Jos sinä etsit onnea
Muita otteita kokoelmasta:
1
2b
3
4
5
6
Otteita osastosta II (VASSORIN RUNOT)
s. 13:
Sataa ikkunaan. Harmaa ajatus noruu lasia pitkin. Tuli palaa uunissa, räiskähtelee. Makaan sohvalla, yritän lukea lehteä. Poikani ryntäävät viereen, konttaavat vatsan päälle, länttäävät kirjan nenälleni, sanovat, että luetaan tätä kirjaa.
Sitä täytyy sitten lukea.
--------
s. 14:
Pihalla liihottelee maahan punaisia ja keltaisia lehtiä. Taivas tummenee. Tuulenpuuska ryntää koivujen läpi pihaan. Parvi repattavia lehtiä liitää pakoon.
Vähän kerrallaan alkaa pihakoivujen oksien läpi näkyä pellon ylitse lahdelle. Rantaruovikko on ihan kypsän vihreä.
Tuuli laantuu ja sade, sateensa sadellut, unohtuu aikanaan satamasta.
--------
s. 15:
Metsän haju kelluu nenään. Hiljaista. Lahdelta kajahtaa laukaus. Kylätieltä kuuluu traktorin ääntä. Edvin ajaa kotiin gummansa luokse.
(Paluu historia3 - sivulle)
--------
s. 16:
Metsässä kohahtaa. Pihakoivut värisevät. Mieli liikahtaa. Käännä toinenkin poski märälle tuulelle.
--------
s. 17:
Tuuli yltyy maailmassa. Lisää putoavia koivunlehtiä.
Katkennut oksa putoaa maahan. Koko maailma alkaa huolestuttaa. Olisiko vaihdettava hallitus?
--------
s. 19:
Pihapiirissä, sen reunoilla, vanha paju,
koko ikänsä viereisen kuusen varjoa vastaan taistellut, juurakko kuusen ympärille levinnyt, lehvistö kuustakin tukahduttamassa, uusia versoja kurkottumassa joka puolelle,
lähes jo taistelun voittanut vanha paju syksyllä kaadettiin saunapuiksi.
--------
s. 20:
Kukkivan syreenipuskan varjossa minä istuksin ja hengitän syreenin tuoksua sisään ja ulos sisään ja ulos.
Ampiaiset kukissa hörrää. Taivas on pihan kattona vehreä ruoho mattona. Auringosta kiitää neutriino ihon läpi hipaisematta yhtäkään solun atomia.
--------
s. 21:
Punavarpunen solakka lintu helakanpunainen tukka ja rinta lentää metsästä asettuu syreenipuskan oksalle äännähtää ujosti, kuulostelee ja lentää takaisin metsään. Naarasta ei puskassa nyt näkynyt.
Seuraava osasto: 2b
Paluu alkuun
päivitetty 3.1999 - 5.1999 - 03.2000 - 27.4.2002