DolbyC

Ensin kokoelma nimiruno Dolby C:

Lintujen laulun kahden puolen
  metsän lehdet taputtavat 
    uusille tuulille.

_________________________

Osastosta II s. 23 --

Tiainen äännähtää
  näreen oksalta.
    Kevät!

Innostuneena
  odotin koko kevään
   että lumiharso repäistään luonnon päältä keväällä.


Toki vain:
  homehtunutta ruohoa,
  mädäntyviä risuja,
    lehdettömiä oksia sikin sokin.


Pellon poikki 
 lensi varis,
  harmaata taivasta vasten 
jotenkuten
  laahusti metsän reunaan,
   ääneti.
Ei edes tiainen
 näreen oksalta 
  sanonut mitään.
 

s 27:

Kasetti sisään
  ja luurit korville.
Vain minulle,
    yksin minulle
         musiikki soi.


Bändi soitti
    avasi sydämen,
           nuori sydän,
neljänkymmenen vasta, ihan nuori.
Oi nuoruus,
       nuoruus.

Täytin vuonna 1985 neljäkymmentä. En aikonut suin surminkaan sitä juhlia, mutta suvun toinen merimies, Tepa-setä vaimoineen, tuli meille parin tunnin varoitusajalla sitä juhlimaan. Onneksi löysin vanhalle merimiehelle reilun tilkan Cognac-alueen tislettä. Viihdyin lopulta itsekin omissa juhlissani. Runo ei mitenkään liity juhlatapaukseen, vaan musiikin rytmin minulle antamaan mielihyvään.

Joel Lehtosen Henkien taistelu ensimmäinen painos pitää sisällään repliikissä: "Ihanaa ihahaa ihanaa". Myöhäisempi painos on pilannut Joel Lehtosen tarkoituksella tehdyn leiskuttelun tylsällä: "ihanaa ihanaa ihanaa".

samaa h=n vahinkoon menee Nesteviestissä kerran ollut runoni Porvoosta Persiaan, missä Heideken on Nesteen oikolukijan jäljiltä Heineken. Vahinko ei ole sisällössä, vaan sen paikan valinnoissa. (Heideken on tai oli synnytyssairaala Turussa ja Heineken se juoma jota kyseisessä runoelmassa pyyteettä mainostin.)

Heineken sammuttaa janoni joka syntyi Heidekenin laitoksella?

----

Kitaran soitto,
    koivikon heleys
     tuulessa.

----

Juhannus Virolahdella, saunan jälkeen

Aamuyöllä, puhtaana aamuyön valkeus hohtaa
    koivun kupeista,
         puhtaat rungot hivelevät toisiaan,
              oksat,
                   lehtien värinä.
Juhannusyön aurinko pilkistää avonaisesta ikkunasta,
    aurinko nousee koholle koivujen väliin,
laulaa peippo suussa,
    minä suutelen häntä suulle,
aurinko kiipeilee koivun lehtien takana,
                  peippo vislailee,
                                ja rastas.
Näin nousee päivä,
                  Juhannus,
         ilman että on yö välissä.




---



Hän vain murahti
      ja käänsi kylkeä.
      Peite kätki paljaan olkapään.
Oi miksi
    ihmisen
         pitää nukkua?




---

s 31:


Kitara rämisee:
soittajan sormet koskettavat värähtäviä kieliä.
Niillä on oma taajuutensa ja noin kuusisataa sointia,
ainakin.
Ne soivat
vielä korvassa kun sormi jo
näpäyttää toiselta kieleltä uuden sävelen.
Auringon laskun myötä sävel hiljenee,
nouseva tähti väreilee
kielien soinnin tahdissa
valo, soittaja lyö kämmenen kielien päälle,
kitara hiljenee
kuutamo kimaltaa kitaran lanteelta kaulalle,
nyt ei laula, ei lintu, ei soi.
Huone kerrallaan tyhjenee pölyinen taivas
materiaksi: energia.
Soiton hiljettyä kaikuu hiljaisuus,
olisi rauhaa,
jota ei henno haaskata yhtikäs mihinkään.
Tulee halu vain olla, ilman tekemättä,
hiljaa, ei paljon muuta.



----



s. 32:



Soramonttu Rock



(Sävelmään "Soramonttu-Rock")



Kaivuri kauhoo soraa.
Kuusen oksat haroo
Kuormuri ajaa pikatietä,
ylikuorma tärisee lavalla.
Metsuri sahaa kuusen
juuresta 
poikki.
Varis
lentää soramontun yli,
aukaisee nokkansa;
kraak, kraak, 
rahaa, rahaa.
 




-------








Juhani Tikkanen



DolbyC - osastosta I



DolbyC - osastosta III



DolbyC - osastosta IV (Runoista)



DolbyC - osastosta V



DolbyC - osastosta VI (Meri ja muut elementit, tapaaminen)



DolbyC - osastosta VII (Satama) 


__________________________________________



DolbyC-kokoelmasta ylijääneitä haikuja 
tallensin omaan tiedostoonsa: 
dolbyli.htm.








Tikkasen tekstien valintaan

  

päivitetty 3.1999 - 5.1999 - 2.2000 - 8.2000 - 9.2000, viimeksi 20.4.2002. Pieni poisto 18.3.2014