ja katto kestää sateet. Samalla oikeakin vihjaus loppumisesta: Jim Morrisonin hauta.
Rivit 252 - 264: jatkaa edellistä lisäten siihen Juhani Tikkasen runokokoelman 'Kolmen Hevosen Vaunut' Puskin- teemaa. Vinland = New Foundland, mistä viikingit löysivät Ameriikan mantereen noin vuonna 1000. Rivien välissä maailmankansalaisena tunnettua häpeää rotusorrosta. Tuleeko EU.stä pohjoisten periferioitten sortaja?
Rivit 265 - 275 ottavat osaa kulttuuripoliittiseen keskusteluun. Asiaan liittyy runojen kustantamisen romahdus Viinas-laman aikana EU-Suomessa. Tuleeko EU.n rikkaat kustantajat valtaamaan kustantamomme, ja ovatko Angelikat ja Hertta-sarjat heti ainoita kustannettuja? Valkohome = mielijuustoni ovat valkohomejuustot, vieläpä hivenen ylikypsinä.
Lopetusrivit 276 - 283: Pelkkää lopetusta mihin kuitenkin sisältyy mainospätkä edellä mainitusta Vainotut Kynät - runoelmasta. Keskustelu siis jatkuu eri tasoilla, eri aikoina.
Turussa ja Porissa
copyright: Juhani Tikkanen
________________________________________________
Tekstien valintasivulle
päivitetty 30.4.1999 & 23.5.1999