DolbyC

------------

On tyyni ilta laskeutunut
                    metsän laitaan.
Rappusilla
     soi huilu,
tähdet tuikkivat
     kuten ovat iät ja ajat tuikkineet.
Metsää riittää
     pitemmälle kuin näen
           huilu soi illan
                  hiljetessä,
          metsästä vastaa lintu, kaikuu
               taivas, tähdet alkavat siristä,
himmenevät
     kun kuu nousee,
tulee viileämpää, tulee aika
     ihmisen olla ihan hiljaa,
Minä en nuku.
Metsästä leijuu keveä tuuli
     huilun ääntä helmoissaan hellien,
                    vaeltaa kuu,
          pimeys varjoissa lymyää,
asettuu maa,
     taivas, kuu ja tähdet: maailma.
Näin on aina ollut.




--------




Veikko Polameri 20.8.1979


Meidän piti sillä viikolla saunoa.
Olisi keitetty kahvit
ja juotu pari lasillista konjakkia.
Juteltu pikkaisen,
elämästä Turun puolessa,
ei siis kovin paljon.
Olin tuonut sinulle Venäjältä
ison kuubalaisen sikarin,
alumiinipaperiin käärityn,
tuliaisiksi.
Minä jätän sikarin koteloonsa
ja pullon pohjalle vähän konjakkia,
näin me tapaamme vielä usein.




----


s. 41:




Kahvileipä on homeessa,
 voi härskiä,
  tulisipa nyt vieraita.



----


s. 43:

Koho hyppii aallonvireessä.
 Jos kala söisi,
  joutuisin nostamaan sen ylös,
   irrottamaan koukusta,
 perkaamaan,
ja vielä panemaan uuden madon koukkuun.




------------

Juhani Tikkanen


Kokoelman muut osastot:   1      2         4       5       6       7  

__________________________________________

DolbyC-kokoelmasta ylijääneitä haikuja tallensin omaan tiedostoonsa: dolbyli.htm.

Tikkasen tekstien valintaan


Sivulla muutoksia 3.1999 - 5.1999 - 2.2000 - 8.2000 - 9.2000 - 20.4.2002